Decolonial Public History in Practice: A Collaborative Project on the Role of Indigenous Women in the Fish Wars of Washington State of the 1960s and 1970s

During the 1960s and 1970s, the waterways of the Pacific Northwest played host to fish-ins held by Indigenous communities as they sought to protect their way of life and ensure the continued recognition of their treaty rights to fish on and off their reservations. The Treaty of Medicine Creek of 1854 and Treaty of Point Elliot of 1855 guaranteed the fishing and hunting rights of Indigenous groups of the Pacific Northwest in “all usual and accustomed grounds and stations.” Due to impacts from hydroelectric dams, a growing lumber industry, sportsmen fishing, and other stresses on the waterways, salmon populations declined drastically. The conservation policies set forth by states restricted Indigenous fishing methods and sites, thus infringing on their rights. In response, Indigenous fishers actively defied the regulations and began to organize in the early 1960s, leading to what were called “fish-ins.” Although some scholars have described the overall Fish Wars as “women-led” demonstrations, historians have given the role of Indigenous women little scholarly attention. To expand the scholarship on the experience of Indigenous women of the Fish Wars in the 1960s and 1970s, this project seeks to combine public history and decolonial methodology into three main components: an exhibit, which includes content and design; a grant application for a mobile humanities unit; and an article on student-led decolonial public history projects. The goals of this project are: 1) Recover the stories of the Fish Wars, a series of Indigenous-led demonstrations to protect fishing and treaty rights, and the roles and experiences of Indigenous women, creating a more complete story of the Pacific Northwest’s past; 2) Democratize the modes of knowledge production by increasing their accessibility to ordinary people and communities through a mobile humanities unit; 3) Design a project grounded in decolonial public history methodology, adhering to principles of collaboration, relationality, and shared authority

Was wir vom Umgang mit Bio- und Nanotechnologien lernen können

Der Umgang mit Bio- und Nanotechnologien hat gezeigt, dass die Risiken in der Öffentlichkeit in der Regel nicht realistisch eingeschätzt werden. Begleitende Forschung zur Einführung von konvergierenden Technologien muss daher einen gesellschaftsorientierten Ansatz verfolgen

Sprachinhärente und extralinguistische Merkmale zur Skizzierung des Österreichischen Deutsch als Varietät einer plurizentrischen Sprache

