Kukintainduktio ja kasvulliset ominaisuudet Fragaria x ananassa lajikkeilla ‘Calypso’ ja ‘Hapil’

Fragaria x ananassa (puutarhamansikka) on laajalti arvostettu marja, jonka tuotanto lisääntyy jatkuvasti ympäri maailman. Näin ollen sen jalostukselle tulee olemaan valtavasti kysyntää varsinkin kun ilmastonmuutos luo oman varjonsa kasvuolojen ylle. Erilaisten lajiketyyppien vegetatiivisten ja generatiivisten vasteiden tuntemus on siten tärkeässä roolissa tulevaisuuden mansikantuotannon kannalta. Sekä puutarhamansikasta, että ahomansikasta (Fragaria vesca) on olemassa kahta lajiketyyppiä, jatkuvasatoisia sekä kausisatoisia. Jatkuvasatoiset lajikkeet, kuten ‘Calypso’ kukkivat ja tuottavat satoa läpi kasvukauden kun taas kausisatoiset lajikkeet, kuten ‘Hapil’ kukkivat lyhyemmän ajan, jolloin satokausikin on lyhyempi. Ahomansikan kukintatavan muutoksen taustalla vaikuttava geeni sijaitsee kukintaa säätelevällä päivänpituusreitillä, kun taas puutarhamansikalla ominaisuuden tausta on tuntematon. Tutkimuksen tavotteena oli verrata kahden in vitro -kasvatetun puutarhamansikkalajikkeen ‘Calypson’ ja ‘Hapilin’ vegetatiivisia ja generatiivisia vasteita pitkässä ja lyhyessä päivässä ja löytää siten eroja jatkuva- ja kausisatoisten lajikkeiden välillä. Tämä tehtiin havainnoimalla mansikoiden vegetatiivisiin ja generatiivisiin kasvuvaiheisiin liittyviä fenotyppejä, joka yhdistettiin päivänpituusreitillä toimivien geenien FaSOC1, FaTFL1, FaGA20ox4 ja FaAP1 ekspressiodataan. Lisäksi analysoitiin puutarhamansikan jatkuvasatoisuuteen yhdistetyn geenin FaFT2 ekspressio. Tämä tutkimus oli osa laajempaa projektia, jonka tavoitteena oli löytää puutarhamansikan jatkuvasatoisuuden taustalla vaikuttavat geenit. Osa ‘Calypsoista’ indusoitui kukintaan jo sopeutumisjaksolla ennen valojaksokäsittelyiden aloittamista ja loput heti käsittelyiden alussa, mikä johti havaittuihin eroihin päivänpituuskäsittelyiden välillä. Lyhyen päivän olosuhteissa kasvatetut ‘Hapilit’ indusoituivat viikoilla 3–6, kun taas pitkän päivän olosuhteissa kasvatetut ‘Hapilit’ pysyivät vegetatiivisina. Geenien FaTFL1 ja FaAP1 ekspressio tuki havaittuja kukintafenotyyppejä, kun taas FaSOC1 repressoitui enemmän lyhyen, kuin pitkän päivän olosuhteissa lajikeyypistä riippumatta. ‘Calypsot’ tuottivat rönsyjä valojaksosta tai kukintainduktiosta riippumatta, joten vaikuttaa siltä että ‘Calypsojen’ rönsyntuotanto oli päivänpituusreitistä riippumatonta. Toisaalta rönsyntuotantoon yhdistetyn geenin FaGA20ox4 ekspressiotaso oli alhainen ja vaihteleva näytteenottostragegiasta johtuen. Valtaosa lyhyen päivän olosuhteissa kasvatettujen ‘Hapileiden’ hankasilmuista pysyi dormanttina toistaiseksi tuntemattomasta syystä. FaFT2:n ekspressiotaso puolestaan oli alhainen, eikä todisteita sen roolista puutarhamansikan jatkuvasatoisuuden taustalla löydetty.Fragaria x