Estimate of Opportunistic Prostate Specific Antigen Testing in the Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer

Purpose: Screening for prostate cancer remains controversial, although ERSPC (European Randomized Study of Screening for Prostate Cancer) showed a 21% relative reduction in prostate cancer mortality. The Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer, which is the largest component of ERSPC, demonstrated a statistically nonsignificant 16% mortality benefit in a separate analysis. The purpose of this study was to estimate the degree of contamination in the control arm of the Finnish trial. Materials and Methods: Altogether 48,295 and 31,872 men were randomized to the control and screening arms, respectively. The screening period was 1996 to 2007. The extent of prostate specific antigen testing was analyzed retrospectively using laboratory databases. The incidence of T1c prostate cancer (impalpable prostate cancer detected by elevated prostate specific antigen) was determined from the national Finnish Cancer Registry. Results: Approximately 1.4% of men had undergone prostate specific antigen testing 1 to 3 years before randomization. By the first 4, 8 and 12 years of follow-up 18.1%, 47.7% and 62.7% of men in the control arm had undergone prostate specific antigen testing at least once and in the screening arm the proportions were 69.8%, 81.1% and 85.2%, respectively. The cumulative incidence of T1c prostate cancer was 6.1% in the screening arm and 4.5% in the control arm (RR 1.21, 95% CI 1.13-1.30). Conclusions: A large proportion of men in the control arm had undergone a prostate specific antigen test during the 15-year followup. Contamination is likely to dilute differences in prostate cancer mortality between the arms in the Finnish screening trial.Peer reviewe

Wintertime subarctic new particle formation from Kola Peninsula sulfur emissions

The metallurgical industry in the Kola Peninsula, north-west Russia, form, after Norilsk, Siberia, the second largest source of air pollution in the Arctic and subarctic domain. Sulfur dioxide (SO2/emissions from the ore smelters are transported to wide areas, including Finnish Lapland. We performed investigations on concentrations of SO2, aerosol precursor vapours, aerosol and ion cluster size distributions together with chemical composition measurements of freshly formed clusters at the SMEAR I station in Finnish Lapland relatively close (similar to 300 km) to the Kola Peninsula industrial sites during the winter 2019-2020. We show that highly concentrated SO2 from smelter emissions is converted to sulfuric acid (H2SO4/in sufficient concentrations to drive new particle formation hundreds of kilometres downwind from the emission sources, even at very low solar radiation intensities. Observed new particle formation is primarily initiated by H2SO4-ammonia (negative-)ion-induced nucleation. Particle growth to cloud condensation nuclei (CCN) sizes was concluded to result from sulfuric acid condensation. However, air mass advection had a large role in modifying aerosol size distributions, and other growth mechanisms and condensation of other compounds cannot be fully excluded. Our results demonstrate the dominance of SO2 emissions in controlling wintertime aerosol and CCN concentrations in the subarctic region with a heavily polluting industry.Peer reviewe

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa - kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua

