Finnish permanent GNSS network FinnRef - evolution towards a versatile positioning service

The doctoral thesis is conducted in collaboration with Aalto University and Finnish Geospatial Research Institute.The National Land Survey of Finland maintains the FinnRef network of continuously operating GNSS reference stations (CORS). FinnRef is the basis of the EUREF-FIN reference frame in Finland. Continuous time series ensure an accurate link between global GNSS-based coordinates and the national reference frame. In a CORS network it is essential that coordinates and coordinate time series of the reference stations are up to date, accurate and free from biases. In this dissertation we introduce the development of FinnRef from a network of 13 GPS stations into a versatile modern positioning service. Both old and new FinnRef stations are explained and it is shown how a high quality CORS station should be established today. We were one of the first groups to show the annual periodicity of GNSS time series. In Finland, land uplift is of high importance since it changes the coordinates continuously. We compared our uplift rates to independent results (tide gauges, precise levelling, GPS results of the BIFROST group). Agreement was very good showing that GPS is a powerful tool for monitoring the land uplift in Finland. Using a baseline in Lithuania we tested an idea to validate GPS processing parameters against metrological ground truth. The length of the baseline is traceable to the definition of the metre with an uncertainty based on our calibrations. The test was successful and showed that for most accurate measurements individually calibrated antennas must be used.After the first renewal phase of FinnRef we showed that our national network of 20 stations can provide NRTK corrections of the same accuracy level as services having five times more stations. The challenge was the reliability of individual coordinate measurements but this can be overcome by proper use of repeated measurements. One of the most important results of this dissertation was that we showed the power of using metrological ground truth for validating GPS. The results of this dissertation will enable the creation of a dense GNSS based velocity field for intra-plate deformation models. This will improve the accuracy of transformations from measured GNSS coordinates to the national reference frame and make possible an accurate, reliable (semi)dynamic reference frame in Finland. It is also noteworthy that we showed how the FINPOS positioning service based on FinnRef data could give citizens direct access to the national EUREF-FIN reference frame. FinnRef could also be used as a backbone for GNSS corrections needed for intelligent traffic applications in Finland.Maanmittauslaitos kerää satelliittipaikannusjärjestelmien (GNSS) lähettämää dataa jatkuvasti rekisteröivien FinnRef-tukiasemien avulla. Maanlaajuinen FinnRef-verkko on Suomen EUREF-FIN -vertauskehyksen runko. Verkon keräämät pitkät aikasarjat mahdollistavat tarkkojen muunnosmallien johtamisen satelliittipaikannusjärjestelmien tuottamien maailmanlaajuisten koordinaattien ja kansallisen EUREF-FIN -järjestelmän välille. On oleellista, että pysyvien GNSS-asemien tuottamat koordinaatit ja koordinaattien aikasarjat ovat laadukkaita ja virheettömiä. Tässä väitöskirjassa esitetään Suomen pysyvän GNSS-verkon kehitys 13 aseman GPS-asemien verkosta kohti tiheämpää ja monipuolista paikannuspalvelua. Työssä esitellään alkuperäisen FinnRef-verkon ja uudistetun verkon rakenne, toimintaperiaatteet ja uusin tieto siitä kuinka asemat tulee tänä päivänä perustaa. Olimme yksi ensimmäisistä tutkimusryhmistä, jotka raportoivat GPS-aikasarjoissa selkeää vuotuista periodisuutta. Suomessa eräs koordinaatteja jatkuvasti muuttava ilmiö on maankohoaminen. Vertasimme omia GPS:llä saatuja maankohoamisarvoja riippumattomiin tuloksiin (toistetut tarkkavaaitukset, mareografihavainnot ja kansainvälisen BIFROST-tutkimusryhmän eri metodilla tekemä GPS-analyysi). Yhteensopivuus oli hyvä ja osoitti GPS:n olevan tehokas työkalu myös maankuoren pystyliikkeiden seurantaan. Testasimme Liettuassa olevalla perusviivalla mahdollisuutta validoida GPS-laskentaparametreja metrologisesti luotettavaan referenssimittaukseen. Mittauksen epävarmuusketju on tekemämme kalibroinnin perusteella jäljitettävissä metrin määritelmään. Testi osoittautui menestykselliseksi ja osoitimme, että tarkimpiin mahdollisiin mittauksiin jokainen GPS-antenni tulee kalibroida yksilönä. Ensimmäisen FinnRef-verkon uudistuksen jälkeen osoitimme, että valtakunnallisella 20 tukiaseman GNSS verkolla voidaan päästä samalle tarkkuustasolle kuin viisi kertaa enemmän asemia olevissa palveluissa. Haasteeksi tulee yksittäisten mittausten luotettavuus, joka voidaan ratkaista toistomittauksin. Väitöskirjan tärkeimpiä tuloksia oli osoittaa metrologisen lähestymistavan hyväksikäytön hyödyllisyys validoitaessa GNSS-laskentaparametreja. Tulokset mahdollistavat entistä tarkemman GNSS-tukiasemien dataan perustuvan maankuoren liikemallien luomisen, joka tarkentaa kansainvälisten ja kansallisen koordinaattijärjestelmien välistä muunnosta sekä aikariippuvan koordinaattijärjestelmän. Osoitimme myös, kuinka FinnRef-verkkoon perustuva FINPOS-paikannuspalvelu mahdollistaisi kansalaisille saumattoman pääsyn kansalliseen EUREF-FIN -järjestelmään. FinnRef-verkkoa voitaisiin hyödyntää myös runkoverkkona, joka voi osaltaan auttaa parantamaan älyliikenteen paikannuksen tarkkuutta

