Yhteiselon avaimia - Virikkeitä kunnille hyvien väestösuhteiden edistämiseksi

Tämän julkaisun on tuottanut oikeusministeriön Trust – Hyvät väestösuhteet Suomessa -hanke, jonka tavoitteena on kehittää toimintamalleja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Väestösuhteita edistetään parhaiten paikallistasolla, kuntalaisten arjessa. Julkaisu muodostaa oppaan, jossa käydään läpi sitä, mitä hyvät väestösuhteet kuntatasolla tarkoittavat, miten väestösuhteiden tilaa voi seurata ja miten paikallisten väestöryhmien välistä yhteisymmärrystä voidaan lisätä. Hyvät väestösuhteet perustuvat paitsi vuorovaikutukseen ja osallisuuteen myös erimielisyyksien rakentavaan käsittelyyn. Hyvien väestösuhteiden edistämiseksi tarvitaan nykyistä enemmän vuorovaikutusta eri ryhmien välille: Dialogin ja vuorovaikutuksen avulla voidaan löytää erottavien asioiden rinnalle yhdistäviä tekijöitä. Väestösuhteita edistämällä voidaan vähentää ennakkoluuloja sekä lisätä kaikkien kuntalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Kunnalla on monta eri roolia väestösuhteiden edistämisessä. Opas tarjoaa työkaluja ja käytännön esimerkkejä edistämistyöhön ja opastaa kunnan eri toimialoja huomioimaan yksittäisten toimintojen laajemmat väestösuhdevaikutukset. Esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnittelun avulla voidaan huolehtia siitä, että palveluissa otetaan huomioon kaikkien väestöryhmien tarpeet. Moninaisuusviestinnällä tuodaan esiin sitä, miten erilaisuus voi toimia myönteisenä voimavarana. Rahoituksella voidaan tukea väestösuhteita edistävää toimintaa. Yhteisöllisiä tiloja ja kohtaamispaikkoja luova kaupunkisuunnittelu mahdollistaa vuorovaikutusta. Kumppanuus kolmannen sektorin ja vähemmistöjä edustavien järjestöjen kanssa luo edellytyksiä hyvien väestösuhteiden ylläpitoon. Kunta voi oppaassa esiteltyjen menetelmien avulla osaltaan lisätä vuorovaikutusta, parantaa asenteita, mahdollistaa osallisuuttaa ja kasvattaa turvallisuutta kunnassa asuvien ihmisten kesken

Kannustimet tuottavat tulosta : Sylvia-hankekokonaisuuden vaikuttavuuden arviointi

Tässä arviointiraportissa tarkastellaan työ- ja elinkeinoministeriön AMIF-rahoitteisen Sylvia-hankekokonaisuuden (2015–2018) vaikuttavuutta. Hankkeiden tavoitteena on ollut lisätä kuntapaikkojen saatavuutta kansainvälistä suojelua saaneille ja tehostaa pakolaisten kuntiin sijoittamista myöntämällä kunnille taloudellisia lisätukia sekä edistää pakolaistyötä tekevien osaamista ja verkostoitumista. Arvioinnin tulosten mukaan lisätuilla on tuettu pakolaisten vastaanoton käynnistämistä, jatkuvuutta ja kehittämistä kunnissa. Lisätukien avulla on muodostettu hätätapauksia vastaanottavien kuntien verkosto. Erityisesti hankkeen tuet on koettu tärkeiksi pienissä kunnissa. Kyselyyn vastanneista kunnista 74 % koki lisätuet tarpeellisiksi myös jatkossa. Suurin osa kunnista oli käyttänyt lisätukia henkilöstökuluihin ja koulutukseen sekä muihin kotouttamista tukeviin toimiin. Lisätuet vahvistivat joissain tapauksissa yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Valtaosa arviointiin osallistuneista koki, että kuntien tulisi myös jatkossa voida päättää lisätukien kohdentamisesta. Arvioinnin perusteella suositellaan pidempää hankekautta, lisää joustavuutta vakioyksikkökustannuksiin ja tuen käytön kriteereihin sekä mahdollisimman proaktiivista ja selkeää tiedotusta kunnille. Arvioinnin mukaan hankekokonaisuus on onnistunut tavoitteessaan lisätä kuntapaikkojen saatavuutta ja tehostaa pakolaisten kuntiin sijoittamista. Tulosten perusteella lisätukirahoitus ja osaamisen tukeminen kunnissa on tarpeen jatkossakin. TEM:n yhteyshenkilö: Alue- ja kaupunkikehitys, kotouttaminen / Hanna-Maria Hyttinen, puh. 02950 4720

