Planning as an integrative device

Middle managers’ shared understanding of organizational priorities is a key determinant of successful goal implementation. In this paper, we analyze whether involving middle managers in the strategic planning process and communicating the agreed-upon goals to them afterwards reduce the bias of their managerial role and thus increase the convergence on their assessments of operational priorities. In a sample of 164 manufacturing plants from five different countries and three industries, in which we asked three middle managers about the organizational priorities, we find that the managerial position bias is strong and that communication but not involvement reduces it.Strategic planning; integration; organizational priorities; middle-management; role bias; managerial position; involvement; communication; MTMM analysis; manufacturing

Developing the Concept of Belonging Work for Social Research

This article continues the conceptual work of developing a process-oriented perspective on belonging by taking up the active engagement of affiliation (and disaffiliation) as an undertheorised yet necessary aspect of accomplishing belonging. In developing the concept we draw on Marx's notion of work as material activity in forms of life and the sociological concepts of face-work and emotion work. We conceptualise belonging work as relational work concerned with shaping situational interactions; webs of relationships; social boundaries; and materials and rhythms as dimensions of belonging. This work is conditioned by social categorisations and patterns of inclusion and exclusion through which it takes place in relation to specific forms of life. The concept of belonging work offers a theoretically integrative and sensitising concept that highlights the relational dynamics of belonging, providing insight and inspiration to social researchers inquiring into the work of belonging and its associated social consequences throughout the research process.Peer reviewe

Vapauden lumo ja vastuun taakka : Perheen perustaminen pidentyneen nuoruuden kulttuurissa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämä on tutkimus siitä, miksi perheen perustaminen ei tässä kulttuurissa houkuttele alle kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Tarkastelen perheen perustamista koskevaa ajatusmaailmaa ja kulttuuriympäristöä nuoruuden pidentymisen, aikuistumisen, perhettä koskevien uhkakuvien ja vastakohtaisuuden näkökulmista. Ennen varsinaiseen tutkimustehtävään tarttumista taustoitan tutkimaani ilmiötä erilaisin tilastollisin indikaattorein. Tutkimuksessa käytetään kolmea empiiristä aineistoa. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohdaksi olen rekisteriaineistoon perustuen tehnyt logistisen regressioanalyysin, jonka tarkoituksena oli löytää se sosiaalinen ryhmä, jonka jäsenet kaikkein yleisimmin pitkittävät perheen perustamista. Tilastollisen analyysin tulosten perusteella kiinnostavimmaksi ryhmäksi muodostui koulutetut ja naimattomat alle kolmikymppiset naiset ja miehet, joiden joukosta etsin haastateltavani. Tutkimuksen pääaineisto muodostuu neljästä ryhmähaastattelusta, jossa kussakin on haastateltu neljää henkilöä (kahta naista ja kahta miestä). Sivuaineistoksi olen keväällä 2002 kerännyt Helsingin Sanomista asiantuntijoiden ja tavallisten kansalaisten käymää julkista keskustelua perheestä. Kvalitatiivisten aineistojen analyysissa käytetty menetelmä perustuu tekstianalyysiin, ryhmähaastatteluaineiston analyysiin olen paikka paikoin lainannut välineitä keskustelunanalyysista. Tutkimus osallistuu yhteiskunnan yksilöllistymistä ja riskitietoisuutta koskeviin sosiologisiin keskusteluihin. Keskeisimpinä lähteinä ovat U. Beckin & E. Beck-Gernsheimin, A. Giddensin, Z. Baumanin, D. Riesmanin sekä F. Furedin sosiologiset kirjoitukset. Nuoruuden pidentymisen tarkastelussa keskeiseksi käsitteeksi nousee vapaus, jonka eri ulottuvuuksia analysoin suhteessa perheen perustamiseen. Aikuisuus määrittyy nuoruuden vastakohdaksi, jota luonnehtii vastuu toisesta. Nuoruuden ja aikuisuuden rajapyykkinä toimii haastateltavien omaan jäsennykseen perustuen perheen perustaminen, jolla viittaan lasten hankkimiseen. Perhettä koskevia uhkakuvia analysoin riskitietoisuuden käsitteen avulla. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset liittyvät sekä nuoruuden että vanhemmuuden luonteeseen. Nuoruuden vapaus mahdollistaa erilaisten kokemusten ja elämysten hankkimisen, mikä houkuttaa nuoruuden pidentymiseen. Mutta tutkimus paljastaa, että vapaudesta on myös tullut uusi nuoruutta koskeva normi. Perhe ei pidentyneen nuoruuden kulttuurissa kuulu alle kolmikymppisten elämään, koska nuoruutta kuuluu elää vailla pysyviä sidoksia. Perheen perustaminen myöhentyy myös siksi, että aikuistuminen on ambivalentti prosessi. Nuoruudesta tulee ”aikalisä”, jolloin refleksiivisesti valmistaudutaan kantamaan vastuuta. Perhe on uhka kahdessa mielessä. Vanhemmuus uhkaa individualistista elämää: omaa vapautta, parisuhdetta sekä työssä viihtymistä ja pärjäämistä. Toisaalta vanhemmaksi ryhtyminen tarkoittaa nykyisessä ilmapiirissä epäonnistumisen riskiä. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että nuoruus pidentyy yllättäen myös familistisista syistä, joiden keskiössä on lapsen paras. Vanhemmaksi ei siis lapsenkaan tähden kannata ryhtyä ennen kuin tuntuu siltä, että on ”oikea aika”. Oikeanlainen tunne ratkaisee aikuistumisen ambivalenssin ja rohkaisee ottamaan vastuun lapsesta epäonnistumisen mahdollisuudesta huolimatta