Pitfall trap efficiency: do trap size, collecting fluid and vegetation structure matter?

Apart from experimental design, the selection of pitfall trap size, collecting fluid and habitat type sampled may also influence the capture efficiency of the method. We combined three field studies from two very different geographic areas, in which the efficiency of pitfall traps, using carabid beetles (Coleoptera: Carabidae), is evaluated. First, we showed that ethylene-glycol is a more efficient collecting fluid compared to commercial anti-freeze, paraffin and salt water in collecting beetles in a forest patch in South Africa. Second, we showed that larger traps (90 mm mouth diameter) are more efficient in collecting carabids than small traps (65 mm) in a meadow in Finland. We also showed that for these large traps, commercial vinegar was a better collecting fluid than propylene-glycol, but that for small traps, propylene-glycol was superior to vinegar in collecting carabids. Finally, we showed that the trappability of Pterostichus oblongopunctatus and Carabus hortensis differed in enclosures placed into two different habitat types (a forest and a clear-cut in Finland), while trappability did not differ significantly for two other species (Calathus micropterus and Pterostichus niger) in these habitat types. However, for the two Pterostichus species studied, the catches in traps placed in the centre of the enclosures were slightly higher in the clear-cut, compared to the forest, and catches were higher in enclosures with rich field-layer vegetation, compared to enclosures with poor vegetation. The three studies re-emphasise the uncertainties of using pitfall traps in ecological studies. However, with careful planning and standardisation to help avoid erroneous interpretations, pitfall trapping is an invaluable method for the field ecologist

Signal performance analysis of the latest quartet of Galileo satellites during the first operational year

On 12 February 2020, the latest four Galileo satellites had completed one full year of space operational service. The satellites were launched on 25 July 2018. The quartet increased the operational capacity of the Galileo constellation to 22 satellites. This study reports on three signal-in-space (SiS) performance indicators - status, availability, and ranging accuracy - from 11 February 2019 to 12 February 2020. In addition, the study looks also at how the on-board satellite clocks have performed. The data analysis shows 100% data validity and signal health status for three our of the four satellites, whereas NAPA (No Accuracy Prediction Available) events accounted for about 2% of the time. In addition, SiS availability was higher than 95% in the first operational year. Furthermore, the 95th percentile of the global average of the instantaneous signal in space error is found to vary between 0.17 to 0.33 m on monthly basis. Lastly, the precise satellite clock biases show high short-term performance with 0.1 ps/s (10-13 s/s) standard deviations during the first operational year. The numerical results indicate a robust performance and high reliability for the youngest Galileo satellites in the constellation. They increase the number of operational satellites in the constellation and thus contribute to the Galileo’s increased popularity in the satellite-based positioning and navigation user community

