Towards Identifying Paid Open Source Developers - A Case Study with Mozilla Developers

Open source development contains contributions from both hired and volunteer software developers. Identification of this status is important when we consider the transferability of research results to the closed source software industry, as they include no volunteer developers. While many studies have taken the employment status of developers into account, this information is often gathered manually due to the lack of accurate automatic methods. In this paper, we present an initial step towards predicting paid and unpaid open source development using machine learning and compare our results with automatic techniques used in prior work. By relying on code source repository meta-data from Mozilla, and manually collected employment status, we built a dataset of the most active developers, both volunteer and hired by Mozilla. We define a set of metrics based on developers' usual commit time pattern and use different classification methods (logistic regression, classification tree, and random forest). The results show that our proposed method identify paid and unpaid commits with an AUC of 0.75 using random forest, which is higher than the AUC of 0.64 obtained with the best of the previously used automatic methods.Comment: International Conference on Mining Software Repositories (MSR) 201

Hausjärven vanhainkodista Koivumäen asumispalveluyksiköksi - Muutosprosessin arviointi

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on arvioida Hausjärven kunnan vanhustenhuollon rakennemuutosprosessia. Hausjärven vanhainkoti sekä aiemmin palveluasumista tarjonnut Koppelikoti muutettiin neljä osastoa eli solua käsittäväksi Koivumäen asumispalveluyksiköksi 1.1.2012. Muutos perustuu valtakunnalliseen tavoitteeseen karsia vanhusten laitoshoitoa ja vahvistaa avohuollon palveluita. Vanhuspalveluiden uudelleen organisoimisen taustalla on vanhusten määrän kasvu ja muutokset Suomen väestörakenteessa ja huoltosuhteessa. Laitoshoitoa purkamalla pyritään vanhustenhuollon kulujen hallitsemiseen, suurempaan kodinomaisuuteen ja vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen. Opinnäytetyön arviointikysymykset ovat: 1) Mitkä asiat ovat onnistuneet Hausjärven kunnan vanhustenhuollon rakennemuutosprosessissa Koivumäen asumispalveluyksikön henkilökunnan ja esimiesten mielestä? ja 2) Mitkä ovat olleet Hausjärven kunnan vanhustenhuollon rakennemuutosprosessin ongelmakohtia Koivumäen asumispalveluyksikön henkilökunnan ja esimiesten mielestä? Hausjärven kunnan vanhustenhuollon rakennemuutoksen arviointia varten kerättiin teemahaastatteluaineisto kymmeneltä Koivumäen asumispalveluyksikön hoitohenkilökuntaan kuuluvalta ja kahdelta esimieheltä. Haastatteluaineistoa analysoitiin mukaillen sisällönanalyysia. Arvioinnin perusteella Koivumäen asumispalveluyksikön henkilökunta ja esimiehet kokivat vanhustenhuollon rakennemuutoksen hyviksi puoliksi vanhusten tasavertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden lisääntymisen sekä pyrkimyksen hoidon kodinomaisuuteen. Huonoksi puoleksi he kokivat asiakasmaksujen nousun verrattuna laitoshoitomaksuun. Prosessin suurimpia ongelmakohtia olivat muutoksen kiireinen aikataulu, puutteellinen tiedottaminen ja henkilökunnan kokemus siitä, etteivät he saaneet tarpeeksi vaikuttaa muutoksen toteuttamiseen. Myös työyhteisön ilmapiirin koettiin kiristyneen muutoksen aikana jonkin verran, mutta toisaalta työyhteisön tuki, yhteiset keskustelut ja huumori koettiin merkittäväksi voimavaraksi muutostilanteessa. Henkilökunta koki, ettei muutos juuri vaikuttanut heidän käytännön