Arktisuudesta vauhtia elintarvikeviennille

201

Ikäjohtaminen sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työkyvyn tukena

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen ikäjohtamisen tilanne toimeksiantajaorganisaatiossa on tällä hetkellä. Tutkimustulosten oli tarkoitus tuoda tietoa organisaatiolle myöhemmin laadittavaa ikäohjelmaa varten. Toimeksiantaja oli sosiaali- ja terveysalan organisaatio, mutta tarkemmat tiedot haluttiin salata. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivisia sekä kvalitatiivisia menetelmiä. Kvantitatiivinen osuus toteutettiin kyselytutkimuksena, johon oli mahdollista vastata verkossa sähköpostiin lähetetyn linkin kautta tai paperilomakkeella. Vastausaikaa oli 10.5.2016–24.5.2016. Kysely lähetettiin 131 henkilölle ja siihen tuli 34 vastausta, jolloin vastausprosentiksi saatiin 26 %. Kvalitatiivinen osuus toteutettiin ryhmähaastatteluna esimiehille. Haastatteluun osallistui kolme esimiestä sekä toimitusjohtaja. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että organisaatiossa on jo käytössä ikäjohtamiseen liittyviä toimintapoja, mutta joissakin osa-alueissa olisi vielä kehitettävää. Hyvällä tasolla tilanne oli fyysisen terveyden, osaamisen, esimiestyön sekä työyhteisön kohdalla. Kehitettävää löytyi psyykkisen hyvinvoinnin, työn kuormittavuuden sekä muutostilanteiden osalta. Tutkimustulokset toivat tietoa siitä, millaisena työntekijät, esimiehet sekä toimitusjohtaja näkivät ikäjohtamisen nykytilanteen. Tulosten kautta saatiin myös tietoja, joilla on mahdollista lähteä kokoamaan ikäohjelmaa toimeksiantajaorganisaation tarpeisiin. Jatkotutki-musaiheita olisivat esimerkiksi kehitettävien osa-alueiden syvällisempi tutkiminen. Myöhemmin voisi myös tutkia, miten ikäohjelma on käytännössä toteutunut.The purpose of this thesis was to examine the current situation of age management in the assignor’s organization. The expected result was information that the assignor company could use later when preparing their own age program. The assignor was an organization in the health and social care industry, but they wanted to keep the closer details confidential. The study was implemented by using both quantitative and qualitative methods. The quantitative part was carried out as a survey that could be answered either by using a link sent by e-mail or a printed questionnaire. The survey was open from the 10th to the 24th of May 2016. The survey was sent to 131 employees, and the number of the responses was 34, which gave a response rate of 26 %. The qualitative part was a group interview with the executive director and three supervisors. According to the results, some methods of age management had already been used in the assignor’s organization. However, there were some elements that needed to be improved. The situation was deemed to be good concerning the employees’ physical condition, competence, managerial skills and work community. Aspects in need of improvement were mental wellbeing, stress caused by work and dealing with major changes. The results gave information about how the employees, supervisors and the executive director saw the current situation of age management in the organization. With these results it is possible to devise an age program for the organization. Further research could focus on the elements that needed to be improved. It would also be of some interest to later examine how the age program has been working in practice

