Relationship between late objective and subjective outcomes of holistic neurorehabilitation in patients with traumatic brain injury

Objective: To explore the relation between objectively measured outcomes of neurorehabilitation and subjective self-appraisal of those outcomes in patients with traumatic brain injury (TBI). Methods: Forty-five adults (34 men; age at injury, mean +/- SD, 30.1 +/- 10.3 years) with chronic moderate-to-severe TBI (9.7 +/- 5.5 years from injury; post-traumatic amnesia, 80% over one week) from two rehabilitation centres, in two countries. The subjects have had to resume working at various levels of competence following post-acute comprehensive neuropsychologically oriented neurorehabilitation, and experienced no functionally incapacitating, medical or psychological problems, for a minimum of six months after discharge. Objective outcome measure was the level of work competence attained post-rehabilitation transposed from the descriptions of the types of work attained by each subject into a number along a 10-point scale. Subjective outcome measure was the personal evaluations by ratings in six consequences of rehabilitation (effort during rehabilitation, meaning in life, productivity, acceptance, social life and intimate relationships) along a 10-point scale. Results: The attained work competence was statistically significantly related to the subjective self-appraisal of the ability to establish intimate relationships [odds ratio (OR), 1.79; 95% confidence interval (CI), 1.20-2.68; P = .005]. Otherwise, no association between subjective ratings and the levels of work was found. Of the patients, 67% attained competitive, 22% subsidized, and 11% volunteer or sheltered work. The subjective self-rated outcomes of the patients were relatively good [median, lower quartile (Q1) - upper quartile (Q3): 8 to 9, 7 to 8 - 8 to 9 out of 10]. The lowest ratings were observed for the ability to establish intimate relationships (8, 7-8 out of 10). Conclusions: The results support the need to evaluate rehabilitation outcomes involving both objective measures and subjective appraisals of them. The findings suggest that community functioning and satisfaction with that are distinct aspects of the subjects ' experience that must be considered in the evaluation of rehabilitation. It seems that comprehensive neurorehabilitation improve outcome, and patients with TBI with tailored placements were largely satisfied with the areas of wellness in their life. Additional larger controlled studies are needed to clarify how composition of neurorehabilitation and individualization in outcomes assessment might enhance the outcome of TBI rehabilitation.Peer reviewe

Developing physical activity counselling in primary care through participatory action approach

Record sheet on patient visits. (DOCX 102 kb

Metsäautotienkäyttäjien hiljainen tieto : Haastattelututkimus puutavara-autokuljetusyrittäjille ja kuljettajille

