General Statistics on Forest Tree Breeding in Finland 2000.

tilastojulkais

Happamuuden aiheuttamat vesistöhaitat ja niiden torjuntakeinot Sanginjoella

Sanginjoki, Oulujoen alin sivujoki, on Oulun seudun tärkeimpiä virkistysalueita ja Merikosken kalatietä lähin potentiaalinen vaelluskalojen nousualue. Joen ajoittainen happamuus kuitenkin heikentää Sanginjoen virkistyskäytöllistä ja ekologista arvoa. Kaupunki ja vesi – Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus (2008-2011) -hankkeessa selvitettiin Sanginjoen happamuuden alkuperää, seurattiin laajasti eri alueilta jokeen laskevien valumavesien pH:n muutoksia sekä testattiin menetelmiä happamien huuhtoumien ennaltaehkäisyyn ja neutralointiin. Tulosten perusteella laadittiin toimenpidesuunnitelma happamuuden ehkäisemiseksi sekä happamuuden aiheuttamien haittojen lieventämiseksi. Julkaisussa on myös esitetty tietoa Sanginjoen ja sen valuma-alueen ominaisuuksista, joen ekologisesta tilasta, vedenlaadun kehityksestä sekä happamuuden ehkäisemiseen soveltuvista menetelmistä. Tulosten perusteella Sanginjoen veden happamuus usein voimistuu virtaamien kasvaessa. Etenkin kesä- ja syyssateiden yhteydessä havaittiin alhaisia pH-lukemia, joihin vaikuttivat maaperä, kasvillisuus ja maankäyttö. Hapan huuhtouma on pääosin peräisin turvepitoisten maiden orgaanisesta huuhtoumasta, mutta paikallisesti vedenlaatuun voivat vaikuttaa alueella esiintyvät happamat sulfaattimaat ja mustaliuskealueet. Sanginjoen vesi on ollut myös luontaisesti hapanta lähinnä suo- ja turvemaiden happamien valumavesien johdosta, mutta happamuus on todennäköisesti lisääntynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Sanginjoen valuma-alueella testattujen vesiensuojelu- ja kunnostusmenetelmien vaikutukset happamien valumavesien neutraloinnissa vaihtelivat, mutta osa menetelmistä osoittautui käyttökelpoiseksi ja niitä voidaan suositella käytettävän jatkossa niin Sanginjoella kuin vastaavilla happamuudesta kärsivillä kohteilla. Menetelmien kehittämistä ja erityisesti vaikutusten seurantaa tulee kuitenkin edelleen jatkaa. Hankkeessa testatut menetelmät ovat keinoja ihmistoiminnasta aiheutuvan happamuuden lisääntymisen torjunnassa. Parhaiten Sanginjoen ja muiden happamuudesta kärsivien vesistöjen hapanta kuormitusta ehkäistään huomioimalla maankäytössä happamuuden kannalta kriittisten turve- ja sulfidipitoisten alueiden ominaisuudet ja sijoittuminen jo ennen maankäytön toimenpiteitä ja kuormituksen syntymistä

Casting versus flexible intramedullary nailing in displaced forearm shaft fractures in children aged 7-12 years: a study protocol for a randomised controlled trial