Maatalouden ja elintarvikealan tulevaisuus Etelä-Savossa vuoteen 2030

Etelä-Savon maatalouden ja elintarvikealan yritysten toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja vaatimukset toiminnan vähähiilisyyttä ja tarve yhteistyötä kohtaan kasvavat. Kilpailun kiristyessä maatalouden ja elintarvikealan eri tuotantosuuntien kyky uusiutua ja sopeutua ratkaisevat menestymisen. Tämän hankkeen tavoitteena oli kehittää Etelä-Savon tuottajien ja elintarvikealan kilpailukykyä ja vähähiilisyyttä ennakointimentelmiä hyödyntäen. Hankkeessa selvitettiin Etelä-Savon elintarvikealan nykytilaa ja kehittämistarpeita, kuluttajaodotuksia sekä rakennettiin vaihtoehtoisia tulevai-suusskenaarioita 2030 maa- ja elintarviketalouden osalta, joiden vaikutuksia arvioitiin niin yrittäjien kuin alan toimijoiden kanssa vuorovaikutteisella kehittämistoiminnalla. Etelä-Savon maa- ja elintarviketalouden voidaan kuvata olevan monipuolista, mutta toisaalta erikoistunutta. Etelä-Savossa tuotetaan monipuolisesti maatalousperäisiä raaka-aineita: maitoa, lihaa, vihanneksia, marjoja, viljaa, kananmunia ja yrttejä. Osa Etelä-Savon maataloustuotannosta on valtakunnan tasolla merkittävää esim. parsa- ja kiinankaalin, rapean keräsalaatin, luomuporkkanan ja -sipulin tuotannon osalta. Taloudellisesta näkökulmasta maidontuotanto on merkittävin tuotantosuunta Etelä-Savossa, sillä sitä kautta tulee yli 60 % koko Etelä-Savon maatalouden bruttomyyntituloista. Maidontuotanto on volyymiltään pysynyt maakunnassa samalla tasolla, vaikkakin tilojen lukumäärä on vähentynyt huomattavasti. Kaikkiaan tilojen kokonaismäärän lasku on jatkunut jo vuosia. Sen sijaan luomutilojen määrä ja luomuviljelty peltoala (ml. siirtymävaiheessa oleva pinta-ala) ovat kasvaneet viime vuosina. Maataloustuotanto kamppailee kannattavuuden kanssa, joka heijastelee varovaiseen investointihalukkuuteen. Etelä-Savon alueella on sekä monipuolista että erikoistunutta elintarvikkeiden valmistusta niin tavanomaisesti kuin luomuna tuotettuna. Kuvaavaa on, että suurin osa yrityksistä on pieniä ja alueella on vain muutamia suuria elintarvikevalmistajia. Maaseudun alkutuotanto-ja jatkojalostusyrittäjillä on tulevaisuudensuunnitelmia yrityksen ener-giaratkaisuiden sekä orgaanisten jätteiden kierrätyksen tehostamiseksi. Aurinkoenergia oli kiinnostavin uusiutuvan energian lähde. Myös muut fossiilisille energialähteille vaihtoehtoiset energiamuodot kiinnostavat. Yleisimmin toteutettu toimenpide oli energiansäästölamppuihin vaihtaminen valaistuksessa ja muut sähkön kulutusta vähentävät toimenpiteet. Orgaanisten jätteiden sekä elintarviketuotannon sivuvirtojen yhä parempi hyötykäyttö kiinnostaa. Kilpailukyvyn parantamisessa tärkeäksi nähdään yritysten välisen yhteistyön tekeminen. Lähiruokayritysten käyttämistä jakelukanavista suosituimpia Itä-Suomessa ovat tällä hetkellä suoramyynti omalta tilalta sekä tuotteiden myynti keskusliikkeille, mutta kokonaismyynti jakautuu yleensä useampaan eri jakelukanavaan. Suoramyynti ja tuotteiden myynti keskusliikkeille koetaan myös kannattavimmiksi ja kiinnostavimmiksi