Lasten televisio : ilmainen lapsenvahti vai virikkeitä tarjoava kotiopettaja?

Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka kirjallinen osio käsittelee lastenohjelmia sekä vanhempien osuutta ja vastuuta turvallisen katsomiskokemuksen takaamisessa lapselle. Opinnäytetyön alussa kartoitan televisiosta tulevien lastenohjelmien tarjontaa sekä keskeistä tutkimuskenttää. Lasten televisionkatseluun pohjautuvat tutkimukset ja aiheen ympärillä käytävä keskustelu ovat yleisesti katsottuna hyvin negatiivissävytteisiä. Televisiota pidetään mahdollisena uhkana lapsen terveydelle ja kehitykselle. Lähes kaikki tutkijat asettavat lasten päivittäiselle television katselulle aikarajoitussuosituksen. He myös kehottavat vanhempia katsomaan televisiota lastensa kanssa. Vain näin voidaan turvata lapselle turvallinen ja mukava katsomiskokemus. Kanavat takaavat lapselle turvallisia ohjelmia, mutta kuinka paljon tuon lupauksen lisäksi tarvitaan vanhempien omaa harkintaa. Tein opinnäytetyötäni varten kyselytutkimuksen päiväkodissa olevien 1-5-vuotiaiden lasten vanhemmille. Siinä selvitin lasten televisionkatselutottumuksia ja -mieltymyksiä. Kyselytutkimuksesta selvisi, että vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, minkälaisia ohjelmia heidän lapsensa katsovat. Vanhemmat myös katsoivat usein ohjelmia yhdessä lastensa kanssa, mutta eivät yhtä usein kuin haluaisivat. Tässä syynä oli selvästi se, että lastenohjelmat tulevat sellaisiin aikoihin, jolloin vanhempien on tehtävä aamutoimia tai kotitöitä. Toinen syy, miksi vanhemmat eivät halunneet katsoa ohjelmia lastensa kanssa, oli ohjelmien tylsyys. Vanhemmat toivoivatkin enemmän ohjelmia, jotka tarjoaisivat myös heille jotakin. Näin taattaisiin paremmin lapselle turvallinen aikuinen mukaan katselutilanteeseen. Tutkin myös omien lasteni suhdetta televisioon ja television vaikutusta heihin. Myös ”turvallisilla” lastenohjelmilla oli vaikutusta heihin muun muassa pelkoja aiheuttaen. Myös katseluajalla oli suuri vaikutus heidän myöhempään käyttäytymiseen. Opinnäytetyössä tuli esille suuri ristiriita lastenohjelmien katsomisen suhteen. Toisaalta vanhemmat tarvitsivat ilmaista lapsenvahtia tehdessään itse kotitöitä. Toisaalta taas vanhemmat halusivat olla lastensa turvana katselukokemuksen aikana. Vanhempien vastuu on siis suuri, vaikka lastenohjelmat periaatteessa ovatkin turvallisia.My thesis studies children's programs on TV, and the role and responsibility of parents when creating a safe watching environment for children. In the beginning of my thesis I review what the TV has to offer for children and also study what research has been conducted before. The tone of the discussions and research dealing with children's television are generally negative. Almost all researchers would place a time limit for children to watch TV. They also recommend parents to watch TV with their children. This way a safe and nice watching experience can be ensured. TV channels promise safe programs for children but the question remains how much parent's own evaluation is needed in addition to that promise. For my thesis, I compiled a survey for parents whose children, between ages 1 and 5, go to kindergarten. The survey shows that parents are very interested in what programs children watch. Parents also watch TV with children but not as often as they would like. This is mainly because children's programs are aired at times when parents have to do tasks at home. Another reason why parents do not watch TV with children is that some parents find children's programs boring. Those parents were hoping for programs that would offer something for them as well. I also studied my own children's relationship with TV, and what influence TV has on them. I have realized that also the safe programs have a great effect on them causing fears etc. Also the time of the day when they watch TV has a great impact on their behavior. In summary, my thesis clarifies the controversy that children's TV-viewing generates. Parents really need that "free nanny" so that they can carry out domestic tasks. However, parents would like to watch TV with children to guarantee a safe watching experience. In conclusion, parent's responsibility is great even tough TV-channels promote safe children's programs