Introduction The forearm is the most common fracture location in children, with an increasing incidence. Displaced forearm shaft fractures have traditionally been treated with closed reduction and cast immobilisation. Diaphyseal fractures in children have poor remodelling capacity. Malunion can cause permanent cosmetic and functional disability. Internal fixation with flexible intramedullary nails has gained increasing popularity, without evidence of a better outcome compared with closed reduction and cast immobilisation.Method and analysis This is a multicentre, randomised superiority trial comparing closed reduction and cast immobilisation to flexible intramedullary nails in children aged 7-12 years with >10 degrees of angulation and/or >10 mm of shortening in displaced both bone forearm shaft fractures (AO-paediatric classification: 22D/2.1-5.2). A total of 78 patients with minimum 2 years of expected growth left are randomised in 1:1 ratio to either treatment group. The study has a parallel non-randomised patient preference arm. Both treatments are performed under general anaesthesia. In the cast group a long arm cast is applied for 6 weeks. The flexible intramedullary nail group is immobilised in a collar and cuff sling for 4 weeks. Data are collected at baseline and at each follow-up until 1 year.Primary outcome is (1) PROMIS paediatric upper extremity and (2) forearm pronation-supination range of motion at 1-year follow-up. Secondary outcomes are Quick DASH, Paediatric Pain Questionnaire, Cosmetic Visual Analogue Scale, wrist and elbow range of motion as well as any complications and costs of treatment. We hypothesise that flexible intramedullary nailing results in a superior outcome.Ethics and dissemination We have received ethical board approval (number: 78/1801/2020) and permissions to conduct the study from all five participating university hospitals. Informed consent is obtained from the parent(s). Results will be disseminated in peer-reviewed publications

Cast immobilisation in situ versus open reduction and internal fixation of displaced medial epicondyle fractures in children between 7 and 16 years old. A study protocol for a randomised controlled trial

Introduction Medial epicondyle fracture of the humerus is a common injury in childhood. There is uniform agreement that minimally displaced fractures (dislocation 2 mm dislocation without joint incarceration or ulnar nerve dysfunction. We hypothesise that there is no difference in treatment outcomes between nonoperative and operative treatment.Methods and analysis This is a multicentre, controlled, prospective, randomised noninferiority study comparing operative treatment to non-operative treatment of >2 mm dislocated paediatric medial epicondyle fractures without joint incarceration or ulnar nerve dysfunction. A total of 120 patients will be randomised in 1:1 ratio to either operative or nonoperative treatment. The study will have a parallel nonrandomised patient preference arm. Operative treatment will be open reduction and internal fixation. Nonoperative treatment will be upper limb immobilisation in long arm cast for 4 weeks. Data will be collected at baseline and at each follow-up up to 2 years. Quick-DASH is used as primary outcome measure. Secondary outcomes are patient-reported pain, differences in range of motion, Pediatric Quality of Life Inventory, cosmetic visual analogue scale and Mayo Elbow Performance Score.Ethics and dissemination Ethical approval has been obtained from Helsinki University Hospital (HUS) ethical board HUS/1443/2019. Each study centre has obtained their own permission for the study. A written authorisation from legal guardian will be acquired and the child will be informed about the trial. Results of the trial will be disseminated as published articles in peer-reviewed journals.</div

