Estimating leaf area index and aboveground biomass by empirical modeling using SPOT HRVIR satellite imagery in the Taita Hills, SE Kenya

The indigenous forests of the Taita Hills, SE Kenya, boast a vast biodiversity and provide several vital ecosystem services to local communities. Population growth and land use change pressures have resulted in a significant decrease in indigenous forest cover in the Taita Hills in recent decades. Quantifying the aboveground biomass (agb) and carbon sequestration capacity of the Taita forests provides a strong argument for striving for their more efficient protection in the context of UN-REDD programme. Although the role of tropical forests as global carbon sinks has been widely recognized, their agb and leaf area index (LAI) remain uncertain. Optical remote sensing (RS) provides a cost-effective means of LAI and agb estimation in remote areas, but empirical modeling using remote sensor data has limited certainty in densely vegetated tropical forests. The agb and LAI of the Taita Hills were estimated using empirical regression modeling by relating in situ data (n = 181 for agb, n = 172 for LAI) and spectral vegetation indices (SVIs) derived from SPOT HRVIR optical remote sensing data. Field plots (20 m x 20 m = 0.04 ha) were located in indigenous (n = 80) and exotic (n = 83) forests, woodlands (n = 9) and agroforestry areas (n = 9). In situ LAI was derived from hemispherical photography (HP) using Lang's approach and the foliage clumping correction method by Chen & Cihlar. In situ agb was estimated using allometric equations which relate agb with tree parameters such as tree diameter at breast height. Empirical relations between the response variables (agb, LAI) and SVIs were utilized in predictive regression modeling. The predictor variables were selected using forward stepwise regression based on Akaike Information Criterion (AIC) values. The regression models resulted having only one predictor each due to the redundancy of the SVIs. Also topography-based predictor variables were tested, but they were poorly or not at all related with LAI and agb. The models performed moderately (D2 = 0.62 for LAI model, D2 = 0.41 for agb model). The total agb and carbon sequestration of the study area were estimated as 4.264 Tg and 2.132 Tg C, respectively. Mean agb densities of the indigenous forests and the whole study area were estimated as 463 ± 190 Mg ha-1 and 126 ± 115 Mg ha-1, respectively. Mean in situ LAI of the indigenous forests and all plots were estimated as 3.66 ± 0.44 and 3.12 ± 0.84, respectively. Indigenous plots had the highest mean in situ agb density and LAI values compared to exotic forests, woodlands and agroforestry areas (ANOVA p < 0.001). The RMSE values of the models were 0.59 (18.6 %) for LAI and 376.85 Mg ha-1 (82.9 %) for agb. The agb model was negatively biased (bias: -107.1 Mg ha-1, 23.6 %), but there was no statistically significant bias in the LAI model. The resulting agb estimates are rather high due to high in situ agb values, partly resulting from the emphasized contribution of very large trees to biomass on small plots. LAI values are quite low for dense tropical forests due to indirect estimation method using HP, but still comparable with other similar studies. As expected, the modeling performance was impaired by SVI saturation effect in relation to LAI and agb. The agb model was biased most likely due to the use of transformed variables in linear regression. The predictive models are not transferable to other regions as such, for the relative prediction performance of SVIs is case-specific and the model parameters have to be estimated using in situ data for each site. In order to improve the model credibility, a more extensive dataset based on a random or a systematic sample should be used, having larger plot size and containing more observations with