The impacts of nature connectedness on children's well-being : Systematic literature review

Direct and indirect well-being benefits of children and adolescent's nature connectedness are a growing societal interest. Accordingly, they are increasingly studied and the field of research is evolving rapidly. However, the conceptualization and operationalization of nature connectedness, well-being and their interaction, as well as the empirical methods that are used to analyze them, vary remarkably. We conducted a systematic literature review on how children's nature connectedness and its well-being impacts have been studied during the past two decades and what are the key findings regarding the connection. Our analysis covered qualitative and quantitative studies, which all showed the positive effects of nature connectedness on well-being. Qualitative studies gave a voice to children in defining nature and its well-being impacts, while quantitative studies measured the connection using various nature connectedness scales. We conclude with recommendations for developing the research field in the future to fulfil current research gaps and to guide societal development to support children's well-being.© 2022 The Authors. Published by Elsevier Ltd. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Vihreän siirtymän osaamis- ja koulutustarpeet VISIOS

Vihreästä siirtymästä on tullut muutaman viime vuoden aikana keskeinen yhteiskunnan ja talouden suuntaa määrittävä periaate. Uuteen teknologiaan ja kiinteään pääomaan liittyvien investointien lisäksi tarvitaan niiden käyttöön ja kehittämiseen soveltuvaa osaamista. Käynnissä olevan vuosikymmenen aikana vihreän siirtymän työvoimatarve kohdistuu erityisesti energiatehokkuuden parantamisen, energiahuollon, rakentamisen ja liikenteen investointien tehtäviin. Työvoimatarpeet kohdistuvat monipuolisesti eri koulutustasojen osaajiin. Tässä siirtymän vaiheessa suorittavan työn työntekijöiltä vaadittava vihreä osaaminen ei poikkea merkittävästi työntekijöiden nykyisistä osaamisprofiileista. Tämä korostaa erityisesti jatkuvan oppimisen palvelujen tarvetta. Kaikkiaan vihreän siirtymän myötä korkean osaamisen ammattien ja tutkimusosaamisen kysyntä kasvaa, tukeutuuhan vihreä siirtymä pitkälti uusien ratkaisujen kehittämiseen ja soveltamiseen. Pidemmällä aikavälillä vihreä siirtymä vaikuttaa laajaan joukkoon ammatteja, kansalaisten arkisiin ratkaisuihin ja kokemuksiin yhteiskunnallisesta kehityksestä. Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää, että kestävyysosaamista vahvistetaan kaikilla kouluasteilla, kaikissa koulutusmuodoissa ja -ohjelmissa. Erityisesti olisi tarve painottaa transformatiivisen, nykyisiä käytäntöjä, taitoja ja rakenteita kyseenalaistavan oppimisen roolia osana vihreän siirtymän osaamispohjan rakentamista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Hiilinieluja ja ilmastohyötyjä hallituin riskein : Metsäsektorin ohjauskeinojen monitieteinen analyysi

