Youth Unemployment, Ageing and Regional Welfare: The Regional Labour Market Policy Response to Ageing in Sweden

The aim of this paper is to discuss the regional labour market policy response to demographic ageing in Sweden and its consequences on the labour supply of young adults. Regions with ageing problems already experience significant problems at the labour market. The overall conclusion is that labour market policies in Sweden addressing the consequences of ageing fail to include young adults and the policies do not address regional heterogeneity regarding e.g. ageing and youth unemployment

Seinäjoki-Peräseinäjoki kuntayhdistymisprosessin seurantatutkimus

Tässä julkaisussa tarkastellaan Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntaliitosta, joka toteutui vuoden 2005 alussa. Kyseessä on niin sanottu lähtötilakysely, jolla kartoitettiin kuntaliitoksen välittömiä vaikutuksia Peräseinäjoen asukkaiden arkeen. Kysely on osa Seinäjoen ja Peräseinäjoen kuntayhdistymisprosessin seurantahanketta, jota on toteuttanut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja rahoittaneet Seinäjoen kaupunki ja Etelä-Pohjanmaan liitto. Hankkeessa on ollut mukana myös Peräseinäjoen asukaslautakunta. Tutkimus toteutettiin asukaskyselyllä, joka lähetettiin vuoden 2005 syksyllä 1394 peräseinäjokiselle. Vastauksia palautui 574 kappaletta, joten vastausprosentiksi tuli 41. Tulosten osalta voidaan todeta, että kuntaliitoksen vaikutukset kunnallisiin palveluihin olivat vastaajien mukaan vielä varsin vähäisiä. Osa muutoksista, joita vastaajat toivat esiin, ovat sellaisia, jotka ovat suurelta osin tai täysin liitoksesta riippumattomia. Yksittäisistä palveluista tyytymättömimpiä oltiin julkisiin liikennepalveluihin, tyytyväisimpiä puolestaan kirjastopalveluihin. Kuntaidentiteetin osalta voidaan todeta, että samastuminen Peräseinäjokeen on liitoksen myötä pikemminkin vahvistunut kuin heikentynyt. Paikallinen identiteetti näyttääkin tutkimuksen mukaan säilyvän alueen kehittämisen yhtenä käyttövarana liitoksesta huolimatta. Suurimmat huolenaiheet, joita vastaajilla oli ennen kuntaliitosta, liittyivät Seinäjoen hallinnon sitoutumiseen Peräseinäjoen alueen kehittämiseen sekä toisaalta kuntalaisten edustukseen lähinnä kunnallisessa päätöksenteossa. Suurimmat odotukset liittyvät Peräseinäjoen vetovoiman lisääntymiseen. Sekä vetovoimatekijöiden kehittäminen että asukkaiden saaminen alueelle nousivat varsin selkeästi esiin. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että kuntaliitoksesta ei ole seurannut merkittäviä Peräseinäjoen asukkaiden arjessa näkyviä muutoksia. Tilanne voi kuitenkin muuttua, sillä liitoksesta on kulunut vasta vähän aikaa. Lisäksi on epäselvyyttä siitä, mitkä muutoksista johtuvat kuntaliitoksesta ja mitkä joistakin muista tekijöistä