ananassa is a widely appreciated berry with its production growing all around the world. Thus, there will be a huge demand for strawberry breeding in the future especially since the climate change is casting an extra shadow upon the growing conditions which is also why there is a need for better understanding of different cultivar types. There are everbearing and seasonally flowering cultivars of both Fragaria x ananassa and Fragaria vesca. The seasonally flowering types such as ʻHapilʼ flower once during the growing season whereas everbearing types such as ʻCalypsoʼ flower for a longer period. The gene behind the change in the flowering habit has been tracked to the photoperiodic pathway of F. vesca although the gene behind the trait in F x ananassa remains unknown. The aim of this project was to compare flowering and vegetative responses of in vitro propagated everbearing F x ananassa cultivar ʻCalypsoʼ and seasonally flowering ʻHapilʼ in long and short day photoperiodic conditions in order to find out differences between everbearing and seasonally flowering cultivars. This was done by collecting data from phenotype observations linked to the vegetative and generative stages of the development of strawberries. The phenotype data was then combined with gene expression data of FaSOC1, FaTFL1, FaGA20ox4 and FaAP1 which are genes known to work on the photoperiodic pathway that regulates the switch between the vegetative and generative development of both F x ananassa and F. vesca. In addition, the expression of an everbearing phenotype associated gene FaFT2 was analysed. This study was a part of a larger project aimed to find out the genetic basis for the everbearing habit of F x ananassa. Part of the ʻCalypsoʼ plants were induced to flower already during the acclimatization period and the rest at the very beginning of the treatment period which then caused differential flowering times between the ʻCalypsoʼ groups. Short day grown ʻHapilʼ was induced to flower between weeks three and six whereas long day grown ʻHapilsʼ remained vegetative. Phenotypic observations were also backed up by the expression of FaTFL1 and FaAP1. Instead the FaSOC1 expression was repressed in short day conditions more than in the long days regardless of the cultivar type. ‘Calypsos’ were capable of producing runners regardless of photoperiod or flower induction. Consequently the runner production seemed to be regulated by factors outside of the photoperiodic pathway. However, the expression of runnering associated FaGA20ox4 was low and variable due to the sampling strategy. Interestingly most of the axillary meristems of short day grown ‘Hapils’ remained dormant for an unknown reason. Expression of FaFT2 was low on the apical meristems and further support for the role of the gene in everbearing phenotype was not found