Yksilölliseen ja monimuotoiseen asumiseen; Kehitysvammaisten asumisen ohjelman arviointi asumisratkaisujen osalta

Valtioneuvosto teki vuonna 2010 periaatepäätöksen ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina 2010–2015. Tässä ns. Kehas-ohjelmassa tavoitteena oli tuottaa yhteensä 3 600 uutta asuntoa laitoksista ja lapsuudenkodeistaan muuttaville kehitysvammaisille. Vuonna 2012 valtioneuvosto antoi uuden periaatepäätöksen, jossa asetetaan tavoitteeksi lopettaa kehitysvammaisten henkilöiden laitosasuminen vuoteen 2020 mennessä. Tässä arvioinnissa tarkastellaan, miten Kehas-ohjelma on onnistunut tavoitteissaan laitosasumisen purkamiseksi sekä yksilöllisten ja monimuotoisten asumisratkaisujen edistämiseksi kehitysvammaisille ihmisille. Keskeisiä tarkastelukohteita ovat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) myöntämien investointiavustusten rooli ohjelman toteutuksessa sekä asumisen ja asumispalvelujen kehittämistarpeiden kartoitus vuosille 2016–2020. Aineisto koostuu valtio-, kunta- ja järjestötoimijoiden sekä kehitysvammaisten ihmisten ja heidän omaistensa haastatteluista. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty selvitys-, dokumentti- ja tilastoaineistoa. Arvioinnin tulosten mukaan Kehas-ohjelman tavoitteet nauttivat laaja tukea. Ohjelman myötä ministeriöille, kunnille, palveluntuottajille ja erityishuoltopiireille on muodostunut yhteinen tahtotila ja sitoutuminen tavoitteeseen laitosasumisen purkamiseksi. Ohjelma on luonut uusia yhteistyöverkostoja kuntiin ja laajentanut poikkihallinnollista ajattelua sekä myötävaikuttanut uusien toimintatapojen luomiseen. Laitoshoidon purku on lähtenyt hyvin vauhtiin, mutta tavoitteen saavuttaminen on epävarmaa. ARA:n rahoituksella tuotettiin ohjelmakaudella yli 2 500 asuntoa. Jos huomioidaan tämän uustuotannon lisäksi myös asuntohankinta, ARA pääsi tavoitteeseensa. RAY:n rahoituksella hankittiin lähes 400 asuntoa, mikä on noin puolet ohjelman mukaisesta RAY:n enimmäismäärästä. Suurin osa kuntatoimijoista oli tyytyväisiä ARA:n ja RAY:n avustuksiin, ja erityisesti ARA:n investointiavustusta käytettiin aktiivisesti. Vuokratason pitäminen kohtuullisena ei arvioinnin mukaan onnistuisi lainkaan ilman ARA:n avustuksia. Toteutuneet kohteet ovat suurelta osin olleet 15-paikkaisia tai suurempia ryhmäkoteja. Kehas-ohjelman toteutuksessa haasteena on ollut, että hajautettuja asumisratkaisuja ei ole toteutettu riittävästi ja asumiseen liittyvät palvelut eivät ole kehittyneet samaa tahtia laitosasumisen purun ja uuden asuntotuotannon kanssa. Kehittämissuosituksina esitetään mm., että valtion strategista ohjausta tulee jatkaa ja kiinnittää erityistä huomiota monipuolisten asumisratkaisujen ja niitä tukevien palveluiden kehittämiseen. Investointitukia pitää suunnata erityisesti monipuolisten asumisratkaisuiden aikaansaamiseksi ja edistämään asumista tavallisessa asuntokannassa. Kehitysvammaisten ihmisten ja heidän omaistensa osallisuutta tulee vahvistaa asumisratkaisuja valittaessa. Asumisratkaisun pitää aina perustua yksilölliseen tarpeeseen ja yksilön toiveita kunnioittaen. Yleisellä tasolla tulee lisätä tietoa kehitysvammaisuudesta ja muokata asenneilmapiiriä myönteiseksi erilaisia asujia kohtaan

Korkeakoulututkintojen tunnustamiseen ja täydentämiseen liittyvä sähköinen tiedottaminen – Selvitys asiakaslähtöisen tiedottamisen kehittämiseksi