The dynamics of ethnic discrimination, identities, and outgroup attitudes: A pre-post longitudinal study of ethnic remigrants.

Peer reviewe

The Relational Self, the Social Bond and the Dynamics of Personal Relationships : A Sociological Analysis

This study analyses personal relationships linking research to sociological theory on the questions of the social bond and on the self as social. From the viewpoint of disruptive life events and experiences, such as loss, divorce and illness, it aims at understanding how selves are bound to their significant others as those specific people ‘close or otherwise important’ to them. Who form the configurations of significant others? How do different bonds respond in disruptions and how do relational processes unfold? How is the embeddedness of selves manifested in the processes of bonding, on the one hand, and in the relational formation of the self, on the other? The bonds are analyzed from an anti-categorical viewpoint based on personal citations of significance as opposed to given relationship categories, such as ‘family’ or ‘friendship’ – the two kinds of relationships that in fact are most frequently significant. The study draws from analysis of the personal narratives of 37 Finnish women and men (in all 80 interviews) and their entire configurations of those specific people who they cite as ‘close or otherwise important’. The analysis stresses the subjective experiences, while also investigating the actualized relational processes and configurations of all personal relationships with certain relationship histories embedded in micro-level structures. The research is based on four empirical sub-studies of personal relationships and a summary discussing the questions of the self and social bond. Discussion draws from G. H. Mead, C. Cooley, N. Elias, T. Scheff, G. Simmel and the contributors of ‘relational sociology’. Sub-studies analyse bonds to others from the viewpoint of biographical disruption and re-configuration of significant others, estranged family bonds, peer support and the formation of the most intimate relationships into exclusive and inclusive configurations. All analyses examine the dialectics of the social and the personal, asking how different structuring mechanisms and personal experiences and negotiations together contribute to the unfolding of the bonds. The summary elaborates personal relationships as social bonds embedded in wider webs of interdependent people and social settings that are laden with cultural expectations. Regarding the question of the relational self, the study proposes both bonding and individuality as significant. They are seen as interdependent phases of the relationality of the self. Bonding anchors the self to its significant relationships, in which individuality is manifested, for example, in contrasting and differentiating dynamics, but also in active attempts to connect with others. Individuality is not a fixed quality of the self, but a fluid and interdependent phase of the relational self. More specifically, it appears in three formats in the flux of relational processes: as a sense of unique self (via cultivation of subjective experiences), as agency and as (a search