Itävallan saksa on kiistanalainen käsite, jonka määrittely ja status jakavat tutkijoiden ja maallikkojen mielipiteet sekä saksan kielialueen sisä- että ulkopuolella. Onko Itävallan saksa tasavertainen variantti saksan kielestä Saksan liittotasavallan variantin ja Sveitsin variantin rinnalla, kuten nykyinen plurisentrinen variaatiolingvistiikka olettaa? Voisiko Itävallan saksa olla jopa itsenäinen kieli? Vai onko kyse sittenkin vain baijerilaisten murteiden värittämästä saksasta; hiukan epäkorrektista kielestä, jonka erikoispiirteet ovat niin marginaalisia, että kansallisesta standardivariantista ei saisi puhua? Plurisentrinen kieli on kieli, jolla on useita virallisia variantteja niin puhutuissa kuin kirjoitetuissa muodossakin. Saksa on plurisentrinen kieli, mutta sen varianttien ja niiden keskuksien määrittelyyn liittyy avoimia kysymyksiä, jotka liittyvät puolestaan olennaisesti tutkimusongelmaan. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena on avata, mitä kaikkea Itävallan saksa –käsite voi pitää sisällään ja miten käsitteen määrittelyn tarkentaminen on mahdollista plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta. Tarkoitus on myös osallistua kielipoliittiseen keskusteluun, vertailemalla erilaisia aiheeseen liittyviä lähtökohtia ja tulkintoja keskenään. Työn empiirinen osa sisältää lukuisia esimerkkejä Itävallan saksan rakenteellisista ja kommunikatiivisista erityispiirteistä, joiden avulla kuva variantista ja sen suhteesta saksan standardikieleen konkretisoituu. Näin ollen tämä tutkielma voi auttaa myös suomalaisia DaF –opettajia, jotka haluavat ottaa saksan plurisentrisyyttä entistä paremmin huomioon omassa opetuksessaan. Plurisentristen kielten tutkimus on sosiolingvististä tutkimusta, sillä se tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Sosiolingvistiikassa kieltä kuvataan sosiaalisena ilmiönä, ja etsitään yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi kieli vaihtelee ja muuttuu. Siksi Itävallan saksan tutkimuksessa plurisentrisen kielen varianttina korostuu rakenteellisten erityispiirteiden, kuten ääntämisen, taivutuksen, sanaston, sananmuodostuksen ja syntaksin lisäksi erityisesti kommunikatiivisia käytänteitä, murrejatkumoa ja ekstralingvistisiä eli kielenulkoisia piirteitä. Variantin empiirisen tutkimuksen on lähdettävä pragmaattisesti kielen todellisesta käytöstä.  Tiedeyhteisön riita liittyen Itävallan saksan määrittelyyn ja statukseen johtuukin osittain siitä, että osa tutkijoista ei kunnioita sosiolingvistiikan periaatteita ja menetelmiä. Tutkijan suhtautuminen normatiivisuuteen ja deskriptiivisyyteen, standardikielen, puhekielen ja murteiden keskeisiin suhteisiin ja ylipäänsä kielelliseen variaatioon vaikuttaa olennaisesti siihen, mitkä kielelliset elementit otetaan tutkimuksessa huomioon ja kuinka suuri painoarvo niillä on. Itävallassa kielikeskustelulla on usein vahva ideologinen lataus ja se liittyy kansalliseen identiteettiin sekä suhtautumiseen Saksaan ja saksankielisen alueen historiaan ja kulttuuriin. DaF –opetuksessa korostuu sen sijaan variantin tasavertaisuus- ja oikeellisuuskysymys. Pienet variantit ovat aina isojen varianttien varjossa. Saksan liittotasavalta on ylivoimaisesti suurin saksankielinen maa, ja sen vaikutusvalta, mm. median, talouden, kustantamoiden ja yksinkertaisesti väestömäärän kautta heijastuu saksan varianttien käyttöön ja vastaanottoon kaikkialla. Asiasanat:Itävallan saksa, variaatiolingvistiikka, plurisentrinen kieli

Scots, Scottish English and Austrian German - Applying principles of sociolinguistic pluricentricity to describe non-dominant varieties in language continua

Skotin kieli on kiistanalainen käsite, jonka määrittely ja status jakavat tutkijoiden ja maallikkojen mielipiteet sekä englannin kielialueen sisä- että ulkopuolella. Onko skotin kieli englannin kielen murre vai itsenäinen kieli? Skotin ja englannin välistä suhdetta pidetään esimerkkinä kielijatkumosta ja Skotlannissa liikutaan puhutussa kielessä kielijatkumon ääripäiden välissä, mm. alueen murteesta, puhujan taustasta ja tilanteesta riippuen. Englanti on suurena naapurina vaikuttanut voimakkaasti siihen, mitä Skotlannissa pidetään kielellisenä standardina. Näin ollen skotin kielen status on kärsinyt ja sitä pidetään usein murteiden värittämänä tai huonona englantina. Tilanne muistuttaa jonkin verran Saksan ja Itävallan kielellistä tilannetta sekä kielijatkumon että valtioiden voimasuhteiden vuoksi. Siksi plurisentrisen variaatiolingvistiikan lähestymistapa voisi rikastuttaa Skotlannin kielitilanteeseen liittyvää keskustelua ja tutkimusta. Tämän sivuaineen progradu tutkielman tavoitteena on avata, mitä kaikkea skotin ja englannin kielijatkumo voi pitää sisällään ja miten käsitteen määrittelyn tarkentaminen on mahdollista plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta. Plurisentrinen kieli on kieli, jolla on useita virallisia varieteettejä niin puhutuissa kuin kirjoitetuissa muodossakin. Plurisentristen kielten tutkimus on sosiolingvististä tutkimusta, sillä se tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Sosiolingvistiikassa kieltä kuvataan sosiaalisena ilmiönä, ja etsitään yhteiskunnallisia syitä siihen, miksi kieli vaihtelee ja muuttuu. Myös skotin kielen tutkimuksessa plurisentrisen variaatiolingvistiikan näkökulmasta korostuu rakenteellisten erityispiirteiden, kuten ääntämisen, taivutuksen, sanaston, sananmuodostuksen ja syntaksin lisäksi erityisesti kommunikatiivisia käytänteitä, murrejatkumoa ja ekstralingvistisiä eli kielenulkoisia piirteitä. Varieteetin empiirisen tutkimuksen on lähdettävä pragmaattisesti kielen todellisesta käytöstä. Plurisentrisen kielen varieteettien ja niiden keskuksien määrittelyyn liittyy usein avoimia kysymyksiä ja yleensä varieteettien väliset voimasuhteet ovat asymmetrisiä, kuten myös skotin ja englannin voimasuhteet.Valinnaisten opintojen tutkielm

Evaluation of serological diagnostic test systems assessing the immune response to Japanese encephalitis vaccination.