Sota suomalaisessa liedissä

Opinnäytetyössäni Sota suomalaisessa liedissä käsittelen suomalaisia sota-aiheisia liedejä ja niiden taustoja ja peilaan niitä taiteellisena osana valmistamiini kappaleisiin. Opinnäytetyön aihe nousi Yrjö Jylhän runokokoelmasta Kiirastuli. Inspiroiduin runoista niin, että sävelsin niistä neljä; opinnäytetyöni rakentui sitten saman sota-aiheen ympärille. Tavoitteena kirjallisessa työssäni oli selvittää, mitä suomalaisia sota-aiheisia liedejä on sävelletty, kertoa hieman sekä runoilijoiden että säveltäjien taustoja ja analysoida hieman, miten säveltäjä on runoja ja niiden tunnelmia siirtänyt musiikkiin. Löysin yksinlauluja, joita on sävelletty kahden sodan tapahtumiin ja tunnelmiin, Suomen sotaan sekä toiseen maailmansotaan. Suomen sodasta kertovat runot ovat pääosin J.L. Runebergin runokokoelmasta Vänrikki Stoolin tarinat; kyseisen kokoelman runoja sävelsivät useat saman aikakauden säveltäjät. Toiseen maailmansotaan liittyvät kappaleet ovat taas pääosin Yrjö Jylhän runokokoelmasta Kiirastuli, samasta kokoelmasta, josta valitsin runot omiin sävellyksiini. Taiteellisen osan tavoitteena oli saada valitsemistani neljästä runosta toimivat ja runojen tunnelmia välittävät yksinlaulut. Käytin aineistoina tietokirjoja, nuottikirjoja ja internetlähteitä. Sävellystyön tein Sibelius first -nuotinkirjoitusohjelmaa käyttäen. Sävellykset pyrin pohjaamaan musiikin teorian kursseilla oppimiini soinnutuksen perusteisiin. Saavutin asetetut tavoitteet. Tekemiäni esittelyjä aiemmin sävelletyistä sota-aiheisista kappaleista voi käyttää esimerkiksi näitä kappaleita valmisteltaessa. Tekemäni sävellykset ovat myös vapaasti käytettävissä. Lyhyissä esittelyteksteissä kuvaan hieman sitä, mitä olen koettanut musiikillani kuvata. Aion myös jatkaa Kiirastuli-sarjan runojen säveltämistä jatkossa.In my thesis, War in Finnish solo songs I deal with Finnish war-themed solo songs, their back-grounds and reflect those to the songs I composed as an artistic part of my thesis. The subject of my thesis came from Yrjö Jylhä’s poetry anthology Kiirastuli. Those poems inspired me strongly enough to compose four of those; my thesis was based on the same subject, war. The goal of the written part of my thesis was to find out, what Finnish solo songs about war have been composed and to tell something about the backgrounds of poets and composers. I tried also to analyze a little bit how the composer has transposed the poems and their ambiences to music. I found solo songs written on poems concerning two wars, War of Finland (Suomen sota) and World War II. The poems related to War of Finland are mostly from J.L. Runeberg’s poet anthology Vänrikki Stoolin tarinat; poems from that anthology were composed by several composers of that era. Songs related to World War II are mostly from the poem anthology Kiirastuli written by Yrjö Jylhä; the same anthology from which I selected the poems which I composed for my thesis. The goal of the artistic part of my thesis was to make practical and poem’s ambiences transposing solo songs of the four poems I had chosen. As data I used non-fiction books, sheet music and Internet repositories. In composing I used Sibelius First notation software applying what I had learned about harmonization in the music theory courses. I reached the goals I had set. The brief introductions of previously composed war-themed solo songs can be used when one is preparing to represent those. The songs I made are freely usable, I also hope that the introductions I writed can help to understand what I tried to tell with music. I also aim to continue composing the poems from Kiirastuli anthology

Vaelluskalojen lisääntymis- ja kalastusmahdollisuuksien parantaminen Oulujoen alaosalla

Alueelliset ympäristöjulkaisut 418Vaelluskaloihin liittyviä selvityksiä tehtiin Oulujoen alimmassa patoaltaassa ja siihen laskevissa sivujoissa vuosin 2004-2005. Selvityksiä tekivät Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Päärahoitus selvityksiin saatiin Alueellisesta maaseutuohjelmasta Pohjois-Pohjanmaan TE-keskukselta, alueen kunnat ja eräät yritykset osallistuivat rahoitukseen. Oulun kaupunki toimi hankkeen hallinnoijana. Hankkeen tarkoituksena oli arvioida Oulujoen alimpaan voimalaitokseen, Merikoskeen, rakennetun kalatien toimivuutta ja vaikutuksia. Hankkeessa selvitettiin myös lohen ja taimenen lisääntymistä ja vaelluksia patoaltaassa ja sivujoissa. Kalastukseen ja virkistyskäyttöön liittyvien palvelurakenteiden rakentamistarvetta arvioitiin. Kalastuksen ja kalansaaliiden muutoksia selvitettiin. Kaikkien selvitysten yhteisenä päämääränä oli tuottaa perusteita arvioitaessa tarvetta kalateiden jatkorankentamiseen Oulujoella. Myös kalastuksen ja kalastonhoidon uudelleen suuntaaminen. Tehtyjen selvitysten perusteella Oulujoen alaosalle nousee lohia ja taimenia. Kalatiestä nousseet kalat uivat nopeasti seuraavalle voimalaitospadolle saakka. Joitakin merkkejä lohen kudusta saatiin. Kalastus joella on vilkastunut. Virtakalojen varsinaiset lisääntymisalueet ovat patoaltaaseen laskevissa kahdessa sivujoessa. Patoaltaan virtapaikkoihin voidaan kunnostamalla luoda pienialaisia lohikaloille sopivia elinalueita. Samalla voitaisiin rakentaa uusia kalastuspaikkoja. Myös sivujoilla tarvitaan elinympäristökunnostuksia: Sanginjoella tärkein toimenpide on kalkitusaseman rakentaminen, Muhosjoella koskien kiveäminen ja kutusoraikkojen rakentaminen. Vesiensuojelutoimia tarvitaan kummallakin sivujoella. Myös istutusten uudelleen suuntaamiseen olisi tarvetta, jotta vaellusalueella olevia lisääntymisalueita voitaisiin hyödyntää