for) relative autonomy. The study includes an epilogue addressing the ambivalence between the social expectation of individuality in society and the bonded reality of selves.Tutkimus käsittelee ihmisten siteitä läheisiin, kuten perheeseen, ystäviin ja ”kohtalotovereihin” ja kysyy: Keistä lähipiiri rakentuu, keihin ihmiset tukeutuvat tarvitessaan apua sekä minkälaisia erityispiirteitä eri suhteilla on? Miten ihmiset ja eri suhteet reagoivat haavoittaviin tapahtumiin, kuten puolison kuolemaan, eroon, sairauteen ja välirikkoon, joissa läheissuhteet järjestyvät uudelleen sekä käytännön tasolla että kokemusmaailmassa. Jotkut etääntyvät, toiset lähentyvät, suhteita katkeaa ja uusia syntyy. Suhteiden kestokyky tulee koetelluksi. Tutkimus kyseenalaistaa yhteiskunnan (ja usein myös tieteellisen) käsityksen ihmisistä yksilötoimijoina. Ihmiset elävät ja toimivat perustavanlaatuisissa siteissä toisiin, jotka myös ovat keskeisiä toimijoita omissa elämäntarinoissa. Menettäessään perustavan suhteen, kuten puolison, ihmisen kyky osallistua sosiaaliseen elämään romahtaa, oma elämä ja minuuden kokemus pirstoutuvat. Tapahtumalla on myös laajempia sosiaalisia vaikutuksia. Tärkeän toimijan menettäminen joko hajauttaa läheisverkostoa tai vetää muita läheisiä paikkaamaan tämän toimintaa sosiaalisessa elämässä. Kyse ei ole psyykkisestä ”läheisriippuvuudesta”, vaan ihmisten sosiaalisen elämän verkottumisesta – keskinäisestä riippuvuudesta, jota yhteiselämä ja jakaminen ajan kanssa tuottavat. Tämä muokkaa myös ihmisen minuuden kokemusta, jossa perustavat siteet ovat keskeisiä. Suomalaisessa kulttuurissa perustavin side vallitsee yleisimmin omaan aikuisiän perheeseen (oli se minkälainen vain), mutta syntyy keiden tahansa välillä, jotka jakavat elämää tiiviissä tunnesiteissä. Erityisesti ”ydinperhe-elämän” ulkopuolella elävillä sekä akateemisilla naisilla on vaihtoehtoisia kokoonpanoja, joissa ystävät tai lapsuudenperheen jäsenet kuuluvat kaikkein lähimpiin. Ilman ”omaa perhettä” elävät jäävät kuitenkin usein myös sosiaalisen elämän marginaaliin. Nyky-yhteiskunta ei tarjoa sellaista läheisten yhteisöä, joka pitäisi kiinni niistä, jotka elävät ilman omaa perhettä tai kumppania. Sen sijaan osallisuus edellyttää hyviä verkostoja ja sosiaalista kykyä itse rakentaa läheissuhteita. Tätä monilla ei ole. Tällöin myös kunnon turvaverkko puuttuu ja yhteiskunnan palveluista tulee ratkaisevia. Tosin myös perheiden kyky turvata jäseniään vaihtelee suuresti. Yhteiskunnan yksilöihanne ei ylipäätään tavoita eletyn elämän siteitä, mutta erityisesti vaikeissa olosuhteissa eläviä se haavoittaa. Kun elämänhallinnan vaikeus ja riippuvuus toisista mielletään henkilökohtaisiksi ongelmiksi sosiaalisten sijaan, niistä tulee leimaavia tekijöitä. Tutkimus kuitenkin osoittaa vastaavien vaikeuksien liittyvän sosiaalisiin rakenteisiin. Analyysi perustuu 37 suomalaisen naisen ja miehen henkilökohtaisiin tarinoihin (yht. 80 haastattelua), yksityiskohtaisiin tietoihin heidän läheissuhteidensa kokoonpanosta sekä laajaan tutkimuskirjallisuuteen. Osatutkimuksissa tarkastellaan siteitä toisiin haavoittavien elämäntapahtumien, perheenjäsenten välisten välirikkojen, vertaistuen ja kaikkien lähimpien suhteiden jäsentymisen näkökulmista