Ilmastoviisaan luonnonsuojelusuunnittelun perustana on tieto siitä, millä alueilla ilmasto muuttuu voimakkaimmin, mitkä suojelualueet, lajit ja lajipopulaatiot sekä luontotyypit ovat kaikkein alttiimpia muutokselle ja miten muutokseen sopeudutaan. SUMI-hankkeessa selvitettiin lämpösumman, tammikuun keskilämpötilan ja vuosittaisen vesitaseen muutosnopeutta ja pienilmastollisia muutoksia Suomen Natura 2000 -verkostossa. Lämpösumman ja tammikuun lämpötilan ennustetuissa muutosnopeuksissa on merkittäviä alueellisia eroja ja Natura-alueiden pienilmasto tulee muuttumaan huomattavasti. Avainasemassa on turvata lajit, joiden populaatioiden menestyminen liittyy nopeimmin muuttuviin ilmastotekijöihin. Suojelualuesuunnittelussa tulee painottaa suojelu- ja hoitotoimien joustavaa suunnittelua sekä varautua mittaviin olosuhteiden muutoksiin. Ennallistaminen ja luonnonhoito ovat tärkeitä keinoja lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien tilan parantamiseksi muuttuvassa ilmastossa. Kohdentamalla ennallistamista ja luonnonhoitoa ilmastoviisaasti voidaan tukea lajien siirtymistä. Lajien ominaisuudet vaikuttavat niiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle; negatiiviset vaikutukset korostuvat pohjoisen viileisiin oloihin, kuten tunturi- ja suoelinympäristöihin, erikoistuneilla lajeilla, joiden leviämiskyky on rajoittunut. Eri eliöryhmillä nousi esille myös muita lajien haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle heijastelevia ominaisuuksia, joita on tärkeää huomioida lajien hoito- ja suojelusuunnittelussa. Lajien ominaisuuksien perusteella tunnistettiin joukko ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia lajeja, joihin suojelutoimia kannattaa kohdentaa. Luontodirektiivilajien - ja etenkin saman lajin populaatioiden - välillä oli selviä eroja lajien altistumisessa lämpösumman ja tammikuun lämpötilan muutosnopeuteen, sekä esiintymien ympäristön haitallisen maankäytön määrässä. SUMI-hankkeessa tarkasteltiin suojelualueverkoston merkitystä maalinnustolle sekä havaittujen että ennustettujen levinneisyysmuutosten osalta. Suojelullisesti arvokkaiden suo- ja tunturilajien lajimäärä pieneni sekä suojelualueilla että suojelemattomilla alueilla, kun taas kosteikkolajien määrä kasvoi koko maassa. Suojelualueet puskuroivat ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia suojelullisesti merkittäville lajeille, mutta vaikutukset ovat jo nähtävissä niilläkin. Linnuston monimuotoisuuden kannalta suojelualueverkosto on perustettu ilmastonmuutoksen näkökulmasta oikeansuuntaisesti, mutta Etelä- ja Keski-Suomessa metsien suojelualueverkosto on riittämätön turvaamaan lintulajiston monimuotoisuuden. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontotyyppeihin ovat ensisijassa laadullisia. Herkimmiksi luontotyypeiksi on tunnistettu rannikon hauru- ja meriajokasvallit sekä primäärisukkessioon liittyvät luontotyypit, lumenviipymät, tunturikoivikot, tunturikankaat, virtavesien latvapurot, Tunturi-Lapin pienvedet, perinnebiotoopit, palsasuot, eteläiset aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä avoimet ja puoliavoimet kallioluontotyypit. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien luontaisten häiriöiden arvioidaan vaikuttavan positiivisesti metsien rakenteeseen lisäämällä kuolleen puun sekä runsaslahopuustoisten nuorten sukkessiovaiheiden ja lehtipuiden määrää. Monimuotoiset metsät ovat avainasemassa metsien ekosysteemipalveluiden ja sopeutumiskyvyn turvaamisessa. SUMI-hankkeessa kehitettiin laskentamenetelmää, jonka avulla voidaan arvioida metsän käsittelytapojen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsien hiilitaseeseen tarkalla resoluutiolla. Alustavien mallinnustulosten mukaan puuston ja metsämaan hiilivarasto kasvoi sekä suojelumetsä- että talousmetsäskenaariossa Evon alueella vuosina 2013–2099. Suojelumetsä sitoi hiiltä hitaammin kuin talousmetsä mutta säilyi hiilen nieluna koko tarkastelujakson ajan. Yhdistämällä hiilitasearviot luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin paikkatietoaineistoihin voidaan suojelualuesuunnittelussa priorisoida sekä ilmastohyödyiltään että luontoarvoiltaan parhaita kohteita

Kriisitilanteita koskevan kansalaisviestinnän kehittäminen : Työryhmän loppuraportti

Valtioneuvoston kanslia asetti syksyllä 2021 kriisiviestinnän kehittämishankkeen, jonka tehtävänä on ollut kehittää viranomaisten kriisiviestintää erityisesti kansalaisten näkökulmasta. Työryhmän asettamisen taustalla olivat Onnettomuustutkintakeskus OTKES:n tutkintaselostus ja toimenpidesuositukset koronapandemian ensimmäisestä vaiheesta sekä viranomaisten havainnot ja kokemukset koronapandemiasta ja muista laajamittaisista häiriötilanteista. Työryhmä on toimikautensa aikana valmistellut toimenpide-ehdotukset viranomaisten kriisiviestinnän kehittämiselle. Koronapandemiasta saatujen havaintojen ohella työryhmä on huomioinut myös muuttuneen turvallisuustilanteen aiheuttamat uudenlaiset kriisit, joiden viestinnässä korostuu henkisen kriisinkestävyyden vahvistaminen ja informaatiovaikuttamiseen varautuminen ja siihen vastaaminen