low LAI and agb values.Kaakkois-Keniassa sijaitsevien Taitavuorten alkuperäismetsissä on erittäin monimuotoinen luonto, ja ne tarjoavat useita tärkeitä ekosysteemipalveluita paikallisyhteisöille. Väestönkasvusta ja maankäytön muutospaineista johtuen alkuperäismetsien pinta-ala on pienentynyt viime vuosikymmenien aikana huomattavasti. Taitavuorten metsien maanpäällisen biomassan ja hiilensidontakapasiteetin määrällinen arviointi YK:n UN-REDD ohjelman viitekehyksessä toimii vahvana perusteena alkuperäismetsien tehokkaamman suojelun puolesta ponnistelemiseksi. Trooppiset metsät on tunnistettu tärkeiksi hiilinieluiksi, mutta niiden maanpäällinen biomassa ja lehtialaindeksi (LAI) tunnetaan huonosti. Optinen kaukokartoitus mahdollistaa kustannustehokkaan LAIn ja biomassan arvioinnin syrjäisillä seuduilla, mutta trooppisten metsien empiirinen mallinnus kaukokartoitusaineiston pohjalta on osin epävarmaa. Taitavuorten maanpäällinen biomassa ja LAI arvioitiin mallintamalla empiirisesti maastoaineiston ja SPOT HRVIR -kaukokartoitusaineistosta johdettujen kasvillisuusindeksien välillä havaittuja suhteita. 0.04 hehtaarin (20 m x 20 m) koealoja oli yhteensä 181 kpl, joista 80 alkuperäismetsissä, 83 istutusmetsissä, 9 muilla metsämailla ja 9 peltometsäviljelmillä. Maastossa mitattu LAI johdettiin hemisfäärivalokuvista Langin metodia käyttäen. Lehvästön ei-satunnaisen tilajakauman vaikutus huomioitiin Chenin ja Cihlarin korjausta käyttäen. Maastoaineiston biomassa arvioitiin käyttäen allometrisia biomassayhtälöitä, joissa biomassa arvioidaan puustoparametrien, kuten puun halkaisijan, pohjalta. Ennustemallien selittäjät valittiin eteenpäin askeltavalla regressiolla käyttäen Akaiken informaatiokriteeriä (AIC). Kasvillisuusindeksien informaatiosisällön toisteisuudesta johtuen regressiomalleihin valikoitui vain yhdet selittäjät. Myös topografiaan perustuvia muuttujia testattiin, mutta niiden ja vasteiden välillä havaittiin heikko tai ei lainkaan riippuvuutta. Mallien selitysaste oli kohtuullinen (LAI-malli: D2 = 0.62, biomassamalli: D2 = 0.41). Tutkimusalueen maanpäällinen kokonaisbiomassa oli 4.264 Tg ja kokonaishiilensidonta 2.132 Tg. Keskimääräinen biomassatiheys oli alkuperäismetsissä 463 ± 190 Mg ha-1 ja koko tutkimusalueella 126 ± 115 Mg ha-1. Keskimääräinen maastossa mitattu LAI oli alkuperäismetsissä 3.66 ± 0.44 ja kaikilla koealoilla 3.12 ± 0.84. Alkuperäismetsien maastossa mitatut keskimääräiset biomassa- ja LAI-arvot olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia kuin muilla koealoilla (yksisuuntainen varianssianalyysi, p < 0.001). LAI-mallin RMSE-arvo oli 0.59 (18.6 %) ja biomassamallin RMSE-arvo 376.85 Mg ha-1 (82.9%). Biomassamalli oli negatiivisesti harhainen (harha: -107.1 Mg ha-1, 23.6 %), mutta LAI-mallissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää harhaa. Mallinnetut biomassa-arvot ovat korkeita johtuen maastoaineiston korkeista biomassalukemista. Pienille koealoille osuvat hyvin suuret puut vaikuttavat arvioihin huomattavasti. Mallinnetut LAI-arvot ovat vertailukelpoisia muiden vastaavien tutkimusten kanssa, mutta silti matalahkoja tiheäkasvuisille trooppisille metsille. Tämä johtuu käytetystä epäsuorasta optisesta LAIn arviointimenetelmästä, hemisfäärivalokuvauksesta. Kasvillisuusindeksien kyllästyminen suhteessa vastemuuttujiin heikensi odotetusti mallien ennustekykyä. Biomassamallin harhaisuus johtui todennäköisesti muunnettujen muuttujien käytöstä lineaarisessa regressiossa. Mallit eivät ole yleistettävissä muille alueille sellaisinaan, sillä kasvillisuusindeksien keskinäinen paremmuus on tapauskohtaista ja mallien parametrien määrittäminen vaatii maastoaineistoa tutkimusalueelta. Luotettavampien mallien rakentamiseksi tarvittaisiin systemaattiseen tai satunnaisotantaan perustuva laajempi aineisto, joka sisältää enemmän matalan LAIn ja biomassan havaintoja ja jossa koealat ovat suurempia