Alkukankeutta kierrätysketjun alkupäässä : kuinka saada kuluttajat kierrättämään matkapuhelimet?

The aim of this research is to find out why people recycle their old mobile phones lazily. The interest to recycle electronic equipment has enlarged in past few years; the reason for this is the aim of the European Union (EU) to increase recycling as a whole. In the background, there is the objective of the EU to reduce waste by delegating the responsibility of the products-waste handling to producers. The European Parliament and the Council have passed a directive on Waste Electrical and Electronic Equipment (WEEE) (2002/96/EC) and its amendment (2003/108/EC). This study is descriptive and aims at answering the questions about mobile phone owners recycling behaviour. The aim is to find reasons for consumers not recycling their phones, and hence, help to create measures to raise the takeback percentage. The results will be exploited in Nokia Corporation when they plan organizing the takeback system and possible future recycling campaigns. The primary research question is: What is a (non-)recycler like? For example, are there differences in mobile phone recycling behaviour between Finnish cultural areas? Theories concerning environmental behaviour (e.g. the Theory of Planned Behaviour) that were used to create a theoretical framework for the study are presented. The questionnaire was produced based on that framework, and so was the analysis. The questionnaires, 58 altogether, were filled in three Finnish cities, Helsinki, Turku and Lappeenranta, in February and March. The study is qualitative, but it is strongly supported by quantitative analysis. This means that the description of themes is to a great extent quantified. The results have shown that many phones are stored at home; only five people had recycled their phones. Usually phones were kept as spare phones, but also the lack of information about the takeback of used phones and laziness were reasons for not recycling phones. Most of the respondents considered recycling mobile phones important. Ten respondents have heard about the recent Finnish recycling campaign by Nokia and the WWF; the opinions were positive. By giving more information using, e.g., the internet or the mass media, about recycling mobile phones, the recycling percentage could be amounted. The non mobile phone recyclers were mostly women and over fifty. The capital city area could also need some specific attention as the mobile phone recycling activity was quite poor. Two questions were discovered needing more research: the best way(s) of informing people and people s limits in inconvenience when mobile phone recycling is concerned.Työn tarkoituksena on löytää syitä siihen miksi ihmiset kierrättävät laiskasti matkapuhelimia. Kiinnostus elektroniikkalaitteiden kierrättämiseen on kasvanut viime vuosina, koska Euroopan Unioni tähtää kierrätyksen lisäämiseen. Taustalla on EU:n tavoite vähentää jätettä siirtämällä tuottajille vastuun tuotteiden jätehuollosta. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin sähkö- ja elektroniikkaromusta (SER) (2002/96/EC) sekä sen muunnoksen (2003/108/EC). Työ on kuvaileva ja se yrittää löytää vastauksia kysymyksiin koskien matkapuhelinten omistajien kierrätyskäyttäytymistä. Tarkoitus on löytää syitä matkapuhelimien kierrättämättömyydelle ja täten auttaa luomaan keinoja kierrätysprosentin nostamiseksi. Tuloksia tullaan käyttämään Nokia Oyj:n suunnitellessa kierrätyksen järjestämistä sekä mahdollisia uusia kierrätyskampanjoita. Päätutkimuskysymys on: Millainen on kierrättäjä (tai ihminen, joka ei kierrätä)? Onko esimerkiksi nähtävissä kultturellisia eroja matkapuhelimen kierrätyskäyttäytymisessä Suomessa? Tutkimuksessa esitellään teorioita (mm. suunnitellun käyttäytymisen teoria), joita on käytetty teoreettisen viitekehyksen luomiseen. Tähän viitekehykseen perustuu niin kyselylomake kuin analyysikin. Kyselylomakkeet, yhteensä 58, täytettiin kolmessa Suomen kaupungissa, Helsingissä, Turussa ja Lappeenrannassa helmi-maaliskuun aikana. Tutkimus on kvalitatiivinen, mutta sitä tukee kvantitatiivinen analyysi. Tämä tarkoittaa sitä, että teemat kuvaillaan suurelta osin numeerisesti. Tuloksien mukaan monet puhelimet ovat kodeissa säilytyksessä, vain viisi ihmistä oli kierrättänyt matkapuhelimensa. Yleensä puhelimia säilytetään tarpeen varalta, mutta myös tiedon puute kierrätyksestä ja laiskuus olivat syitä kierrättämättömyyteen. Suurin osa vastaajista piti matkapuhelimien kierrätystä tärkeänä. Kymmenen oli kuullut Nokian ja WWF:n järjestämästä kierrätyskampanjasta, kaikki pitivät sitä hyvänä asiana. Kierrätysprosenttia voitaisiin nostaa jakamalla enemmän tietoa matkapuhelinten kierrätyksestä esimerkiksi internetin tai massa median välityksellä. Kierrättämättömien ryhmää kuvaa pääasiassa naiseus ja yli viisikymppisyys. Myös pääkaupunkiseutu näyttäisi tarvitsevan erikoishuomiota, sillä siellä kierrätysprosentti oli alhainen. Kaksi asiaa näyttäisi tarvitsevan lisätutkimusta: mitkä ovat parhaat tavat välittää tietoa ihmisille ja missä menee liiallisen epämukavuuden raja matkapuhelinten kierrätyksen ollessa kyseessä