ravintoloille ja matkailuyrityksille myynnin lisäksi. Suoramyynti omassa verkkokaupassa kiinnostaa yrityksiä selvästi enemmän kuin myynti muiden verkkokaupoissa, mutta verkkomyynnin kannattavaksi kokeminen ylipäätään on yrityksillä hyvin hajanaista. Kuluttajien mielissä eteläsavolainen ruoka kulminoituu leipään. Se arvioidaan rakkaudella tehdyksi ja sitä vapaa-ajan asukkaatkin haluavat viedä mukanaan arkeen pääkaupunkiseudulle. Sen sijaan eteläsavolainen maidon- ja avomaatuotanto ei herätä kuluttajissa vastaavanlaisia tunnereaktioita suuntaan tai toiseen. Alueen kuluttajat liittävät kyllä termin luomu omaan maakuntaansa, mutta samalla pohtivat miksi sitä ei kuitenkaan sen enempää näy alueen kaupoissa. Tulevaisuudesta kuluttajilla on vaihtelevia näkemyksiä, pelkoja ja uskomuksia. Toiset toivovat, että palattaisiin ajassa taaksepäin ja toiset puolestaan pohtivat voisivatko dronet toimittaa ruokaostokset kesäasunnolle. Samaan aikaan pelkoa herättää väen jatkuva väheneminen ja ympäristökatastrofien mahdollisuudet. Tulevaisuuden ennakointikyselyssä tärkeimmiksi muutosvoimiksi maatalouden ja ruoantuotannon tulevaisuuden kehityksessä nousivat Etelä-Savon osalta erityisesti alan kannattavuus ja taloudelliset tekijät sekä luomu- ja lähiruoka. Alueen suurimpina vahvuuksina pidettiin vientiä ja matkailua sekä tuotannon puhtautta sekä saasteiden vähyyttä. Heikkouksiksi arvioitiin muun muassa kannattavuus ja erilaiset resurssiongelmat. Kahdessa toimijatyöpajassa skenaariot muokkautuivat kaksivaiheisessa prosessissa sisällöllisesti eteenpäin ja niiden osalta kussakin skenaariossa nousi esille sekä mahdollisuuksia että uhkia, joihin on syytä varatua. Teknologinen kehitys, osaamistarpeet, rakennekehityksen tuomat haasteet, alueen yrittäjyyden erityispiirteet ja kuluttajakysynnän muuttuminen olivat kaikissa skenaarioissa keskustelussa. Viennin kasvun ja ”gourmet maatalouden” brändäämisen nähtiin olevan Etelä-Savolle selkeä mahdollisuus, samoin järviseudun imagon vahvistaminen. Globaalissa myllerryksessä nähtiin Etelä-Savon paikallisen, läheisen luontosuhteen kautta profiloituvan tuotannon löytävän paikkansa, vaikka halpa tuontiruokavaihtoehto on vahvasti esillä. Eettisyyden, reiluuden ja vesiolosuhteiden merkitys korostuu kuluttajien keskuudessa ja mm. keinoruoan mahdollinen yleistyminen antaa uutta arvoa perinteiselle maataloustuotannolle. Hankkeen läpileikkaavana tavoitteena oli vaikuttaa ennakointimenetelmien avulla ja tulevaisuuden suuntia analysoimalla maatilayritysten ja koko ketjun liiketoiminnan kehittämiseen, uusiutumiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen. Hanke tuotti tietoa Etelä-Savon maatalouden ja elintarvikealan yritysten kilpailukyvyn nykytilasta, kehittämis- ja investointiaikomuksista, yritysten vähähiilisyydestä sekä kuluttajien odotuksista alueen tuotteille ja palveluille. Hankkeen tulevaisuusskenaarioiden vaikutusten arvioinnilla on mahdollista varautua paremmin tulevaisuuteen. Hanke tuotti alueella räätälöityä ja käytännönläheistä tulevaisuustietoa maatalouden ja elintarvikealan kehittämisen pohjaksi.201

