”Kunnon kansalaiselle poliisin pitäisi olla ystävä”:ammatilliset ihanteet ja identiteetit Suomen Poliisilehdessä vuosina 1921–1938

Tiivistelmä. Tutkielmassani tarkastelen poliisialan ammatillisten ihanteiden ja identiteettien luomista Suomen Poliisilehdessä, maamme ensimmäisessä poliisiammattilehdessä. Tutkimusajankohdallani vuosina 1921–1938 näkemykset ihanteellisesta poliisityöstä, alalla vaadituista ominaisuuksista sekä työlle annetuista merkityksistä olivat lehdessä tiiviisti puhututtaneita keskustelunaiheita. Lähdeaineistoni avulla pyrin pääsemään erityisesti poliisien oman ajattelun ja ammatillisten merkityksenantojen äärelle. Pyrin selvittämään, millä tavoin historialliset olosuhteet vaikuttivat alan ihanne- ja identiteettikäsitysten muotoutumiseen ja sitä, minkälaiselle arvo- ja aatepohjalle käsitykset rakentuivat. Osana tutkimustehtävääni pyrin myös tarkastelemaan poliisien asemoitumista valtion toimeenpanijan sekä aktiivisen ammatillisen toimijan roolien välillä. Keskeisimmät tutkimusmenetelmäni ovat historiallinen sisällönanalyysi sekä diskurssianalyysi. Poliisilehden kirjoituksissa luodut poliisi-identiteetit kietoutuivat lain valvojan, yhteiskunnan säilyttäjän sekä kansan ja valtion palvelijan merkityksiin. Käsitykset poliisin tehtävästä liittyivät merkittävästi yhteiskunnan jatkuvuuden turvaamiseen sekä rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Järjestyshäiriöiden ennaltaehkäisyä ja pyrkimystä turvallisuuden säilyttämiseen pidettiin keskeisinä alaa ohjanneina periaatteina. Tutkimusajankohtani runsas rikollisuus, poliittinen kahtiajakautuneisuus sekä järjestysviranomaisiin epäluottava ilmapiiri herättivät myös runsaasti keskustelua lehdessä ja vaikuttivat nähdäkseni keskeisellä tavalla myös poliisialan ihanteista käytyihin keskusteluihin. Huonoina koettujen yleisösuhteiden parantamiseksi Poliisilehden kirjoituksissa alettiin korostaa suostumukseen perustuvaa hallinnointitapaa, siviilimäisen ja kohteliaan poliisiolemuksen ihanteellisuutta sekä painottaa poliisin luonnetta kansan palvelijana. Kokemus alan arvostuksen puutteesta saattoi myös edistää poliisikunnan omia pohdintoja ammatillisesta merkityksestään ja arvostaan. Historiallisilla olosuhteilla oli näin ollen merkittävää vaikutusta alan ammattieettiseen keskusteluun ja myös työn käytännön suorittamiseen. Havaintojeni pohjalta väitän, että poliisikunnassa omaksuttiin sekä toimeenpanijan että toimijan rooleja. Suomen Poliisilehdestä muotoutui erityisesti poliisipäällystön keskeinen äänenkannattaja, minkä lisäksi lehdellä voidaan nähdä olleen ammatillisen yhteisöllisyyden herättämiseen ja ammattitason kohottamiseen tähtääviä tehtäviä. Oma ammattilehti oli keskeinen alusta alaa koskevan keskustelun käymiselle ja siihen liittyneiden pyrkimysten esittämiselle

Korkeakoulusta työelämään? : Väylänä ulkomainen tai kotimainen tutkinto

13,00 euro

Lukiolaisten ja ammatillista perustutkintoa suorittavien elämäntilanne ja toimeentulo