Maahanmuuttajien koulutus- ja työllistymispolkujen nopeuttaminen on kotouttamispolitiikan yksi keskeisistä tavoitteista. Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kannalta keskeistä on, miten tutkintojen tunnustaminen ja pätevöitymispolut sekä niihin liittyvä ohjaus ja neuvonta toimivat. Tämän selvityksen tavoitteena on arvioida, kuinka ulkomailla suoritettujen korkeakoulututkintojen tunnustamista ja täydentämistä koskeva tiedottaminen ja ohjaus toimivat digitaalisten kanavien kautta ja mitä kehitettävää nykyisessä järjestelmässä on. Selvityksen aineisto koostuu maahanmuuttajille ja ohjauspalveluiden työntekijöille suunnatuista kyselyistä, yksilöllisistä testauksista ja syventävistä haastatteluista. Selvityksen perusteella OPH:n ja VALVIRAn nettisivuihin ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mutta esiin nousi myös kehittämisehdotuksia. Selvityksessä esitetään, että korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille perustettaisiin kannustava selko- ja monikielinen portaali, jossa tutkintojen tunnustaminen ja laillistaminen olisivat yksi keskeinen sisältö. Lisäksi selvityksessä esitellään kansainvälisiä esimerkkejä esitetyn kaltaisista, tietoa kokoavista portaaleista ja niiden toteuttamistavoista. Selvityksen kohteena oli sähköinen tiedotus, mutta tuloksissa nousee kuitenkin vahvasti esiin henkilökohtaisen ohjauksen ja neuvonnan tarve sähköisten palveluiden rinnalla

Pariisin kokouksen jälkeiset näkymät ja suomalaiset ilmastoratkaisut

Pariisin sopimus on oikeudellisesti sitova, globaalisti kattava ja se asettaa kunnianhimoisen tavoitteen hillitä ilmaston lämpenemistä 1,5-2 °C tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna. Maailman ilmastotyön kunnianhimoa on parannettava jo ennen vuotta 2020, jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa. Tapoja parantaa kunnianhimoa on monia. Päästösitoumuksia voivat asettaa maat, joilta ne vielä puuttuvat. Muut maat voivat laajentaa tai kiristää sitoumuksiaan. Päästöjä voidaan vähentää sitoumusten ulkopuolisilla aloilla. Lisäksi voidaan edistää kansainvälisiä yhteishankkeita ja ripeyttää ilmastoratkaisujen käyttöönottoa. YK:n ilmastosopimuksen liepeillä olevia käytännön ilmastoratkaisuja edistäviä, yhteistyötä kannustavia ja lisätoimista keskustelevia foorumeja on mahdollista vahvistaa. Suomi voi olla aktiivinen näissä kaikissa toimissa. Suomi voi myös moninkertaistaa myönteisen ilmastovaikutuksensa tarjoamalla muun maailman käyttöön päästöjä vähentäviä ratkaisuja. Näistä ratkaisuista esitellään sata ratkaisua kattaen laajan kirjon suomalaista osaamista energiantuotannosta maatalouteen, teknologiasta poliittiseen ohjaukseen ja yritysten tuotteista kansalaisjärjestöjen hankkeisiin. Pariisin sopimus on yleisesti otettu positiivisesti niin suurimmissa päästäjämaissa, ilmastoneuvotteluja seuraavissa kansainvälisissä järjestöissä kuin mediassa. 12 suurinta päästäjää ovat hyvin tyytyväisiä sopimuksen tasapuolisuuteen ja vain hieman varauksellisia sopimuksen uskottavuuden suhteen. Järjestöissä ja median reaktioissa suhtautuminen on kuitenkin hajaantuneempaa. Raportissa tarkasteltujen 12 päästöiltään suurimman neuvotteluosapuolen INDC-tavoitteiden kunnianhimon taso, päästökehitys, päästöarvioiden laatu ja politiikkatoimet eroavat toisistaan hyvin paljon. Ilmastopolitiikan kunnianhimon tason vertailua kuitenkin hankaloittavat mm. joiden maiden päästöarvioiden huono luotettavuus sekä ns. yhteisten mutta erilaisten vastuiden periaate. Näihin haasteisiin vastaaminen on yksi merkittäviä kehitystehtäviä Pariisin sopimuksen jatkotyössä