työhönsä, vaan muutos oli enemmänkin hallinnollinen. Tulevaisuudessa Koivumäen asumispalveluyksikössä suunnitellaan eri osastojen eli solujen profiloimista erilaisiksi asukkaiden toimintakyvyn perusteella. Arvioinnin perusteella löydettiin onnistumisia ja ongelmakohtia, joihin Hausjärven kunnan vanhustenhuollon kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota tulevaisuudessa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa kunnissa, joissa suunnitellaan vastaavaa muutosta vanhusten laitoshoidosta palveluasumiseen.From Hausjärvi old people's home to Koivumäki unit of sheltered housing - The evaluation of the reorganization process The aim of this thesis was to evaluate the reorganization process of the elderly care in Hausjärvi community. The old people´s home in Hausjärvi and Koppelikoti, earlier offering sheltered housing, were reorganized into Koivumäki unit of sheltered housing in 1 January 2012, consisting of four departments. The reorganization of the elderly services in Hausjärvi is based on the national aim to decrease the institutional care of old people and to strengthen the services of non-institutional care. The increasing number of old people and the changes in the population structure and the maintenance ratio in Finland demand national reorganization of the elderly care. The reorganization of the institutional care aims to control the costs of the elderly care, improved coziness in care and the strengthening of the autonomy of the elderly. The evaluation questions were: 1) What things did the nursing staff and the foremen of the Koivumäki unit of sheltered housing think were successful in the reorganization process of the elderly care in Hausjärvi community? and 2) What things did the nursing staff and the foremen of the Koivumäki unit of sheltered housing think were problematic in the reorganization process of the elderly care in Hausjärvi community? This evaluating of the reorganization process of the elderly care in Hausjärvi community is based on the interviews of ten members of the nursing staff and two foremen of Koivumäki unit of sheltered housing. The interviews were analyzed according to the idea of content analysis. The nursing staff and the foremen of Koivumäki saw that the good sides of the elderly care reorganization were the increase of the equality and the autonomy of the elderly and the aim of coziness in care. They thought the disadvantage was the rise in the resident fees compared to the fees in institutional care. The biggest problems in the process were the busy schedule of the reorganization, the deficiencies of the information and the nursing staff´s feeling of not having enough possibilities to influence the execution of the reorganization. They also saw that the working atmosphere was tighter during the reorganization, but on the other hand the support of the working community, common discussions and humor were important resources during the reorganization. The nursing staff saw that the reorganization did not influence their concrete work much, but the change was more administrative. In the future, it is planned to profile the four departments of Koivumäki unit of sheltered housing based on the operational status of the residents in each department. In this evaluation good sides and problems of the reorganization process were found, and it is important to pay attention to these things when developing the services for the elderly in Hausjärvi community in the future. The results of this evaluation can be useful also in other communities planning to reorganize the institutional care of the elderly into sheltered housing