Maa- ja elintarviketalouden tulevaisuus Etelä-Savossa

Esitys201

Onko lähiruokayrittäminen kannattavaa? – yrittäjien kokemuksia jakelukanavista

Lähiruokayritykset muodostavat yritysjoukon, joiden kiinnostavuus tämän päivän maataloudessa ja ruokamarkkinoilla on korkea paikallisuutta korostavan kestävyyden ja myönteisen kuluttajamielikuvan näkökulmasta. Lähiruokayritykset ovat keskenään hyvin erilaisia ja toteuttavat liiketoiminnassaan erilaisia toimintakonsepteja ja jakelukanavia. Lähiruokayritysten taloudelliseen tilaan liittyvää kattavaa ja jatkuvaa tilastointia ei ole tällä hetkellä saatavilla samaan tapaan kuin esimerkiksi alkutuotannosta. Lähiruokayritysten erilaisuus asettaakin lähiruoka-alan jatkuvalle taloudellisen menestymisen seurannalle ja ennakoinnille haasteita. Lähiruokaliiketoiminnan kehittämiseksi on kansallisesti selkeä tarve tuntea lähiruokaliiketoiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta mm. taloudellisen tilan, investointien ja investointisuunnitelmien, kasvuhalukkuuden ja eri jakelukanavien kannattavuuden osalta. Lisäksi, kuten muussakin yritystoiminnassa, kaivataan tietoa työvoimatarpeen, yritysrakenteen kehityksen, yrittäjien ikärakenteen ja siten yritysten jatkuvuuden osalta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kyselytutkimuksen avulla lähiruokayritysten taloudellista tilaa, kilpailukykytekijöitä sekä yritysten kehittämisnäkemyksiä sekä analysoitiin hintaseuranta-aineiston avulla valittujen lähiruokatuotteiden mahdollista hintapreemiota. Kyselyaineistolla vertailtiin myös yrittäjien kokemaa kannattavuutta eri jakelukanavien, kuten lähiruoan verkkokaupan, lähiruokamyymälöiden ja vähittäiskaupan osalta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osakeyhtiömuotoisten, lähiruokaliiketoimintaa harjoittavien yritysten osalta Voitto+ tilinpäätöstietokantaa. Tietokanta mahdollistaa yritysten ja toimialojen kehityssuuntien vertailun, tietojen yhdistämisen sekä kohderyhmien analysoinnin ja rajaamisen mm. yleisen toimialaluokituksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan yritysten koettu kannattavuus yrityskyselystä ja Voitto+ -tietokannasta saadut kannattavuustulokset olivat yhdensuuntaiset. Tulosten mukaan lähiruokaliiketoiminnan kannattavuus kokonaisuutena on yritystutkimuksen neuvottelukunnan (YTN) sanallisen arvion mukaan ilmaistuna keskimäärin tyydyttävää luokkaa. Tilinpäätöstietokannasta saatujen tulosten mukaan vain joinain poikkeusvuosina sijoitetun pääoman tuotto nousi hyvään tai erinomaiseen luokkaan. Sekä alkutuotannossa että elintarvikkeiden jatkojalostuksessa vakavaraisuudessa on haasteita. Silti yrittäjäkyselyn tulosten mukaan lyhytaikaista maksuvalmiutta ei nähdä ongelmana, samoin ulkopuolisen rahoituksen saatavuutta pidettiin hyvänä. Tilinpäätösaineiston maksuvalmiuden mittari tukee kyselyn tulosta. Yritysten investointisuunnitelmat painottuivat oman tuotantoympäristön parantamiseen kuten tuotantokoneisiin, laitteisiin ja kalusteisiin sekä tuotanto-, pakkaus- ja työtiloihin. Investointeja suunniteltiin myös erityisesti markkinointiin, varastoihin, asiakastiloihin, logistiikkaan ja perusparannuksiin. Myös lisäpellon hankintaa suunniteltiin. Suoramyyntiyritykset suunnittelivat investoivansa erityisesti markkinointiin, perusparannuksiin ja asiakastiloihin. Kehittämisessä pieni organisaatiokoko näyttäytyi niin etuna kuin haittanakin. Pienen yrityskoon vahvuutena nähtiin joustavuus ja nopea reaktiokyky. Toisaalta pienen yrityksen heikkoutena ovat tuotannon pieni volyymi ja resurssien puute. Pieni koko mainittiin myös mahdollisuutena. Suurin yritystoiminnan kehittämistä estävä tekijä on ajan puute. Lisäksi kehittämisen esteitä aiheuttivat yrityksen taloudellinen tilanne, työvoiman puute, yrittäjän ikä ja terveys sekä yrityksen kilpailutilanne. Yritystoimintaa edistäviä tekijöitä taas olivat vakiintuneet asiakassuhteet, lähiruoan suosion ja tunnettuuden kasvu, omat yhteistyöverkostot sekä lähiruoan edistämiseen tähtäävät hankkeet. Yrittäjäkyselyn tulosten mukaan suoramyynti ja vähittäiskauppa katsottiin tällä hetkellä pääasiallisiksi jakelukanaviksi. Yrityksistä yli kolmannes ilmoitti suoramyynnin olevan yli puolet yrityksen kokonaismyynnistä ja noin neljänneksellä suoramyynti kattoi 10–49 % kokonaismyynnistä. Vastaajista noin joka kymmenes ilmoitti, ettei suoramyynnillä ole lainkaan osuutta myynnissä. Suoramyynti omalta tilalta ja/tai omasta myymälästä koettiin houkuttelevimmaksi jakelukanavaksi tulevaisuudessa. Suoramyyntiä haluavat myös kokeilla yritykset, jotka eivät sitä vielä tee. Ravintolat ja matkailuyritykset kiinnostivat, samoin tuotteiden myynti keskusliikkeille ja vähittäiskaupalle. Vähiten kannattavaksi suoramyynnin muodoksi arvioitiin oma verkkokauppa. Hintaseurannassa määrällisesti eniten hintatietoja saatiin REKOista ja vähittäiskaupoista. Vähittäiskaupassa joka kymmenes tarkastelun kohteena olleista tuotteista oli kauppojen omien merkkien alla. Suoramyyntikanavissa tarkastelun kohteena olleista tuotteista luomutuotteiden osuus oli viidennes, kun se esimerkiksi lähiruokamyymälöissä ja -verkkokaupoissa oli tässä hintaseurantaaineistossan. 