Suomi ei ole saavuttamassa EU LULUCF-asetuksen mukaisia maankäyttösektorin ilmastotavoitteitaan vuosille 2021–2025. Myös vuosien 2026–2030 tavoitteiden ja Suomen oman hiilineutraalisuustavoitteen 2035 saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Metsien hakkuut ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaan puun kysynnän vuoksi ja 1950-luvulta alkanut metsien kokonaiskasvu on taittunut. Puun kysynnän on ennustettu edelleen voimistuvan tulevaisuudessa. Hillintätoimien toteutus ei ole käynnistynyt tarvittavassa laajuudessa, vaikka hillintäkeinoja onkin tunnistettu muun muassa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa, ja metsätalouden kannustinjärjestelmää on uudistettu. Jos maankäyttösektorin ilmastotavoitteita ei saavuteta, Suomelle voi koitua merkittäviä taloudellisia kustannuksia nieluyksiköiden ostamisesta EU:n muilta jäsenmailta tai päästöjen vähentämisestä muilla sektoreilla. Metsien nielun vahvistamiseksi tarvitaankin hillintää tukevaa ja metsänhoitoa ohjaavia ohjauskeinoja. Hiilinieluja ja ilmastohyötyjä hallituin riskein: Metsiä ja puutuotteita koskevat ohjauskeinot (Hilmari) -hankkeessa arvioitiin kahdeksaa eri metsäsektorin ohjauskeinoa niiden kustannusvaikuttavuuden, ympäristövaikutusten, sosiaalisen hyväksyttävyyden ja lainsäädännön näkökulmasta. Työn pohjalta suositeltiin tehokkaita ja nopeita keinoja toteuttaa kattavaa ohjausta metsäsektorilla. Tehokas ohjauskeinokokonaisuus voitaisiin toteuttaa hiilikorvauksen, puurakentamisen tukemisen sekä maankäytön muutosmaksun avulla. Nämä ohjauskeinot ovat maankäyttömuutosmaksua lukuun ottamatta laajasti metsäsektorin toimijoiden hyväksymiä ja myös lainsäännöllisesti mahdollisia ohjauskeinoja. Hiilikorvauksen käytännön toteutukseen liittyy kuitenkin avoimia kysymyksiä, jotka on selvitettävä ennen käyttöönottoa. Siirtymävaiheen ratkaisuna sääntelyyn perustuvat uudistushakkuun läpimittarajat tai korvaus kiertoajan pidentämisestä voitaisiin toteuttaa todennäköisesti nopeammin. Hakkuiden vuotaminen ohjausjärjestelmän ulkopuolelle heikentää hillinnän tehoa. Tehokas hillintä vaatiikin, että mahdollisimman suuri osa Suomen talousmetsien pinta-alasta on ohjauskeinon piirissä. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvissa järjestelmissä kattavuuteen voidaan vaikuttaa joko suoraan sääntelyllä tai kiinnittämällä huomiota maksettavien korvauksien suuruuteen sekä toteutuksen yksityiskohtiin ja neuvontaan. Suomen metsiä koskevan ilmasto-ohjauksen yhteys- ja ristikkäisvaikutuksia olemassa olevan ohjauksen kanssa tulisi jatkossa tarkastella kattavasti, ja varmistaa, että kokonaisuus edistää sekä ilmastopolitiikan, että metsien käytölle asetettujen muiden tavoitteiden toteutumista. Ohjauskeinokokonaisuuden aiheuttamia kustannuksia on syytä verrata EU:n sisältä hankittujen nieluyksiköiden kustannuksiin

Lasten televisio : ilmainen lapsenvahti vai virikkeitä tarjoava kotiopettaja?

Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka kirjallinen osio käsittelee lastenohjelmia sekä vanhempien osuutta ja vastuuta turvallisen katsomiskokemuksen takaamisessa lapselle. Opinnäytetyön alussa kartoitan televisiosta tulevien lastenohjelmien tarjontaa sekä keskeistä tutkimuskenttää. Lasten televisionkatseluun pohjautuvat tutkimukset ja aiheen ympärillä käytävä keskustelu ovat yleisesti katsottuna hyvin negatiivissävytteisiä. Televisiota pidetään mahdollisena uhkana lapsen terveydelle ja kehitykselle. Lähes kaikki tutkijat asettavat lasten päivittäiselle television katselulle aikarajoitussuosituksen. He myös kehottavat vanhempia katsomaan televisiota lastensa kanssa. Vain näin voidaan turvata lapselle turvallinen ja mukava katsomiskokemus. Kanavat takaavat lapselle turvallisia ohjelmia, mutta kuinka paljon tuon lupauksen lisäksi tarvitaan vanhempien omaa harkintaa. Tein opinnäytetyötäni varten kyselytutkimuksen päiväkodissa olevien 1-5-vuotiaiden lasten vanhemmille. Siinä selvitin lasten televisionkatselutottumuksia ja -mieltymyksiä. Kyselytutkimuksesta selvisi, että vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, minkälaisia ohjelmia heidän lapsensa katsovat. Vanhemmat myös katsoivat usein ohjelmia yhdessä lastensa kanssa, mutta eivät yhtä usein kuin haluaisivat. Tässä syynä oli selvästi se, että lastenohjelmat tulevat sellaisiin aikoihin, jolloin vanhempien on tehtävä aamutoimia tai kotitöitä. Toinen syy, miksi vanhemmat eivät halunneet katsoa ohjelmia lastensa kanssa, oli ohjelmien tylsyys. Vanhemmat toivoivatkin enemmän ohjelmia, jotka tarjoaisivat myös heille jotakin. Näin taattaisiin paremmin lapselle turvallinen aikuinen mukaan katselutilanteeseen. Tutkin myös omien lasteni suhdetta televisioon ja television vaikutusta heihin. Myös ”turvallisilla” lastenohjelmilla oli vaikutusta heihin muun muassa pelkoja aiheuttaen. Myös katseluajalla oli suuri vaikutus heidän myöhempään käyttäytymiseen. Opinnäytetyössä tuli esille suuri ristiriita lastenohjelmien katsomisen suhteen. Toisaalta vanhemmat tarvitsivat ilmaista lapsenvahtia tehdessään itse kotitöitä. Toisaalta taas vanhemmat halusivat olla lastensa turvana katselukokemuksen aikana. Vanhempien vastuu on siis suuri, vaikka lastenohjelmat periaatteessa ovatkin turvallisia.My thesis studies children's programs on TV, and the role and responsibility of parents when creating a safe watching environment for children. In the beginning of my thesis I review what the TV has to offer for children and also study what research has been conducted before. The tone of the discussions and research dealing with children's television are generally negative. Almost all researchers would place a time limit for children to watch TV. They also recommend parents to watch TV with their children. This way a safe and nice watching experience can be ensured. TV channels promise safe programs for children but the question remains how much parent's own evaluation is needed in addition to that promise. For my thesis, I compiled a survey for parents whose children, between ages 1 and 5, go to kindergarten. The survey shows that parents are very interested in what programs children watch. Parents also watch TV with children but not as often as they would like. This is mainly because children's programs are aired at times when parents have to do tasks at home. Another reason why parents do not watch TV with children is that some parents find children's programs boring. Those parents were hoping for programs that would offer something for them as well. I also studied my own children's relationship with TV, and what influence TV has on them. I have realized that also the safe programs have a great effect on them causing fears etc. Also the time of the day when they watch TV has a great impact on their behavior. In summary, my thesis clarifies the controversy that children's TV-viewing generates. Parents really need that "free nanny" so that they can carry out domestic tasks. However, parents would like to watch TV with children to guarantee a safe watching experience. In conclusion, parent's responsibility is great even tough TV-channels promote safe children's programs