In the deserted house - arts-based research about the sense of place

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tutkivan taiteilijan paikkakokemuksen muodostumista vanhan Nikosian autiotaloissa ja niitä merkityksiä, joita autiotalo sai taideperustaisen tutkimuksen myötä. Taideperustaisen tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen. Aineistona olivat tutkijan kirjoittamat tekstit; muistelut, reflektiot, visioinnit ja narratiivit, sekä autiotaloissa otetut valokuvat ja videot. Kirjalliset lähteet koostuivat mm. Bachelardin, Pallasmaan, Karjalaisen, Kristevan ja Hannulan teoksista. Tutkimus rakentui dialogina taiteilija-tutkija-opettajan ja autiotalojen välillä. Paikkakokemuksen ymmärtämistä kuvaa sisältä ulospäin laajeneva spiraali, jonka kehät edustavat ymmärryksen laajenemista. Ensimmäisellä kehällä autiotalo näyttäytyi esteettisen elämyksen paikkana, urbaanin tutkimusmatkailun ja valokuvauksen kohteena. Autiotaloissa tapahtuneet kohtaamiset vaikuttivat siihen, että tulkinta laajeni toiselle kehälle. Paikkakokemus muuttui sosiaaliseksi, jolloin autiotalot näyttäytyivät kolmannen tilan mahdollisuutena ja vaihtoehtoisena galleriana. Valokuvista rakentui valokuvanäyttely kuuteen eri autiotaloon vanhassa Nikosiassa. Teokset saivat jäädä paikalleen. Vuosi näyttelyn avaamisen jälkeen oli aika tarkastaa, mitä taloille ja näyttelylle kuului. Kokemus johdatteli tutkijan paikkasidonnaisen taiteen äärelle pohtimaan teoksen paikkaa, yleisöä, urbaania eroosiota ja suhdetta taidemaailmaan. Kolmannella kehällä tutkija etääntyi autiotaloista fyysisinä paikkoina ja oivalsi niiden merkitystä mielen sisäisinä ja metaforisina maisemina. Autiotalot, niiden esineistö ja taloissa vierailevat ihmiset saivat merkityksiä, joiden avulla tutkija saattoi tarkastella omaa muukalaisuuttaan. Syventäessään ajatusta autiotalosta kolmantena tilana, tutkija etsi samalla omaa tarinaansa. Tutkimuksen myötä autiotalojen konkeettiset, sosiaaliset ja metaforiset tasot nivoutuivat yhteen. Autiotaloissa toimiminen johti tutkijan pohtimaan myös kaupungin käyttöoikeuksien määrittelyä. Tutkija oivalsi, että syventyessään paikkakokemukseen hän syvensi samalla suhdetta itseensä, kohdatessaan muukalaisia autiotaloissa hän sai tilaisuuden tutustua omaan muukalaisuuteensa, tehdessään taidetta valkoisen kuution ulkopuolella hän yhä toimi taidemaailmassa, ja tehdessään tutkimusta koulumaailman ulkopuolella hän valmistautui toimimaan taidekasvattajana.The goal of this research was to examine and clarify the formation of the sense of place of the deserted houses of old Nicosia by the researching artist. It was also to clarify the meanings that the deserted houses gained during the arts-based research. The method employed was phenomenological-hermeneutical. Materials were the written texts of the researcher including memoirs, reflections, visions, narratives, photographs and videos taken in the deserted houses. Written materials by Bachelard, Pallasmaa, Karjalainen, Kristeva and Hannula were used as references. The research was a dialogue between the artist-researcher-teacher and the deserted houses. The process of understanding the sense of place can be visualized with a spiral that expands from the inside and grows outwards. Each cycle around the spiral represents the expansion of understanding. On the first cycle of the research, the deserted house appeared to be a place for aesthetic experience, urban exploration and photography. Meeting other people in the deserted houses expanded the interpretation and moved the research to a second cycle, where the sense of place became social. The deserted houses appeared as places for thirdspace and alternative galleries to emerge. The photographs were put up as a photographic exhibition in six different deserted houses in old Nicosia and then left there in place. After one year the researcher checked how the exhibition and the houses had changed. The experience led the researcher to examine the site-specific art. There was also reflection on the place for art, audience, urban erosion and the relation with the art world in context of the photographic exhibition. During the third cycle the researcher withdrew from deserted houses as physical places but then realised them as internal and metaphorical landscapes. Deserted houses, the objects inside them and the people that visit the houses gained meanings that helped the researcher to view and to reflect the stranger within herself. While exploring the thought of the deserted house as a thirdspace the researcher was also uncovering her own story. Along the path of research the tangible, social and metaphorical levels intertwined. As a result of the deserted houses activity, the researcher also started considering the rights for using the city space. She also comprehended that by deepening the understanding of sense of place she deepened the understanding of herself. When facing the stranger in the deserted houses she had a possibility to encounter the stranger within herself. When making art outside of “the white cube” she was still inside the art world. And working outside of schools prepared her to work as an art teacher

Mutualistic interactions between plants and birds: behavioural mechanisms and ecological importance