10 % ja vähittäiskaupassa n. 3 %. Suoramyyntikanavissa erityisesti ruokapiirit ovat varsin luomupainotteisia. Suoramyynnillä ei kokonaisuudessaan näyttäisi olevan selkeää hintapreemiota verrattuna muihin jakelukanaviin. Tilastollista merkitsevyyttä eri jakelukanavien välillä löytyi vain muutamista tuoteryhmistä (peruna, naudan jauheliha, kaurahiutaleet, hiivaleipäjauho, leipäjuusto ja hunaja). Näidenkin osalta vertailtavat tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia. Kokonaisuudessaan hintavertailusta on vaikea vetää johtopäätöksiä hintapreemion suhteen myös siksi, että siinä ei huomioida katteita, ajankäyttöä ja muita tuottajalle aiheutuvia kustannuksia. Tuotteiden hintatietoja tarkasteltaessa on kuitenkin ymmärrettävää, että joissain tuotteissa yrittäjät näkevät suoramyynnin houkuttelevana. Suoramyyntikanavissa keskimäärin kalliimpia olivat peruna, tomaatti, naudan jauheliha, hiivaleipäjauho ja mustaherukkamehu. Suoramyynnin kautta myytävä naudan jauheliha on kuitenkin useimmiten lihakarjarotupohjaista, joten se ei ole vertailukelpoinen vähittäiskaupoissa pääosin myytävän maitokarjapohjaisen jauhelihan kanssa. Tässä tutkimuksessa luotiin pohjaa lähiruokaalan taloudellisen tilanteen seurannalle ja ennakoinnille yrittäjäkyselyn, tilinpäätöstietokannan sekä hintaseuranta-aineiston pohjalta. Aineisto muodosti kokonaisuuden, jonka pohjalta voitiin arvioida lähiruokaliiketoiminnan koettua kannattavuutta yrittäjien keskuudessa, mitata kannattavuutta objektiivisen tilinpäätösaineiston perusteella sekä tehdä valikoitujen tuotteiden osalta hintaseurantaa eri jakelukanavien mahdollisista eroista. The demand and interest for the local food is increasing in Finland, like in many other countries. Similarly, there is increasing group of farmers and other entrepreneurs marketing their products as local food. Local food is mostly linked to the selling products directly from the farm. But, there are also many other distribution channels like new forms of direct selling. Lately, especially forms like online stores and selling through social media platforms have become popular. In earlier studies both the functioning of these new distribution channels and the consumer willingness to pay for the local food products have been analysed. It is important to find out, which distribution channels are the best or the most profitable ones to the local food producers. The aim of this study was to find out 1) what is the economic situation of local food enterprises, 2) which distribution channels the local food producers use at this moment, 3) which distribution channels they consider as most profitable ones, and 4) what distribution channels they would like to use in the future. Furthermore, a price monitoring was conducted according to chosen food products. The main data is based on the survey and collecting price data in different regions in Finland. Target group of the survey were farmers and entrepreneurs producing and/or delivering local food. The sample was picked from two different sources. First, the e-mail addresses of the farms producing or selling their own or other producers local food products were picked up from the Farm Survey 2013 data. Secondly, the e-mail addresses of the local food producers and distributors were picked up from the voluntary internet pages sharing information on the availability and the producers of local food in Finland. The sample size was 2221 out of which 335 entrepreneurs filled in the questionnaire in the internet. The data were analysed by statistical programmes. According to the results, the overall profitability of local food enterprises follows the direction that has taken place in agriculture in general. Both the respondents stated profitability and available final accounts analysis showed that the profitability has decreased during the 2011-2015. The profitability can be interpreted as satisfactory (average estimate near 3) at the moment. The profitability was asked in scale 1- to 5 in where 1 equals poor and 5 equals excellent profitability. According to the results, direct selling either from the farm or from the own store was considered both as most profitable and most tempting distribution channel of local food products. Direct selling is also the most common delivery channel among answerers at the moment. Retail stores and store chains were the second most common distribution channel. Surprisingly, different kinds of food circles were seen only as relatively profitable and tempting delivery channels. These new forms of direct selling were used by slightly less than 30% of respondents and they were considered as possible distribution channels in the future. Surprisingly web store run by others and own web store were considered as the least interesting, least used and least profitable delivery channels. The price monitoring results indicated that there are some financial benefits gained through direct selling, but in the same time the comparable products are hard to find. Local food products are diverse and often the products sold direct from the farms include manual work that is more costly.201

