Erolapsen kolme roolia : lapsuudessa koettu vanhempien riitaisa ero narratiivis- elämäkerrallisesta näkökulmasta

Tutkin Pro gradu- tutkielmassani aikuisten kertomia kokemuksia lapsuudessa tapahtuneesta vanhempien riitaisesta erotilanteesta, eropäätöstä edeltävästä ajasta ja sen jälkeisestä ajasta. Lähtöajatus tutkielman aiheeksi nousi käytännön työstäni lastensuojelun sosiaalityössä. Lasten kokemukset erotilanteessa jäävät usein varjoon aikuisten käsitellessä omaa erokokemustaan. Vanhem-milla voi olla vaikeuksia tunnistaa riitaisan eron tuottamia vaikutuksia lapsiinsa ollessaan itse erokriisissä. Vanhempien riitaisat erot työllistävät paljon nykypäivän lastensuojelun käytännön työtä sekä erovaiheessa, että myöhemmin lasten oireillessa pahaa oloaan. Tutkielmani muotoutui narratiivis- elämäkerralliseksi tutkimukseksi. Tutkimuksellinen mielenkiintoni suuntautui siihen millä tavalla erokokemusta kuvataan ja minkälaisen kertomuksen niistä tutkittava rakentaa. Erityisesti tarkastelin lapsen roolia ja selviytymiskeinoja erotilanteessa ja sen jälkeen. Aineistonkeruumenetelmäni oli kerronnallinen haastattelu. Haastateltavia oli yhteensä kolme. Keskeisin tulkinta tutkielmassa on, että erokokemustilanteesta syntyy kerronnan ja toiminnan kautta kokemuksellisia tarinavariaatioita. Toimijuuteen ja rooliin vaikuttivat huomattavasti kertojan omat toimintaperusteet sekä olosuhteet, jotka tapahtumahetkellä vallitsivat. Selviytymiseen liittyvät pääteemat olivat hyvin samankaltaiset, mikä paljastaa erilaisten roolien taustalla olevan samankaltaisen kokemusperustan. Riitaisasta erokokemuksesta selviytymiseen vaikuttavia pää-teemoja oli yhteensä neljä: lasten asioista sopiminen, sisaruustuki, lojaalisuusristiriidattomuus sekä käytännön arjen sujuminen ja pysyvyys.acceptedVersio

Työn merkityksellisyys kolmannella sektorilla : Näkökulmana toiminnanjohtajien kokemukset

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää kolmannen sektorin toiminnanjohtajan työn näkökulmasta työn merkityksellisyyttä. Työn merkityksellisyys työelämän ilmiönä on yksi puhutuimmista. Taustalla on se, että samanaikaisesti, kun työelämässä on murros, myös yksilöiden odotukset työelämästä ovat muuttuneet. Enää ei riitä, että työ tuottaa pelkästään toimeentulon. Työltä odotetaan sitä, että se tarjoaa mahdollisuuksia löytää muitakin merkityksellisiä sisältöjä. On esitetty, että kolmannen sektorin organisaatiot voivat tarjota työntekijälleen puitteet, jossa merkityksellisyyttä on löydettävissä. Syvällisempi ymmärrys niistä tekijöistä, jotka ovat yhteydessä työn merkityksellisyyden kokemiseen toiminnanjohtajan työssä voivat avata uusia näkökulmia ja edistää kolmannen sektorin työelämän kehittämistä. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on lisätä ymmärrystä työn merkityksellisyyden lähteistä, esteistä ja seurauksista. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen osion. Katsaus muodostuu itseohjautuvuusteoriasta ja työn merkityksellisyyttä sekä kolmatta sektoria käsittelevästä kirjallisuudesta. Katsauksessa lähestytään työn merkityksellisyyttä holistisesti ja avataan psykologisten perustarpeiden rooli työn merkityksellisyyden kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan kolmannen sektorin ja kolmannen sektorin työn erityispiirteitä työn merkityksellisyyden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluin kymmeneltä toiminnanjohtajalta eri puolilta Suomea. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimus osoitti, että merkityksellisenä koetun työn päälähteet ovat itsensä toteuttamisen ja laajempien päämäärien palvelemisen taustatekijät, jotka ovat autonomia, kompetenssi, yhteisöllisyys ja hyvän tekeminen. Työn merkityksellisyyden kokemusta estävät johtamiseen liittyvät puutteet, autonomian kaventuminen sekä työn erityispiirteistä ja vaatimuksista aiheutuvat tekijät, kuten kiire ja liiallinen työmäärä. Vaikka tutkimuksessa voitiin tunnistaa työn merkityksellisyyttä vähentäviä tekijöitä, aineistossa korostui koettu työn merkityksellisyys ja sen seuraukset, joista keskeisimpiä ovat yksilön yleiseen hyvinvointiin ja yhdistyksen suorituskykyyn liittyvät tulokset. Tämä tutkimus osoitti myös sen, että työn merkityksellisyys on kriittinen tekijä, joka tuottaa hyötyä yksilölle ja organisaatiolle. Sen hyödyt eivät rajoitu vain työn kontekstiin, vaan se heijastuu myös työn kontekstin ulkopuolelle. Siten sen potentiaalin hyödyntäminen työelämässä on ensiarvoisen tärkeää kustannusvaikutuksiltaan alhaisena työelämän kehittämisen tapana, etenkin tilanteessa, jossa suomalainen ja kolmannen sektorin työelämä on murroksessa. Tämä tutkimus tarjoaa yhden näkökulman kolmannen sektorin palkkatyöstä työn merkityksellisyyden kontekstissa. Tuloksia voidaan hyödyntää sektorin työelämän kehittämisessä. Jatkotutkimuksena tutkimusaihetta on mahdollista lähestyä esimerkiksi kvantitatiivisesti tai tehdä vertaileva tutkimus eri ammattiryhmien välillä