Siirretty Doriast

THE EFFECT OF CONTROL OF CORRUPTION ON FINANCIAL DEVELOPMENT

This thesis studies the effect of control of corruption on financial development using four aspects of financial development; depth, access, efficiency and stability. Previous studies have focused mainly on using corruption as an interaction term or using only one proxy for measuring financial development. Thus, this study adds new point of view to the current literature on corruption and financial development. Panel data used in this study consists of 13 countries and 15-year period from 2000 to 2014. Generalized Method of Moments (GMM) is seen as a suitable method for statistical analysis since it accounts the most common problems with panel data, the problem of endogeneity of explanatory variables and the problem with country-specific fixed-effects. The results show that control of corruption has significant and positive effect on financial depth and access. The effect stays persistent through robustness tests. Control variables compliment the effect on access while the effect on depth is even stronger when all the control variables are omitted. The results for efficiency are inconsistent, showing significance depending on the control variables used. Also the sign for the coefficient change with used control variables. Control of corruption seems to have significant impact on financial stability but the results are significant only when control variables are used. More work needs to be done to find the effect of control of corruption on financial efficiency. Control variables used in this study were not appropriate ones for measuring turn-over ratio in stock markets. Also, the results of this study can be supported by using other proxies of access, depth and stability.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Fenomenologinen tutkimus esimiesten itsensä johtamisen kokemuksista

Tämän tutkimuksen tutkimusaiheena olivat johtajien ja esimiesten itsensä johtamisen kokemukset. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää uudenlaista ymmärrystä itsensä johtamisen ilmiöstä. Tavoitteeseen pyrittiin seuraavan tutkimuskysymyksen valossa: ”Miten ja missä tilanteissa itsensä johtamisen kokemukset esimiesten johtamistyössä ilmenevät?”. Itsensä johtamisen teoreettinen viitekehys rakentuu Charles C. Manzin 1980-luvulla luoman self-leadershipin käsitteeseen. 2000-luvulla itsensä johtaminen on yksi näkyvimmistä johtamistrendeistä. Itsensä johtaminen nähdään aiempien tutkimusten perusteella kaiken muun johtamisen perustana, sekä keinona parantaa yksilön suoriutumista hankalissa tilanteissa (Sydänmaanlakka 2006; Neck & Houghton 2006). Itsensä johtamisella on nähty yhteyksiä myös koko organisaation tuottavuuteen (esim. Åhman 2003). Tutkimus toteutettiin Amedeo Giorgin luomalla ja Juha Perttulan edelleen kehittämällä fenomenologisella metodilla (Perttula 1995b). Metodi pohjautuu eksistentiaalisen fenomenologian tieteenteoriaan, jossa yhdistyy Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin filosofiat (esim. Rauhala 1993). Itsensä johtamista ei ole aiemmin juurikaan tutkittu kokemuksen tutkimuksen näkökulmasta, vaan aiempi tutkimus on pitkälti perustunut naturalistiseen tieteenperinteeseen ja kvalitatiivisiin menetelmiin. Itsensä johtamista on myös hyvin vähän tutkittu johtajien ja esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena muodostui yleinen merkitysverkosto, jonka perusteella itsensä johtamisen kokemus rakentuu seuraavista osa-alueista: 1) itsensä johtamisen keinot, 2) esimiehen oma jaksaminen, 3) muiden tuki ja 4) oppiminen ja johtajan kehittyminen. Tulosten perusteella tehtiin johtopäätös, jonka mukaan esimiehet hallitsevat kiireistä työtään erilaisten itsensä johtamisen keinojen avulla. Tulosten perusteella pääteltiin myös, että johtajat voisivat oppia itsensä johtamista vertaistuen avulla. Tärkeää itsensä johtamisen kehittämisessä on myös organisaatioiden antama tuki esimiehille. Uutena ilmiön ulottuvuutena tässä tutkimuksessa nousi esille esimiehen omasta jaksamisesta huolehtiminen, jonka perusteella kehittyi ajatus sallivan ja sallitun itsensä johtamisen –mallista, jota voitaisiin jatkossa tutkia sekä holistisen ihmiskäsityksen että autenttisen johtajuuden näkökulmista