Metsäautotieverkoston käytettävyys on tärkeässä asemassa niin metsäteollisuuden ympärivuotisen puuraaka-aineen saatavuuden kuin huoltovarmuudenkin kannalta. Suomen tiestön kokonaispituudesta valtaosa koostuu metsäautoteistä sekä muista sorapintaisista yksityisteistä. Metsäautoteiden käytettävyyttä rajoittavat etenkin kelirikkoajat keväisin ja syksyisin. Lisäksi metsäautotieverkoston hoidon ja kunnostuksen laiminlyöminen aiheuttaa sen kunnon rapautumista. Puutavaran kaukokuljetuksessa käytettävien ajoneuvoyhdistelmien kasvaneet suurimmat sallitut mitat ja massat asettavat nykyisen metsäautotieverkoston yhä suuremmalle rasitukselle. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa metsäautotienkäyttäjien hiljaista tietoa liittyen kantavuuden arviointiin, metsäautoteiden ongelmiin, nykytilaan ja toimintamalleihin liikuttaessa huonokuntoisella soratiestöllä. Lisäksi selvitettiin metsäautoteiden kunnon vaikutusta yritystoimintaan sekä toiveita ja tarpeita kuljettajaa avustavien, ennakkotietoa tuottavien karttajärjestelmien kehittämiseen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla puutavaran autokuljetusyrittäjiä sekä heidän kuljettajiaan. Haastatteluihin osallistui yhteensä 30 henkilöä, joista puutavaran autokuljetusyrittäjiä oli 25 ja autonkuljettajia viisi. Yhtä yrittäjää lukuun ottamatta kaikki yrittäjät ajoivat myös itse säännöllisesti puutavara-autoa. Haastattelut toteutettiin valtakunnallisesti etäyhteydellä Microsoft Teams -alustalla tai puhelimitse tammi-maaliskuussa 2023. Haastattelujen vastauksista pyrittiin löytämään mahdollisia alueellisia sekä haastateltujen työkokemukseen ja ikään sekä lisäksi yrityksen kokoon ja ikään liittyviä tilastollisia eroja. Sorapintaisilla teillä liikkumista rajoittavimpana tekijänä pidettiin tien kantavuutta. Tien kantavuuden arvioimisessa tärkeimpänä tekijänä esiin nousi maapohja tielinjalla ja sen ympärillä. Metsäautoteiden kunnon heikkenemiseen johtaneista syistä ylivoimaisesti merkittävimpänä pidettiin tiestön kunnostuksen ja hoidon laiminlyöntiä. Yritystoiminnan kannattavuuteen vaikuttavista metsäautoteiden kunnon aiheuttamista lisäkustannuksista kasvanutta polttoaineen kulutusta pidettiin tärkeimpänä. Suurimmat erot haastateltujen keskuudessa muodostuivat eripituisen työkokemuksen omaavien henkilöiden välille: pitkään (yli 20 vuotta) alalla toimineet eivät kokeneet tarvitsevansa ennakkotietoa teiden kunnosta yhtä paljon kuin alalla lyhyemmän aikaa työskennelleet. Kokemuksen myötä karttuva hiljainen tieto auttaa kuljettajia arvioimaan paremmin teiden kulkukelpoisuutta ja siten tukemaan kuljettajien päätöksentekoa metsäautoteillä liikuttaessa. Ennakkotietoa tieolosuhteista pidettiin hyödyllisenä liikuttaessa paikoissa, joista ei ole aiempaa paikallistuntemusta. Vastauksissa ei löydetty merkittäviä alueellisia eroja; erojen selvittämiseksi olisi haastateltava suurempaa joukkoa metsäautotienkäyttäjiä eri toiminta-alueilta ja myös eri toimialoilta

Liikuntaraportti : Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022

Raportissa kuvataan suomalaisten mitattua liikkumista, paikallaanoloa ja fyysistä kuntoa. Raportti pohjautuu UKK-instituutin viimeisimpien, vuosina 2018–2022 poikkileikkausasetelmissa toteutettujen väestötutkimusten aineistoihin. Lisäksi fyysisen kunnon tarkasteluissa on hyödynnetty Puolustusvoimien aineistoja ja koululaisten Move! -mittausten tuloksia. Raportti on jatkoa UKK-instituutin vuosina 2011 ja 2018 tuottamille yhteenvetoraporteille väestön liikkumisesta, paikallaanolosta ja kunnosta. Raportin tulokset osoittivat, että suomalaiset viettivät suurimman osan valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makoillen. Paikallaanolo lisääntyi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Vastaavasti liikkuminen vähentyi ja fyysinen kunto heikentyi iän lisääntyessä. Työikäisten aikuisten liikkuminen näyttäisi vähentyneen hieman viime vuosien aikana. Korona-aika näyttääkin vaikuttaneen eri-ikäisten liikkumiseen ja toimintakykyyn. UKK-instituutti toteuttaa väestötutkimuksia koululaisille, toisen asteen opiskelijoille, työikäisille aikuisille ja ikäihmisille neljän vuoden jaksoissa. Näin tieto väestön liikkumisesta, paikallaanolosta ja kunnosta päivittyy säännöllisesti. Seuraava väestön liikkumista, paikallaanoloa ja kuntoa kuvaava yhteenveto, Liikuntaraportti, on tarkoitus tuottaa vuonna 2026

