The effect of sildenafil on pleural and peritoneal effusions after the TCPC operation

Background We evaluated whether the administration of sildenafil in children undergoing the TCPC operation shortened the interval from the operation to the removal of the pleural and peritoneal drains. Methods We retrospectively reviewed the data of 122 patients who had undergone the TCPC operation between 2004 and 2014. Patients were divided into two groups on the basis of their treatments. Sildenafil was orally administered pre-operatively in the morning of the procedure or within 24 hours after the TCPC operation to the sildenafil group (n = 48), which was compared to a control group (n = 60). Fourteen patients were excluded from the study. Results The primary outcome measure was the time from the operation to the removal of the drains. The study groups had similar demographics. The median [interquartile range] time for the removal of drains (sildenafil group 11 [8-19] vs control group 11 [7-16] d, P = .532) was comparable between the groups. The median [interquartile range] fluid balance on the first post-operative day was significantly higher (P = .001) in the sildenafil group compared with controls (47 [12-103] vs 7 [-6-67] mL kg(-1)). The first post-operative day fluid balance was a significant predictor for a prolonged need for drains in the multivariate analysis. Conclusions Sildenafil administration, pre-operatively or within 24 hours after the TCPC operation, did not reduce the required time for pleural and peritoneal drains but was associated with a significantly higher positive fluid balance.Peer reviewe

A retrospective analysis of the duration of mechanical ventilation in Scandinavian paediatric heart centres

Aim Early extubation after cardiac surgery shortens paediatric intensive care unit (PICU) length of stay (LOS) and decreases complications from mechanical ventilation (MV). We explored the duration of MV in Scandinavian paediatric heart centres. Methods We retrospectively reviewed the MV duration and PICU LOS of 696 children operated for atrial septal defect (ASD), ventricular septal defect (VSD), tetralogy of Fallot (TOF) or total cavopulmonary connection (TCPC) in four Scandinavian centres in 2015-2016. Neonates (n = 90) were included regardless of heart surgery type. Results Patients with ASD were extubated at a median of 3.25 h (interquartile range [IQR] 2.00-4.83), followed by patients with TCPC (median 5.00 h, IQR 2.60-16.83), VSD (median 7.00 h, IQR 3.69-22.25) and TOF (median 18.08 h, IQR 6.00-41.38). Neonates were not extubated early (median 94.42 h, IQR 45.03-138.14). Although MV durations were reflected in PICU LOS, this was not as apparent among those extubated within 12 h. The Swedish centres had shortest MV durations and PICU LOS. Extubation failed in 24/696 (3.4%) of patients. Conclusion Scandinavian paediatric heart centres differed in the duration of postoperative MV. Deferring extubation up to 12 h postoperatively did not markedly prolong PICU LOS.Peer reviewe

Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä: filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo (Physical Exercise as a Way of Life And a Method for Spiritual Growth with Yoga And Zen-budo as Examples) )

Tapio Kosken kirjassa Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä tarkastellaan joogaa ja zen-filosofiaan perustuvia budo-lajeja länsimaisen filosofian avulla. Tutkimuksessa valaistaan sitä, mitä muita kuin biologis-fyysisiä vaikutuksia liikunnalla ja urheilulla on. Liikkuvaa ihmistä lähestytään ottamalla huomioon hänen henkilökohtaiset kokemuksensa ja huomioimalla liikunnan tuottamat hienovireiset tuntemukset. Näkökulmana ovat sellaiset liikkumisen tavat, joiden avulla voi tutkia itseä, tavoitella hyvää elämää, mielenrauhaa ja viisautta -aina ajankohtaisia perimmäisiä inhimillisen elämän ideaaleja. Oman tiensä etsijää tukee liikuntamuotojen taustalla oleva filosofia, jonka avulla omia kokemuksia voi tulkita ja ymmärtää ja saattaa ne näin laajempaan inhimilliseen yhteyteen. Näin omakohtaisesti koettu ja filosofia ovat elävässä vuorovaikutuksessa keskenään. Harjoittelusta tulee elämäntapa kun harjoituksien kautta saadut myönteiset kokemukset ja itseymmärryksen kasvu liittyvät rakentavasti yksilön elämään, mikä puolestaan kannustaa harjoituksen jatkamiseen. Teoksessa esitetään vaihtoehtoinen tapa ymmärtää liikkuva ihminen. Siitä hyötyvät kaikki liikunnannasta ja filosofiasta kiinnostuneet ja varsinkin joogan ja budo-lajien harrastajat. Tutkimuksen tulokset palvelevat suomalaista liikuntakulttuuria tarjotessaan kokonaisvaltaisen näkökulman liikkuvaan ihmiseen. Tutkimus auttaa ymmärtämään myös sitä hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa, ihmisen syvähenkisyyttä, jota ihmiset ovat aina tavoitelleet.The thesis is about the soteriological practice and theory. The main concern is how to achieve peace of mind (ataraxia), integrate and become a whole, attain the deliverance, shortly, live a good life. These kind of questions are central in perennial philosophy. How can an individual, through physical exercise, reach these everlasting human values? The practice reaching towards these ideals is considered with the aid of two perennial traditions: yoga and zen-budo. In physical exercise the body has a central position. That is why I have chosen Maurice Merleau-Ponty's phenomenology of the body as the starting point. It is through the body that our aspirations and intentional projects are pursued for manifestation and being practically realized in the world. Another important figure in my thesis, in analysing yoga's and zen-budo's practical philosophy of man, is Martin Heidegger. His fundamental ontology is an adequate way to focus on man and his existential projects in his being-in-the-world. So, I articulate the esoteric philosophy of zen-buddhism and yoga (samkhya philosophy) with the aid of western philosophy. Besides the help of phenomenological analysis I use my own experiences of yoga, budo and zen practices. When the analysis is based on both written text and personal experience, the result is more adequate that it would be if based solely on a written text. In yoga and zen-budo the physical practice is combined with a meditative tradition. The experiences produced as a result of physical and meditative practice can 'open' an individual's being so that one's contact with the world can manifest itself in a new way. The experiences can be existentially significant and constitutive. These experiences can change one's way of seeing the world. I call that metamorphosis the deconstruction of the ego. That 'mystical' experience of transcendence or enlightenment changes one's life. The perennial philosophy calls this changing transcendental wisdom gnosis (known as prajna in yoga and zen) that transforms the individual and reconstitutes the relationship between the individual and the world in an emancipatory manner. It is through tradition that the experiences can be articulated in a rationalistic way. After that an individual can project one's practice toward that perennial ideal one has chosen. The ultimate goal in yoga is the deliverance and in zen-budo the enlightenment

Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä: filosofinen tutkimus liikunnan merkityksestä, esimerkkeinä jooga ja zen-budo (Physical Exercise as a Way of Life And a Method for Spiritual Growth with Yoga And Zen-budo as Examples) )

Tapio Kosken kirjassa Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä tarkastellaan joogaa ja zen-filosofiaan perustuvia budo-lajeja länsimaisen filosofian avulla. Tutkimuksessa valaistaan sitä, mitä muita kuin biologis-fyysisiä vaikutuksia liikunnalla ja urheilulla on. Liikkuvaa ihmistä lähestytään ottamalla huomioon hänen henkilökohtaiset kokemuksensa ja huomioimalla liikunnan tuottamat hienovireiset tuntemukset. Näkökulmana ovat sellaiset liikkumisen tavat, joiden avulla voi tutkia itseä, tavoitella hyvää elämää, mielenrauhaa ja viisautta -aina ajankohtaisia perimmäisiä inhimillisen elämän ideaaleja. Oman tiensä etsijää tukee liikuntamuotojen taustalla oleva filosofia, jonka avulla omia kokemuksia voi tulkita ja ymmärtää ja saattaa ne näin laajempaan inhimilliseen yhteyteen. Näin omakohtaisesti koettu ja filosofia ovat elävässä vuorovaikutuksessa keskenään. Harjoittelusta tulee elämäntapa kun harjoituksien kautta saadut myönteiset kokemukset ja itseymmärryksen kasvu liittyvät rakentavasti yksilön elämään, mikä puolestaan kannustaa harjoituksen jatkamiseen. Teoksessa esitetään vaihtoehtoinen tapa ymmärtää liikkuva ihminen. Siitä hyötyvät kaikki liikunnannasta ja filosofiasta kiinnostuneet ja varsinkin joogan ja budo-lajien harrastajat. Tutkimuksen tulokset palvelevat suomalaista liikuntakulttuuria tarjotessaan kokonaisvaltaisen näkökulman liikkuvaan ihmiseen. Tutkimus auttaa ymmärtämään myös sitä hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa, ihmisen syvähenkisyyttä, jota ihmiset ovat aina tavoitelleet.The thesis is about the soteriological practice and theory. The main concern is how to achieve peace of mind (ataraxia), integrate and become a whole, attain the deliverance, shortly, live a good life. These kind of questions are central in perennial philosophy. How can an individual, through physical exercise, reach these everlasting human values? The practice reaching towards these ideals is considered with the aid of two perennial traditions: yoga and zen-budo. In physical exercise the body has a central position. That is why I have chosen Maurice Merleau-Ponty's phenomenology of the body as the starting point. It is through the body that our aspirations and intentional projects are pursued for manifestation and being practically realized in the world. Another important figure in my thesis, in analysing yoga's and zen-budo's practical philosophy of man, is Martin Heidegger. His fundamental ontology is an adequate way to focus on man and his existential projects in his being-in-the-world. So, I articulate the esoteric philosophy of zen-buddhism and yoga (samkhya philosophy) with the aid of western philosophy. Besides the help of phenomenological analysis I use my own experiences of yoga, budo and zen practices. When the analysis is based on both written text and personal experience, the result is more adequate that it would be if based solely on a written text. In yoga and zen-budo the physical practice is combined with a meditative tradition. The experiences produced as a result of physical and meditative practice can 'open' an individual's being so that one's contact with the world can manifest itself in a new way. The experiences can be existentially significant and constitutive. These experiences can change one's way of seeing the world. I call that metamorphosis the deconstruction of the ego. That 'mystical' experience of transcendence or enlightenment changes one's life. The perennial philosophy calls this changing transcendental wisdom gnosis (known as prajna in yoga and zen) that transforms the individual and reconstitutes the relationship between the individual and the world in an emancipatory manner. It is through tradition that the experiences can be articulated in a rationalistic way. After that an individual can project one's practice toward that perennial ideal one has chosen. The ultimate goal in yoga is the deliverance and in zen-budo the enlightenment