Free another: Mobilizing subjectivities through artistic photographic process

This artistic practice-based research sheds light on my photographic process with the project of 'Free Another'. The series 'Free Another' consists of self-portrait photographs made in other people’s homes, where the inhabitants dress me in their clothes and decide on my makeup and styling. The artistic aim of this project is to explore the boundaries of visual-material identity processes as they are being interpreted and carried out by different ways of being-in-the-world. In this research, 'Free Another' provides a creative perspective that explores self-portraiture beyond the notions of representationally described fixed identity. The inquiry unfolds in an artistic framework which questions discursive understanding of identities through masquerade, performance, cross-dressing and parody. Instead of largely illustrating an alternative identity, the project of 'Free Another' aims to mobilize all categories that define or differentiate a represented subject. It does this by considering subjectivity as a moving and ever-changing process. The research analysis in this study develops through case studies, within which a detailed attention is paid to material-affective sensations that emerge in collaborative artmaking. The inquiry is broadly informed by new materialism, and specifically by the theoretical concepts of nomadic encounters and becoming-another. At large, this is a feminist project that envisions subjectivity as a qualitative multiplicity through the means of photographing. The project of mobilizing subjectivities actualizes through the affirmative mode of becoming-another that takes place within nomadic encounters. The cases in this study bring about different material-affective entanglements which have aided the process of becoming-another in my artmaking. The analysis describes how in the project of 'Free Another' such entanglements occur through slowing down, laughter, touch, dressing, and bodily relation. The study concludes by suggesting that the self-portrait in 'Free Another' becomes more-than a self-portrait. It is a portrait of subjectivities in their compositional, endlessly transforming form-taking that happens through an encounter with the artist’s body. Considering bodies-subjectivities as relationally more-than provides a productive, feminist new materialist way of approaching discursively described portraiture. It works though binary divisions and representational settings. Accounting for the subtle material-affective shifts that happen in the artistic photographic process allows for new thinking about open-ended subjectivity through artmaking.Tämä tutkimus keskittyy analysoimaan taiteellista prosessiani 'Free Another' -valokuvateossarjaa tehdessä. 'Free Another' koostuu omakuvista, jotka syntyvät vieraillessani toisten ihmisten yksityiskodeissa ja pyytäessäni asukkaita pukemaan minut vaatteisiinsa sekä valitsemaan minulle asuun sopivan ehostuksen ja tyylin. Teoskokonaisuuden taiteellinen päämäärä on tutkia ja kyseenalaistaa visuaalis-materiaalisten identiteettiprosessiemme toteutuksen ja tulkinnan rajapintoja. 'Free Another' -projekti, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan, tarjoaa representationaalisten identiteettikategorioiden ulkopuolelle ulottuvan, luovan näkökulman omakuvaan. Se asettuu taiteelliseen viitekehykseen, jossa diskursiivista identiteettikäsitystä kyseenalaistetaan naamioitumisen, performanssin, ristiinpukeutumisen ja parodian keinoin. Sen sijaan, että 'Free Another' rakentaisi vaihtoehtoista identiteetin kuvaa, projekti tähtää asettamaan liikkeeseen kaikki kategoriat, joilla esitettyä subjektia määritellään ja erotellaan. Se niin ikään ymmärtää subjektiviteetin alati liikkeessä olevana, jatkuvana muutoksen prosessina. Tässä taiteellisessa tutkimuksessa analyysi perustuu tapaustutkimuksiin, joissa kiinnitetään erityistä huomiota materiaalis-affektiivisiin yksityiskohtiin, jotka nousevat esiin yhteistyössä rakentuvassa taiteellisessa prosessissa. Tutkimusote on uusmaterialistinen. Tämä viitekehys tarjoaa tutkimukselle keskeisimmiksi teoreettisiksi työkaluiksi nomadisen kohtaamisen sekä tulemisen liikkeen käsitteet. Tutkimus on feministinen projekti, joka hahmottaa valokuvallisin keinoin subjektiviteettia laadullisena moninaisuutena. Taiteellisessa prosessissa subjektiviteetti asettuu liikkeeseen nomadisessa kohtaamisessa, jonka myötä affirmatiivinen toiseksi-muuksi tulemisen prosessi todentuu. Analyysi erittelee tutkimuksen esimerkeistä esiin nousevia materiaalis-affektiivisia tuntuja, jotka ovat edistäneet taiteellisen prosessini avautumista tälle tulemisen liikkeelle. 'Free Another' -teossarjan luomisprosessissa näitä tuntuja syntyy hidastamisen, naurun, kosketuksen, pukemisen ja kehon suhteisuuden kautta. Tutkimus esittää, että 'Free Another' -projektissa omakuvasta tulee enemmän kuin omakuva. Omakuva on täten asetelmissaan alati muuttuvan ja uudelleen muotoutuvan subjektiviteetin kuva, joka ilmaantuu taiteilijan ruumiillisessa kohtaamisessa. Kehojen ja subjektiviteettien ymmärtäminen suhteisesti muuttuvina tarjoaa antoisan, feministisen uusmaterialistisen näkökulman lähestyä diskursiivisesti luonnehdittua muotokuvaa. Se toimii binäärijaotteluiden ja representaatioiden läpi niitä poikkileikaten. Valokuvataiteellisessa prosessissa ilmaantuvien hienovaraisten materiaalis-affektiivisten siirtymien huomioiminen mahdollistaa uudenlaisen, avoimesti liikkuvien ja muotoutuvien subjektiviteettien tarkastelun taiteellisessa työskentelyssä