A 2-Year Follow-Up After a 2-Year RCT with Vitamin D and Exercise : Effects on Falls, Injurious Falls and Physical Functioning Among Older Women

Background: Both exercise and vitamin D are recommended means to prevent falls among older adults, but their combined effects on fallinduced injuries are scarcely studied. Methods: A 2-year follow-up of a previous 2-year randomized controlled trial with vitamin D and exercise (Ex) of 409 older home-dwelling women using a factorial 2 x 2 design (D(-)Ex(-), D(+)Ex(-), D(-)Ex(+), D(+)Ex(+)). Besides monthly fall diaries, femoral neck bone mineral density (fn-BMD), and physical functioning were assessed at 1 and 2 years after the intervention. Results: After the intervention, S-25OHD concentrations declined to baseline levels in both supplement groups. The groups did not differ for change in fn-BMD or physical functioning, except for leg extensor muscle strength, which remained about 10% greater in the exercise groups compared with the reference group (D(-)Ex(-)). There were no between-group differences in the rate of all falls, but medically attended injurious falls reduced in D+ Ex-and D(-)Ex(+) groups compared with D(-)Ex(-). However, all former treatment groups had less medically attended injured fallers, HRs (95% CI) being 0.62 (0.39-1.00) for D+ Ex-, 0.46 (0.28-0.76) for D(-)Ex(+), and 0.55 (0.34-0.88) for D(+)Ex(+), compared with D(-)Ex(-). Conclusions: Exercise-induced benefits in physical functioning partly remained 2 years after cessation of supervised training. Although there was no difference in the rate of all falls, former exercise groups continued to have lower rate of medically attended injured fallers compared with referents even 2 years after the intervention. Vitamin D without exercise was associated with less injurious falls with no difference in physical functioning.Peer reviewe

Accelerometer-Measured Physical Behavior and Cardiorespiratory Fitness as Indicators of Work Ability

Work ability (WA) reflects an individual’s resources, work demands, and related environment. Self-reports have shown that higher physical activity (PA) is associated with better WA. This study investigated associations of accelerometer-measured (24/7) physical behavior and cardiorespiratory fitness (CRF) with WA. In the FinFit2017-population-based study, the physical behavior of 20–69-year-old working Finns was measured in terms of PA, standing, and sedentariness using validated MAD-APE algorithms based on raw triaxial accelerometer data. During waking hours, the accelerometer was hip-worn, while during the time in bed (TIB), it was worn on the non-dominant wrist. CRF was measured with a 6 min walk test. WA was assessed by four questions excerpted from the Work Ability Index (WAI), called the short WAI (sWAI). Participants (n = 1668, mean age 46.6, SD = 10.9, 57% women) scored on average 23.3 on the sWAI (range 6–27), with a higher value indicating a better WA. More minutes in standing (p = 0.001) and in moderate (p = 0.004) and vigorous PA (p < 0.001) as well as a higher step number (p < 0.001) and better CRF (p < 0.001) were associated with a higher sWAI value. More time spent lying down (p < 0.001) and in high-movement (p < 0.001) and total TIB (p = 0.001) was associated with a lower sWAI. Detailed analysis of 24/7 physical behavior can be utilized in identifying individual-related indicators of WA.publishedVersionPeer reviewe

Objectively measured preoperative physical activity and sedentary behaviour among Finnish patients scheduled for elective cardiac procedures : baseline results from randomized controlled trial