Development of Reliability on the New Concentrator

Työn tavoitteena on tuottaa kunnossapidon hyväksi koettuja käytänteitä ja oppeja kaivoksen rikastamon kunnossapidon suunnitelmaan. Työssä selvitettiin kaivosten rikastamoiden kunnossapidon käytänteitä First Quantum Minerals -konsernin, Pyhäsalmi Mine Oy:n ja Altona Mining Ltd Luikonlahden rikastamoilta sekä Sotkamo Silver Oy:n Taivaljärven kaivosprojektin suunnitelmista haastattelututkimuksen keinoin. Tulokset ovat dokumentoituina käytettävissä minkä tahansa aloittavan kaivoksen kunnossapidon suunnittelun ja toteutuksen ohjeeksi, sekä toimenpiteiksi suunnitellun käyttövarmuuden saavuttamiseksi. Kunnossapidossa onnistuminen on tutkimuksen mukaan merkittävä kaivoksen kannattavuuteen vaikuttava tekijä. Kunnossapidon tärkeyden ymmärtäminen nostaa selvästi kunnossapidollisten asioiden toiminnan tasoa. Tutkimuksen tuloksena selvisi, ettei valmiin määritellyn organisaatiomallin ajamista kunnossapidon käytänteeksi koettu tärkeänä haastatelluissa kunnossapito-organisaatioissa. Tärkeintä on luoda kunnossapidolle hyvät työn edellytykset. Nämä saavutetaan kunnossapitoasioiden huomioonottamisella laitossuunnittelussa. Tilattujen laitteiden valmistuksen laadun sekä toimintakunnon varmistaminen koettiin tärkeäksi. Kunnonvalvonnan tärkeys sekä onnistunut ennakkohuollon suunnittelu varmistavat koneiden pitkän käyttöiän. Tärkeimmässä osassa kuitenkin on toimintojen oikea-aikaisuus. Tavoiteltuun käyttövarmuustavoitteeseen ja toimiviin käytänteisiin on päästävä tuotannon taloudellisuuden varmistamiseksi nopeasti.The aim of the thesis is to provide best practices for maintenance operations in Sotkamo Silver Ltd., Taivaljärvi mine concentration maintenance plan. The thesis reviews First Quantum Minerals Group, Pyhäsalmi Mine and Altona Mining Ltd, Luikonlahti mine concentrator maintenance organization and operation by using benchmark research. The documented results will be available for any mines in the process of starting their production operations. The results can be used in planning and implementa-tion of maintenance processes, as well as achieving operational reliability. As a result, the interviews showed that a ready-made organizational model for maintenance practices is not important. The most important thing is to create good working conditions for maintenance. This is achieved by taking into account the maintenance aspects in the design phase of the facility. Another important matter was also the manufacturing quality of the ordered devices/machinery as well as ensuring their operability. Long life span for the machinery is ensured by condition monitoring and planning of preventive maintenance. The most important part, however, is the implementation of the activities in a timely manner. The aimed reliability and operating the best practices need to be reached quickly.Suomessa kaivosteollisuus on kasvanut viime vuosien aikana voimakkaasti. Itse kaivosala on kuitenkin muuttunut verrattuna parin vuosikymmenen takaiseen toimintaympäristöön. Alaa eivät enää hallitse valtionyhtiöt Outokumpu ja Rautaruukki, vaan ulkomaiset kaivosalan yritykset sekä lukuisat pienet junior-yhtiöt. Kaivosala on luonteeltaan hyvin suhdanneherkkä toimiala. Lisäksi kaivostoiminnan yhtenä erityispiirteenä on malmiesiintymän rajallisuus ja sitä kautta myös tuotannon ajallisesti ja määrällisesti rajattu kokonaisvolyymi. Näistä seikoista johtuen kaivosyhtiöt toimivat usein lyhytjänteisesti. Useinkaan ei panosteta tarpeeksi ennakoivaan kunnossapitoon vaan toimitaan lähinnä korjaavan kunnossapidon menetelmin. Tästä seuraa ylimääräisiä riskejä ympäristölle ja yrityksen taloudelle. Ympäristöasiat ovat nousseet suuren julkisuuden saattelemana merkittävimpään osaan kaivoskeskustelussa. Tuotantohäiriöt aiheuttavat haitallisia ja jopa vaarallisia ympäristöpäästöjä. Tuotantohäiriöiden yhteydessä aiheutuu arvomineraalien ja -metallien menetyksiä jätteeseen ja sitä kautta raaka-ainehukkaa sekä mahdollisesti myös ympäristöongelmia