ES GreenBelt – A preliminary study on spatial data and analysis methods for assessing the ecosystem services and connectivity of the protected areas network of the Green Belt of Fennoscandia

The Green Belt of Fennoscandia forms an ecological network that spans from the Barents Sea all the way to the Baltic Sea. It is a part of the European Green Belt which runs through Europe, starting from the Barents Region and ending in the Balkans. The main body of the Green Belt of Fennoscandia consists of existing and planned protected areas near the shared borders of Finland, Russia and Norway. The green structure between these protected areas also plays a crucial role in the conservation of biodiversity. In addition to environmental values, the environment of the Green Belt of Fennoscandia provides a variety of ecosystem services which are notable on a local, regional and Europe-wide scale. Supplementing the current scientific knowledge base with information on the region’s connectivity and ecosystem services would facilitate the inclusion of these perspectives in the development of the Green Belt of Fennoscandia into a model area for international cross-border nature conservation cooperation. This preliminary study reviews a number of existing spatial data materials and analysis methods for assessing the Green Belt from the perspectives of the connectivity of the protected areas network and the supply and demand of ecosystem services. In addition to this, the study provides recommendations regarding the use of materials and methods, and outlines the contents and structure of a potential study spanning the entire region, as well as an assessment of its realisation schedule. There are a variety of methods for assessing connectivity and ecosystem services. Based on this study, we recommend that the Green Belt should be approached on two different scales: assessments of the general characteristics of the entire Belt should be supplemented with more specific regional assessments. The different parts of the Green Belt differ from one another as regards, for example, vegetation, ecosystems, living environments, population, accessibility, infrastructure and operators. As such, there are also regional differences in the most significant local ecosystem services, their demand and the pressures for change that affect them. We also recommend the use of several different and complementary analysis methods, as none of the analysis methods reviewed alone covers all of the important perspectives related to connectivity and ecosystem services. A great deal of spatial data suitable for use in assessments has been produced about the Green Belt area, but there are problems regarding the accessibility, uniformity, accuracy and regional coverage of these materials. Because of this, the collection and standardisation of materials requires a great deal of work before an overall assessment of the Green Belt can be carried out. It is particularly difficult to find uniform materials that cover all three nations’ areas of the entire Green Belt. The limited regional coverage of the materials also calls for complementary assessments carried out on different scales. An overall assessment of the Green Belt of Fennoscandia area would require a diverse union of different project partners. Access to some materials requires formal agreements and/or actual project cooperation. For cross-border cooperation, we recommend the utilisation of existing personal relationships and contacts between researchers and authorities. In addition to researchers and authorities, there are a large number of private and public operators who possess valuable expertise on the ecosystems, species and biodiversity of the Green Belt, spanning either the entire Green Belt or specific parts thereof

Ekosysteemipalveluiden ja luonnon monimuotoisuuden riippuvuus vihreästä infrastruktuurista ja ohjausjärjestelmän muutostarpeet