Tutkimuksessa tarkastellaan toisen asteen opiskelijoiden elämäntilannetta ja toimeentuloa. Ikä ja asumismuoto ovat keskeisimmät heidän toimeentuloonsa vaikuttavat tekijät. Lukiolaisista noin 93 prosenttia ja samanikäisistä ammatillista perustutkintoa suorittavista nuorista noin 70 prosenttia asuu vanhempiensa taloudessa. Yli 20-vuotiaista ammatillista perustutkintoa suorittavista joka viides asuu vanhempiensa kanssa. Lukiolaisista suurin osa (80 prosenttia) kokee pienistä tuloistaan huolimatta taloudellisen asemansa vähintään kohtalaiseksi, mikä heijastelee lähinnä heidän taloudellisesti hyvin epäitsenäistä asemaansa. Huonoksi tai hyvin huonoksi oman taloudellisen asemansa kokee joka viides lukiolainen. Ammatillista tutkintoa suorittavien kokemus omasta taloudellisesta asemasta on huomattavasti negatiivisempi: 45 prosenttia ilmoittaa taloudellisen tilanteensa olevan huono tai hyvin huono. Eroa kokemuksissa eri oppilaitoksissa opiskelevien välillä selittävät ikä, itsenäisempi asuminen ja vanhempien pienemmät tulot. Toisen asteen opiskelijoiden mielestä opintotuki on riittämätön ja järjestelmä epäoikeudenmukainen. Kriittisimpiä ovat opintotukea saaneet. Toisen asteen opintotukeen liittyy olennaisesti kysymys vanhempien, yksilön itsensä ja yhteiskunnan vastuusta opintojen aikaisen toimeentulon rahoittamisessa. Alle 20-vuotiailla, asuivatpa he vanhempiensa taloudessa tai itsenäisesti, opintotukeen vaikuttaa vanhempien tuloja koskeva tiukka tarveharkinta. Lukiolaisista vain 18 prosenttia ja ammatillista perustutkintoa suorittavista noin puolet sai opintorahaa keväällä 2006. Ammatillista tutkintoa suorittavista suurempi osa kuin lukiolaisista on yli 20-vuotiaita ja saa näin ollen opintorahaa. Opintorahan saantiin vaikuttaa heillä myös vanhempien pienemmät tulot sekä yksinhuoltajavanhempien suurempi osuus. 18–19-vuotiaiden opiskelijoiden toimeentulotukiasiakkuudet ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen, minkä taustalla voi olla opintorahan reaaliarvon lasku sekä toisen asteen opintotukeen oikeutettujen osuuden lasku. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat itsenäisesti asuvat, etenkin toisella paikkakunnalla opiskelevat nuoret. Itsenäisesti asuvat 16–25-vuotiaat ammatillista perustutkintoa suorittavat ilmoittavat nettokuukausituloikseen 384 euroa kuukaudessa. Itsenäisesti asuvista yli 90 prosenttia ilmoittaa vanhempiensa avustavan säännöllisesti tai satunnaisesti suoraan rahallisesti tai maksamalla asumiskuluja ja laskuja. Kokonaan ilman vanhempien taloudellista tukea on itsenäisesti asuvista alle 20-vuotiaista kahdeksan prosenttia ja noin joka viidennellä tuki on satunnaista. Vuonna 2006 korotettiin vanhempien tulorajoja 15 prosenttia ja vuonna 2007 korotetaan 30 prosenttia. Nykyistä useampi pääsee taas opintorahan piiriin ja osalla tukeen oikeutetuista tuen määrä nousee merkittävästi. Kahden elättäjän lapsiperheissä tulorajojen muutos tuo etuuden saajien joukkoon nuoria verraten läheltä mediaanituloisten ryhmää ja yksinhuoltajien lapsista vain ylimpään tulokymmenykseen kuuluvat lapset tulevat jäämään järjestelmän ulkopuolelle. Tulorajojen indeksijärjestelmä tai säännölliset tulorajojen tarkistukset estäisivät tällaiset vaivihkaa tapahtuvat tuen saatavuuden ja tuen tason laskun.9,00 euro

Pre-Exposure to 50 Hz Magnetic Fields Modifies Menadione-Induced Genotoxic Effects in Human SH-SY5Y Neuroblastoma Cells

BACKGROUND: Extremely low frequency (ELF) magnetic fields (MF) are generated by power lines and various electric appliances. They have been classified as possibly carcinogenic by the International Agency for Research on Cancer, but a mechanistic explanation for carcinogenic effects is lacking. A previous study in our laboratory showed that pre-exposure to ELF MF altered cancer-relevant cellular responses (cell cycle arrest, apoptosis) to menadione-induced DNA damage, but it did not include endpoints measuring actual genetic damage. In the present study, we examined whether pre-exposure to ELF MF affects chemically induced DNA damage level, DNA repair rate, or micronucleus frequency in human SH-SY5Y neuroblastoma cells. METHODOLOGY/PRINCIPAL FINDINGS: Exposure to 50 Hz MF was conducted at 100 µT for 24 hours, followed by chemical exposure for 3 hours. The chemicals used for inducing DNA damage and subsequent micronucleus formation were menadione and methyl methanesulphonate (MMS). Pre-treatment with MF enhanced menadione-induced DNA damage, DNA repair rate, and micronucleus formation in human SH-SY5Y neuroblastoma cells. Although the results with MMS indicated similar effects, the differences were not statistically significant. No effects were observed after MF exposure alone. CONCLUSIONS: The results confirm our previous findings showing that pre-exposure to MFs as low as 100 µT alters cellular responses to menadione, and show that increased genotoxicity results from such interaction. The present findings also indicate that complementary data at several chronological points may be critical for understanding the MF effects on DNA damage, repair, and post-repair integrity of the genome

Sex Disparities in the Treatment and Control of Cardiovascular Risk Factors in Type 2 Diabetes

OBJECTIVE—To assess whether sex differences exist in the effective control and medication treatment intensity of cardiovascular disease (CVD) risk factors

Novel Biomarker Candidates for Febrile Neutropenia in Hematological Patients Using Nontargeted Metabolomics

