Memory-friendly and communal housing to Pori

Muistisairaiden määrän jatkuva kasvu on ajankohtainen ja maailmanlaajuinen ilmiö. Sen keskeisimpiin syihin kuuluu väestön ikääntyminen. Muistisairaudet voivat vaikeuttaa hahmottamista sekä ympäristöissä toimimista ja liikkumista. Muistiystävällisten asuinympäristöjen kehittäminen onkin keskeistä. Muistisairaille henkilöille suunniteltaessa on olennaista huomioida sairauksien muitakin oireita muistin heikkenemisen lisäksi. Muistisairaan henkilön toimintaa ympäristössä voidaan tukea arkkitehtuurin keinoin. Muistiystävällisillä ja yhteisöllisillä asuinympäristöillä muistisairaille henkilöille voidaan tarjota parempaa asumista sekä tukea heidän itsenäistä pärjäämistään. Tämä diplomityö käsittelee muistiystävällisiä ja yhteisöllisiä asuinympäristöjä. Diplomityö on osa SOTERA:n (Sosiaali- ja terveysalan rakentamisen tutkimusryhmä) MonIA-projektia (Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille). Työ tehtiin yhteistyössä Porin kaupungin kanssa. Diplomityön tavoitteena oli löytää ratkaisuja muistiystävälliseen ja yhteisölliseen asumiseen, joka sopii muistisairaille henkilöille, heidän perheilleen ja omaishoitajilleen. Diplomityö koostuu kahdesta osasta. Työn ensimmäisessä osassa aihetta lähestytään kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkimuksen kautta. Tutkimuksessa taustoitetaan etenevien muistisairauksien oireita sekä muistiystävällisyyden määritelmää. Tutkimuksessa löydetyt muistiystävällisten asuinympäristöjen keskeiset suunnitteluperiaatteet ja tekijät avataan aihealueittain. Diplomityössä nostetaan esille tärkeänä hyvän asumisen teemana myös yhteisöllisyyden merkitys. Kirjallisuuskatsauksen löydökset ohjasivat diplomityön toisessa osassa esiteltävää Porin Kasvihuoneenkadulle suunniteltua asuinrakennusta. Suunnitelmassa keskityttiin luomaan muistiystävällistä, yhteisöllistä, kodikasta ja muistisairaan asukkaan tarpeisiin ja toiveisiin vastaavaa asumista. Muistiystävällisyyttä luotiin eri aistit ja muistisairauksien oireet huomioiden. Diplomityön perusteella asuinympäristöistä voidaan tehdä muistiystävällisiä monin arkkitehtonisin keinoin. Tärkeässä osassa ovat sosiaaliset kontaktit, heikentyneiden kykyjen korvaaminen ja jäljellä olevien taitojen tukeminen rakennetussa ympäristössä. Niillä voidaan luoda turvallisuutta sekä tukea muistisairaan henkilön hyvinvointia ja toimintakykyä. Diplomityössä löydettyjä muistiystävällisten asuinympäristöjen suunnitteluperiaatteita ja tekijöitä voidaan soveltaa siellä, missä halutaan suunnitella muistiystävällistä tai kaikille esteetöntä asumista.The increasing number of people with memory decline is a global phenomenon. One of the main causes of the increase is the ageing of the population. Memory decline can cause difficulties in orientation and spatial perception. Therefore, developing memory-friendly housing environments is crucial. It is important to consider other symptoms of memory decline in addition to memory loss when designing environments for people with memory decline. A built environment and architecture can help to compensate for lost abilities. Memory-friendly and communal housing environments can enable better and more independent living for people with memory decline. This thesis researches memory-friendly living environments. It is part of the MonIA project (Monimuotoista integroitua asumista muistisairaille) executed by SOTERA (Research group for Health and Wellbeing Architecture). This thesis was done in co-operation with the city of Pori. The goal of the thesis was to discover solutions for memory-friendly housing and living environments that are suitable for individuals with memory decline together with their families and care-givers. The thesis is divided into two parts. The first half introduces progressive memory disorders, their symptoms and the meaning of memory-friendliness in a built environment. Afterwards, it introduces the key design principles and factors of a memory-friendly living environment. At the end of the research, the thesis discusses the meaning of communality for people with memory decline. The research was conducted as a literature review. In the second part, the thesis introduces the designed memory-friendly housing building. The building was designed for a site at Kasvihuoneenkatu, Pori. The goal of the design was to create memory-friendly, communal and cosy housing that answers to the preferences and changing needs of people with memory decline. The key design principles, found in the research, guided the design. The different symptoms of memory decline and senses were taken into consideration when designing the memory-friendliness of the building. Based on the research, memory-friendliness can be created by many architectural means. Creating social contacts, compensating lost abilities and supporting remaining functional abilities play a key part in it. Memory-friendly housing environments can promote the safety, well-being and competence of people with memory decline. The design principles and factors of a memory-friendly living environment presented in the thesis can be applied to different projects and locations where memory-friendly or accessible housing is aimed to be designed

In Situ Bioremediation through Mulching of Soil Polluted by a Copper–Nickel Smelter

Received for publication September 8, 2000. Bioremediation of a heavy metal–polluted soil was investigated in a 3-yr field experiment by adding mulch to a polluted forest floor. The mulch consisted of a mixture of compost and woodchips. The remediation treatment decreased the toxicity of the soil solution to bacteria as determined by the [3H]-thymidine incorporation technique, that is, by measuring the growth rate of soil bacteria extracted from unpolluted humus after exposing them to soil solution containing heavy metals from the experimental plots. Canonical correlation analysis was performed in order to identify the chemical and microbiological changes in the soil. The pH of the mulched organic layer increased by one unit. The concentration of complexed Cu increased and that of free Cu2+ decreased in the soil solution from the mulch treatment. According to basal respiration and litter decomposition, microbial activity increased during the 3 yr following the remediation treatment. The [3H]-thymidine incorporation technique was also used to study the growth rate and tolerance of bacteria to Cu. The bacterial growth rate increased and the Cu tolerance decreased on the treated plots. The structure of the microbial community, as determined by phospholipid fatty acid (PLFA) analysis, remained unchanged. The results indicate that remediation of the polluted soil had occurred, and that adding a mulch to the forest floor is a suitable method for remediating heavy metal–polluted soil

Raskasmetallit ja saastuneen metsämaan kunnostaminen Harjavallan kupari-nikkelisulaton liepeillä

TutkimusselosteSeloste artikkelista: Kiikkilä, O. 2003. Heavy-metal pollution and remediation of forest soil around the Harjavalta Cu-Ni smelter, in SW Finland. Silva Fennica 37(3): 399–415