Toimintaterapeutin rooli terveydenhuollon päivystyksessä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa toimintaterapeutin roolia Suomen päivystyksissä vuonna 2013. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, jonka avulla selvitettiin päivystyksille annettujen toimintaterapiapalveluiden määrää, sisältöä, tyypillisimpiä asiakasryhmiä sekä toimintaterapiapalveluiden kehittämistarpeita. Tutkimuksen otanta toteutettiin kokonaisotantana, jossa perusjoukko koostui perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimintaterapeuteista, jotka työskentelivät keskussairaaloissa, muissa sairaaloissa sekä suurimmissa terveyskeskuksissa, ja joiden työpaikalla oli myös päivystystoimintaa. Kysely lähetettiin 75 toimintaterapeutille, joista 57 vastasi. Kyselyn vastausprosentiksi saatiin 76 prosenttia. Kyselyssä käytettiin Toimintaterapianimikkeistöön 2003 perustuvia käsitteitä, jotka ovat yhteiset kaikille Suomen toimintaterapeuteille. Toimintaterapeuteista 23 antoi palveluja päivystyksille ja heistä vain kolme kuului päivystyksen moniammatilliseen tiimiin. Lähetteet tulivat toimintaterapiaan pääsääntöisesti lääkäriltä ja potilaat olivat yleisimmin työikäisiä. Toimintaterapiaan ohjautuvien potilaiden päivystykseen tulosyynä oli yleisimmin käsi- ja yläraajavammat. Toimintaterapian sisällössä painottui asiakkaan toimintavalmiuksien arviointi ja edistäminen sekä ortoosin ja apuvälineiden käyttöä edistävä neuvonta ja ohjaus. Toimintaterapian muu asiakastyö painottui dokumentointiin ja tiedon hankintaan. Toimintaterapeutit nostivat työssään vahvuudeksi erityisesti ortoosien valmistuksen ja toivoivat tulevaisuudessa lisäresursseja päivystyksen toimintaterapiapalveluihin. Päivystyksen toimintaterapiapalvelut ovat melko uusi toimintaterapeuttien työalue. Tiedotusta toimintaterapian mahdollisuuksista tulisi jatkossa lisätä, jotta palveluiden hyödyntäminen olisi tehokasta ja oikea-aikaista. Ulkomaisten tutkimusten mukaan toimintaterapeuttien työssä painottui vanhusten turvallisen kotiutumisen tukeminen. Vanhusten määrä kasvaa Suomessa, joten vanhusten toimintaterapiapalvelujen mahdollisuudet tulisi tunnistaa myös päivystyksissä.The purpose of this study was to define the role of occupational therapists working for the emergency departments in Finland in year 2013. The data was collected by using a questionnaire to determine the amount and content of occupational therapy, most typical patient groups and possible needs of development in occupational therapy services at the emergency departments. Occupational therapists in this study were selected by means of the census that consisted of the therapists working in hospitals and central hospitals or healthcare centers with emergency department. The questionnaire was sent to 75 occupational therapists and 57 of them responded. That makes the response rate of this study to be 76 per cent. The official terminology (2003) of the Finnish Association of Occupational Therapists that defines the common terms used in occupational therapy in Finland was used in the questionnaire. 23 occupational therapists gave their services for the emergency departments but only three of them belong to the multi-professional team of the emergency departments. Most referrals to occupational therapy are made by doctors and most of the patients were adults at the working age. Most of the patients were sent to occupational therapy because traumas of the upper limb and hand. The occupational therapy given mainly consisted of the evaluations and assistance of occupational performance components and giving information in the use of documentation and collecting information. The occupational therapists named the making of orthosis as their speciality and hoped for more resources to occupational therapy in the emergency departments. Working at the emergency departments is relatively new field of work in occupational therapy. The awareness of the possibilities of occupational therapy in emergency departments should be raised in the future to make sure that the use of occupational therapy and the timing of it would be effective. According to the foreign studies occupational therapy is focused on to facilitate safe discharge for the elderly. The number of elderly people in increasing in Finland and that is why the opportunities for the use of occupational therapy in the emergency departments should be recognized