Vihreä infrastruktuuri on nousussa oleva politiikkakäsite, jonka avulla pyritään vaikuttamaan erityisesti maankäyttöpolitiikan ja ympäristöpolitiikan muotoutumiseen niin, että ehkäistään yhtenäisten luonnonalueiden pirstoutuminen ja turvataan luonnon monimuotoisuus, joka ylläpitää talouden ja yhteiskunnan kannalta tärkeitä ekosysteemipalveluja. Käsitteen keskeiseksi sisällöksi voidaan tiivistää ajatus viher- ja sinirakenteesta suunniteltuna resurssina, joka kykenee tuottamaan monenlaisia hyötyjä ja ekosysteemipalveluja yhtä aikaa moniin eri tarkoituksiin. Tämä raportti tarjoaa tutkimustietoa siitä, mitä vihreän infrastruktuurin käsitteellä tarkoitetaan eri yhteyksissä, miten sitä on käytetty julkisen politiikan edistämisen välineenä, miten vihreän infrastruktuurin tilaa ja kehittymistä voidaan arvioida ja kartoittaa luonnon monimuotoisuuden, kytkeytyneisyyden ja ekosysteemipalveluiden tarjonnan näkökulmasta, sekä mitkä tekijät vaikuttavat sen muotoutumiseen. Lisäksi raportissa esitetään suosituksia nykyisen sääntelyn kehittämiseksi siten, että vihreä infrastruktuuri voidaan säilyttää ja parantaa. Suomessa, toisin kuin eräissä muissa EU:n jäsenvaltioissa, vihreää infrastruktuuria ei ole vielä käsitteenä sisällytetty kansallisiin politiikkakeinoihin. Käytössä on kuitenkin joukko luonnonsuojelua, maankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä säänteleviä keinoja, joilla on merkitystä vihreälle infrastruktuurille. Yhtäältä hyödyntämällä tehokkaammin ja suunnitelmallisemmin näitä olemassa olevia instrumentteja, kuten maankäytön suunnittelua ja luonnonsuojelulain tarjoamia aluesuojelukeinoja, voitaisiin vihreän infrastruktuurin politiikkaa toteuttaa voimassa olevan sääntelyn puitteissa. Tämä edellyttää kuitenkin viranomaisten välisen tiedonvaihdon ja vuorovaikutuksen lisäämistä, tietopohjan vahvistamista ja seurannan kehittämistä. Toisaalta Suomessa ei nykyisellään ole politiikkakeinoja, jotka mahdollistaisivat järjestelmällisen ja kokonaisvaltaisen vihreän infrastruktuurin turvaamisen ja kehittämisen. Vihreän infrastruktuurin ylläpidon, suojelun ja luomisen kannalta olennainen sääntely Suomessa muodostuu laajasta ja hajanaisesta joukosta sektorikohtaisia ohjauskeinoja. Sektorikohtainen lainsäädäntö ja yksittäistapauksellinen päätöksenteko rajoittavat ympäristön muuttamisen sääntelyn vain kyseessä olevan toiminnan tai yksittäisen alueen arviointiin, eikä niiden avulla voida arvioida laajempia vaikutuksia tai strategisesti suunnitella laajempia suojelukokonaisuuksia. Muun muassa Ranskassa, Ruotsissa ja Alankomaissa vihreän infrastruktuurin politiikkaa on lähdetty kehittämään uudenlaisella suunnitteluinstrumentilla. Myös Suomessa olisi tarkoituksenmukaista lähteä kehittämään uudenlaista suunnittelumallia, jonka avulla voitaisiin toteuttaa suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista vihreän infrastruktuurin politiikkaa. Raportissa esitellään malli, jonka pohjalta suunnitelmaa voitaisiin lähteä kehittämään. Suunnitelmaa voitaisiin Suomessa kokeilla ensiksi vapaaehtoisuuteen perustuvana yhteistyönä ja vasta sitten arvioida tarvetta lainsäädännöllisten puitteiden luomiselle. Kokeilun tavoitteena olisi löytää Suomen oloihin sopiva malli, joka toimisi pohjana vihreän infrastruktuurin alueelliselle suunnittelulle. Vaikka suunnittelu perustuisi vapaaehtoisuuteen, tarvittaisiin säännösmuutoksia suunnitelmien tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi. Muun muassa maankäyttöä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskeviin erityislakien mukaisiin lupa- ym. päätöksentekoa ohjaaviin säännöksiin tarvittaisiin muutoksia, jotta suunnitelmat tulisivat huomioon otetuiksi päätöksenteossa. Myös rahoitusinstrumentteja tulisi kehittää, sillä nykyiset rahoitusinstrumentit ovat osoittautuneet riittämättömiksi muun muassa ennallistamishankkeiden toteuttamisessa. Nykyistä rahoitusta voitaisiin joko ohjata uudella tavalla, tai voitaisiin luoda uusia rahoitusvälineit