Orientations of Open Strategy: From Resistance to Transformation

Four basic orientations capture open strategy-as-practice that are not only transparent to but also inclusive of an outside community: resist, share, join, and transform. By building upon works in innovation studies, I argue and illustrate that the most exciting cases of open strategy are driven, long-term, by insiders as well as outsiders to the organization and I attend to the idea of orientations of open strategy by formulating an agenda for strategy research that looks at the practices through the lenses of business model design, technologyin-use, and organizational regulation. A key challenge when opening up strategizing at the intersection of multiple networks is the important quest for the organizational purpose

Differences and overlap in self-reported symptoms of bipolar disorder and borderline personality disorder

Background: Differential diagnosis between bipolar disorder (BD) and borderline personality disorder (BPD) is often challenging due to some overlap in symptoms and comorbidity of disorders. We investigated correlations in self-reported symptoms of BD and BPD in screening questionnaires at the levels of both total scores and individual items and explored overlapping dimensions. Methods: The McLean Screening Instrument (MSI) for BPD and the Mood Disorder Questionnaire (MDQ) for BD were filled in by patients with unipolar and bipolar mood disorders (n = 313) from specialized psychiatric care within a pilot study of the Helsinki University Psychiatric Consortium. Pearson's correlation coefficients between total scores and individual items of the MSI and the MDQ were estimated. Relationships between MDQ and MSI were evaluated by exploratory factor analysis (EFA). Results: The correlation between total scores of the MDQ and MSI was moderate (r = 0.431, P <0.001). Significant correlations were found between the MSI items of "impulsivity'' and "mood instability'' and all MDQ items (P <0.01). In the EFA, the MSI "impulsivity'' and "mood instability'' items had significant cross-loadings (0.348 and 0.298, respectively) with the MDQ factor. The MDQ items of "irritability'', "flight of thoughts'' and "distractibility'' (0.280, 0.210 and 0.386, respectively) cross-loaded on the MSI factor. Conclusions: The MDQ and MSI items of "affective instability'', "impulsivity'', "irritability'', "flight of thoughts'' and "distractibility'' appear to overlap in content. The other scale items are more disorder-specific, and thus, may help to distinguish BD and BPD. (C) 2015 Elsevier Masson SAS. All rights reserved.Peer reviewe

Beyond "the Relationship between the Individual and Society": broadening and deepening relational thinking in group analysis

The question of ‘the relationship between the individual and society’ has troubled group analysis since its inception. This paper offers a reading of Foulkes that highlights the emergent, yet evanescent, psychosocial ontology in his writings, and argues for the development of a truly psychosocial group analysis, which moves beyond the individual/society dualism. It argues for a shift towards a language of relationality, and proposes new theoretical resources for such a move from relational sociology, relational psychoanalysis and the ‘matrixial thinking’ of Bracha Ettinger which would broaden and deepen group analytic understandings of relationality

Participation research and open strategy

In this chapter we focus on participation in open strategy. We examine how the issue of participation has been dealt with in previous strategy literature and elaborate on how research on open strategy can be linked with and advance this body of work. We identify three main views on participation in strategy research: participation as an inherent part of the strategy process, participation as enabled or constrained by practices, and participation as an issue of subjectivity. We then elaborate three distinctively different approaches to participation that might inform our understanding of inclusion in open strategy: open strategy as limited participation, open strategy as co-creation of strategies, and open strategy as ‘deep engagement’ defining the rules of the game. Based on these approaches, we discuss their implications on open strategy research and suggest a research agenda for future studies of participation in open strategy

Implementing sustainability in multi-tier supply chains: strategies and contingencies in managing sub-suppliers

Buying firms must pay increased attention to supply chain sustainability issues, as stakeholders might hold them responsible for non-sustainable supply chain activities. Frequently, sustainability problems occur upstream at the sub-supplier level. Building on the literature on multi-tier supply chains (MSCs), we investigated the sustainability management strategies of buying firms in the food, apparel, packaging, and consumer electronics with regard to second-tier suppliers and beyond. In particular, we analyzed seven cases of global MSCs and found four different characteristic MSC types—open, closed, third party, and “don't bother”. We identified three main factors—supply chain complexity, the sustainability management capabilities of the first-tier supplier, and the type of sustainability in focus (i.e., environmental or social sustainability)—that determine when and how buying firms actually extend their sustainability strategies to their sub-suppliers