Ekosysteemitilinpidon käytön esteet ja mahdollistajat

Ekosysteemitilinpito on uusi menetelmä, joka mahdollistaa luonnon arvojen ottamisen mukaan päätöksentekoon. Aikaisemmat ympäristötilinpidon menetelmät eivät ole onnistuneet sisällyttämään luonnon arvoja päätöksenteon järjestelmiin, ja niiden käyttö on jäänyt rajalliseksi. On siis tärkeää arvioida sitä, miten ekosysteemitilinpidosta voidaan tehdä päätöksenteon kannalta oleellinen. Tutkimukseni tavoite on kartoittaa ekosysteemitilinpidon käytön esteitä ja mahdollistajia sekä tarjota näkemys siihen, miten ekosysteemitilinpidosta voi tehdä käytettävää. Ekosysteemitilinpidon kirjallisuus on sen uutuuden vuoksi rajallista, joten kirjallisuuskatsaukseni kohdistui ympäristötilinpidon käytön esteisiin ja mahdollistajiin. Täydensin kirjallisuuskatsausta haastattelemalla ekosysteemitilinpidon asiantuntijoita Norjasta ja Saksasta. Molemmat maat ovat käynnistäneet ekosysteemitilinpidon tilien kokoamisen ja haastattelut tarjoavat näkemyksen toteutuksen alkuvaiheista. Tutkielmani päätulokset ovat ekosysteemitilinpidon käytön esteiden ja mahdollistajien kategorisointi sekä kolme pääviestiä käytettävien tilien tuottamiseen. Järjestin esteet ja mahdollistajat 12 kategoriaan. Kategoriat kuuluvat kolmen pääteeman alle: poliittiset, rakenteelliset ja sovellettavuuteen liittyvät. Esteiden ja mahdollistajien kategorisointi tukee ekosysteemitilinpidon toteutuksen suunnittelua, sillä ne mahdollistavat haasteiden ennakoinnin ja toteutuksen suunnittelun siten, että tileistä saadaan mahdollisimman käytettävät. Ensimmäinen pääviestini on, että tilien toteuttaminen kattavasti vaatii riittävien resurssien varmentamisen. Toinen pääviestini on, että ekosysteemitilinpito vaatii osaamista ja dataa monesta eri organisaatiosta, joten on tärkeää, että yhteistyön muodosta, rooleista ja vastuista sovitaan. Kolmas pääviestini on, että esteet ja mahdollistajat ovat toisistaan riippuvaisia, ja riippuvuudesta johtuen yhden kategorian edistäminen johtaa positiiviseen kierteeseen, jota hyödyntämällä tilien käytettävyyttä voidaan edistää tehokkaasti.Ecosystem accounting is a new framework for integrating the value of nature into decision-making. Previous measures of natural capital accounting have not been able to achieve policy relevancy and have only limited use cases. It is important to look into the usability of ecosystem accounting, to ensure that it is implemented in a way that supports decision-making. The goal of my research is to provide a categorization of barriers and enablers of use, as well as provide some insight into how to make ecosystem accounting usable for decision-making. There is only limited literature on ecosystem accounting, so I conducted a scoping literature review on barriers and enablers of use of natural capital accounting to look into the issues and opportunities in making ecosystem accounting usable. I complemented this literature review with interviews of ecosystem accounting experts from Norway and Germany. Both countries have started the implementation journey and thus provide a view into the active development phase. My main results are the categorization of barriers and enablers of use of ecosystem accounting, as well as main messages for creating usable accounts. I categorized the barriers and enablers into 12 categories under three themes of political, structural and relevancy related barriers and enablers. The categories can be used when planning implementation to identify potential issues and to plan accounts to be as usable as possible. I have three main messages for compiling usable ecosystem accounts. First, sufficient resources are essential in gathering comprehensive accounts. Second, compiling the accounts rely on cooperation of multiple institutions, thus there is a need to agree on forms of coordination. Third, the categories of barriers and enablers are interconnected, and thus there are positive feedback loops that can support making ecosystem accounts usable for policymaking

Vetovoimaa hoitotyöhön : hoitohenkilökunnan työhön sitoutumisen edistäminen arvostavalla johtamisella

