Optimization of disruption strategies in metro traffic systems

Metroliikenteen häiriötilanteissa tulee toimia tehokkaasti, jotta pystytään minimoimaan häiriön haitat. Häiriönhoitomenetelmä tarkoittaa normaalista poikkeavaa liikennöintitapaa, jota käytetään häiriötilanteen aikana. Vaikka häiriötilanteet ovat metroverkoilla kohtuullisen yleisiä tilanteita, niiden hoitomenetelmiä ei ole mallinnettu tarkasti metroliikenteen ominaispiirteiden vuoksi. Metroliikenne eroaa raskaasta raideliikenteestä poikkeuksellisen tiheän vuorovälin ja suurten matkustajamäärien johdosta. Metroliikenteelle on lisäksi tyypillistä, että asemavälit ovat lyhyitä, minkä takia suuri osa kokonaismatka-ajasta koostuu asemapysähdysajoista. Työssä kartoitetaan menetelmiä mallintaa metroliikennettä analyyttisesti sekä simuloinnin avulla. Olemassa olevat menetelmät eivät huomioi riittävällä tarkkuudella raideliikenteen ominaisuuksia ja jalankulkijoiden liikkeitä laiturialueella. Työssä kehitetään nykyisiä menetelmiä hyödyntäen iteratiivinen menetelmä, joka yhdistää kahden simulointiohjelman, raideliikenteen simulointiohjelma OpenTrackin sekä jalankulkijoiden simulointiohjelma VISSIMin parhaat puolet toisiinsa. Yhdistäminen tehdään taulukkolaskentapohjaisesti. Menetelmää voidaan hyödyntää jatkossa reaaliaikaisen API-yhteyden algoritmin pohjana. Työssä kehitettyä menetelmää sovelletaan Helsingin seudun metroverkolla tapahtuviin 24 erilaiseen häiriöskenaarioon. Häiriöskenaarioissa tarkastellaan kahta vaihtoehtoista häiriönhoitomenetelmää, joista toisessa liikenne keskeytetään kokonaan häiriön ajaksi ja toisessa siirrytään liikennöimään käytössä olevaa raidetta molempiin suuntiin. Optimointi tehdään vertailemalla häiriönhoitomenetelmien vaikutuksia eripituisissa häiriöskenaarioissa koko metroverkon alueella. Simulointien tuloksista analysoidaan neljä erilaista matkustajiin vaikuttavaa viivetyyppiä, jotka aiheutuvat junien kasvaneista ajo- ja asemapysähdysajoista, junien rajallisesta kapasiteetista sekä kasvaneesta odotusajasta. Tapaustutkimuksen tulos osoittaa, että häiriön sijainnista ja pituudesta riippumatta yhden raiteen ajoon siirtyminen on optimaalisempi menetelmä kuin liikenteen keskeyttäminen silloin, kun häiriö kestää alle 30 minuuttia.In order to minimize the impact on public transport passengers it is important to behave effectively during an event of disruption. A disruption strategy means the set of methods that are applied during and after a disruption. Even though disruptions are relatively common in metro networks, any theoretical optimization has not been performed due to the unique characteristics of metro systems. Compared to conventional heavy rail transport metro systems have short headways and large passenger flows. Additionally, a significant amount of total travel time is due to station delays. The aim of the thesis is to examine the existing analytical or simulation-based methods to model disruptions in congested metro networks. As a result, the thesis points out that the existing methods do not take the features of metro network and passenger behavior into account at a detailed level. Hence, the thesis introduces a new iterative approach to combine two existing simulation programs: the rail simulation program OpenTrack and the pedestrian simulation program VISSIM. With this combination, the best features of both programs are utilized. The programs were combined with spreadsheet software; however, it is designed to be a first step into a future tool that utilizes application-programming interface. The new method is applied to 24 disruption scenarios in Helsinki region metro network. The scenarios cover two sorts of disruption strategies; either to stop all traffic for the duration of disruption or driving trains both directions in turns on the available track. Choosing the optimal strategy is done by comparing the effects on various scenarious. The effects of case disruptions are studied on the whole network. Four different delay types are analyzed from the simulation results. The delays result from the increased dwell times, driving delays, limited train capacity and increased waiting times. Results show that regardless of the length and location of the disruption driving trains both directions in turns is the optimal method when the disruption duration is less than 30 minutes

Open rehearsals changing audience perceptions

Open rehearsals are not just an audience development strategy. They change public understanding of how art is made. Whether online or in person, open rehearsals are becoming a regular event for professional dance companies in Australia and overseas. Where, previously, open rehearsals were reserved for company donors and, in some cases, student groups, the past decade and a half have seen open rehearsals opened to the general public as a strategy for audience development and education..