Background. Novel potential small molecular biomarkers for sepsis were analyzed with nontargeted metabolite profiling to find biomarkers for febrile neutropenia after intensive chemotherapy for hematological malignancies. Methods. Altogether, 85 patients were included into this prospective study at the start of febrile neutropenia after intensive chemotherapy for acute myeloid leukemia or after autologous stem cell transplantation. The plasma samples for the nontargeted metabolite profiling analysis by liquid chromatography-mass spectrometry were taken when fever rose over 38° and on the next morning. Results. Altogether, 90 differential molecular features were shown to explain the differences between patients with complicated (bacteremia, severe sepsis, or fatal outcome) and noncomplicated courses of febrile neutropenia. The most differential compounds were an androgen hormone, citrulline, and phosphatidylethanolamine PE(18:0/20:4). The clinical relevance of the findings was evaluated by comparing them with conventional biomarkers like C-reactive protein and procalcitonin. Conclusion. These results hold promise to find out novel biomarkers for febrile neutropenia, including citrulline. Furthermore, androgen metabolism merits further studies.</p

Blunt cerebrovascular trauma causing vertebral arteryd issection in combination with a laryngeal fracture: a case report

<p>Abstract</p> <p>Introduction</p> <p>The diagnosis and therapy of blunt cerebrovascular injuries has become a focus since improved imaging technology allows adequate description of the injury. Although it represents a rare injury the long-term complications can be fatal but mostly prevented by adequate treatment.</p> <p>Case presentation</p> <p>A 33-year-old Caucasian man fell down a 7-meter scarp after losing control of his quad bike in a remote area. Since endotracheal intubation was unsuccessfully attempted due to the severe cervical swelling as well as oral bleeding an emergency tracheotomy was performed on scene. He was hemodynamically unstable despite fluid resuscitation and intravenous therapy with vasopressors and was transported by a helicopter to our trauma center. He had a stable fracture of the arch of the seventh cervical vertebra and fractures of the transverse processes of C5-C7 with involvement of the lateral wall of the transverse foramen. An abort of the left vertebral artery signal at the first thoracic vertebrae with massive hemorrhage as well as a laryngeal fracture was also detected. Further imaging showed retrograde filling of the left vertebral artery at C5 distal of the described abort. After stabilization and reconfirmation of intracranial perfusion during the clinical course weaning was started. At the time of discharge, he was aware and was able to move all extremities.</p> <p>Conclusion</p> <p>We report a rare case of a patient with vertebral artery dissection in combination with a laryngeal fracture after blunt trauma. Thorough diagnostic and frequent reassessments are recommended. Most patients can be managed with conservative treatment.</p

Comparative effectiveness of dipeptidyl peptidase-4 (DPP-4) inhibitors and human glucagon-like peptide-1 (GLP-1) analogue as add-on therapies to sulphonylurea among diabetes patients in the Asia-Pacific region: a systematic review

The prevalence of diabetes mellitus is rising globally, and it induces a substantial public health burden to the healthcare systems. Its optimal control is one of the most significant challenges faced by physicians and policy-makers. Whereas some of the established oral hypoglycaemic drug classes like biguanide, sulphonylureas, thiazolidinediones have been extensively used, the newer agents like dipeptidyl peptidase-4 (DPP-4) inhibitors and the human glucagon-like peptide-1 (GLP-1) analogues have recently emerged as suitable options due to their similar efficacy and favorable side effect profiles. These agents are widely recognized alternatives to the traditional oral hypoglycaemic agents or insulin, especially in conditions where they are contraindicated or unacceptable to patients. Many studies which evaluated their clinical effects, either alone or as add-on agents, were conducted in Western countries. There exist few reviews on their effectiveness in the Asia-Pacific region. The purpose of this systematic review is to address the comparative effectiveness of these new classes of medications as add-on therapies to sulphonylurea drugs among diabetic patients in the Asia-Pacific countries. We conducted a thorough literature search of the MEDLINE and EMBASE from the inception of these databases to August 2013, supplemented by an additional manual search using reference lists from research studies, meta-analyses and review articles as retrieved by the electronic databases. A total of nine randomized controlled trials were identified and described in this article. It was found that DPP-4 inhibitors and GLP-1 analogues were in general effective as add-on therapies to existing sulphonylurea therapies, achieving HbA1c reductions by a magnitude of 0.59–0.90% and 0.77–1.62%, respectively. Few adverse events including hypoglycaemic attacks were reported. Therefore, these two new drug classes represent novel therapies with great potential to be major therapeutic options. Future larger-scale research should be conducted among other Asia-Pacific region to evaluate their efficacy in other ethnic groups

Hyperglycemia and Stroke Mortality: Comparison between fasting and 2-h glucose criteria

OBJECTIVE—We investigated stroke mortality in individuals in different categories of glycemia and compared hazard ratios (HRs) corresponding to a 1-SD increase in 2-h plasma glucose and fasting plasma glucose (FPG) criteria