Kasvain sydämessä

English summar

Outcome of valve sparing root replacement for diverse indications

Objectives We report the mid-term outcomes of valve-sparing aortic root replacement (VSRR) in a cohort including patients with bicuspid aortic valve (BAV), connective tissue disorder (CTD), aortic dissection (AD), and congenital heart disease (CHD). Design. From 2005 to 2017, 174 patients underwent VSRR with the reimplantation technique. The mean age was 46 +/- 14 years. The mean follow-up time was 4.8 +/- 2.8 years. The indication for operation was aortic aneurysm for 127 (73%), aortic insufficiency (AI) for 38 (22%), and AD for 9 patients (5%). Preoperatively, 53 patients (31%) had >= moderate AI. BAV, CTD (Marfan or Loyes-Dietz), previous Ross procedure, or CHD was present in 57 (33%), 28 (16%), 7 (4%) and 12 patients (7%), respectively. Concomitant aortic valve repair was performed for 103 patients (59%). Results. Thirty-day mortality was zero. Four patients underwent aortic valve replacement (AVR) during follow-up. Kaplan-Meier estimates for survival, freedom from AVR, and freedom from >= moderate AI or reoperation were 96, 98, and 97% at 5 years. There was no difference in survival, freedom from AVR, or freedom from >= moderate AI or reoperation in patients with and without BAV, CTD, leaflet repair, or preoperative >= moderate AI. In Cox regression analysis, BAV, CTD, aortic valve repair, preoperative >= moderate AI, or aortic dimension were not risk factors for reoperation or valve dysfunction. Conclusions. Mid-term outcomes of VSRR for patients with diverse indications in terms of survival, reoperation rate, and valve dysfunction rate were excellent in a center with a limited annual volume of VSSR.Peer reviewe

Päihdeongelmaisen neurologisen ja kognitiivisen toimintakyvyn hyvä arviointikäytäntö

TOIMIA-suositu

Epitranscriptomics of Ischemic Heart Disease—The IHD-EPITRAN Study Design and Objectives

Epitranscriptomic modifications in RNA can dramatically alter the way our genetic code is deciphered. Cells utilize these modifications not only to maintain physiological processes, but also to respond to extracellular cues and various stressors. Most often, adenosine residues in RNA are targeted, and result in modifications including methylation and deamination. Such modified residues as N-6-methyl-adenosine (m6A) and inosine, respectively, have been associated with cardiovascular diseases, and contribute to disease pathologies. The Ischemic Heart Disease Epitranscriptomics and Biomarkers (IHD-EPITRAN) study aims to provide a more comprehensive understanding to their nature and role in cardiovascular pathology. The study hypothesis is that pathological features of IHD are mirrored in the blood epitranscriptome. The IHD-EPITRAN study focuses on m6A and A-to-I modifications of RNA. Patients are recruited from four cohorts: (I) patients with IHD and myocardial infarction undergoing urgent revascularization; (II) patients with stable IHD undergoing coronary artery bypass grafting; (III) controls without coronary obstructions undergoing valve replacement due to aortic stenosis and (IV) controls with healthy coronaries verified by computed tomography. The abundance and distribution of m6A and A-to-I modifications in blood RNA are charted by quantitative and qualitative methods. Selected other modified nucleosides as well as IHD candidate protein and metabolic biomarkers are measured for reference. The results of the IHD-EPITRAN study can be expected to enable identification of epitranscriptomic IHD biomarker candidates and potential drug targets

Epitranscriptomics of Ischemic Heart Disease - The IHD-EPITRAN Study Design and Objectives

Epitranscriptomic modifications in RNA can dramatically alter the way our genetic code is deciphered. Cells utilize these modifications not only to maintain physiological processes, but also to respond to extracellular cues and various stressors. Most often, adenosine residues in RNA are targeted, and result in modifications including methylation and deamination. Such modified residues as N-6-methyl-adenosine (m(6)A) and inosine, respectively, have been associated with cardiovascular diseases, and contribute to disease pathologies. The Ischemic Heart Disease Epitranscriptomics and Biomarkers (IHD-EPITRAN) study aims to provide a more comprehensive understanding to their nature and role in cardiovascular pathology. The study hypothesis is that pathological features of IHD are mirrored in the blood epitranscriptome. The IHD-EPITRAN study focuses on m(6)A and A-to-I modifications of RNA. Patients are recruited from four cohorts: (I) patients with IHD and myocardial infarction undergoing urgent revascularization; (II) patients with stable IHD undergoing coronary artery bypass grafting; (III) controls without coronary obstructions undergoing valve replacement due to aortic stenosis and (IV) controls with healthy coronaries verified by computed tomography. The abundance and distribution of m(6)A and A-to-I modifications in blood RNA are charted by quantitative and qualitative methods. Selected other modified nucleosides as well as IHD candidate protein and metabolic biomarkers are measured for reference. The results of the IHD-EPITRAN study can be expected to enable identification of epitranscriptomic IHD biomarker candidates and potential drug targets.</p

Hoitotyötä ja tilannejohtamista : Turvallisuuspoikkeamat psykiatrisen sairaalan akuuttiosastolla