The effect of tempering on the toughness of hardened steel

The effect of tempering upon the toughness of hardened steel has been investigated. A steel having the nominal analysis: 0.35 % C, 1.5 % Si, 20 % Ni was chosen for this work. The analysis was mainly chosen with the objectives in mind that the Ms temperature should be low enough to ensure that no tempering will occur on quenching, and that the carbides produced on tempering might precipitate each within its own particular tempering temperature range. Test bars made of the investigated steel were austenitized and quenched in liquid nitrogen, with subsequent isothermal tempering at various temperatures in the range Tt = -110 to 450 °C. The structures of the heat-treated specimens were examined by x-rays and by electron microscopy, using both the replica and thin foil technique. Changes occurring in the structures during the tempering process were followed with the aid of a dilatometer. The principal part of the work consists of mechanical tests, for which a torsion testing machine was designed and built. The machine was so designed that the true stress vs. true strain diagram could be readily obtained with its aid. The experimental conditions, including speed of rotation (n) and testing temperature (Tk), were variable within wide limits. In the mechanical tests performed, the speed of rotation was varied within the range of n = 0.00135 to 640 r.p.m. The testing temperatures were: Tk = -110, +25 and +95 °C. The deformed structures were also examined by electron microscopy

Studies on the pathogenesis and laboratory diagnosis of Lyme borreliosis

Lyme borreliosis, the most common tick-borne disease in the northern hemisphere, is caused by Borrelia burgdorferi sensu lato spirochetes (later Borrelia). They can infect humans through bites of infected Ixodes ticks. If the infection is not treated at the early local stage of the disease, spirochetes can disseminate via the blood vasculature into distant tissues of the human body and cause symptoms in the joints, the heart, and the nervous system. Infection of the central nervous system is called Lyme neuroborreliosis. Lyme neuroborreliosis is diagnosed based on neurological symptoms, pleocytosis, and intrathecal production of Borrelia-specific antibodies. Recently, chemokine CXCL13 has been introduced as a new biomarker for diagnostics of Lyme neuroborreliosis. The first aim of this study was to characterize the dissemination of Borrelia by in vitro adhesion studies conducted under shear stress and by imaging the infection in vivo in mice. The second aim was to evaluate the use of cytokines as biomarkers for Lyme neuroborreliosis. The studies revealed that decorin binding proteins of Borrelia act in a flow-tolerant manner mediating adherence into vascular endothelium under the mechanical force caused by the liquid flow. In addition to decorin, decorin binding proteins were shown to bind biglycan, a proteoglycan which is expressed on endothelium more abundantly than decorin. Moreover, dissemination of Borrelia can be imaged in vivo in mice using positron-emission tomography. The studies also showed that CXCL13 is the most specific cytokine biomarker for Lyme neuroborreliosis and the concentration of CXCL13 can reliably be measured of Lyme neuroborreliosis patients’ cerebrospinal fluid samples with a point-of-care test. Overall, the studies gave new information on the pathogenesis of Lyme borreliosis and helped to improve the disease diagnostics.Tutkimuksia Lymen borrelioosin patogeneesistä ja diagnostiikasta Pohjoisen pallonpuoliskon yleisimmän puutiaisvälitteisen infektion, Lymen borrelioosin, aiheuttajia ovat Borrelia burgdorferi sensu lato ryhmän spirokeettabakteerit (myöhemmin Borrelia). Ne voivat levitä ihmiseen infektoituneiden Ixodes-puutiaisten välityksellä. Jos tautia ei hoideta heti infektion aikaisessa paikallisessa vaiheessa, spirokeetat voivat levitä ihmiselimistössä verenkierron mukana useisiin kudoksiin aiheuttaen oireita muun muassa nivelissä, sydämessä ja hermostossa. Keskushermostoon levinnyttä infektiota kutsutaan Lymen neuroborrelioosiksi. Neuroborrelioosin diagnostiikka perustuu potilaan neurologisiin oireisiin sekä solumäärän ja Borrelia-spesifisten vasta-aineiden määritykseen aivoselkäydinnesteestä. Hiljattain myös kemokiini CXCL13 on otettu käyttöön Lymen neuroborrelioosin diagnostiikan biomarkkeriksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Borrelia-bakteerin virtauksen alla tapahtuvan endoteelisitoutumisen rooli infektion patogeneesissä, tutkia infektion leviämistä eri kudoksiin in vivo -kuvantamisen avulla hiirimallissa ja tutkia sytokiinien käyttöä Lymen neuroborrelioosin diagnostisina biomarkkereina. Tutkimuksessa havaittiin, että Borrelia-bakteerin dekoriinia sitovat proteiinit sitoutuvat myös biglykaaniin, joka on dekoriinia yleisempi proteoglykaani verisuonten endoteelin pinnalla. Tämän biglykaani-interaktion avulla Borrelia kykenee sitoutumaan verisuonten endoteeliin nestevirtauksen aiheuttaman vastuksen alla. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että Borrelia-infektion kulkua voi kuvantaa elävässä eläimessä positroniemissiotomografian avulla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että CXCL13 on soveltuvin sytokiini Lymen neuroborrelioosin diagnostiikan biomarkkeriksi ja että CXCL13:n pitoisuus voidaan määrittää potilaan aivoselkäydinnesteestä pikatestin avulla, mikä nopeuttaa huomattavasti tautidiagnostiikkaa. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset paljastivat tärkeää uutta tietoa Borrelia-infektion patogeneesistä ja auttavat Lymen borrelioosin diagnostiikan kehittämisessä