A new commercial anti-Japanese encephalitis virus IgM and IgG indirect immunofluorescence test (IIFT) was evaluated for the detection of the humoral immune response after Japanese encephalitis vaccination. The IgM IIFT was compared to two IgM capture ELISAs and the IgG IIFT was analysed in comparison to a plaque reduction neutralization test (PRNT50) and an IgG ELISA. Moreover, the course of the immune reaction after vaccination with an inactivated JEV vaccine was examined. For the present study 300 serum samples from different blood withdrawals from 100 persons vaccinated against Japanese encephalitis were used. For the IgM evaluation, altogether 78 PRNT50 positive samples taken 7 to 56 days after vaccination and 78 PRNT50 negative sera were analyzed with the Euroimmun anti-JEV IgM IIFT, the Panbio Japanese Encephalitis – Dengue IgM Combo ELISA and the InBios JE Detect IgM capture ELISA. For the IgG evaluation, 100 sera taken 56 days after vaccination and 100 corresponding sera taken before vaccination were tested in the PRNT50, the Euroimmun anti-JEV IgG IIFT, and the InBios JE Detect IgG ELISA. The Euroimmun IgM IIFT showed in comparison to the Panbio ELISA a specificity of 95% and a sensitivity of 86%. With respect to the InBios ELISA, the values were 100% and 83.9%, respectively. The analysis of the Euroimmun IgG IIFT performance and the PRNT50 results demonstrated a specificity of 100% and a sensitivity of 93.8%, whereas it was not possible to detect more than 6.6% of the PRNT50 positive sera as positive with the InBios JE Detect IgG ELISA. Thus, the IIFT is a valuable alternative to the established methods in detecting anti-JEV antibodies after vaccination in travellers and it might prove useful for the diagnosis of acutely infected persons

Co-translation, consultancy and joint authorship: User-centred translation and editing in collaborative audio description

This article increases knowledge of collaborative translation and user-centred accessibility by describing the case of cooperative audio description in which blind and sighted professional audiodescribers work in teams to draft and edit audiodescription for film and television. Findings from a microethnographic analysis of authentic work processes of team AD in three countries are presented: these include the definition of different types of team AD (a translation approach and an editing approach), and various perspectives to collaboration (co-translation, joint problem-solving and decision-making, joint authorship). The data include video recordings of the teams’ work processes and interviews with agents involved. The analysis focuses on the roles of blind team members as (co-)author, consultant, and user representative, and on the manifold phases and subphases of (cooperative) audiodescription. The article demonstrates with data examples how teams solve translation problems in interaction. A classification of problem-solving techniques is also presented. In conclusion, the article reflects on the user-centered and “user-as-maker” approaches to accessibility and translation and discusses how these developments align with current developments in dis/ability studies, advocating a paradigm shift from the medical and social models of dis/ability to a cultural model in which people with dis/abilities become active producers of culture and society.publishedVersionPeer reviewe

Nachhaltiges Verhalten wirkt ansteckend

Kann am Arbeitsplatz Nachhaltigket gelernt werden? Neue Ergebnisse belegen, dass sich die Situation in Unternehmen gut eignet, um das Alltagsverhalten umweltfreundlicher und nachhaltiger zu gestalten. Denn betriebliche Maßnahmen in den Bereichen Ernährung, Gesundheit und Mobilität wirken im Privaten weiter

Exploring the Immunoproteome for Ovarian Cancer Biomarker Discovery

Most scientific efforts towards early detection of ovarian cancer are commonly focused on the discovery of tumour-associated antigens (TAA). Autologous antibodies against TAA, however, may serve as more sensitive diagnostic markers. They circulate in the blood before TAA and are usually more abundant than the TAAs themselves as a result of amplification through the humoral immune response. Accumulating evidence also suggests that a humoral response already exists during malignant transformation when aberrant gene expression is translated into premalignant cellular changes. This article reviews the current knowledge about autoantibodies against TAA in ovarian cancer and presents current immunoproteomic approaches for their detection

