Characteristics of Slow Progression to Type 1 Diabetes in Children With Increased HLA-Conferred Disease Risk

Context: Characterization of slow progression to type 1 diabetes (T1D) may reveal novel means for prevention of T1D. Slow progressors might carry natural immunomodulators that delay beta-cell destruction and mediate preservation of beta-cell function. Objective: To identify demographic, genetic, and immunological characteristics of slow progression from seroconversion to clinical T1D. Design: H LA-susceptible children (n = 7410) were observed from birth for islet cell antibody (ICA), insulin autoantibody (IAA), glutamic acid decarboxylase (GADA), and islet antigen-2 autoantibodies (IA-2A), and for clinical T1D. Disease progression that lasted >= 7.26 years (slowest) quartile from initial seroconversion to diagnosis was considered slow. Autoantibody and genetic characteristics including 45 non-HLA single nucleotide polymorphisms (SNPs) predisposing to T1D were analyzed. Results: By the end of 2015, 1528 children (21 %) had tested autoantibody positive and 247 (16%) had progressed to T1D. The median delay from seroconversion to diagnosis was 8.7 years in slow (n = 62, 25%) and 3.0 years in other progressors. Compared with other progressors, slow progressors were less often multipositive, had lower ICA and IAA titers, and lower frequency of IA-2A at seroconversion. Slow progressors were born more frequently in the fall, whereas other progressors were born more often in the spring. Compared with multipositive nonprogressors, slow progressors were younger, had higher ICA titers, and higher frequency of IAA and multiple autoantibodies at seroconversion. We found no differences in the distributions of non-HLA SNPs between progressors. Conclusions: We observed differences in autoantibody characteristics and the season of birth among progressors, but no characteristics present at seroconversion that were specifically predictive for slow progression.Peer reviewe

Characterisation of rapid progressors to type 1 diabetes among children with HLA-conferred disease susceptibility

Aims/hypothesis In this study, we aimed to characterise rapid progressors to type 1 diabetes among children recruited from the general population, on the basis of HLA-conferred disease susceptibility. Methods We monitored 7410 HLA-predisposed children participating in the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) study for the development of beta cell autoimmunity and type 1 diabetes from birth over a median follow-up time of 16.2 years (range 0.9-21.1 years). Islet cell antibodies (ICA) and autoantibodies to insulin (IAA), GAD (GADA) and islet antigen 2 (IA-2A) were assessed as markers of beta cell autoimmunity. Rapid progression was defined as progression to clinical type 1 diabetes within 1.5 years of autoantibody seroconversion. We analysed the association between rapid progression and demographic and autoantibody characteristics as well as genetic markers, including 25 non-HLA SNPs predisposing to type 1 diabetes. Results Altogether, 1550 children (21%) tested positive for at least one diabetes-associated autoantibody in at least two samples, and 248 (16%) of seroconverters progressed to type 1 diabetes by the end of 2015. The median time from seroconversion to diagnosis was 0.51 years in rapid progressors (n = 42, 17%) and 5.4 years in slower progressors. Rapid progression was observed both among young ( 7 years), resulting in a double-peak distribution of seroconversion age. Compared with slower progressors, rapid progressors had a higher frequency of positivity for multiple (>= 2) autoantibodies and had higher titres of ICA, IAA and IA-2A at seroconversion, and there was a higher prevalence of the secretor genotype in the FUT2 gene among those carrying the high-risk HLA genotype. Compared with autoantibody-positive non-progressors, rapid progressors were younger, were more likely to carry the high-risk HLA genotype and a predisposing SNP in the PTPN22 gene, had higher frequency of ICA, IAA, GADA and IA-2A positivity and multipositivity, and had higher titres of all four autoantibodies at seroconversion. Conclusions/interpretation At seroconversion, individuals with rapid progression to type 1 diabetes were characterised by a younger age, higher autoantibody titres, positivity for multiple autoantibodies and higher prevalence of a FUT2 SNP. The double-peak profile for seroconversion age among the rapid progressors demonstrates for the first time that rapid progression may take place not only in young children but also in children in early puberty. Rapid progressors might benefit from careful clinical follow-up and early preventive measures.Peer reviewe

Osaamisen huoltovarmuus Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaamisessa

Sipilän hallituksen strategisen ohjelman linjaus, jonka mukaan Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin soti-laallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolus-tusteollisuutta kertoo siitä, että teollisuuden ja tiedeyhteisön osaamisesta on pidettävä jatkuvasti ja kaikissa oloissa tarkkaan huolta, jotta puolustusvoimat kykenee täyttämään omat velvoitteensa. Linjaus on erityisen keskeinen tulevien, pitkävaikutteisten meri- ja ilmavoimien materiaalihankintojen johdosta, joiden osalta huo-mio kohdistuu tulevaisuudessa tarvittavan sotilaallisen huoltovarmuuden edellyttämään teknologiseen ja teol-liseen perustaan. Tässä selvityksessä tarkasteltiin osaamispohjaisen huoltovarmuuden keskeisiä kehitysnäkymiä ja toimenpi-teitä, joilla huoltovarmuutta voidaan tukea pitkällä aikajänteellä. Hankkeessa kartoitettiin osaamisen huolto-varmuuden kriittisten osa-alueiden nykytilaa, minkä jälkeen suoritettiin tarkempi analyysi kolmen valitun tek-nologia-alueen kohdalla. Edellisen lisäksi suoritettiin pitkän aikavälin ennakointitoimintaa tähän tarkoitukseen kehitetyn osaamistutkan avulla, joka toimii työkaluna osaamisen tilannekuvan luomiseen. Tutkimuksen tulok-sena syntyi osaamisen tilannekuvan konsepti, joka tarjoaa keinon Suomen puolustuksen teknisten ja muiden osaamistarpeiden seurantaan sekä mahdollisuuden vaikuttaa maan kannalta välttämättömän teknologia-osaamisen kehittymiseen ja sen ylläpitoo

Metabolomic Profiling of Extracellular Vesicles and Alternative Normalization Methods Reveal Enriched Metabolites and Strategies to Study Prostate Cancer-Related Changes

Body fluids are a rich source of extracellular vesicles (EVs), which carry cargo derived from the secreting cells. So far, biomarkers for pathological conditions have been mainly searched from their protein, (mi) RNA, DNA and lipid cargo. Here, we explored the small molecule metabolites from urinary and platelet EVs relative to their matched source samples. As a proof-of-concept study of intra-EV metabolites, we compared alternative normalization methods to profile urinary EVs from prostate cancer patients before and after prostatectomy and from healthy controls. Methods: We employed targeted ultra-performance liquid chromatography-tandem mass spectrometry to profile over 100 metabolites in the isolated EVs, original urine samples and platelets. We determined the enrichment of the metabolites in the EVs and analyzed their subcellular origin, pathways and relevant enzymes or transporters through data base searches. EV-and urine-derived factors and ratios between metabolites were tested for normalization of the metabolomics data. Results: Approximately 1 x 10(10) EVs were sufficient for detection of metabolite profiles from EVs. The profiles of the urinary and platelet EVs overlapped with each other and with those of the source materials, but they also contained unique metabolites. The EVs enriched a selection of cytosolic metabolites including members from the nucleotide and spermidine pathways, which linked to a number of EV-resident enzymes or transporters. Analysis of the urinary EVs from the patients indicated that the levels of glucuronate, D-ribose 5-phosphate and isobutyryl-L-carnitine were 2-26-fold lower in all pre-prostatectomy samples compared to the healthy control and post-prostatectomy samples (p <0.05). These changes were only detected from EVs by normalization to EV-derived factors or with metabolite ratios, and not from the original urine samples. Conclusions: Our results suggest that metabolite analysis of EVs from different samples is feasible using a high-throughput platform and relatively small amount of sample material. With the knowledge about the specific enrichment of metabolites and normalization methods, EV metabolomics could be used to gain novel biomarker data not revealed by the analysis of the original EV source materials.Peer reviewe

Kotimaista valkuaisomavaraisuutta ja ympäristöä tukeva välikasvatusporsaiden ruokinta