VRChem: Virtuaalitodellisuuteen perustuva molekyylimallinnusohjelmisto

Understanding the often complex atomic-level three-dimensional structure of molecules and materials is crucial in chemistry,and many tools have been designed and created to help chemists visualize and examine these structures. Currently, the most popular tool is molecular modeling software designed for desktop computers. The 2D-representations of molecules these applications render, however, are not ideal for studying the three-dimensional structure, and better tools with support for true stereoscopic molecular 3D-representation are needed. For this purpose, we have created VRChem, a novel molecular modeling application for Virtual Reality featuring a modern 3D user interface. With VRChem and the necessary hardware, users can construct and modify molecules in a virtual reality environment using their bare hands. This thesis covers the development and technical details of the VRChem application and what is being planned for future versions. VRChem is built on the Unity game engine for multi-platform support and it has thus far been an adequate platform for the application. The current version was built as a prototype for user interface testing and is not suitable for professional or research use, but the planned updates, such as improved graphical user interfaces, performance optimizations and more accurate energy minimization methods could make it a functional application in the future.Molekyylien ja materiaalien usein monimutkaisen atomirakenteen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää kemiallisessa tutkimuksessa ja reaktioiden suunnittelussa. Tätä tehtävää varten onkin luotu useita työkaluja, joiden avulla voidaan mallintaa kemiallisia rakenteita, tutkia niiden reaktiivisuutta ja suunnitella halutun rakenteen luomista. Nykyaikana käytetyimmät mallinnustyökalut ovat tietokoneohjelmistoja, joita käytetään hiirellä ja näppäimistöllä ja joka piirtää kuvaa rakenteesta tavalliselle tietokoneen näytölle. Valitettavasti näyttöpäätteen kaksiuloitteisesta kuvasta johtuen kemiallisten yhdisteiden rakenteiden kolmiuloitteisuus, jolla on suuri merkitys reaktiivisuuteen, on tietyissä tilanteissa vaikea hahmottaa. Tästä syystä alalla olisi kysyntää työkaluille, jotka kykenisivät tarkempaan 3D-rakenteen visualisointiin. Kehittämämme VRChem-ohjelma on virtuaalitodellisuuteen perustuva stereoskooppinen molekyylimallinnusohjelma, joka kykenee erittäin realistiseen kolmioloitteiseen molekyylien visualisointiin ja niiden muokkaamiseen käyttäjän omin käsin, myös ilman käsissä pidettäviä ohjaimia. Tämä diplomityö käsittelee VRChem-ohjelman kehitystyötä ja teknistä toteutusta, ja kuinka ohjelmiston kehitystä voitaisiin jatkaa paremman kokemuksen tarjoamiseksi. VRChem on kehitetty Unity-pelimoottorin avulla, ja sen nykyinen prototyyppiversio on täysin toimiva kokonaisuus, jota on käytetty käyttäjäkokeissa virtuaalitodellisuuden hyödyllisyyden tutkimiseksi. Ohjelma ei ole valmis käytettäväksi kemiallisessa tutkimuksessa tai opetuksessa, mutta suunnitellut ominaisuus- ja suorituskykyparannukset voivat tulevaisuudessa tehdä tästä mahdollista