DCs Pulsed with Novel HLA-A2-Restricted CTL Epitopes against Hepatitis C Virus Induced a Broadly Reactive Anti-HCV-Specific T Lymphocyte Response

OBJECTIVE: To determine the capacity of dendritic cells (DCs) loaded with single or multiple-peptide mixtures of novel hepatitis C virus (HCV) epitopes to stimulate HCV-specific cytotoxic T lymphocyte (CTL) effector functions. METHODS: A bioinformatics approach was used to predict HLA-A2-restricted HCV-specific CTL epitopes, and the predicted peptides identified from this screen were synthesized. Subsequent IFN-γ ELISPOT analysis detected the stimulating function of these peptides in peripheral blood mononuclear cells (PBMCs) from both chronic and self-limited HCV infected subjects (subjects exhibiting spontaneous HCV clearance). Mature DCs, derived in vitro from CD14(+) monocytes harvested from the study subjects by incubation with appropriate cytokine cocktails, were loaded with novel peptide or epitope peptide mixtures and co-cultured with autologous T lymphocytes. Granzyme B (GrB) and IFN-γ ELISPOT analysis was used to test for epitope-specific CTL responses. T-cell-derived cytokines contained in the co-cultured supernatant were detected by flow cytometry. RESULTS: We identified 7 novel HLA-A2-restricted HCV-specific CTL epitopes that increased the frequency of IFN-γ-producing T cells compared to other epitopes, as assayed by measuring spot forming cells (SFCs). Two epitopes had the strongest stimulating capability in the self-limited subjects, one found in the E2 and one in the NS2 region of HCV; five epitopes had a strong stimulating capacity in both chronic and self-limited HCV infection, but were stronger in the self-limited subjects. They were distributed in E2, NS2, NS3, NS4, and NS5 regions of HCV, respectively. We also found that mDCs loaded with novel peptide mixtures could significantly increase GrB and IFN-γ SFCs as compared to single peptides, especially in chronic HCV infection subjects. Additionally, we found that DCs pulsed with multiple epitope peptide mixtures induced a Th1-biased immune response. CONCLUSIONS: Seven novel and strongly stimulating HLA-A2-restricted HCV-specific CTL epitopes were identified. Furthermore, DCs loaded with multiple-epitope peptide mixtures induced epitope-specific CTLs responses

Peptide-Pulsed Dendritic Cells Induce the Hepatitis C Viral Epitope-Specific Responses of Naïve Human T Cells

Hepatitis C virus (HCV) is a major cause of liver disease. Spontaneous resolution of infection is associated with broad, MHC class I- (CD8+) and class II-restricted (CD4+) T cell responses to multiple viral epitopes. Only 20% of patients clear infection spontaneously, however, most develop chronic disease. The response to chemotherapy varies; therapeutic vaccination offers an additional treatment strategy. To date, therapeutic vaccines have demonstrated only limited success in clinical trials. Vector-mediated vaccination with multi-epitope-expressing DNA constructs provides an improved approach. Highly-conserved, HLA-A2-restricted HCV epitopes and HLA-DRB1-restricted immunogenic consensus sequences (ICS, each composed of multiple overlapping and highly conserved epitopes) were predicted using bioinformatics tools and synthesized as peptides. HLA binding activity was determined in competitive binding assays. Immunogenicity and the ability of each peptide to stimulate naïve human T cell recognition and IFN-γ production were assessed in cultures of total PBMCs and in co-cultures composed of peptide-pulsed dendritic cells (DCs) and purified T lymphocytes, cell populations derived from normal blood donors. Essentially all predicted HLA-A2-restricted epitopes and HLA-DRB1-restricted ICS exhibited HLA binding activity and the ability to elicit immune recognition and IFN-γ production by naïve human T cells. The ability of DCs pulsed with these highly-conserved HLA-A2- and -DRB1-restricted peptides to induce naïve human T cell reactivity and IFN-γ production ex vivo demonstrates the potential efficacy of a multi-epitope-based HCV vaccine targeted to dendritic cells