Galileo l10 satellites: Orbit, clock and signal-in-space performance analysis

The tenth launch (L10) of the European Global Navigation Satellite System Galileo filled in all orbital slots in the constellation. The launch carried four Galileo satellites and took place in July 2018. The satellites were declared operational in February 2019. In this study, we report on the performance of the Galileo L10 satellites in terms of orbital inclination and repeat period parameters, broadcast satellite clocks and signal in space (SiS) performance indicators. We used all available broadcast navigation data from the IGS consolidated navigation files. These satellites have not been reported in the previous studies. First, the orbital inclination (56.7 \ub1 0.15\ub0) and repeat period (50680.7 \ub1 0.22 s) for all four satellites are within the nominal values. The data analysis reveals also 13.5-, 27-, 177-and 354-days periodic signals. Second, the broadcast satellite clocks show different correction magnitude due to different trends in the bias component. One clock switch and several other minor correction jumps have occurred since the satellites were declared operational. Short-term discontinuities are within \ub11 ps/s, whereas clock accuracy values are constantly below 0.20 m (root-mean-square—rms). Finally, the SiS performance has been very high in terms of availability and accuracy. Monthly SiS availability has been constantly above the target value of 87% and much higher in 2020 as compared to 2019. Monthly SiS accuracy has been below 0.20 m (95th percentile) and below 0.40 m (99th percentile). The performance figures depend on the content and quality of the consolidated navigation files as well as the precise reference products. Nevertheless, these levels of accuracy are well below the 7 m threshold (95th percentile) specified in the Galileo service definition document

Forty-three years of absolute gravity observations of the Fennoscandian postglacial rebound in Finland

Postglacial rebound in Fennoscandia causes striking trends in gravity measurements of the area. We present time series of absolute gravity data collected between 1976 and 2019 on 12 stations in Finland with different types of instruments. First, we determine the trends at each station and analyse the effect of the instrument types. We estimate, for example, an offset of 6.8 μgal for the JILAg-5 instrument with respect to the FG5-type instruments. Applying the offsets in the trend analysis strengthens the trends being in good agreement with the NKG2016LU_gdot model of gravity change. Trends of seven stations were found robust and were used to analyse the stabilization of the trends in time and to determine the relationship between gravity change rates and land uplift rates as measured with global navigation satellite systems (GNSS) as well as from the NKG2016LU_abs land uplift model. Trends calculated from combined and offset-corrected measurements of JILAg-5- and FG5-type instruments stabilized in 15 to 20 years and at some stations even faster. The trends of FG5-type instrument data alone stabilized generally within 10 years. The ratio between gravity change rates and vertical rates from different data sets yields values between − 0.206 ± 0.017 and − 0.227 ± 0.024 µGal/mm and axis intercept values between 0.248 ± 0.089 and 0.335 ± 0.136 µGal/yr. These values are larger than previous estimates for Fennoscandia

Hybridization of GNSS and On-Board Sensors for Validating the Aurora Ecosystem

This paper presents a hybrid navigation algorithm based on loose coupling of the on-board speedometer and inertial sensors of a land vehicle with a GNSS receiver. An Extended Kalman Filter estimating ten error states is used as the hybridization framework. The algorithm is developed to serve as a baseline for the evaluation of the navigation infrastructure of the Aurora ecosystem which is an Arctic test bed for autonomous vehicles and intelligent transport systems. In the experimental tests we focus on the performance of the navigation algorithm during GNSS outages. First, the tests indicate that the quality of GNSS updates has an immediate effect on how fast the position errors accumulate when GNSS becomes unavailable. Second, using low-cost sensors together with the current navigation infrastructure available at the Aurora test site, GNSS position fixes need to be obtained at intervals no longer than 4 seconds in order to maintain a 95 % horizontal positioning accuracy better than 0.2 meters. The results serve as a basis for recommendations for further development of the Aurora ecosystem, suggesting that further positioning infrastructure could be deployed for guaranteeing a navigation performance adequate for autonomous vehicles