Ekosysteemipalveluiden tutkimuksesta hallintaan – kirjallisuuskatsaus ja tapaustarkasteluita

Luonnonvara- ja luonnonsuojelupolitiikkaa on perinteisesti kehitetty toisistaan erillään, mutta kestävän kehityksen politiikan ja vuonna 2005 laaditun YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion myötä on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota toimivien monimuotoisten ekosysteemien välttämättömyyteen ja ekosysteemien tuottamiin hyötyihin. Ihmisen riippuvuus ekosysteemien tuottamasta ruuasta, raaka-aineista, veden ja ravinteiden pidätyksestä, pienilmaston säätelystä ja virkistyksestä on tunnistettu tutkimuksessa sekä yhä enemmän myös politiikassa ja käytännön päätöksenteossa. Ekosysteemipalvelutarkastelujen tavoitteena on tuoda yhteen tieto ekosysteemien toiminnoista, tuki- ja säätelypalveluista, tuotantopalveluista, kulttuuripalveluista sekä luonnon monimuotoisuudesta, jotta palveluiden keskinäistä riippuvuutta voitaisiin arvioida ja kestävää käyttöä hallita. Ekosysteemipalveluita tarkastellaan ja ohjataan kuitenkin vielä varsin hajanaisesti, eikä uutta lähestymistapaa sovellettaessa aina osata hyödyntää jo olemassa olevia tieto- ja hallintajärjestelmiä. Tämä raportti kokoaa yhteen kansainvälisen tutkimuksen ekosysteemipalvelu-  lähestymistapoja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten erilaiset suomalaiset luonnonvarojen ja maankäytön ohjaus- ja hallinta-  järjestelmät käsittelevät ekosysteemipalveluita. Raportin tarkoituksena on tuoda ajankohtainen sovellettava tietämys suomalaisten luonon-  varojen, maankäytön ja luonnonsuojelun päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden käyttöön. Raportin ensimmäisessä osassa tunnistetaan vakiintuneet tarkastelutavat ja nostetaan esiin sellaiset menetelmät, joiden soveltaminen on vasta alkutekijöissään. Kirjallisuuteen pohjaava katsaus esittelee ekosysteemipalveluiden tarkasteluja yhteiskunnan toiminnoissa ja hallinnan kohteena, mallinnuksella, paikkatieto-  tarkasteluilla ja maankäytön suunnittelussa, taloudellisella arvottamisella ja päätöksenteon tuessa. Raportin toisessa osassa havainnollistetaan ekosysteemipalveluiden sisällyttämistä päätöksentekoon ja luonnonvarojen hallintaan suomalaisten esimerkkien avulla. Luonnonvara-alan strategisten ohjelmien tarkastelu, pohjoiskarjalaisen suoalueen ekosysteemipalveluiden vertailu, Lounais-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekosysteemipalveluvaikutukset sekä ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen Helsingin Östersundomin ja Lahden Kytölän aluesuunnittelu-  prosessissa havainnollistavat päätöksenteon ja hallinnan keskeisiä kysymyksiä. Suomalaiset tarkastelut osoittavat, miten ekosysteemipalveluita muuttavaa päätöksentekoa voidaan tukea tunnistamalla, arvottamalla ja vertailemalla ekosysteemien tuottamia hyötyjä sekä käyttämällä indikaattoreita, paikkatietoanalyyseja ja niiden perusteella tuotettuja karttoja. Aineistojen ja tarkastelutapojen yhdistäminen vaatii teknistä osaamista ja voimavaroja sekä sektori- ja luonnonvarakohtaisten tiedonhallintajärjestelmien yleistämistä. Uusia tarkastelumenetelmiä tulee kehittää sekä olemassa olevien järjestelmien pohjalta että tarvittaessa kehittämällä uusia yhdentäviä menetelmiä. Samalla, kun osamalleja ja sektorikohtaisiin inventointi- ja seuranta-aineistoihin pohjautuvia tarkasteluja syvennetään ja hienosäädetään, joudutaan ekosysteemi- ja sektorirajat ylittävissä tarkasteluissa tyytymään todennäköisesti totuttua karkeampaan tietoon. Kuitenkin esimerkiksi paikkatietotarkastelut osoittavat yhdentämisen tuoman lisäarvon konkreettisesti. Vuoropuhelu eri mallien tuottajien ja tarkasteluja hyödyntävien päätöksentekijöiden ja osallisten välillä on tässä välttämätöntä