The Role of Policy and Governance in European Peripheral Regions

Traditionally peripherality has indicated remoteness, isolation and non-development. However, during the recent decades peripheral areas have lost or reduced their peripherality as technological advances have been introduced. This has created the potential for gradual but vital changes in connections between accessible and more remote areas. Some peripheral areas seem to take advantage of these new opportunities. However, at the same time some more accessible regions seem to lack behind. Aspatial peripherality is a term devised by AsPIRE project team to collectively describe a range of various processes in changing essence of peripherality. The research project was planned in such way that a multifaceted concept of aspatial peripherality was first researched through five themes: impact of information technology, business networks, governance, social capital and tourism. The themes were explored in two case study regions in each country. First group of regions represented positive aspects of aspatiality, more peripheral but well-performing A regions, second group represented negative aspects of aspatiality, accessible but lacking B regions. Within context of the research project governance was considered as one of the aspatial factors which play a role in finding out the overall developmental performance in case study regions. The assumption in the research project was that quality and also capability of governance will become important and vital as conventional spatial peripheral disadvantage weakens. It is argued in this research report that regional governance has three components: organisational structures, governance processes and policy measures. The causal relationship between the nature and quality of governance is mostly described as implicit within the literature. The link is determined largely according to terms of an observed association and not as a real process. Nevertheless, hypothetically it can be assumed that there are implicit relationships between organisational structures and policy measures. Especially in the case of peripherality the links between regional policy measures and implementation are appealing area under discussion. Besides the differences between A and B regions, the greatest differences seem to have been between member states. Distinct structural evolutions in different countries form relatively rigid structure of administration within which the variation is relatively limited. Nevertheless, considerable variation was found in terms of the policy and implementational milieux of the A and B regions. The capacity of governance seems to be roughly the same in peripheral and in less peripheral case study regions. The peripheral/well-performing A regions have been capable to create effective and transparent integration of politics, public administration and processes. The inadequate structures and processes have driven various actors to organise effective decision-making processes in regional development policy. The A regions have reduced separation between policy tools, and each organisation have clear competencies for recourses at their command. In the accessible/lacking B regions, new governance frameworks tend to be restricted and policy-makers are not capable to strengthen and to be adjusted in new modes of governance. There has been lack of ability to draw measures upon diverse problems, conditions and potentials in implementing measures in regional and local development. The B regions have also faced problems in associating governance processes with development procedures. Spatial planning in the B regions has merely contained technical procedures and indications to infrastructure development. The geographical location and infrastructural issues were still considered as barriers to development in periphery. Especially the favour of transport and infrastructure investments and support for indigenous entrepreneurs was evident in the A regions. Interestingly IT infrastructural investment was not seen as a particularly effective approach. The mode of governance in the peripheral/well-performing A regions demonstrated in comparison to the accessible/lacking B regions a greater capacity and willingness to work collectively. It is realistic to assume therefore that the regional governance of the A regions provides some compensation for the disadvantages of peripherality. New modes of governance are forcing policy makers to find new ways dealing with processes, which are emerging to compound or distort the handicaps conventionally, associated with remote locations. Regional governance may ameliorate peripherality in formulating coalitions within which interactive governance process is able to accept unified strategies

Vaikea maaseutupolitiikka : havaintoja maaseutupolitiikan käytännöistä

fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Health, well-being and second homes: An outline of current research and policy challenges

Healthy living environments and housing conditions are important foci of Nordic health and welfare policies. However, policies and research on living conditions have mostly explored people’s permanent living environments, adhering to thinking about health in terms of fixity in place. What has not been acknowledged is that a considerable amount of Nordic people live in a continuous interaction of more than one place of dwelling. An illustrative example of the significance of mobile lifestyles is the use of second homes. Second home tourism is usually assumed to increase health and well-being. However, research on well-being and the health effects of second home tourism has been limited. In this paper we propose a research framework to approach second homes and well-being by identifying place and mobility as the key aspects in comprehending the relationship between health, wellbeing and second homes. Furthermore, we argue that the mobile lifestyles considerably challenge existing regulatory frameworks and provision of services as multi-local living is not systematically accounted for. Failing to acknowledge mobile lifestyles and multiple dwelling will degrade possibilities to respond to the current and long-term challenges of the distribution of health and welfare.Healthy living environments and housing conditions are important foci of Nordic health and welfare policies. However, policies and research on living conditions have mostly explored people’s permanent living environments, adhering to thinking about health in terms of fixity in place. What has not been acknowledged is that a considerable amount of Nordic people live in a continuous interaction of more than one place of dwelling. An illustrative example of the significance of mobile lifestyles is the use of second homes. Second home tourism is usually assumed to increase health and well-being. However, research on well-being and the health effects of second home tourism has been limited. In this paper we propose a research framework to approach second homes and well-being by identifying place and mobility as the key aspects in comprehending the relationship between health, wellbeing and second homes. Furthermore, we argue that the mobile lifestyles considerably challenge existing regulatory frameworks and provision of services as multi-local living is not systematically accounted for. Failing to acknowledge mobile lifestyles and multiple dwelling will degrade possibilities to respond to the current and long-term challenges of the distribution of health and welfare

