Ontumisen vaikutus lypsylehmän syöntiaikaan ja lypsyllä käyntiin automaattisessa lypsyjärjestelmässä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ontuman vaikutusta lehmien ja ensikoiden karkearehun syöntikäyttäytymiseen, maitotuotokseen ja lypsyrobotilla käyntiin automaattisessa lypsyjärjestelmässä sekä ontuman ja laktaatiokauden vaiheen välistä yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin tutkimuksen aikaisia sorkkahoitojen tuloksia. Sorkkasairaudet ovat lisääntyneet merkittäväksi ongelmaksi, mutta varsinkin ontuman esiintymisen ja laktaatiokauden vaiheen välistä yhteyttä on varsin vähän tutkittu. Tämän ontumatarkkailututkimuksen tarkoituksena oli myös testata ontumatarkkailututkimusmenetelmää ja tuoda samalla esiin sen ongelmakohdat. Koe suoritettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan pihatossa ajanjaksolla 12.8.2008 – 11.11.2008. Pihaton lypsyjärjestelmä oli automaattinen käsittäen yhden lypsyrobotin ja liikenne oli vapaa. Eläimet saivat säilörehua vapaasti syöntiä mittaavista vaakakupeista, joiden tiedoista laskettiin syöntiaika, - jakson pituus ja -jaksojen lukumäärä. Tutkimus ajoittui sisäruokintakauden alkuun kalenteriviikoille 33 – 46, mutta tilastollisista analyyseistä rajattiin pois koejakson alussa olleet laidunkauden tarkkailuviikot (kalenteriviikot 33 – 37). Tilastollisessa testauksessa oli mukana 53 eri eläintä poikimakerroittain (1 – 4) 26 – 18 – 5 - 4 kpl. Ontumakäyttäytymistä arvioitiin seitsemän kertaa kahden viikon välein Wincklerin ym. (2001) ontumaasteikolla 1 – 5, missä ontuvaksi tulkittiin ontumapisteen >3 saanut eläin. Laktaatiokausi jaettiin alku-, (laktaatiokuukaudet 1 – 3), keski- (laktaatiokuukaudet 4 – 6) ja loppuvaiheeseen (laktaatiokuukaudet >6). Sorkkahoito lehmille suoritettiin koejakson alkupuolella 11. – 12.9.2008 ja toisen kerran 22. – 23.1.2009. Ontuviksi (>3) arvioitiin 53,9 %:a eläinten viikkohavainnoista ja eläimistä 34 %:a sekä pahiten ontuviksi (ontumaluokat 4 – 5) eläinhavainnoista 28,4 % ja eläimistä 3,8 %:a. Lehmistä ontuviksi arvioitiin 40,7 % ontumapisteiden viikoittaisen keskiarvon ollessa 2,9 ja ensikoista ontuviksi arvioitiin 26,9 % ontumapisteiden keskiarvolla 2,5. Sekä lehmien että ensikoiden ontuma-arvot pienenivät loppulaktaatiokautta kohden, mutta suurenivat poikimakertojen lisääntyessä. Ontuman paheneminen lyhensi karkearehun kokonaissyöntiaikaa, joka johtui pääasiassa syöntikertojen määrän vähenemisestä. Laktaatiokauden keskivaiheessa ontumaluokka 4 ja laktaatiokauden lopussa ontumaluokat 3 ja 4 lyhensivät syöntiaikaa. Laktaatiokauden keskivaiheessa ontumaluokan 4 syöntijakso oli muita luokkia lyhyempi, mutta muuten jakson pituudessa ei ollut eroja. Ontuman vaikutus oli samanlainen ensikoiden ja vanhempien lehmien syöntikäyttäytymiseen. Mahdollisia syöntimäärän ja syöntinopeuden muutoksia ei voitu määrittää teknisten ongelmien vuoksi. Ontuma ei vaikuttanut maitotuotokseen eikä lypsyrobotilla käyntikertojen määrään. On kuitenkin otettava huomioon, että lehmät haettiin lypsylle lypsyvälin ylittäessä 12 tuntia. Sekä ensikoiden että lehmien syöntiaika pidentyi laktaatiokauden edetessä. Lehmät söivät laktaatiokauden alussa kauemmin, mutta keski- ja loppuvaiheessa vähemmän aikaa kuin ensikot. Ensikoiden syöntijakson pituus oli lyhyempi kuin lehmien. Ensikot kävivät syömässä jokaisessa laktaatiokauden vaiheessa useammin kuin lehmät ja niiden syöntikertojen määrä lisääntyi laktaatiokauden edetessä. Sen sijaan lehmät söivät laktaatiokauden keskivaiheessa harvemmin kuin laktaatiokauden alussa ja lopussa. Sorkkahoitotulosten perusteella sisäruokintakauden alussa (syyskuu 2008) sorkkasairauksia esiintyi 37,9 %:lla koko karjan eläimistä, mutta niiden osuus oli tammikuussa 2009 jo 72,1 %:a sorkkahoidosta huolimatta. Eniten sorkkasairauksista esiintyi kantasyöpymää ja anturavertymää eli piilevää sorkkakuumetta. Tulosten perusteella ontuma vaikuttaa lehmän karkearehun syöntikäyttäytymiseen

Onko nurmesta hilen sitojaksi ja millä keinoin?

