Stromal transcriptional profiles reveal hierarchies of anatomical site, serum response and disease and identify disease specific pathways

Synovial fibroblasts in persistent inflammatory arthritis have been suggested to have parallels with cancer growth and wound healing, both of which involve a stereotypical serum response programme. We tested the hypothesis that a serum response programme can be used to classify diseased tissues, and investigated the serum response programme in fibroblasts from multiple anatomical sites and two diseases. To test our hypothesis we utilized a bioinformatics approach to explore a publicly available microarray dataset including rheumatoid arthritis (RA), osteoarthritis (OA) and normal synovial tissue, then extended those findings in a new microarray dataset representing matched synovial, bone marrow and skin fibroblasts cultured from RA and OA patients undergoing arthroplasty. The classical fibroblast serum response programme discretely classified RA, OA and normal synovial tissues. Analysis of low and high serum treated fibroblast microarray data revealed a hierarchy of control, with anatomical site the most powerful classifier followed by response to serum and then disease. In contrast to skin and bone marrow fibroblasts, exposure of synovial fibroblasts to serum led to convergence of RA and OA expression profiles. Pathway analysis revealed three inter-linked gene networks characterising OA synovial fibroblasts: Cell remodelling through insulin-like growth factors, differentiation and angiogenesis through -3 integrin, and regulation of apoptosis through CD44. We have demonstrated that Fibroblast serum response signatures define disease at the tissue level, and that an OA specific, serum dependent repression of genes involved in cell adhesion, extracellular matrix remodelling and apoptosis is a critical discriminator between cultured OA and RA synovial fibroblasts

The Dichotomous Pattern of IL-12R and IL-23R Expression Elucidates the Role of IL-12 and IL-23 in Inflammation

IL-12 and IL-23 cytokines respectively drive Th1 and Th17 type responses. Yet, little is known regarding the biology of these receptors. As the IL-12 and IL-23 receptors share a common subunit, it has been assumed that these receptors are co-expressed. Surprisingly, we find that the expression of each of these receptors is restricted to specific cell types, in both mouse and human. Indeed, although IL-12Rβ2 is expressed by NK cells and a subset of γδ T cells, the expression of IL-23R is restricted to specific T cell subsets, a small number of B cells and innate lymphoid cells. By exploiting an IL-12- and IL-23-dependent mouse model of innate inflammation, we demonstrate an intricate interplay between IL-12Rβ2 NK cells and IL-23R innate lymphoid cells with respectively dominant roles in the regulation of systemic versus local inflammatory responses. Together, these findings support an unforeseen lineage-specific dichotomy in the in vivo role of both the IL-12 and IL-23 pathways in pathological inflammatory states, which may allow more accurate dissection of the roles of these receptors in chronic inflammatory diseases in humans

Rheumatoid arthritis: pathological mechanisms and modern pharmacologic therapies.

Rheumatoid arthritis (RA) is a chronic systemic autoimmune disease that primarily affects the lining of the synovial joints and is associated with progressive disability, premature death, and socioeconomic burdens. A better understanding of how the pathological mechanisms drive the deterioration of RA progress in individuals is urgently required in order to develop therapies that will effectively treat patients at each stage of the disease progress. Here we dissect the etiology and pathology at specific stages: (i) triggering, (ii) maturation, (iii) targeting, and (iv) fulminant stage, concomitant with hyperplastic synovium, cartilage damage, bone erosion, and systemic consequences. Modern pharmacologic therapies (including conventional, biological, and novel potential small molecule disease-modifying anti-rheumatic drugs) remain the mainstay of RA treatment and there has been significant progress toward achieving disease remission without joint deformity. Despite this, a significant proportion of RA patients do not effectively respond to the current therapies and thus new drugs are urgently required. This review discusses recent advances of our  understanding of RA pathogenesis, disease modifying drugs, and provides perspectives on next generation therapeutics for RA

Private returns to education in urban China

Mincer, Human capital, Gravity models, J24, J31, O15,

Elinsiirron saaneen nuoren siirtyminen lasten ja nuorten hoitotyöstä aikuisten terveyspalveluiden käyttäjäksi

Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata saumaton, hoitoon sitoutumista tukeva hoitopolku nuoren elinsiirtopotilaan siirtyessä lasten ja nuorten hoitotyöstä aikuisten terveyspalvelujen käyttäjäksi. Työmme on osa lasten ja nuorten hoitotyön osaamisen tulevaisuuden hanketta. Hankkeen tarkoituksena on uusien toimintakäytäntöjen luominen, verkostomaisen työskentelyn vahvistaminen, sekä saumattomien hoitopolkujen kehittäminen. Hankkeessa yhteistyökumppaneina ovat HYKS Naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, Metropolia ammattikorkeakoulun Hoitotyön koulutusohjelma ja Tampereen yliopiston Hoitotieteen laitos. Työssämme keskitymme potilaan siirtymävaiheen solmukohtiin, kuvaamme nykyisen hoitopolun ja pyrimme löytämään näkökulmia sekä toimintamalleja, jotka antaisivat nuorelle, hänen perheelleen sekä hoitoyksikölle valmiuksia siirtymisprosessin vaiheisiin. Työssämme keskitymme nuorten kehittymishaasteisiin ja pyrimme kartoittamaan nuorten hoitomyönteisyyttä ja vastaanottavaisuutta edistäviä keinoja ja välineitä. Opinnäytetyömme aihe on uusi hoitotieteellisen tutkimuksen kohde ja löytämämme materiaali on luonteeltaan täsmällistä, tuoretta ja vastaa hyvin työmme edistymisen vaateisiin. Käytimme työssämme kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimustyön tarve sekä prosessin kehittäminen potilaan tarpeita vastaavaksi tällä hoitotyön saralla on erittäin tärkeää. Kansainvälisesti siirtymisessä koetaan haastavimmaksi prosessin alkamisen äkillisyys, riittämätön tiedonkulku lasten ja aikuisten puolen välillä ja tätä kautta hoidon jatkuvuuden kankeus. Toisin sanoen siirtymiseen valmistavien toimintojen aikaistaminen, kirjallinen informaatio ja sujuvampi yhteistyö palveluiden tarjoajien välillä, ovat suurimmat kehittymishaasteet