Psykiatrisen sairaalan turvaosaston hoitohenkilökunta voi joutua työssään vastaamaan monenlaisiin turvallisuuteen liittyviin haasteisiin. Erilaisten turvallisuuspoikkeamien kuten väkivaltatilanteiden tai teknisten toimintahäiriöiden hallinta vaatii hoitohenkilökunnalta kykyä toimia ensivaiheen tilannejohtajana. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten turvaosaston sairaanhoitajat kokevat turvallisuuspoikkeamien ja tilannejohtajuuden tuomat haasteet ja millainen merkitys on koulutuksella, perehdytyksellä ja esimiestyöllä. Opinnäytetyö on laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Työtä varten haastateltiin kuutta akuuttipsykiatrisella turvaosastolla työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Käytettävissä oleva tieto oli siis pitkälti tiedonantajien kokemuksiin ja näkemyksiin perustuvaa. Teoreettisina tietolähteinä käytettiin aiheeseen liittyviä Pro gradu -tutkielmia ja väitöskirjoja. Keskeisimpänä käsitteenä nousi esille toimiva turvallisuuskulttuuri, joka tarkoittaa asioiden näkemistä ja kokemista yhdenmukaisesti työryhmän sisällä. Kokeneet vastaajat korostivat työkokemuksen merkitystä etenkin tilannejohtajuuteen liittyen, kokemattomammat taas perehdytyksen merkitystä. Miesvastaajat korostivat olevansa vastuussa fyysisestä turvallisuudesta. Turvaosaston rooli koettiin tärkeänä ja osaamisen tasosta haluttiin pitää huolta etenkin koulutuksen avulla. Koulutukseen, perehdyttämiseen ja poikkeamatilanteiden jälkipuintiin toivottiin parempaa resursointia. Lähiesimiehen koettiin olevan tietoinen työhön liittyvistä uhkatekijöistä ja tukevan työntekijöitä, mutta linjaorganisaation muilta esimiehiltä toivottiin enemmän ymmärrystä ja sitoutumista, joka näkyisi ennakointina, resursointina sekä sovituista linjauksista kiinni pitämisenä.Nursing staff at a psychiatric hospital may face demanding safety situations. Nursing staff need to be able to work as a situational leader to control safety deviations such as violence or technical failures. The purpose of the thesis was to find out how nurses see the challenge of situational leadership and safety deviations and the importance of training, orientation and leading. The thesis uses a qualitative analysis method and the material was collected from the theme interviews. The interviews were held for six psychiatric nurses who work at an acute psychiatric ward. The content analysis was made based on the interview material. The information was mainly based on the experiences and perceptions of the interviewed nurses. Theoretical background information was collected from Master’s theses and from Doctoral theses. The outcome of the research work was that practical safety culture means seeing and feeling the facts equally in the working team. Experienced nurses emphasised the significance of the work experience in the demanding situations, whereas the inexperienced nurses emphasised the significance of the orientation

Kokeneiden videoneuvottelijoiden käsityksiä työelämän videoneuvotteluista

Tiivistelmä – Abstract Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kokeneiden videoneuvottelijoiden käsityksiä työelämän videoneuvotteluista. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, millaisia koettuja eroja videoneuvottelussa ja kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa on ja millaisia koettuja haasteita videoneuvottelun vuorovaikutukseen liitetään. Tutkielman tavoitteena oli lisätä ja syventää ymmärrystä siitä, millaisia käsityksiä videoneuvottelijat itse liittävät työelämän videoneuvotteluihin ja miten videoneuvottelun vuorovaikutusta voitaisiin kehittää. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluaineistoa varten haastateltiin yhdeksää kokenutta videoneuvottelijaa. Heistä viisi työskenteli samassa organisaatiossa ja heitä haastateltiin ryhmähaastatteluna. Neljä haastateltavaa työskenteli eri organisaatioissa ja heitä haastateltiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineisto tiivistettiin ja järjestettiin tutkimuskysymysten mukaisesti teoreettinen viitekehys huomioiden. Aineisto analysoitiin teemoitellen ja teoreettiseen viitekehykseen verraten. Tutkielmassa saatiin selville, että videoneuvottelu nähdään monipuolisena viestintävälineenä, mutta vuorovaikutustilanteena sitä kuvataan kankeaksi, strukturoiduksi ja vähemmän spontaaniksi verrattuna kasvokkaisviestintätilanteeseen. Videoneuvottelun vuorovaikutus koetaan asiakeskeiseksi. Videoneuvottelulla voidaan saavuttaa sosiaalista läsnäoloa ja vuorovaikutussuhteet voivat sen välityksellä kehittyä mutta hitaammin kuin kasvokkain. Tulosten perusteella näyttää siltä, että yksilön mieltymyksillä ja ominaisuuksilla on vaikutusta siihen, miten videoneuvottelun vuorovaikutukseen suhtaudutaan. Käsitykset relationaalisesta viestinnästä videoneuvottelussa ovat ristiriitaisia kuten myös käsitykset videokuvan merkityksestä vuorovaikutuksen onnistumiselle. Tutkielma osoittaa, että organisaatioissa tulisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten ja millaisiin tarkoituksiin videoneuvottelua käytetään sekä sopia yhteiset toimintatavat videoneuvotteluun. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa videoneuvotteluosaamiseen liittyvää puheviestinnän koulutusta