Tilaseurannassa selvitettiin valkuaislähteiden soveltuvuutta välikasvatusporsaiden liemiruokintaan, niiden vaikutuksia porsaiden tuotanto-ominaisuuksiin (päiväkasvu, rehun syönti ja rehuhyötysuhde) ja hyvinvointiin (hännänpurenta ja kuolleisuus). Tutkitut kotimaiset valkuaisrehukomponentit olivat ohravalkuaisrehu (OVR) ja härkäpapu. Seurannassa oli yhteensä 560 Duroc-kolmiroturisteytysporsasta, joiden alkupaino oli keskimäärin 9.1 kg. Porsaat jaettiin kontrolli- ja koeryhmään. Havaintoyksikkönä kokeessa oli venttiili. Jokaisella venttiilillä oli 40 porsasta. Kontrollirehu sisälsi ohraa, vehnää, kauraa, kasviöljyä, soijapohjaista täydennysrehua ja ohravalkuaisrehua. Koerehussa soijan sijaan käytettiin härkäpapua sekä härkäpapuruokinnan koostumusta täydentävää rehua. Porsailla oli kolmivaiheinen vapaa liemiruokinta ja rehunkulutusta seurattiin tilan ruokintalaitteella. Porsaat punnittiin kokeen alussa, ruokintajaksojen vaihtuessa ja kokeen lopussa. Porsaat kasvoivat keskimäärin 480 g päivässä eikä päiväkasvussa ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Rehunkulutus koko kokeen aikana eläintä kohti oli 342 MJ NEk ja 30.4 kg ka, eikä ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja. Myöskään rehuhyötysuhteissa ei ryhmien välillä tullut merkitseviä eroja. Välikasvattamossa olennaista on, että porsaat kasvavat nopeasti, tasaisesti ja rehutehokkaasti välityspainoonsa. Molemmissa ruokintaryhmissä yli 75% porsaista myytiin eteenpäin 49 vuorokauden sisällä vieroituksesta. Kontrolliryhmästä suurin osa porsaista myytiin 46‒47 päivän kuluttua (54%) ja koeryhmästä 39‒40 päivän kuluttua vieroituksesta (47%). Koeryhmän porsaita jäi kuitenkin koeseurannan puitteissa merkittävästi enemmän jäljelle (21 vs 12%) suhteessa myytyjen porsaiden määrään. Tilaseurannan tulokset viittaavat siihen, että härkäpavulla ja siihen sopivilla täydennyksillä voitaisiin korvata rehun soija vilja-OVR‒pohjaisella ruokinnalla. Kontrolli- ja koeryhmän porsaiden välillä ei ollut merkittävää eroa tuotantotuloksissa. Tutkimustietoon perustuvien johtopäätösten saamiseksi vaaditaan kuitenkin jatkotutkimuksia suuremmalla havaintomäärällä tai tarkentamalla koeasetelmaa esimerkiksi porsaskohtaisin lisäpunnituksin. &nbsp

Self-assembled cellulose nanofiber-carbon nanotube nanocomposite films with anisotropic conductivity

In this study, a nanocellulose-based material showing anisotopic conductivity is introduced. The material has up to 1000 times higher conductivity along the dry-line boundary direction than along the radial direction. In addition to the material itself, the method to produce the material is novel and is based on the alignment of cationic cellulose nanofibers (c-CNFs) along the dry-line boundary of an evaporating droplet composed of c-CNFs in two forms and conductive multi-walled carbon nanotubes (MWCNTs). On the one hand, c-CNFs are used as a dispersant of MWCNTs, and on the other hand they are used as an additional suspension element to create the desired anisotropy. When the suspended c-CNF is left out, and the nanocomposite film is manufactured using the high energy sonicated c-CNF/MWCNT dispersion only, conductive anisotropy is not present but evenly conducting nanocomposite films are obtained. Therefore, we suggest that suspending additional c-CNFs in the c-CNF/MWCNT dispersion results in nanocomposite films with anisotropic conductivity. This is a new way to obtain nanocomposite films with substantial anisotropic conductivity.publishedVersionPeer reviewe

Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti

Kestävä energia- ja ilmastopolitiikka ja uusiutuvien rooli Suomessa (KEIJU) – tutkimushankkeessa on tarkasteltu laaja-alaisesti kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Tässä raportissa on esitetty marraskuussa 2016 julkaistun Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioiden tulokset. Keskeinen johtopäätös on, että esitetyillä linjauksilla Suomi voi saavuttaa sekä EU:n asettaman taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen että kansalliset tavoitteet liittyen uusiutuvan energian lisäämiseen,fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen ja energian hankinnan omavaraisuuteen. Suurin osakasvihuonekaasupäästöjen vähennystarpeesta taakanjakosektorilla toteutuisi liikenteessä, mutta päästötvähenevät myös rakennusten erillislämmityksessä, maataloudessa, työkoneissa, F-kaasuissa ja jätehuollossa. Energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden toteuttaminen vaikuttaa taloudelliseen ohjaukseen ja kansantalouteen. Vaikutusarvioissa kansantuote supistuisi 2030 noin 0,6 prosenttiyksikköä verrattuna perusuraan. Työllisyys pienenisi noin 0,15 prosenttiyksikköä perusuraan verrattuna, mutta kasvaisi kuitenkin yli kolme prosenttia vuoteen 2015 verrattuna Uusiutuvista energialähteistä eniten kasvaa puuperäisen bioenergian käyttö. Suomen metsien hakkuumahdollisuudet riittävät sekä metsä- ja energiateollisuuden arvioidun raaka-ainetarpeen tyydyttämiseen. Metsät ovat jatkossakin nettohiilinielu, mutta jos kotimaisen runkopuun hakkuut kasvavat arvioiden mukaisesti noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, ennakoidaan hiilinielun pienenevän vuosina 2021-2030 noin puoleen nykyisestä. Strategia vaikuttaa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, ilmansaasteisiin sekä ihmisten terveyteen ja elinoloihin. Linjausten käytännön toteutuksen yksityiskohdat ovat olennaisia. Ne määräävät mm. kuinka voimakkaasti puunkäytön lisäys vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja mitä hyvinvointivaikutuksia kohdistuu eri väestönryhmiin

Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti

Kestävä energia- ja ilmastopolitiikka ja uusiutuvien rooli Suomessa (KEIJU) – tutkimushankkeessa on tarkasteltu laaja-alaisesti kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Tässä raportissa on esitetty marraskuussa 2016 julkaistun Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioiden tulokset. Keskeinen johtopäätös on, että esitetyillä linjauksilla Suomi voi saavuttaa sekä EU:n asettaman taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen että kansalliset tavoitteet liittyen uusiutuvan energian lisäämiseen,fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen ja energian hankinnan omavaraisuuteen. Suurin osakasvihuonekaasupäästöjen vähennystarpeesta taakanjakosektorilla toteutuisi liikenteessä, mutta päästötvähenevät myös rakennusten erillislämmityksessä, maataloudessa, työkoneissa, F-kaasuissa ja jätehuollossa. Energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden toteuttaminen vaikuttaa taloudelliseen ohjaukseen ja kansantalouteen. Vaikutusarvioissa kansantuote supistuisi 2030 noin 0,6 prosenttiyksikköä verrattuna perusuraan. Työllisyys pienenisi noin 0,15 prosenttiyksikköä perusuraan verrattuna, mutta kasvaisi kuitenkin yli kolme prosenttia vuoteen 2015 verrattuna Uusiutuvista energialähteistä eniten kasvaa puuperäisen bioenergian käyttö. Suomen metsien hakkuumahdollisuudet riittävät sekä metsä- ja energiateollisuuden arvioidun raaka-ainetarpeen tyydyttämiseen. Metsät ovat jatkossakin nettohiilinielu, mutta jos kotimaisen runkopuun hakkuut kasvavat arvioiden mukaisesti noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, ennakoidaan hiilinielun pienenevän vuosina 2021-2030 noin puoleen nykyisestä. Strategia vaikuttaa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, ilmansaasteisiin sekä ihmisten terveyteen ja elinoloihin. Linjausten käytännön toteutuksen yksityiskohdat ovat olennaisia. Ne määräävät mm. kuinka voimakkaasti puunkäytön lisäys vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja mitä hyvinvointivaikutuksia kohdistuu eri väestönryhmiin. Abstract The research project ’Sustainable Energy and Climate Policy and the Role of Renewables in Finland (KEIJU)’ evaluated and assessed the Finnish energy and climate policy framework from a broad perspective. This report presents a summary of the impact assessments of the National Energy and Climate Strategy of November 2016. The conclusion is that the proposed actions and measures allows Finland to reach the targets of the EU Effort Sharing Decision and national targets to increase renewable energy, to reduce fossil fuel consumption, and to increase self-sufficiency of energy consumption. The largest share of additional emission reductions would be achieved in the transport sector followed by reduction of emissions from oil heating of buildings, work machinery, waste management, F-gases and agriculture. The realization of the targets of the energy and climate strategy affects economic steering and the national economy. According to the impact assessments the gross domestic product would be 0.6 percentage units lower than the baseline in 2030. The employment would grow over 3 percent by 2030 compared to 2015, but would remain 0.15 percentage points lower than in the baseline. Forest biomass is the largest growing renewable energy source from 2015 to 2030. Existing felling potential in the Finnish forests will be large enough to supply the estimated needs of both forest- and energy industries. Finnish forests will remain a carbon sink, but the carbon sink will be reduce to half of the current levels if the logging increases to an estimated 80 million cubic meters by 2030. The strategy will affect climate change, nature’s biodiversity and water basins, air pollution, health and living conditions. The details of the practical implementation are essential. They will influence how the increased wood harvesting affects biodiversity and what welfare impacts different population groups will experience

Composites of High-Temperature Thermomechanical Pulps and Polylactic Acid

High-temperature thermomechanical pulps (HT-TMP, defibrated at 150 to 170 degrees C) were compared to a reference TMP (defibrated at 130 degrees C) as a reinforcement for polylactic acid (PLA). Composites were prepared by melt compounding, followed by injection molding, gradually increasing the used fiber content from 0 to 20 wt.%. The injection-molded specimens were characterized by tensile and impact strength tests, scanning electron microscopy, water absorption tests, and differential scanning calorimetry. The TMP fiber damage was also characterized before and after melt compounding by optical analysis. At 20% fiber content, the Young's modulus increased significantly, while the tensile strength remained unchanged and the impact strength decreased slightly. All fibers suffered damage during melt compounding, but the tensile strength remained about the same as in pure PLA. All types of TMP were able to increase the PLA rate of crystallization. The HT-TMP fibers were dispersed more evenly in PLA than the 130degrees C TMP. The 170 degrees C TMP produced composites of lower water absorption than the other two TMP types, probably because of its lower hemicellulose content and its higher surface coverage by lignin.Peer reviewe