Wave House

https://openscholarship.wustl.edu/bcs/1429/thumbnail.jp

One Last Breath: Love as an economic matter

Of the sundry bountiful paths this paper could have taken, the direction most conducive to the formal requirements of the thesis will depend heavily on the occidental views on the matter, presented by Iannaccone. This work also serves to nip the scope of the topic in the bud, at least initially, since the sources from the west do not touch upon eastern input; the scope should enter full bloom when we see how the east accounts for western research, mirroring and resolving the trajectory of the prologue. The general incompatibility of theological goods from separate firms also defines the nature of competition among firms, of which sect formation is an obvious but not necessary consequence. Since my own intuition puts the oriental intuition to practice, its discussion will take place in due course. The way this transpires will reflect the synthetic approach that favours a view of the whole over the piecemeal analysis best reserved for pure science

FTIR and Raman spectroscopy in characterization of bioreactor cultured prostate cancer extracellular vesicles

Background: Extracellular vesicles (EVs) are nano-sized cell membrane derived structures that function as intercellular messengers and hold potential for applications in diagnostics and drug delivery. There is a need to establish efficient methods of production and quality control for EV preparations. The International Society for Extracellular Vesicles has suggested the protein/lipid ratio of the vesicle components as a measure of purity for EV samples. Spectroscopic methods such as FTIR and Raman are promising options for characterization of these EV biomolecular properties. Hypoxia is a common feature of solid tumors such as prostate cancer and increases the secretion of EVs from cells. Aims: The aims for this study were to 1) establish a bioreactor cell culture protocol for 22Rv1 and RWPE-1 cell lines, 2) characterize the EVs obtained from these cell lines using Raman and FTIR spectroscopy and subsequently obtain the spectroscopic protein/lipid (P/L) ratio, and 3) to analyze the spectroscopic P/L ratio as a measure of EV composition and purity as a function of time in cell culture 4) to investigate EV secretion from these cell lines under hypoxic conditions. Methods: Prostate cancer (22Rv1 and PC3) and normal prostate cell lines (RWPE-1 and PNT2) were cultured in CELLine bioreactor conditions, and EVs were extracted from the cell culture media once per week. The collected culture media was subjected to a series of (ultra)centrifugations and size-exclusion chromatography to purify the vesicles. The purified vesicles were characterized by means of Western blotting, nanoparticle tracking analysis and Raman and ATR-FTIR spectroscopy, and the spectral protein/lipid ratios were analyzed. Culturing of 22Rv1 and RWPE-1 cell lines in hypoxic conditions was also attempted. Results: The obtained results suggest that this protocol was effective for producing purified EV preparations. However, notable variation in EV sample protein/lipid ratios between weekly samples from newly established bioreactor cultures was detected. These results highlight both the utility of spectroscopic methods in distinguishing the biomolecular compositions of different EV populations, and the volatility of EV preparations to changes in the cell culture, therefore indicating a need to carefully optimize stable EV culture conditions