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjauskeinot, kustannukset ja alueelliset ulottuvuudet

202

Sneak peek: Dance audience relationships during open rehearsals

Over the past decade there has been a surge of interest in behind-the-scenes events from mainstream dance companies and audiences alike. Online videos, open classes, open rehearsals, and backstage tours all provide insights for audiences about daily life in a dance company and how dance work is made. This article focuses on the use of open rehearsals in studio sites and investigates audience experience and relationship with dancers during these events. Applying Clare Dyson’s (2010) scales of audience engagement, I analyse two open rehearsal models that I observed as an audience participant in 2013: Friends Open Days with English National Ballet (London), and Inner Workings with Chunky Move (Melbourne). Through this analysis, open rehearsals emerge as an experience with elements reminiscent of both the traditional presentation paradigm and non-traditional presentation models. Elements such as close audience-dancer proximity, authenticity, and experiences in liminal sites, such as staircases and green rooms, present the possibility of new audience-dancer relationship within the mainstream dance company context

Isäksi 2000-luvun Suomessa : Narratiivinen tutkimus isäksi tulemisesta identiteettiprojektina

Tämä on tutkimus isäksi tulemisesta suomalaisessa 2000-luvun yhteiskunnassa. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on rakentaa kulttuurisia mallitarinoita isäksi tulemisesta ja isien henkilökohtaisia tarinoita isäksi tulemisesta ja tarkastella näiden tarinoiden keskinäistä suhdetta. Tutkimusaineistona ovat vuoden 2006 Vauva-lehden kirjoitukset isäksi tulemisesta ja isyydestä sekä viidelle isälle tehdyt haastattelut. Näitä empiirisiä aineistoja on tarkasteltu narratiivisella otteella; niistä rakennetaan isäksi tulemisen tarinoita. Tutkimuskysymyksinä ovat minkälaista tarinaa isäksi tulemisesta kerrotaan perheaiheisessa aikakauslehdessä, minkälaisia tarinoita isät kertovat isäksi tulemisestaan ja onko näillä lehtiaineistosta konstruoiduilla tarinoilla ja isien haastatteluista konstruoiduilla tarinoilla jonkunlaista tarttumapintaa keskenään. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii Rom Harrén (1983) teoria identiteettiprojektien kehästä, jossa ajatellaan yksilön identiteetin rakentuvan kehämäisenä prosessina, jossa sekä kulttuurinen perimä että yksilön omat merkityksenannot rakentavat identiteettiä. Nämä tutkimuksessa rakennettavat kulttuuriset mallitarinat ja isien henkilökohtaiset tarinat ja niiden keskinäinen suhde ovat keino koetella Harrén teorian toimivuutta tämänkaltaisessa elämän muutostilanteessa. Tutkimustulokset kertovat, että isyys on kulttuurisesti moninaista. Perheaiheinen aikakauslehti esittää kirjoituksissaan useammanlaista kuvaa isyydestä. Perinteisen isyyden mallitarinasta nousee esiin keskeisimpänä teemana epävarmuuden tunteet vanhemmuuden alkutaipaleella. Aktiivisen isyyden mallitarinassa oleellisin sisältöteema ovat isien itsereflektiot vastuusta, arvoista ja syyllisyydestä. Haastatteluaineiston perusteella voi todeta, että isien henkilökohtaiset isäksi tulemisen tarinat rakentuvat voimakkaammin isien henkilökohtaisten kokemusten perusteella kuin kulttuuristen isyystarinoiden kautta. Harrén teorian mukaan kulttuuriset mallit ovat henkilökohtaisia kokemuksia voimakkaammassa roolissa identiteetin muodostumisessa. Tämän tutkimuksen perusteella isien henkilökohtaiset kokemukset ovat kulttuurisia malleja määräävämmässä roolissa. Kulttuurisilla malleilla on kuitenkin myös osansa isäksi tulemisen yhteydessä, isäksi tuleminen ei siis näyttäydy puhtaasti henkilökohtaisena prosessina. Asiasanat: Identiteetti, isyys, narratiivisuus, vanhemmuu

Muikun (Coregonus albula) suomun kasvuun ja kasvurenkaiden muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä

Muikun kasvunopeudessa on suurta vaihtelua, mikä voi heijastua myös sen luutuvien osien rakenteeseen. Veden lämpötila vaikuttaa ravinnonottoon sekä aineenvaihduntaan ja sitä kautta myös kasvuun. Jos gametogeneesin aikana naaraiden ja koiraiden käyttäytyminen sekä energiankäyttö poikkeavat toisistaan, sukupuolten välisiä eroja voidaan mahdollisesti havaita myös suomun kasvurytmiikassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kasvurenkaiden muodostuminen eroaa sukupuolten ja ikäryhmien välillä sekä millaisia vaikutuksia lämpötilan vaihteluilla on kasvurenkaiden määrään. Näytekalat saatiin Etelä-Konnevedeltä avovesikaudella 2013. Kaikilta kaloilta laskettiin suomun kasvurenkaiden lukumäärä sekä mitattiin kasvurenkaiden väliset etäisyydet. Ikäryhmän 2+ kaloilla oli suurempi suomun säde ja enemmän kasvurenkaita kuin ikäryhmän 1+ kaloilla. Viimeisen kasvukauden kasvurenkaat olivat ikäryhmän 1+ kaloilla leveämpiä kuin ikäryhmän 2+ kaloilla. Naarailla oli enemmän kasvurenkaita kuin koirailla ensimmäisen kasvukauden jälkeen, mutta koiraille oli syntynyt enemmän kasvurenkaita toisella kasvukaudella. Erot saattoivat johtua siitä, että kahdessa lokakuussa pyydetyssä näyteryhmässä oli kutualueille luultavasti muista osista järveä tulleita koiraita. Kasvurenkaiden tihentyminen alkoi heinä-elokuussa. Tihentymisen alkaminen voi johtua kasvun hidastumisesta, ravinnon määrän vähenemisestä, liian korkeasta lämpötilasta tai kutemiseen valmistautumisesta. Useilla kaloilla uuden kasvukauden aikana syntyneitä kasvurenkaita ei näy vielä kesäkuussakaan, vaikka jäät olisivat lähteneet jo toukokuun alkupuolella. Tätä tietoa voidaan käyttää hyödyksi iänmäärityksiä tehtäessä ja näin välttää kalojen iän määrittäminen systemaattisesti liian nuoreksi. Lämpötilan vaikutuksesta kasvurenkaiden muodostumiseen tarvitaan lisätutkimuksia.The growth rate of vendace varies a lot, which can reflect to the ossified parts of the fish. Water temperature affects food intake and metabolism and thereby also growth. If there are differences in female and male behavior and energy focusing during the gametogenesis it might be possible to detect differences also in circulus formation. The purpose of this study was to find out how circulus formation of the scale differs between sexes and age groups and also to find out how temperature affects number of circuli. Vendace were caught during the open water season 2013 from Lake Etelä-Konnevesi. Number of all growth rings and spacing of circuli were calculated. Fish in age group 2+ had more growth rings and wider spacings in scales than fish in age group 1+. Fish in age group 1+ had wider growth rings in their latest growing season than fish in age group 2+. Females had more growth rings after their first growing season but males had more growth rings in their second growing season. In two groups that were caught in October there were probably males that had come to the spawning area from other parts of the lake. It might have caused the observed difference. Densification of the growth rings started in July-August. It could have been a result from slower growth rate, decrease in food amount, high temperature or fish might have been preparing to spawn. Many vendace didn’t have new visible growth rings at all in June. This information can be used in age determinations and it can be possible to avoid determining ages systematically too young. The effect of temperature on the circuli formation needs further studies

Connecting spectators to the 'face' of the dancer through open rehearsals

Across the Western world, mainstream dance companies are increasingly inviting their performance audiences and, in some cases, the general public into the rehearsal studio as spectators of creative and rehearsal processes. This event is referred to as the ‘open rehearsal’. This paper discusses open rehearsals as a tool to foster deeper, more personal connections between the rehearsal spectator and dancer. This spectator-dancer connection, as experienced by rehearsal spectators, is the focus of this paper

'Insider-other': spectator-dancer relationships fostered through open rehearsals

This thesis addresses audience engagement challenges during professional mainstream ballet and contemporary dance company performances by examining spectator-dancer relationships. Focusing on the open rehearsal as an audience engagement tool, this project presents a new line of enquiry in dance reception studies. The findings signify that open rehearsal attendance can contribute to more meaningful and enjoyable performance experiences for audience members by opening up the possibility of different relationships with dancers