Learning and the transformative potential of citizen science

The number of collaborative initiatives between scientists and volunteers (i.e., citizen science) is increasing across many research fields. The promise of societal transformation together with scientific breakthroughs contributes to the current popularity of citizen science (CS) in the policy domain. We examined the transformative capacity of citizen science in particular learning through environmental CS as conservation tool. We reviewed the CS and social-learning literature and examined 14 conservation projects across Europe that involved collaborative CS. We also developed a template that can be used to explore learning arrangements (i.e., learning events and materials) in CS projects and to explain how the desired outcomes can be achieved through CS learning. We found that recent studies aiming to define CS for analytical purposes often fail to improve the conceptual clarity of CS; CS programs may have transformative potential, especially for the development of individual skills, but such transformation is not necessarily occurring at the organizational and institutional levels; empirical evidence on simple learning outcomes, but the assertion of transformative effects of CS learning is often based on assumptions rather than empirical observation; and it is unanimous that learning in CS is considered important, but in practice it often goes unreported or unevaluated. In conclusion, we point to the need for reliable and transparent measurement of transformative effects for democratization of knowledge production

Expression of the Splicing Factor Gene SFRS10 Is Reduced in Human Obesity and Contributes to Enhanced Lipogenesis

SummaryAlternative mRNA splicing provides transcript diversity and may contribute to human disease. We demonstrate that expression of several genes regulating RNA processing is decreased in both liver and skeletal muscle of obese humans. We evaluated a representative splicing factor, SFRS10, downregulated in both obese human liver and muscle and in high-fat-fed mice, and determined metabolic impact of reduced expression. SFRS10-specific siRNA induces lipogenesis and lipid accumulation in hepatocytes. Moreover, Sfrs10 heterozygous mice have increased hepatic lipogenic gene expression, VLDL secretion, and plasma triglycerides. We demonstrate that LPIN1, a key regulator of lipid metabolism, is a splicing target of SFRS10; reduced SFRS10 favors the lipogenic β isoform of LPIN1. Importantly, LPIN1β-specific siRNA abolished lipogenic effects of decreased SFRS10 expression. Together, our results indicate that reduced expression of SFRS10, as observed in tissues from obese humans, alters LPIN1 splicing, induces lipogenesis, and therefore contributes to metabolic phenotypes associated with obesity

Mapping and assessment of forest ecosystems and their services - Applications and guidance for decision making in the framework of MAES

The aim of this report is to illustrate by means of a series of case studies the implementation of mapping and assessment of forest ecosystem services in different contexts and geographical levels. Methodological aspects, data issues, approaches, limitations, gaps and further steps for improvement are analysed for providing good practices and decision making guidance. The EU initiative on Mapping and Assessment of the state of Ecosystems and their Services (MAES), with the support of all Member States, contributes to improve the knowledge on ecosystem services. MAES is one of the building-block initiatives supporting the EU Biodiversity Strategy to 2020.JRC.H.3-Forest Resources and Climat