Analysis of Airborne Betula Pollen in Finland; a 31-Year Perspective

In this 31-year retrospective study, we examined the influence of meteorology on airborne Betula spp. (birch) pollen concentrations in Turku, Finland. The seasonal incidence of airborne birch pollen in Turku occurred over a brief period each year during spring (April 30 – May 31). Mean peak concentrations were restricted to May (May 5 to 13). Statistically significant increases in the annual accumulated birch pollen sum and daily maximum values were observed over the study period. Birch pollen counts collected in April were retrospectively shown to increase over the duration of the study. Increases in April temperature values were also significantly associated with the earlier onset of the birch pollen season. Furthermore, the number of days where daily birch pollen concentrations exceeded 10 and 1,000 grains/m3 also increased throughout the study period. These data demonstrate that increases in temperature, especially during months preceding the onset of the birch pollen season, favor preseason phenological development and pollen dispersal. Birch pollen derived from other geographical locations may also contribute to the aerospora of Turku, Finland. To date, the public health burden associated with personal exposure to elevated birch pollen loads remains unclear and is the focus of future epidemiological research

Associations between Parent–Child Nature Visits and Sleep, Physical Activity and Weight Status among Finnish 3–6-Year-Olds

Nature visits and nature exposure have been shown to be favorably associated with children’s health and development, but the research regarding their associations with children’s lifestyle habits is limited. The current study aimed to investigate the associations between the frequency of parent–child nature visits and sleep, moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) and weight status among three- to six-year-old Finnish preschoolers. Parents and their children (n = 864) participated in a cross-sectional DAGIS (increased health and wellbeing in preschools) study, which was conducted between 2015 and 2016 in Finland. In total, 798 parents answered a questionnaire on the frequency of parent–child nature visits, which also included questions on sociodemographic factors and their children’s sleep habits. Parents also reported children’s bedtimes and wake-up times and children wore an accelerometer for seven days. Trained researchers measured children’s weight and height. Linear and logistic regression analyses were conducted. More frequent parent–child nature visits were associated with children’s longer sleep duration at night, higher amounts of MVPA outside preschool time and, among girls, good sleep consistency. The frequency of parent–child nature visits was not significantly associated with whether children were overweight or obese or not. Promoting parent–child nature visits could be a cost-effective way to increase young children’s MVPA and enhance night-time sleep

Associations between Parent–Child Nature Visits and Sleep, Physical Activity and Weight Status among Finnish 3–6-Year-Olds

Nature visits and nature exposure have been shown to be favorably associated with children’s health and development, but the research regarding their associations with children’s lifestyle habits is limited. The current study aimed to investigate the associations between the frequency of parent–child nature visits and sleep, moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) and weight status among three- to six-year-old Finnish preschoolers. Parents and their children (n = 864) participated in a cross-sectional DAGIS (increased health and wellbeing in preschools) study, which was conducted between 2015 and 2016 in Finland. In total, 798 parents answered a questionnaire on the frequency of parent–child nature visits, which also included questions on sociodemographic factors and their children’s sleep habits. Parents also reported children’s bedtimes and wake-up times and children wore an accelerometer for seven days. Trained researchers measured children’s weight and height. Linear and logistic regression analyses were conducted. More frequent parent–child nature visits were associated with children’s longer sleep duration at night, higher amounts of MVPA outside preschool time and, among girls, good sleep consistency. The frequency of parent–child nature visits was not significantly associated with whether children were overweight or obese or not. Promoting parent–child nature visits could be a cost-effective way to increase young children’s MVPA and enhance night-time sleep

Central nervous system distribution of buprenorphine in pregnant sheep, fetuses and newborn lambs after continuous transdermal and single subcutaneous extended-release dosing