Casting versus flexible intramedullary nailing in displaced forearm shaft fractures in children aged 7-12 years: a study protocol for a randomised controlled trial

Introduction The forearm is the most common fracture location in children, with an increasing incidence. Displaced forearm shaft fractures have traditionally been treated with closed reduction and cast immobilisation. Diaphyseal fractures in children have poor remodelling capacity. Malunion can cause permanent cosmetic and functional disability. Internal fixation with flexible intramedullary nails has gained increasing popularity, without evidence of a better outcome compared with closed reduction and cast immobilisation. Method and analysis This is a multicentre, randomised superiority trial comparing closed reduction and cast immobilisation to flexible intramedullary nails in children aged 7-12 years with >10 degrees of angulation and/or >10 mm of shortening in displaced both bone forearm shaft fractures (AO-paediatric classification: 22D/2.1-5.2). A total of 78 patients with minimum 2 years of expected growth left are randomised in 1:1 ratio to either treatment group. The study has a parallel non-randomised patient preference arm. Both treatments are performed under general anaesthesia. In the cast group a long arm cast is applied for 6 weeks. The flexible intramedullary nail group is immobilised in a collar and cuff sling for 4 weeks. Data are collected at baseline and at each follow-up until 1 year. Primary outcome is (1) PROMIS paediatric upper extremity and (2) forearm pronation-supination range of motion at 1-year follow-up. Secondary outcomes are Quick DASH, Paediatric Pain Questionnaire, Cosmetic Visual Analogue Scale, wrist and elbow range of motion as well as any complications and costs of treatment. We hypothesise that flexible intramedullary nailing results in a superior outcome. Ethics and dissemination We have received ethical board approval (number: 78/1801/2020) and permissions to conduct the study from all five participating university hospitals. Informed consent is obtained from the parent(s). Results will be disseminated in peer-reviewed publications.Peer reviewe

Very early introduction of semisolid foods in preterm infants does not increase food allergies or atopic dermatitis

Abstract Background: The optimal age for the introduction of solid foods for infants has long been a controversial issue. Objective: To determine whether the early introduction of semisolid foods influences the incidence of food allergy or atopic dermatitis among preterm infants. Methods: Retrospective data from 464 preterm infants born in Oulu University Hospital between 2008 and 2012 were analyzed. Age- and sex-matched full-term control children from the general population were identified. The primary outcome of the study was the difference in timing of the introduction of complementary feeding between preterm and full-term infants. The secondary outcomes were the incidences of food allergies and atopic dermatitis by the ages of 1 and 2 years. Results: Semisolid food was introduced at the median corrected age of 1.4 months for all preterm infants, at 1.9 months for late preterm, at 0.9 months for very preterm, and at 0.1 months for extremely preterm infants. The cumulative incidence, either of food allergies or of atopic dermatitis, did not differ significantly between preterm infants and controls by the ages of 1 and 2 years. Conclusion: The very early introduction of complementary foods into the diet of preterm babies did not increase the incidence of food allergies or atopic dermatitis even among the most preterm infants. This finding supports the hypothesis that the gut-associated lymphoid tissue of preterm infants is ready to encounter food proteins and to begin the maturation process within 3 to 6 months of birth, regardless of gestational age