Saaristopolitiikan arviointi

Saaristopolitiikan arviointiraportin tavoitteena on tukea voimassa olevan valtakunnallisen saaristo-ohjelman toteuttamista sekä pohjustaa tulevien kausien ja ohjelmien valmistelua. Lisäksi tavoitteena on tuottaa näkemyksiä siitä, miten saaristopolitiikkaa pitäisi kehittää, sillä saaristopolitiikalta odotetaan uudistumista ja asemoitumista muihin keskeisiin politiikka-aloihin nähden. Saaristopolitiikan päästrategiana on vaikuttaa muilla politiikkalohkoilla tehtäviin saaristoa koskeviin päätöksiin siten, että saariston erityisolosuhteet tulevat huomioiduksi. Saaristoasiain neuvottelukunta toimii saaristoa koskevien asioiden kansallisen tason edunvalvojana ja vaikuttajana. Parlamentaarinen menettelytapa edistää saaristoasiain neuvottelukunnan toimintakykyä ja vaikutusvaltaa, minkä ansiosta saaristopolitiikka näyttäytyy ”kokoaan suurempana”. Saaristopolitiikka on pääasiassa kansallisen tason edunvalvontaa ja vaikuttamista, ja se heijastuu kuntatasolle lähinnä saaristolisien ja liikenneratkaisujen kautta. Saaristoalueille suuntautuvat kehittämisvarat ja -toiminta eivät ole saaristopolitiikkaa vaan saariston ja maaseudun kehittämistä. Saaristopolitiikan näkyvyyttä kannattaa lisätä esim. toimintaryhmien ja maaseuturahaston hanketoiminnassa. Saaristopolitiikan tulevaisuuteen vaikuttaa maakuntauudistuksen jälkeen maakuntien rahoituksen ja mielenkiinnon riittävyys saaristoalueita kohtaan

Sopimuksellisuus alue- ja kaupunkikehittämisessä

Selvityksessä tarkastellaan sopimuksellisuuden nykytilaa ja kehittämistä valtion ja alueiden sekä kaupunkien välillä. Sopimuksellisuus on tuloksellinen, mutta myös raskas ja monimutkainen yhteistyön muoto. Näin ollen sopimusten ei katsota voivan resurssien puolesta muodostaa aluekehittämisen yhteistyön ydintä. Sopimuksia tulee kehittää kumppanuuden alueellisesti kohdennettuina erityistoimenpiteinä. Niiden vaikuttavuutta, strategisuutta, arviointia ja mittarointia tulee myös kehittää. Valtion ja suurten kaupunkiseutujen ekosysteemisopimukset sekä MAL-sopimukset ovat vaikuttavimmat ja pisimmälle jalostuneet sopimukset. Etenkin MAL-sopimuksilla, mutta myös ekosysteemisopimuksilla, on vahva mielikuva-asema 'aitoina sopimuksina'. Ulosjäänti näistä sopimuksista koetaan suurena haasteena. Muut työkalut ja yhteistyön muodot jäävät nykyisellään näiden sopimusten varjoon. Laventamisen sijaan tulee syventää ja tehdä tunnetuksi muita mahdollisuuksia. Sopimuksellisuuden merkittävyys ja vaikuttavuus pohjautuvat toimenpiteiden räätälöintiin ja alueelliseen kohdentamiseen. Valtion tulee syventää laajempaa kumppanuuspolitiikkaa ja tasaveroista vuorovaikutusta alueiden kanssa sekä viestiä erilaisista vaihtoehdoista ja niiden vaikuttavuudesta. Sopimusten tulee säilyä yhteistyön keinovalikoimassa, mutta niitä ei ole syytä mieltää yleiseksi ja kaikkiin tilanteisiin soveltuvaksi työkaluksi