Buprenorphine is used during pregnancy for the treatment of opioid use disorder. Limited data exist on the central nervous system (CNS) permeation and distribution, and on the fetal exposure to buprenorphine. The aim of our study was to determine the extent of buprenorphine distribution to CNS in the pregnant sheep, and their fetus at steady-state, and their newborn lambs postdelivery, using three different dosing regimens. Twenty-eight pregnant ewes in late gestation received buprenorphine via 7-day transdermal patch releasing buprenorphine 20 mu g/h (n=9) or 40 mu g/h (n=11), or an extended-release 8 mg/week subcutaneous injection (n=8). Plasma, cerebrospinal fluid, and CNS tissue samples were collected at steady-state from ewes and fetuses, and from lambs 0.33 - 45 hours after delivery. High accumulation of buprenorphine was observed in all CNS tissues. The median CNS/plasma concentration-ratios of buprenorphine in different CNS areas ranged between 13 and 50 in the ewes, and between 26 and 198 in the fetuses. In the ewes the CNS/plasma-ratios were similar after the three dosing regimens, but higher in the fetuses in the 40 mu g/h dosing group, medians 65 - 122, than in the 20 mu g/h group, medians 26 - 54. The subcutaneous injection (theoretical release rate 47.6 mu g/h) produced higher concentrations than observed after 40 mu g/h transdermal patch dosing. The median fetal/maternal concentration-ratios in different dosing groups ranged between 0.21 and 0.54 in plasma, and between 0.38 and 1.3 in CNS tissues, respectively, with the highest ratios observed in the spinal cord. Buprenorphine concentrations in the cerebrospinal fluid were 8 - 13 % of the concurrent plasma concentration in the ewes and 28 % in the fetuses. Buprenorphine was quantifiable in the newborn lambs' plasma and CNS tissues two days postdelivery. Norbu-prenorphine was analyzed from all plasma, cerebrospinal fluid, and CNS tissue samples but was nondetectable or below the LLOQ in most. The current study demonstrates that buprenorphine accumulates into CNS tissues at much higher concentrations than in plasma in pregnant sheep, fetuses, and their newborn lambs even 45 hours after delivery.Peer reviewe

Parvovirus Induced Alterations in Nuclear Architecture and Dynamics

The nucleus of interphase eukaryotic cell is a highly compartmentalized structure containing the three-dimensional network of chromatin and numerous proteinaceous subcompartments. DNA viruses induce profound changes in the intranuclear structures of their host cells. We are applying a combination of confocal imaging including photobleaching microscopy and computational methods to analyze the modifications of nuclear architecture and dynamics in parvovirus infected cells. Upon canine parvovirus infection, expansion of the viral replication compartment is accompanied by chromatin marginalization to the vicinity of the nuclear membrane. Dextran microinjection and fluorescence recovery after photobleaching (FRAP) studies revealed the homogeneity of this compartment. Markedly, in spite of increase in viral DNA content of the nucleus, a significant increase in the protein mobility was observed in infected compared to non-infected cells. Moreover, analyzis of the dynamics of photoactivable capsid protein demonstrated rapid intranuclear dynamics of viral capsids. Finally, quantitative FRAP and cellular modelling were used to determine the duration of viral genome replication. Altogether, our findings indicate that parvoviruses modify the nuclear structure and dynamics extensively. Intranuclear crowding of viral components leads to enlargement of the interchromosomal domain and to chromatin marginalization via depletion attraction. In conclusion, parvoviruses provide a useful model system for understanding the mechanisms of virus-induced intranuclear modifications

Representativeness of point-wise phenological Betula data collected in different parts of Europe

Peer reviewe

Adolescents´ interpersonal cognition and self-appraisal of their own anxiety in an imagined anxiety-provoking classroom presentation scenario: Gender differences Cognición interpersonal de los adolescentes y autoevaluación de su propia ansiedad en un escenario imaginado de presentación en el aula que provoca ansiedad: Diferencias de género

Oral class presentations are regularly assigned to adolescents, but often provoke social anxiety, due to the importance of peer approval and need to appraise oneself as normal. Also, little is known about gender differences in girls’ and boys’ interpersonal cognition and appraisals of anxiety and self in anxiety-provoking speech situations. We examined gender differences in interpersonal cognition and appraisals of anxiety in an imagined class presentation scenario in a normative sample of 687 adolescents, 14-16-years-old, from Southwest Finland. Measures included the Classroom Questionnaire of Social Anxiety and Interpersonal Cognition and the Social Anxiety Scale for Adolescents. T-tests examined gender differences in interpersonal cognition, and chi-square tests examined adolescents’ appraisals of the likelihood of their own presentation anxiety and self as anxious. Girls more frequently reported positive, and less frequently reported negative, responses toward the depicted, anxious peer than boys. Also, a higher percentage of girls predicted that becoming anxious in the situation was likely, and non-acceptance of self as anxious was more frequent among girls. Boys predicted negative overt classmate reactions (e.g., laughing) towards the depicted, anxious peer, and towards themselves more frequently than did girls. Results are discussed in the context of gender-specific development and procedures for reducing adolescent social anxiety.</p