Hoitoala on uudenlaisten haasteiden edessä suurten ikäluokkien eläköityessä ja nuorempien hoitajien vaihtaessa alaa uransa alkuvaiheessa. Hoitotyön vetovoiman edistäminen on avainasemassa, jotta hoitoalalle saadaan tulevaisuudessakin osaavaa hoitohenkilökuntaa. Hoitohenkilökunnan sitouttaminen työhönsä on tärkeää henkilökunnan riittävyyden turvaamiseksi. Arvostavalla johtamisella voidaan edistää hoitotyön vetovoimaa sekä hoitohenkilökunnan työhön sitoutumista. Arvostava johtaminen on tuen ja tunnustuksen antamista, palkitsemista sekä ammatillisuuden arvostamista. Arvostavalla johtajalla on hyvät välit henkilöstön kanssa, ja johtamistyyli on arvokkuuden tunnetta korostavaa. Tämän kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä toteutetun opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tekijöitä, jotka ovat yhteydessä hoitohenkilökunnan työpaikan tai ammatin vaihtamiseen sekä työhön sitoutumiseen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää arvostavan johtamisen yhteyttä hoitotyön vetovoimaan hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Opinnäytetyössä käytettiin Merja Harmoisen (2014) kehittämää kyselylomaketta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhden toimialueen hoitohenkilökunnalta (N=420) keväällä 2020 sähköisellä kyselylomakkeella, ja vastausprosentiksi muodostui 22 % (n=91). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS Statistics -ohjelmistolla. Tulosten mukaan heikot mahdollisuudet urakehitykseen (41 %), työmäärä (48 %) sekä halu nähdä muita työpaikkoja (45 %) nousivat etenkin nuorten ja vähän työkokemusta omaavien hoitohenkilökunnan edustajien tärkeimmiksi tekijöiksi harkita työpaikan vaihtamista. Vanhemmat ja pidemmän työkokemuksen omaavat hoitohenkilökunnan edustajat harkitsivat työpaikan vaihtamista todennäköisemmin työpaikkakiusaamisen takia. Ylempien johtajien arvostus ei vastaajien mukaan välity hoitohenkilökunnalle. Vanhemmat ja pitkän työkokemuksen omaavat hoitohenkilökunnan edustajat ovat todennäköisemmin sitoutuneempia itse organisaatioon, mutta vähemmän halukkaita joustamaan työnantajan palveluksessa kuin nuoremmat. Tulosten perusteella arvostava johtaminen toteutui kokonaisuudessaan hyvin palkkaa ja palkitsemista lukuun ottamatta.Health Care Services will face a shortage of workers in the future when older nurses retire and younger nurses change their profession. Appreciative leadership helps to promote the attractiveness of the Health Care field and it also helps in the commitment of nursing staff to their work. The purpose was to explore the factors that motivate nurses to change their workplace or change their profession and the factors that affect their work commitment. The aim was to study the relationship between appreciative leadership and work attractiveness in the Health Care field from the perspective of healthcare workers at one University Hospital. This was a quantitative study based on an electronic questionnaire. The research material was collected from the nursing staff (N=420) in the spring of 2020. The response rate was 22 % (n=91). The data were analyzed using SPSS Statistics software. The most important factors, for younger workers to consider changing their profession or changing their workplace are poor opportunities for career development and the desire to see other jobs. Older workers were more likely to consider changing jobs due to workplace bullying. Appreciative management was overall well implemented with the exception of salary and remuneration

Sairaanhoitajien työhön sitoutuminen ja arvostava johtaminen yliopistosairaalassa

Tutkimuksen tarkoitus: Kuvata arvostavan johtamisen toteutumista erikoissairaanhoidossa työskentelevien sairaanhoitajien näkökulmasta. Aineisto ja menetelmät: Aineisto kerättiin Suomessa e-lomakekyselynä yhden yliopistosairaalan toimialueen sairaanhoitajilta (N=420) keväällä 2020. Vastausprosentti oli 22. Kyselylomakkeena käytettiin Arvostavan johtamisen mittaria. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Tulokset: Alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat (n=46) arvioivat työsuhteen määräaikaisuuden, riittämättömien työetujen ja halun nähdä muita työpaikkoja nykyisen työn vaihtamisen syinä. Yli 35-vuotiaat, pitkään alalla olleet sairaanhoitajat (n=45) olivat muita sitoutuneempia organisaatioon, mutta haluttomampia joustamaan muutoksissa. Vähemmän alan työkokemusta omanneet harkitsivat ammatinvaihtoa viiden vuoden sisällä. Arvostava johtaminen toteutui hyvin kaikilla osa-alueilla. Päätelmät: Nuorempien, työuransa alussa olevien sairaanhoitajien ammatillista kasvua tulee tukea kehittämällä mentorointia. Kokeneet yli 35-vuotiaat olivat tyytyväisiä työskentelyynsä nykyisessä organisaatiossa, joten heidän myönteinen asenteensa olisi tärkeää saada välitettyä uusille sairaanhoitajill