KIERRÄTYSPUU- JA SRF-POLTTOAINEISTA TEHTYJEN PELLETTIEN LUOKITUS JA TUOTTEISTUS : Jäteperäisten pellettien EOW-statuksen mahdollisuus ja prosessi

Tiivistelmä Opinnäytetyö tehtiin Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:lle, ja tutkimuksen tarkoituksena oli selvit-tää, voiko SRF- ja kierrätyspuupolttoaineista valmistaa pellettituotetta, joka voisi saada lain-säädännön mukaisen End of waste -statuksen. Opinnäytetyössä selvitettiin lisäksi, millä edel-lytyksillä ja jatkotoimenpiteillä status voidaan saada sekä minkälaisia muutoksia tämä toisi jätelaitokselle esimerkiksi uuden tuotantolinjan suhteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin PHJ:n teettämiä seospellettien poltto- sekä laboratorioanalyysejä. Analyysien avulla selvitettiin, paljonko seospelletit tuottivat päästöjä ja savukaasuja. Näitä tuloksia vertailtiin päästöstandardeihin ja voimalaitosten päästöraja-arvoihin. Tutkimuksessa otettiin huomioon End of waste -statukseen kuuluvat kriteerit, joiden avulla selvitettiin sitä, oisiko tuote saada End of waste -statuksen. Kriteerit, joita vertailtiin, olivat seuraavat: aineen tulee olla käynyt läpi hyödyntämistoimen, tuotteella pitää olla yleinen käyttö-tarkoitus ja sillä pitää olla kysyntää, tuotteen tulee täyttää tekniset vaatimukset sekä tuotteen käyttö ei saa aiheuttaa vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Tutkimusmetodeina käytettiin internetin avoimia tietokantoja, koululta saatavia suljettuja stan-darditietokantoja, tutkimuksia, eri asiantuntijoiden lausuntoja sekä erilaisia poltto- sekä labora-torioanalyysejä. Tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että End of waste -status seospelleteille on mah-dollista saada tietyillä ehdoilla. Kun End of waste -status saavutetaan, tulee seospelleteille tehdä lisätutkimuksia ja niiden käytölle tulee hankkia lupia. Tutkimuksen myötä yrityksellä on tieto siitä, mitä vaiheita pellettien tulee käydä läpi, että se saavuttaisi End of waste -statuksen. Tämän lisäksi PHJ:lle kerättiin tietoa eri standardeista ja mitä poltto- sekä laboratorioanalyyse-jä verrataan mihinkin standardeihin.Abstract This commissioner of this study was Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy (PHJ). The purpose of this thesis was to find out if pellet product which is made of SRF and recycled wood, could get legitimate End of waste -status. In addition, this thesis examines that what kind of require-ments and follow-ups are needed to get the End of waste -status and what changes does this project brings to PHJ, for example a new production line. The study examined the combustion and mixture of pellets and laboratory tests and accord-ing to those, it was investigated investigated how much pellets developed emissions and flue gases. Combustion and laboratory test results of the pellets, were compared to power plant emission limits. In addition, this study examined the criterions which are related to the End of waste -status. With these criterions it was investigated if the product can have the End of waste -status. Criteria which were examined were: the product must have gone through utilization action, the product has to have a common use and it has to have demand, the product has to fill up technical requirements and the use of the product must not cause any risk to health or the environment. The information of this thesis was form available online materials, closed standard databases, researches, statements from different authorities and from different kind of combustion and laboratory tests. The conclusion of this thesis was that mixed pellets can get the End of waste -status with some terms. When the End of waste -status has been achieved, pellets must go through more researches. Based on the results from this study, the company now has information about what phases pellets must go through, so it would achieve the status