Background: We investigated preoperative physical activity (PA) and sedentary behaviour (SB) in patients scheduled for elective cardiac procedures and compared them with population-based sample of Finnish adults. Methods: Cardiac patients (n=139) undergoing cardiac operations carried a triaxial accelerometer for seven days during the month before the procedure. Patients were categorised into four groups according to the procedure: percutaneous coronary intervention or coronary angiography (PCI-CA), coronary artery bypass grafting (CABG), aortic valve replacement (AVR) and mitral valve surgery (MVS). The raw accelerometer data was analyzed with dedicated algorithms to determine metabolic equivalents (METs, 3.5 mL/kg/min of oxygen consumption) of PA. The intensity of PA was divided into two categories: light (LPA, 1.5-2.9 METs) and moderate-to-vigorous (MVPA, >= 3.0 METs), while SB represented intensity < 1.5 MET without movements. SB and PA were described as daily means and accumulation from different bout lengths. Daily standing, steps and mean and peak MET-values were calculated. The results were compared between the patient groups and against the reference group from a population-based study FinFit2017. Results: Cardiac patients had fewer daily steps than the FinFit population (p= 0.01), and less SB accumulating from 10 min bouts (p< 0.001) than the FinFit population. Conclusions: We found large differences in PA and SB between the patient groups and the FitFit population, CABG group having the worst activity profile. Also, the variation within the patient groups was wide, which should be considered to individualise the rehabilitation programs postoperatively.Peer reviewe

Liikuntaneuvonnan kehittäminen terveyskeskuksissa

Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Neuvonta on perusterveydenhuollon tärkein liikkumisen edistämisen keino, mutta sen toteuttamisessa on puutteita. Liikuntaneuvonnan kehittäminen terveyskeskuksissa -hankkeen tavoitteena oli lisätä erityisesti lääkäreiden, hoitajien ja fysioterapeuttien 1) terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaamista, 2) liikuntaneuvonnan toteuttamista ja sisällön monipuolisuutta, 3) Liikkumisreseptin tuntemista ja käyttöä, 4) sisäistä ja sektorirajat ylittävää liikuntaneuvonnan yhteistyötä ja 5) liikuntaneuvonnan kirjaamista potilastietojärjestelmään. Aineisto kerättiin neljästä pirkanmaalaisesta terveyskeskuksesta. Kukin nimesi vastuutiimin puoli vuotta kestäneelle kehittämistyölle. Tutkijaryhmä tuki tiimejä neljällä tutortapaamisella. Tavoitteiden toteutumista arvioitiin 19 tulosmuuttujan alku- ja lopputilanteen välisillä eroilla prosenttiyksiköissä ja niiden 95 prosentin luottamusväleinä (LV). Mittareina käytettiin työntekijäkyselyä (N=75 alussa ja 80 lopussa), työtekijöiden kirjanpitoa potilaskäynneistä (N=1008 ja 1000), potilaskyselyä (N=441 ja 431) ja yhteistyötoimijoiden puhelinhaastatteluja (N=48 ja 28). Prosessia arvioitiin kehittämisvastuun ja -toimien toteutumisella vastuutiimin ja tutorin muistioiden avulla. Liikkumisreseptin tunteminen lisääntyi (työntekijäkysely, 39 %; LV 25,5–52,5) ja käyttö yleistyi (työntekijäkysely, 32 %; LV 18,9–45,1 ja kirjanpito, 4 %; LV 2,7–5,3). Suurempi osa työntekijöistä oli sopinut Liikkumisreseptin käytöstä työpaikalla (työntekijäkysely, 32 %; LV 20,3–43,7) ja käyttänyt Liikkumisreseptiä lähetteenä terveyskeskuksen sisällä (kirjanpito, 1 %; LV 0,3–1,7). Terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaaminen lisääntyi, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Kehittämisvastuu jakautui vastuutiimeissä epätasaisesti ja ajan varaaminen kehittämistyölle oli vaikeaa, mikä heijastui kehittämistoimien määrään. Hanke onnistui parhaiten Liikkumisreseptin tuntemisen ja käytön mutta vähäisemmässä määrin terveysliikunnan ja liikuntaneuvonnan osaamisen lisäämisessä. Muiden tavoitteiden saavuttaminen saattaa edellyttää sitoutuneempaa, monipuolisempaa ja pidempikestoisempaa kehittämisotetta