Arktinen ruoantuotanto : taustaselvitys ja kiteytysmatriisi

Mitä on arktinen ruoantuotanto? Arktiselle alueelle ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää. Globaalista näkökulmasta 60° ja 70° pohjoisen leveyspiirin välissä sijaitseva Suomi on arktinen maa. Sama todetaan vuonna 2013 julkaistussa Suomen arktisessa strategiassa. Tässä selvityksessä arktisella ruoantuotannolla tarkoitetaan Suomessa 60° pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella tapahtuvaa ruoantuotantoa. Kolmasosa 60° leveysasteen pohjoispuolella asuvista ihmisistä asuu Suomessa. Pohjoinen sijainti koetaan usein ruoantuotantoa haittaavana tekijänä, mutta mitä lisäarvoa pohjoiset olosuhteet tuovat ruoantuotantoomme? Alla olevaan kiteytysmatriisiin on koottu arktiseen ympäristöön liittyvät ekologiset taustatekijät. Nämä liitetään teknis-yhteiskunnalliseen toimintakykyyn ja toimintavalmiuksiin. Yhdessä nämä luovat pohjan arktisen ruoantuotannon lisäarvotekijöille, joita tässä tarkastellaan sekä kotimarkkinoiden että viennin näkökulmasta.201

Adolescent Attachment Profiles Are Associated With Mental Health and Risk-Taking Behavior

This person-oriented study aimed to identify adolescents’ hierarchical attachment profiles with parents and peers, and to analyze associations between the profiles and adolescent psychosocial adjustment. Participants were 449 Finnish 17–19-year-olds reporting their attachments to mother, father, best friend, and romantic partner and details on mental health (internalizing symptoms, inattention/hyperactivity, and anger control problems) and risk-taking behavior (substance use and sexual risk-taking). Attachment was measured with Experiences in Close Relationships – Relationship Structures (ECR-RS); internalizing, inattention/hyperactivity, and anger control problems with Self-Report of Personality — Adolescent (SRP—A) of the Behavior Assessment System for Children, third edition (BASC-3); substance use with the Consumption scale of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT-C) and items from the Finnish School Health Promotion Study; and sexual risk-taking behavior with the Cognitive Appraisal of Risky Events (CARE). Latent profile analysis identified five attachment profiles: “All secure” (39%), “All insecure” (11%), “Parents insecure – Peers secure” (21%), “Parents secure – Friend insecure” (10%), and “Parents secure – Partner insecure” (19%). “All insecure” adolescents showed the highest and “All secure” adolescents the lowest levels of mental health problems and substance use. Further, parental attachment security seemed to specifically prevent substance use and anger control problems, while peer attachment security prevented internalizing problems. Our findings help both understand the organization of attachment hierarchies in adolescence and refine the role of specific attachment relationships in psychosocial adjustment, which can be important for clinical interventions in adolescence.Peer reviewe

Toimiva lapsi & perhe -menetelmät: Lapset puheeksi -perheinterventio (Family Talk Intervention)

Menetelmä lasten pärjäävyyden vahvistamiseksi perheissä, joissa vanhemmalla on mielenterveyden häiriö (2. arvio) Kasvun tuki tuottaa systemaattisia kirjallisuuskatsauksia lapsille, nuorille ja lapsiperheille suunnatuista psykososiaalisista menetelmistä. Lisätietoja arvioinnista. Tämä systemaattinen katsaus on Lapset puheeksi -perheintervention 2. arviointi. Menetelmä on arvioitu ensimmäisen kerran Kasvun tuki -tietolähteessä 10.6.2017

Viljaketjun vastuullisuuden jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen

Hankkeen loppuraportt