Utvärdering av skärgårdspolitiken

Målet för utvärderingsrapporten är att bidra till att genomföra det gällande nationella skärgårdsprogrammet och lägga en grund för beredning av framtida perioder och program. Ett ytterligare mål är att ta fram synpunkter på hur skärgårdspolitiken borde utvecklas eftersom man förväntar sig att skärgårdspolitiken förnyar sig och positionerar sig visavi andra centrala politikområden. Skärgårdspolitikens huvudstrategi handlar om att påverka de beslut om skärgården som fattas inom andra politiska områden så att särförhållanden i skärgården beaktas. Skärgårdsdelegationen har rollen som intressebevakare och påverkare i skärgårdsfrågor på nationell nivå. Det parlamentariska förfaringssättet främjar skärgårdsdelegationens funktionsförmåga och inflytande. Därför förefaller skärgårdspolitiken vara ”större än den är”. Skärgårdspolitiken är huvudsakligen intressebevakning och påverkande på nationell nivå. Den återspeglas på den kommunala nivån närmast i form av skärgårdstilläggen och trafikbeslut. Skärgårdsområdenas utvecklingsmedel och -verksamhet ses inte som skärgårdspolitik, utan som utveckling av skärgården och landsbygden. Det är värt att ge skärgårdspolitiken mer synlighet till exempel genom projektaktivitet i aktionsgrupper och via landsbygdsfonden. Efter landskapsreformen påverkas skärgårdspolitikens framtid av landskapens tillräckliga finansiering och intresse för skärgårdsområdena

Utvärdering av skärgårdspolitiken

Målet för utvärderingsrapporten är att bidra till att genomföra det gällande nationella skärgårdsprogrammet och lägga en grund för beredning av framtida perioder och program. Ett ytterligare mål är att ta fram synpunkter på hur skärgårdspolitiken borde utvecklas eftersom man förväntar sig att skärgårdspolitiken förnyar sig och positionerar sig visavi andra centrala politikområden. Skärgårdspolitikens huvudstrategi handlar om att påverka de beslut om skärgården som fattas inom andra politiska områden så att särförhållanden i skärgården beaktas. Skärgårdsdelegationen har rollen som intressebevakare och påverkare i skärgårdsfrågor på nationell nivå. Det parlamentariska förfaringssättet främjar skärgårdsdelegationens funktionsförmåga och inflytande. Därför förefaller skärgårdspolitiken vara ”större än den är”. Skärgårdspolitiken är huvudsakligen intressebevakning och påverkande på nationell nivå. Den återspeglas på den kommunala nivån närmast i form av skärgårdstilläggen och trafikbeslut. Skärgårdsområdenas utvecklingsmedel och -verksamhet ses inte som skärgårdspolitik, utan som utveckling av skärgården och landsbygden. Det är värt att ge skärgårdspolitiken mer synlighet till exempel genom projektaktivitet i aktionsgrupper och via landsbygdsfonden. Efter landskapsreformen påverkas skärgårdspolitikens framtid av landskapens tillräckliga finansiering och intresse för skärgårdsområdena

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 ennakkoarviointi

Kaudella 2014–2020 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vastaa uusiin haasteisiin pitkälti samoilla, tosin hiukan uudistetuilla, tavoilla kuin edeltävillä ohjelmakausilla. Haasteet ovat kuitenkin yhä kiperämpiä. Ympäristöön liittyviin ongelmiin on tartuttava yhä hanakammin: kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä lisääntyy, maan kunto huonontuu ja luonnon monimuotoisuus on vaarassa. Samaan aikaan kuluttajat vaativat yhä puhtaampia ja eettisemmin tuotettuja tuotteita sekä tuotantoeläinten hyvinvointia