Secular trend in candidemia and the use of fluconazole in Finland, 2004-2007

Peer reviewe

Atomic Layer Deposition of PbS Thin Films at Low Temperatures

doi: 10.1021/acs.chemmater.0c01887Atomic layer deposition (ALD) is a viable method for depositing functional, passivating, and encapsulating layers on top of halide perovskites. Studies in that area have only focused on metal oxides, despite a great number of materials that can be made with ALD. This work demonstrates that, in addition to oxides, other ALD processes can be compatible with the perovskites. We describe two new ALD processes for lead sulfide. These processes operate at low deposition temperatures (45-155 degrees C) that have been inaccessible to previous ALD PbS processes. Our processes rely on volatile and reactive lead precursors Pb(dbda) (dbda = rac-N-2,N-3-di-tertbutylbutane-2,3-diamide) and Pb(btsa)(2) (btsa = bis(trimethylsilyl)amide) as well as H2S. These precursors produce high quality PbS thin films that are uniform, crystalline, and pure. The films exhibit p- type conductivity and good mobilities of 10-70 cm(2) V-1 s(-1). Low deposition temperatures enable direct ALD of PbS onto a halide perovskite CH3NH3PbI3 (MAPI) without its decomposition. The stability of MAPI in ambient air is greatly improved by capping with ALD PbS. More generally, these new processes offer valuable alternatives for PbS-based devices, and we hope that this study will inspire more studies on ALD of non-oxides on halide perovskites.Peer reviewe

Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arviointi 2023

Tässä raportissa esitellään Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arvioinnin tulokset. Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta toteutettu arviointi sisältää myös hyvin yleisellä tasolla valtion maiden suojelun tehostamistarpeiden, mahdollisuuksien ja mahdollisen lisäsuojelun vaikutusten arvioinnin. Tämän selvityksen mukaan alue-ekologista suunnittelua tulisi kehittää siten, että siinä otetaan laajemmin huomioon valtion metsien käytölle asetetut erilaiset tavoitteet. Tässä voitaisiin hyödyntää monitavoitteisen päätöksenteon menetelmiä. Alue-ekologisen suunnittelun laajempien päivitysten yhteydessä tulisi myös arvioida ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset vaikutukset. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistusta on tärkeä ajoittain päivittää hyödyntämällä uusimpia tutkimustuloksia. Esimerkiksi ASIO-mallin osalta on päivitystarpeita, jotka liittyvät metsien rakenteellisen vaihtelun huomioimiseen talousmetsissä. Metsien eliölajiston kannalta monipuolinen, puustoa pienipiirteisesti uudistava sekä metsätyyppien vaihtelun ja monimuotoisuudelle arvokkaat rakennepiirteet (kuten järeä elävä ja kuollut puu) huomioiva metsätalous turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistuksen todellisista vaikutuksista eliölajeihin tarvittaisiin lisätietoa. Riistalajeista metson elinympäristötarpeet on maisematasolla huomioitu Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöoppaassa ajankohtaisen tutkimustiedon pohjalta hyvin. Maisematason tarkasteluissa voisi nykyistä enemmän pyrkiä huomioimaan myös muita riistalajeja. Matkailun ja virkistyskäytön tarpeet huomioidaan ympäristöoppaassa melko hyvin. Tämän selvityksen mukaan Metsähallitus hyödynsi vuosina 2015–2020 tehdyssä alue-ekologisen verkoston ajantasaistuksessa monipuolisesti erilaisia aineistoja ja menetelmiä. Potentiaalisia luontokohteita tarkastettiin laajasti maastossa. Alue-ekologista suunnitelmaa on päivitetty muun muassa lisäämällä ja poistamalla verkoston kohteita sekä tarkastamalla niiden rajauksia. Ajantasaistuksessa alue-ekologisen verkoston tarkastelu kokonaisuutena jäi vähemmälle huomiolle. Tällainen tarkastelu olisi kuitenkin suunnitelman laajempien päivitysten yhteydessä tärkeää, koska alue-ekologinen verkoston keskeisenä tarkoituksena on liittää talousmetsien luontokohteet ja suojelualueet samaan kokonaisuuteen, ja sitä kautta pyrkiä turvaamaan lajien elinolosuhteet. Verkostoa tulisikin kehittää tiiviinä Metsähallitus Metsätalous Oy:n ja Luontopalveluiden yhteistyönä. Toimintaympäristön muutosten takia suunnitelman jatkuvan päivityksen lisäksi on hyvä tehdä tietyin väliajoin suunnitelman kokonaisvaltaisempi ajantasaistaminen. Selvityksessä nousi esille useita muitakin aineistoja ja menetelmiä koskevia kehittämisehdotuksia, kuten suunnittelun yhdenmukaistaminen eri alueilla, menettelytavan yksinkertaistaminen kohteiden päivittämiseksi tietojärjestelmissä, lajitiedon laajamittaisempi kerääminen myös monikäyttömetsistä sekä sidosryhmien osallistamisen kehittäminen osallistuvaan, aktiivisen tekemisen suuntaan pelkän kuulemisen lisäksi. Metsähallituksen on hyvä kiinnittää riittävästi huomiota myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen alue-ekologisen suunnittelun osalta. Selvityksen mukaan sidosryhmiin on tärkeä pitää jatkuvasti yhteyttä suunnitteluprojektin aikana. Metsähallituksen tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmien roolin kirkastamiseen, molemminpuolisten hyötyjen esiintuomiseen ja prosessin kulusta tiedottamiseen sekä osallistamistapojen monipuolistamiseen. Metsähallituksen viestintää alue-ekologisesta suunnittelusta voitaisiin selvityksen mukaan parantaa. Metsähallituksen tulisi kiinnittää suurempaa huomiota alue-ekologisen suunnittelun osalta erityisesti paikallistason viestintään. Myös jatkuva viestintä ja keskustelu alue-ekologisesta suunnittelusta muun toiminnan yhteydessä on tärkeää. Alue-ekologisen suunnitelman esittämisen muotoa tulisi pyrkiä kehittämään niin, että tiedot on helposti eri toimijoiden