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 1885/12 05 01 02/2020)Maatalousmaan hiilivarojen kasvattaminen on yksi maataloustutkimuksen kuumimmista teemoista maailmanlaajuisesti. Nurmien ja muiden monivuotisten kasvien viljelyllä on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia hiilensidontaan. Toiveena olisi, että niitä viljelemällä voitaisiin hillitä ilmastonmuutosta, pienentää tuotteiden hiilijalanjälkeä ja parantaa peltojen kasvukuntoa. Vaikka nurmi ei automaattisesti ole hiilinielu, on sillä paljon edullisia ominaisuuksia hiilitaseelle. Miten nurmia tulisi viljellä, jotta ne sitoisivat runsaasti hiiltä maahan? Tätä tutkitaan nyt Lukella Maaningalla.202

Talviaikaisen jaloittelun vaikutus lypsylehmän hyvinvointiin

Talviaikaisella jaloittelulla voidaan tukea lypsylehmien hyvinvointia, erityisesti parsinavetoissa. Talviaikaisen jaloittelun avulla voidaan kohentaa myös yrittäjien ja tilan työntekijöiden hyvinvointia. Navettarakennus olisi esimerkiksi helpompi siivota, kun eläimet ovat ulkona. Talviaikainen jaloittelu on tällä hetkellä pakollista vain luomutuotantoon sitoutuneissa parsinavetoissa kaksi kertaa viikossa talvikauden aikana. Talviaikaisella jaloittelulla on havaittu olevan positiivinen vaikutus eläinten hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää talviaikaisen jaloittelun vaikutuksia lypsylehmien hyvinvointiin sekä lisätä tietoa talviaikaisesta jaloittelusta. Tutkimus tehtiin maitotiloille suunnattuna valtakunnallisena kyselytutkimuksena. Vastauksia analysoitiin ja vertailtiin kirjallisuudesta muodostettuun käsitykseen jaloittelun vaikutuksista. Navettatyypit jakaantuivat seuraavasti: parsinavetoita 47% ja pihattonavetoita 52% (n=219). Tavanomaista tuotantoa harjoittavista (n=210) maitotiloista 20% ulkoilutti eläimiään talvella. Jaloittelualueena jaloittelevista tiloista puolella oli käytössä erikseen rakennettu jaloittelutarha. Eläimet ulkoilivat kerralla yleisimmin vapaasti (31%) tai 1–2 tuntia (33%). Talviaikaisen jaloittelun todettiin edistävän etenkin parsinavetoiden eläinten hyvinvointia. Parsinavetan eläinten koettiin voivan paremmin ja olevan virkeämpiä. Eläinten lihaskunto koheni selkeästi jaloittelun avulla ja kohentunut lihaskunto näkyi erityisesti varmempana ylösnousemisena heti poikimisen jälkeen. Pihattonavetoissa talviaikaisella jaloittelulla ei saavutettu yhtä näkyvia vaikutuksia, koska eläimet voivat liikkua navetassa koko ajan vapaasti. Sorkkaterveyden mainittiin parantuneen pihatoissakin lumessa jaloittelun myötä. Eläinten sanottiin olevan virkeämpiä ja nauttivan jaloittelutarhassa oleskelusta. Kyselyyn vastanneista suurin osa käytti jaloittelutarhana rakennettua tarhaa tai kesäaikaista laidunta. Talviaikaisesta jaloittelusta oli luopumassa tai luopunut 4% vastaajista (n=219). Pääasiallisin syy luopumiseen oli lisääntynyt loukkaantumisriski (liukkaus) sekä ulkoilutuksen vaatima ajan käyttö. Kyselyyn vastanneista tavanomaista tuotantoa harjoittavista maitotiloista (n=210) 76% ei ulkoiluttanut eläimiä lainkaan talviaikaan. Talviaikainen jaloittelu koettiin hankalasti toteutettavaksi. Usealla tilalla jaloittelun esteeksi muodostui navetan huono sijainti eli tarhaa ei voitaisi järkevästi rakentaa karjasuojan yhteyteen. Myös liian suuri karjakoko ja yrittäjien oma asenne talvijaloittelua kohtaan rajoitti talviaikaista jaloittelua

Accumulation of Cardiovascular and Diabetes Medication among Apparently Healthy Statin Initiators