Luodinnopeusmittari

Insinöörityössä suunniteltiin ja toteutettiin testauskäyttöön tuleva luodinnopeusmittari. Luodinnopeusmittaria tullaan käyttämään tarkkuusammunnassa ja metsästyksessä käytettävien patruunoiden jälleenlatauksen apuna. Tutkimalla luotien nopeuksia saadaan varmuus siitä, että patruunoiden käyttö on turvallista. Käytettäessä patruunoita metsästykseen tulee patruunoiden myös täyttää laissa niille määrätyt vaatimukset. Luodinnopeusmittari rakennettiin Atmelin valmistaman mikrokontrollerin ympärille. Työssä suunniteltiin ja rakennettiin mittalaitteisto, jolla mitattiin luodin kulkuaikaa tunnetulla matkalla ja sen perusteella laskettiin luodin nopeus ohjelmallisesti mikrokontrollerin avulla. Mittaustulos näytettiin LCD-näytöllä. Luodin kulkua tutkittiin optisten antureiden avulla. Mittarista tehtiin kannettava ja akkukäyttöinen, jotta sitä voidaan käyttää kenttäolosuhteissa. Mittari koostui erillisestä anturikentästä ja käyttöliittymästä. Mittari voidaan yhdistää sarjaportin kautta tietokoneeseen tiedonkeruuta varten. Luodinnopeusmittarille asetetut tavoitteet saavutettiin. Erityisesti työ opetti etsimään tietoa ja hyödyntämään sitä käytännössä. Työ havainnollisti erinomaisesti sulautetun järjestelmän kehityksen. Työn kautta opittiin elektroniikan ja ohjelmoinnin suunnittelu- sekä rakennusvaiheet.In this Bachelor’s thesis, a bullet velocity meter for testing purposes was designed and introduced. The bullet velocity meter is used to help the reloading of ammunition used on sharp shooting and hunting. Safe usage of ammunition is ensured by investigating the velocities of bullets. When ammunition is used for hunting it has to meet the requirements set by law. The bullet velocity meter was designed around the microcontroller manufactured by Atmel. In the thesis, a measuring system, which was used to measure the time of flight to a known distance, was designed and manufactured. With the time of flight the velocity of the bullet was calculated by a microcontroller. The velocity was shown on an LCD display. The flight of the bullet was investigated by optical sensors. The meter was made light and portable because it is used in field conditions. The meter consists of a sensor field and user interface. The meter can be connected to a computer via a serial port to download the data. The goals set on the bullet velocity meter were reached. The project taught especially how to find information and utilize it in practice. The project taught the development of an embedded system. Through this project, the planning and construction stages of electronics and programming were learned

Vates a versibus viendis: musiikin teoria ja terminologia antiikin ja varhaiskeskiajan latinankielisissä lähteissä

Antiikin roomalaiset erittelivät ääntä sillä perusteella, oliko äänen tuottaja elollinen vai eloton. Tämä ero näkyy latinan kielessä sekä substantiiveissa että verbeissä. Kielen rakenteista ilmenee, että ääni koettiin toiminnan välineeksi niin laulamisessa kuin loitsimisessakin. Ääntä voitiin tarkastella esteettisestä näkökulmasta. Vaikka kauniita ääniä oli luonnossakin, musiikin taide oli ainoastaan ihmisen saavutettavissa. Todelliseen muusikkouteen kuului laulamisen tai soittamisen taito mutta myös tieto musiikin teoriasta. Musiikin teoria käsitti tiedon intervalleista, asteikkojärjestelmistä ja melodian luomisen taidosta. Rytmiikassa erotettiin rytmin ja metrin käsitteet sekä määriteltiin säkeenmuodostuksen säännöt. Roomalainen musiikin teoria oli jokseenkin kokonaan peräisin kreikkalaisista lähteistä, ja latinankielinen musiikkiterminologia kehittyi hitaasti. Kuitenkin osa 300-luvulla syntyneestä latinalaisesta terminologiasta säilyi käytössä keskiajalle asti. Varsinaisen musiikin teorian ohella roomalaiset lähteet käsittelevät myös äänen fysiikkaa, kosmologiaa ja eetosoppia. Roomalaiset lainasivat kreikkalaisilta kirjainnotaation, mutta yhtään sillä kirjoitettua latinankielistä laulua ei ole toistaiseksi löytynyt. Kuitenkin keskiaikaisissa lähteissä esiintyy joitakin keskiaikaisella latinalaisella kirjainnotaatiolla tai neumeilla kirjoitettuja sävellyksiä, jotka saattavat olla peräisin antiikin ajoilta. Asiasanat: musiikki, antiikin musiikki, antiikin Rooman musiikki, keskiajan musiikki, latinan kieli, musiikin teoria, antiikin kulttuuri, keskiajan kulttuur