PENGARUH KEADILAN ORGANISASI DENGAN MEDIASI STRATEGI KOPING TERHADAP BURNOUT PADA PEKERJA SOSIAL DINAS SOSIAL

Penelitian ini bertujuan untuk mengetahui apakah ada pengaruh keadilan organisasi dengan mediasi strategi koping terhadap burnout  pada pekerja sosial dinas  sosial. Subyek penelitian sebanyak 119 pekerja sosial Dinas Sosial. Data penelitian dikumpulkan dengan empat skala, yaitu skala keadilan organisasi, skala startegi koping berfokus kepada masalah, skala strategi koping berfokus pada emosi dan skala burnout. Data dianalisis dengan  menggunakan structural equation model (SEM). Hasil penelitian menyatakan bahwa  Keadilan organisasi (distributif, prosedural, interaksional) dengan mediasi strategi koping berpengaruh signifikan terhadap burnout dengan nilai β masing-masing -0.250, 0.203 dan 0.153 dengan p masing-masing 0.000, 0.02  dan 0.011. Temuan ini memberikan peluang  bagi peneliti berikutnya untuk menyelidiki lebih lanjut tentang keadilan organisasi melalui strategi lainnya terhadap burnout pada pekerja sosial dinas sosial

Implementation of the Paris Agreement and tasks to develop its rulebook

At the Paris climate conference (COP 21) in December 2015, the first global climate agreement was adopted, under which all Parties participate in climate change mitigation through nationally-determined contributions (NDCs). The first round of negotiations concerning the implementation of the Paris Agreement was held in Bonn, Germany, in May 2016. During this meeting, the three subsidiary bodies – the SBI, SBSTA and APA - launched discussions on how to create the necessary rules, modalities and procedures to implement the Paris Agreement. This work continues as the three bodies meet in context of COP 22 in Marrakech, Morocco, in November 2016. This report assesses the tasks to create the rules related to all key parts of the agreement: mitigation and adaptation, climate finance, transparency, land use and forestry, technology, capacity building, cooperative approaches, loss and damage as well as facilitating implementation and compliance. In addition to describing the tasks for each topic, the report analyses the role of Finland in implementing the Paris Agreement, and how Finnish know-how can be used in enhancing climate action worldwide

Vuoropuhelua ja vaikuttamista : Etnisten suhteiden neuvottelukunnan toimikauden 2016–2020 vaikuttavuuden arviointi

Etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) toimikauden 2016–2010 arvioinnissa tarkastellaan ETNOn tarkoitusta ja tehtäviä, työmuotoja, jäsenten ja heidän taustayhteisöjensä roolia, toimikauden onnistumisia ja haasteita sekä odotuksia jatkolle. Aineisto koostuu kyselyvastauksista (n=71), haastatteluista (n=9), arviointityöpajakeskusteluista sekä dokumenttiaineistosta. ETNO on erityisesti onnistunut vuorovaikutusareenana ja yhteistyön lisääjänä. Alue-ETNOjen toiminta on tällä kaudella suuntautunut itseohjautuvaan ja osallistavaan suuntaan, mitä pidettiin hyvänä. Tähän on myötävaikuttanut rahoituksen kohdentaminen pienhankkeille. ETNO Foorumi koettiin tarpeelliseksi ja toivottiin, että se järjestetään kerran vuodessa vaihdellen joko avoimena kaikille tai vain jäsenille. ETNOn isoimmat haasteet puolestaan liittyvät sen toiminnan laajuuteen ja tästä johtuviin erilaisiin tulkintoihin ETNOn perustehtävästä. Jäsenet toivoivat ETNOn toimintaan laajempaa maahanmuuttajien edustusta sekä parempia yhteyksiä poliittisiin päättäjiin. Kehittämisehdotuksina esitetään, että uuden toimikauden alussa toteutetaan aloituskeskustelu ETNOn tarkoituksesta ja tehtävistä, käynnistetään valtakunnallisen ETNOn ja alue-ETNOjen tiiviimpi yhteistyö, tarkistetaan jäsenistön lukumäärä ja edustavuus, jatketaan itseohjautuvuutta tukevia työskentelytapoja, valitaan yksi kantava teema toimikaudelle, palkataan tiedottaja, seurataan ETNOn lausuntojen ja kannanottojen vaikuttavuutta sekä tehdään esitys etnisiä suhteita koskevasta pitkittäistutkimuksesta