Peer reviewe

Ternimaidon laatu ja laatuun vaikuttavat tekijät itäsuomalaisilla lypsykarjatiloilla

Kestävän ja pitkäaikaisen lehmän pohja luodaan jo vasikkavaiheessa ja siksi alkukasvatuksen merkitys on hyvin tärkeää. Vasikka syntyy ilman immuniteettiä eli sillä ei ole vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan, koska lehmän istukka ei läpäise vasta-aineita emän verestä sikiöön. Vasta-aineet eli immunoglobuliinit (IgG) vasikka saa syntymänsä jälkeen hyvälaatuisesta emän ternimaidosta. Suomessa ei ole toteutettu aikaisemmin ternimaidon laatuun liittyvää tutkimusta ja siksi tässä työssä haluttiin selvittää, minkä laatuista ternimaitoa itäsuomalaisten lypsykarjatilojen lehmät lypsävät ja löytyykö tekijöitä, jotka oleellisesti vaikuttavat ternimaidon laatuun. Tutkimus tehtiin osana Kestävä karjatalous -hanketta. Lypsykarjatiloihin oltiin yhteydessä ItäMaidon tuottajakirjeen kautta sekä osaan tiloista suoralla kontaktilla. Tutkimukseen osallistui 103 maitotilaa. Tutkimuksesta kiinnostuneille tiloille lähetettiin kyselykaavakkeet sekä ternimaitonäytteitä varten tarvikkeet. Tutkimuksen aluksi suoritettiin pilottikoe, jossa kerättiin maitotiloilta 49 ensimmäisen lypsyn ternimaitonäytettä (40 dl ja 10 ml näytteet), joista 4 dl näytteiden avulla testattiin ternimaitotutkimukseen soveltuvat laitteet (kolostrometri ja Brix 32 % -refraktometri). Pienemmät 10 ml:n näytteet tutkittiin Movetin Kuopion laboratoriossa, josta saatiin vertailukelpoiset tulokset refraktometrille (r=0.86). Varsinaisessa tutkimuksessa tutkittiin 1 232 ternimaitonäytettä refraktometrin avulla 103 maitotilalta ja selvitettiin laatuun vaikuttavia tekijöitä tilojen täydentämien taustatietokaavakkeiden avulla. Taustatiedot käsiteltiin Webropol-kyselytyökalulla. Tuottajat ottivat ternimaitonäytteet mahdollisimman pian poikimisen jälkeen ensimmäisestä lypsystä ja pakastivat näytteet. Pakastetut näytteet noudettiin tiloilta myöhemmin analysoitavaksi. Brix %:n arvot vaihtelivat 6% - 32 %:iin, ka 21,3 %. Tavoitteellinen Brix % -tulos on 22 %, jolloin ternimaito on laadultaan hyvää ja sisältää 50g/l immunoglobuliinejä . Lehmän poikimakerralla näyttäisi olevan vaikutusta ternimaidon vasta-ainepitoisuuteen (p= 0,001). Vasta-ainepitoisuudeltaan hyvälaatuista ternimaitoa tuottivat 4 tai yli 4 kertaa poikineet lehmät. Lehmän rodulla todettiin olevan myös vaikutusta vasta-ainepitoisuuteen (p=0,003). Holstein-rotuisilla vasta-ainepitoisuus oli keskimäärin korkeampi kuin muilla roduilla. Saatujen tulosten perusteella ternimaidon laatua tulisi ehdottomasti tutkia tiloilla, koska ternimaidon laatu vaihteli kovasti lehmien välillä. Vastasyntyneelle vasikalle tulisi antaa vain hyvälaatuista ternimaitoa mahdollisimman pian syntymästä ja riittävän paljon, jotta vasikan hyvä alkulähtö elämään olisi turvatt

Ilmansaasteiden terveysvaikutukset

Ilmansaasteet lisäävät ihmisten sairastumisia mm. hengitystie-, sydän- ja verisuonitauteihin sekä aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia. Ilmansaasteet ovat suuri ongelma globaalisti ja Euroopassa. Tässä työssä arvioidaan tilannetta Suomen kannalta. Työssä arvioitiin seuraavien ilmansaasteiden (PM2,5, PM10 ja sen sisältämä As, Cd, Ni, Pb ja BaP, sekä kaasumaiset NO2, O3, SO2, CO, C6H6, TRS) terveysvaikutukset tautitaakka-käsitteen avulla. Vuoden 2013 tilanteessa tautitaakan arvioitiin olevan 33 000 DALYa, josta menetettyjen elinvuosien osuus on noin 80 % ja sairastavuuden 20 %. Tämä vastaa noin 1600 ennenaikaista kuolemantapausta, joissa elinikä lyhenee noin 16 vuottta. Koko väestölle keskimääräistettynä jokaisen suomalaisen eliniän odote lyhenee noin 5,3 kk ilmansaasteiden takia. Terveyshaittojen pääaiheuttajia ovat pienhiukkaset (64 %), hiukkaset (13 %), typpidioksidi (13%), otsoni (2 %). Arviota täydentävien hiukkasten sisältämien raskasmetallien, PAH-yhdisteiden ja kaasumaisten ilmansaasteiden osuus noin 8 %. Ilmansaasteiden aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseksi tulisi ennen kaikkea vähentää pienhiukkaspäästöjä. Kotimaisin toimin voidaan vähentää liikenteen ja pienpolton päästöjä