löydettävissä ja hyödynnettävissä ja suunnitelman toteutumisen seuranta mahdollista. Uusimman tutkimustiedon mukaan alue-ekologisen suunnittelun toimenpiteet, kuten kytkeytyvyyden parantaminen, kulottaminen ja ennallistamispoltot sekä vanhojen metsien ja uhanalaiselle lajistolle tärkeiden rakennepiirteiden (erityisesti järeä kuollut puu ja järeät, vanhat elävät puut) ylläpito ja lisääminen parantavat monimuotoisuutta. Näiden menetelmien soveltamista kannattaa jatkaa ja lisätä. Erityisesti vanhojen metsien määrää sekä säästöpuustoon, kuolleeseen puuhun ja tulen käyttöön liittyviä toimenpiteitä olisi hyvä lisätä huomattavasti nykyisestä. Tässä selvityksessä tehtyjen arvioiden mukaan Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden seurauksena koko Suomea koskevat metsätalouden ja metsäteollisuuden yhteenlasketut vuosittaiset negatiiviset vaikutukset tuotokseen, arvonlisäykseen ja työllisyyteen ovat lisääntyneet vuosina 2015–2020. Verrattuna siihen tilanteeseen, että velvoitteita ei otettaisi huomioon, vuonna 2020 tuotos oli alentunut 1 050 ja arvonlisäys 250 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon myös positiivinen vaikutus eli metsän nettokasvu. Vuonna 2020 metsäsektorin työllisyys oli alentunut 4 150 henkilötyövuotta. Koska velvoitteiden avulla saavutetaan merkittäviä positiivisia, mutta puutteellisten taloudellisten kytkösten vuoksi kansantalouden tilinpidon näkökulmasta hankalasti todennettavia vaikutuksia, Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden vaikutusten raportoinnissa tulisi pyrkiä edelleen kehittämään monikäyttömetsien kansantaloudellisten vaikutusten, kustannusten, hyötyjen ja tulonjakovaikutusten arviointia. Tavoitteena tulisi olla kustannus-hyötyanalyysien mahdollistaminen. Sekä taloudellisesta että sosiokulttuurisesta näkökulmasta alue-ekologisen suunnittelun suhdetta ylemmän tason suunnitteluun, erityisesti luonnonvarasuunnitteluun, tulisi selkeyttää. Lisäksi tulisi selkeyttää, millaisen hierarkian eri tavoitteiden yhteensovittaminen muodostaa suunnittelussa. Tällä hetkellä luonnonvarasuunnittelun voidaan nähdä paikkaavan joitakin alue-ekologisen suunnittelun monitavoitteisuuden puutteita. Kokonaisvaltaisemman kuvan saaminen siitä, kuinka hyvin Metsähallitus on ottanut metsien suunnittelussa huomioon kestävyyden eri ulottuvuudet, edellyttäisi alue-ekologisen suunnittelun lisäksi myös muilla tasoilla tehtävän suunnittelun arviointia. Saamelaisten kotiseutualueella toimiessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kulttuurisensitiivisiin toimintatapoihin. Metsähallitus on ansiokkaasti kehittänyt kävijäseurannan menetelmiä, ja tietoa on kerätty systemaattisesti virkistyskäytön ja matkailun kannalta tärkeillä kohteilla. Tätä kautta on saatu tietoa valtion metsien merkityksestä virkistyskäytön kannalta ja se on mahdollistanut suojelu- ja virkistyskäyttöalueiden aluetaloudellisten merkitysten arvioinnit. Metsähallitus on kansallisesti merkittävä ulkoilupalveluita tarjoava ja näistä mahdollisuuksista viestivä taho. Tällä hetkellä Metsähallituksen verkkosivuilta tai raporteista ei löydy kokonaisvaltaista kuvausta alue-ekologisen suunnittelun verkoston päivitysten toteuttamisesta ja tilan kehittymisestä vuoden 2001 jälkeen. Jos nämä asiat olisi kuvattu selkeästi yhdessä paikassa, toisi se paremmin näkyväksi sitä työtä, jota Metsähallitus on vuosien mittaan tehnyt alue-ekologisen verkoston kehittämiseksi. Metsähallituksen tulisi kiinnittää myös suurempaa huomiota suunnittelukäytäntöjen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi kaikki alue-ekologisen verkoston ajantasaistusprojektien tuloksina tuotetut raportit eivät ole vapaasti saatavilla Metsähallituksen verkkosivuilta. Valtion metsien suojelun tehostamistarpeita ja mahdollisuuksia tarkasteltiin luomalla katsaus alueisiin, jotka voitaisiin mahdollisesti lukea EU:n biodiversiteettistrategiassa tarkoitettuun muuhun suojeluun (ns. OECM-alueet, Other Effective Area-based Conservation Measures). Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteista monet voivat täyttää jo nykyisellään OECM-alueen määritelmän. Jotkin alueet, kuten useat ojittamattomat karut suot, eivät puolestaan kuulu alue-ekologiseen verkostoon tai eivät ole OECM-alueita, mutta niillä ei tehdä metsien käsittelyä. Alue-ekologisen verkoston luontokohteissa ja yhteyksissä on mukana luonnontilaisia ja vanhoja metsiä, jotka EU:n biodiversiteettistrategian mukaan tulisi suojella viipymättä. Vanhan metsän rakennepiirteiden ja lajiston osalta merkittävimpiä ovat aarniometsäkohteet. Skenaariolaskelmien avulla selvitettiin Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien osalta mahdollisen lisäsuojelun vaikutuksia metsien rakenteeseen ja hakkuumahdollisuuksiin 30 vuoden tarkastelujakson aikana. Kolmessa erilaisessa lisäsuojeluskenaariossa oletettiin 1–3 prosenttia Metsähallituksen hallinnassa olevasta puuntuotannon metsämaasta siirtyvän suojelun piiriin, minkä johdosta suojelussa olevan maa-alueen pinta-ala kasvaisi Suomessa 0,2–0,5 prosenttiyksikköä. Skenaarioissa suojeltaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia metsiä ja lehtoja sekä käsittelemättömiä vanhoja kangasmetsiä ja ojittamattomia soita. Lisäsuojelukriteereistä ja Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien sijainnista johtuen merkittävin osa suojeltavista kohteista sijoittui skenaarioissa pohjoiseen Suomeen. Skenaariosta riippuen suojelualan lisäys vähensi 0,3–0,6 miljoonaa kuutiometriä runkopuun vuotuisia hakkuukertymiä lähimmällä kymmenvuotiskaudella. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen lisäsuojelun vaikutus puuntuotantoon oli selvästi ensimmäistä kautta vähäisempi. Lisäsuojelun vaikutukset metsien ikä- ja puulajirakenteeseen jäivät vähäisiksi tarkasteltaessa kaikkia Metsähallituksen hallinnoimia metsiä. Lisäsuojeluskenaarioissa vanhoja metsiä siirtyi puuntuotannon ulkopuolelle, minkä vuoksi puuston tilavuus väheni tarkastelujakson aikana puuntuotannon metsämaalla. Skenaarioiden mukaan lähivuosikymmenien aikana puusto järeytyy ja metsiä siirtyy yhä enemmän 41–80-vuotiaiden ikäluokasta yli 80-vuotiaiden ikäluokkaan. Lisäsuojelun kustannuksia eri skenaarioissa arvioitiin aiempien tutkimusten tulosten perusteella. Voimakkaan lisäsuojelun kustannukset (negatiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset) olisivat ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella koko maan tasolla kohtalaisen merkittäviä, mutta lievän suojelun tapauksessa vaikutukset olisivat suhteellisen vähäisiä koko tarkastelujakson ajan. Aluetaloudellisesti suojelulla olisi kuitenkin merkitystä, sillä vaikutukset kohdistuisivat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli lisäsuojelun vaikutuksia halutaan arvioida kustannus-hyötyanalyysin keinoin, tarvittaisiin varsinkin taloudellisista hyödyistä tarkempi tutkimus. Tässä arvioinnissa lisäsuojelun taloudellisia hyötyjä pystyttiin tarkastelemaan vain esimerkinomaisesti. Suojelun taloudelliset hyödyt ovat pääasiassa markkinattomia. Joillakin suojelualueilla voi olla matkailullista merkitystä, mutta pelkkä suojelustatus ei merkittävästi lisää alueiden kiinnostavuutta, vaan tarvitaan myös esimerkiksi retkeilyn mahdollistavaa infrastruktuuria ja palveluita. Oleellinen tekijä paikallistalouden suojelusta saamissa taloudellisissa hyödyissä on se, kuinka vetovoimaisia kohteita alueet ovat ja panostetaanko suojelustatuksen saaneiden alueiden kehittämiseen tulevina vuosina. Ilman panostusta matkailuhyödyt jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Vaikka tietoa alue-ekologisen suunnittelun keinojen toimivuudesta on olemassa, on silti mahdotonta arvioida, miten alue-ekologinen suunnittelu on parantanut monimuotoisuutta verrattuna esimerkiksi suojelun lisäämiseen valtion mailla. Tällaiseen vertailuun ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa. Lisätietoa tarvittaisiin Metsähallituksen luontokohteiden ja muiden monikäyttömetsien sekä suojelualueiden luontotyypeistä, puuston rakenteista, pinta-aloista, ekologisesta tilasta ja kehityssuunnista eri puolilla Suomea, jotta voitaisiin tarkemmin määrällisesti tarkastella valtion maiden mahdollista lisäsuojelutarvetta ja kohdentaa suojelu lajiston ja luontotyyppien suojelun kannalta tehokkaalla tavalla