Biopolton lentotuhkat : Uudet symbioosituotteet ja käyttösovellutukset (GeoSynergy)

Symbioosituotteella tarkoitetaan tuotetta, jossa hyödynnetään teollisten yksiköiden sekundäärisiä raaka-aineita kuten energiateollisuuden jätteitä. Teolliseen symbioosiin liittyy tyypillisesti maantieteellinen läheisyys yhteistyö tavoitteena palvella teollisen ekologian realisoitumista eli energiatehokkuutta ja jätteiden kierrätystä uusia ratkaisuja luomalla. Teollisen symbioosin kehittämisen ajureita ovat mm. kasvava kuluttajakysyntä ekologisille tuotteille, tiukentuneet jätelait, niukkenevat luonnonvarat ja uusien teknologioiden luomat mahdollisuudet symbioosituotteiden kehittämiseen. Luonnonvarojen rajallisuus ja kasvava mineraalien tarve toimivat ajureina sekundääristen mineraalien energiatuotannon tuhkien hyödyntämiselle. Raportti on osaraportti projektin GeoSynergy (Uudet symbioosituotteet ja käyttösovellukset) aikana biopolton lentotuhkilla tehdyistä tutkimuksista. Kokeet keskittyivät kahden tehtaan lentotuhkan käyttöön tierakenteiden stabiloinnissa. Tutkimusten tavoitteena oli optimoida stabiloinnissa käytettävän sideaineen koostumus erityisesti huomioiden syksyllä 2015 toteutetun pilottikohteen vaatimukset. Raportissa annetaan suosituksia tutkittujen biopolton lentotuhkien käytöstä, kuvataan pilottikohteen toteutusta ja siihen liittyviä kustannusvertailuja

GeoROAD : Geopolymeeripohjaisten materiaalien käyttö tiereikien paikkauksissa

Teiden reikiintyminen muodostaa yleisimmän korjaustarpeen ja suurimman teiden ylläpitoa vaativan toimenpiteen. GeoRoad-hankkeen tavoitteena oli tutkia geopolymeerimateriaalien soveltuvuutta pinnoitettujen tievaurioiden korjauksessa erityisesti kylmänä vuodenaikana, jolloin akuutti korjaustarve on suurin. Talvikauden loppupuolella paikkausmateriaalit ovat alttiita toistuville pakkasen ja veden aiheuttamille rasituksille. Materiaaleilta vaaditaan nopeaa käyttöönottoa, yhteistoimintaa korjattavan alustan kanssa sekä kestävyyttä käyttövarmuuden, ympäristöystävällisyyden ja taloudellisuuden lisäksi. Geopolymeeripohjaisten materiaalien käyttö infrarakenteiden, kuten teiden ja lentokenttien, korjauksissa on ollut tunnettua jo vuosikymmeniä Kiinassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa ensimmäiset patentoidut sovellutukset ja kaupalliset tuotteet olivat nopeasti kovettuvia betonirakenteiden korjausmateriaaleja. GeoRoad-hankkeessa on hyödynnetty laajaa kansainvälistä tutkimustietoa sekundääristen raaka-aineiden käyttömahdollisuuksista sekä geopolymeeri- ja asfalttimateriaalien ominaisuuksista uusina materiaalisovellutuksina. GeoRoad-hankkeessa komposiittiteknologiaa sovellettiin yhdistämällä uudella tavalla asfaltti- ja geopolymeerimateriaaleja päällystettyjen teiden korjauksissa. Yksi tärkeä tekijä oli partikkelikokojen ja –laatujen optimointi mikro- ja makrotasolla huomioiden materiaalien huokoisuus ja pintarakennetekijät. Muita tekijöitä olivat esimerkiksi materiaalien vanhenemisen aiheuttamat muutokset niiden toimivuudessa käytännön rasitusolosuhteissa. Hankkeen liiketoimintaa tukeva tutkimusosuus sisälsi mikro- ja makrotason tutkimuksia. Laboratoriotutkimusten avulla tutkittiin geopolymeerimateriaalien toimintaan tiereikien korjauksessa vaikuttavia ominaisuuksia sekä optimoitiin materiaalien koostumusta paikkaukseen soveltuvaksi. Pilottikoepaikkausten avulla tutkittiin materiaalivaihtoehtojen toimivuutta todellisissa sää- ja liikennerasitusolosuhteissa