Kaksivaihekasvatuksen kannattavuus lammastaloudessa Tuotannon perusteet sekä kannattavuuslaskurin kehittäminen

Lammastalous on ainoita kasvavia tuotantosuuntia tällä hetkellä suomalaisessa maataloudessa. Asiaan ovat vaikuttaneet erityisesti alan ammattimaistuminen, muun tuotantosuunnan lopettavien yrittäjien siirtyminen lammastalouteen sekä kulutuksen voimakas kasvu. Lampaanlihan kulutus on kuitenkin ollut Suomessa vuosikymmeniä suurempi kuin sen tuotanto ja lammastilojen kannattavuus on ollut pitkään heikohko. Uusien ja tehokkaiden tuotantomuotojen harkitseminen sekä kehittäminen on välttämätöntä. Yhtenä vaihtoehtona on kaksivaihekasvatus. Se on tuotantomuoto, jossa uuhitila myy karitsat vieroituksen jälkeen loppukasvatukseen. Näin uuhitilalla vapautuu lampolassa lisää pinta-alaa uuhien käyttöön, säästetään työaikaa sekä voidaan erikoistua uuhien hoitoon. Tähän asti ongelma on ollut löytää uuhitiloja, jotka möisivät karitsoita. Sen sijaan loppukasvatustoimintaa harkitsevia lampureita on ollut useita. Tässä kehittämistyössä on tuotoksena kaksivaihekasvatuksen kannattavuuslaskuri ja raportissa on kuvattu suunnitteluprosessi. Raportti toimii laskurin käytön tukena sekä täydentää laskuria muun muassa avaamalla siinä käytettyjä termejä. Työssä pureudutaan kaksivaihekasvatukseen siirtymisen tuomista muutoksista uuhitilan talouden kannalta. Tilakohtaiset laskelmat voidaan laskea toteutetulla kannattavuuslaskurilla, jossa on nykytilanteen lisäksi kuusi erilaista vaihtoehtoa kaksivaihekasvatukselle. Laskurissa selvitetään tilan nykyhetken tuotot sekä muuttuvat kustannukset, minkä jälkeen lopputuloksena saadaan kate kiinteille kustannuksille (Enroth ja Pellinen 2008). Vaihtoehdoissa rajoittavia tekijöitä ovat ruokinta sekä vapautuva tila. Onko kaksivaihekasvatus kannattavampi vaihtoehto kuin perinteinen yhdistelmätuotanto? Kannattavuuteen vaikuttavat tekijät ovat tilakohtaisia. Laskurilla selvitetään, onko kaksivaihekasvatus kannattava vaihtoehto tilalle. Yleisesti kaksivaihekasvatuksen kannattavuuteen uuhitilalla vaikuttavat päiväkasvu, karitsoiden myyntihinta sekä uuhiin käytetty työmäärä. Testauksen perusteella kaksivaihekasvatus soveltuu heikoiten suoramyyntitiloille. Parhaiten se soveltuu suomenlampaille niiden ympärivuotisen tiinehtyvyyden sekä alkuperäisrotustatuksen ansiosta. Kaksivaihekasvatuksella pystytään tehostamaan tilan tuotantoa ja parantamaan kannattavuutta, kaksivaihekasvatus ei ole ratkaisu, jos tilan perustuotannossa on ongelmia. Lammastaloudesta on tehty Suomessa vähän tutkimusta verrattuna esimerkiksi lypsykarjatalouteen, joten lisätieto olisi erittäin tarpeellista nykyisessä nousukaudessa. Mielenkiintoisia tutkittavia aiheita olisivat esimerkiksi tuotantorenkaan mallintaminen kaksivaihekasvatukseen, työajan tutkimus ja työtehokkuuden lisääminen sekä teurastamoiden näkökulma kaksivaihekasvatuksen yleistymisestä ja sen myötä tasaisemmasta lampaanlihan tarjonnasta. Kaksivaihelaskuri on tehty osana Katras-koulutushanketta ProAgrian lammasasiantuntijoiden käyttöön. Laskurista tulee myöhemmin kevyempi testiversio yrittäjien käyttöön