Development of the filamentous fungus Thermothelomyces heterothallica C1 into a next-generation production platform for human and animal vaccines

engineering. The thermophilic fungus Thermothelomyces heterothallica is a robust and versatile fungal expression system for the rapid production of proteins at very high levels. In the last 6 years, the C1 protein production platform has been further improved to become a safe and efficient expression system with the prime objective of speeding up the development and production of commercial scale human and animal vaccines, monoclonal antibodies, biosimilars, as well as other therapeutic proteins at larger quantities and lower cost. C1 is a very efficient platform to produce antigens, even to generate multicomponent vaccines. The production levels of engineered C1 strains are similar in terms of yield and purity, reaching in some cases more than 2.5 g/L (in 4-5 days). In contrast to other vaccine platforms, C1 has a higher safety profile, and production can be scaled up in a more cost-effective manner using standard microbial E. coli fermenters. Stable cell lines have been developed to produce different antigens as influenza, neuraminidase, west Nile, rabies, rift valley fever..etc. Please click Download on the upper right corner to see the full abstract

Pohjoissuomenkarjan lihantuotanto-ominaisuudet : Lappari elinkeino -hankkeeseen kuuluvan tilaseurannan raportti

Suomalaisen naudanlihan tuotanto perustuu pitkälti lypsyrotuihin. Itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja (PSK, lapinlehmä) ovat kotoperäisiä rotuja, kun taas holstein (HOL) ja Nordic Red (ayrshire) ovat tärkeimpiä kaupallisia lypsykarjarotuja. Suomalaisista nautakarjaroduista pohjoissuomenkarja on ollut lähimpänä sukupuuttoa. Pohjoissuomenkarjaa pidettiin pääasiassa maidontuotantoa varten ennen ulkomaisten lypsykarjarotujen yleistymistä Suomessa. Se soveltuu monipuolisuutensa ansiosta muuhunkin kuin maidontuotantoon. Viime aikoina kiinnostus alkuperäisrotuisten eläinten pitoon on kasvanut, mutta esimerkiksi pohjoissuomenkarjan lihan laadusta ei ole juuri lainkaan aiempaa tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa pohjoissuomenkarjan lihantuotanto-ominaisuuksista ja lihan laadusta ja verrata sitä holsteinin vastaaviin ominaisuuksiin. Härät kasvatettiin 600 päivän tavoiteteurastusikään. Nettopäiväkasvu oli holstein-eläimillä 60 % suurempi kuin pohjoissuomenkarjan eläimillä. Teurassaannossa, ruhon lihakkuudessa tai rasvaisuudessa ei ollut rotujen välisiä eroja. Ulkofileestä analysoidut pH-arvo, väri, varastointipainotappio, kosteus-, valkuais- ja rasvapitoisuudet tai mureus leikkuuvastemittauksella tai aistinvaraisesti arvioimalla eivät eronneet rotujen välillä. Pohjoissuomenkarjan lihan maku arvioitiin kuitenkin 7 % paremmaksi kuin holsteinin lihan maku. Lisäksi pohjoissuomenkarjahärkien liha vaikutti olevan mehukkaampaa kuin holstein-härkien liha. Lihan laatuominaisuuksissa havaittiin vain vähän vaihtelua rotujen välillä. Päiväkasvuista voitiin kuitenkin päätellä, että pohjoissuomenkarja vaatii pidemmän kasvatusajan kuin holstein, jos tavoitellaan samaa ruhopainoa. Naudanlihan tuotannossa PSK:n käytön edistämiseksi olisi tarve painottaa muita kuin taloudellisen tuotannon tehokkuusominaisuuksia. Eläinten pitkän kasvatusajan kustannuksia voisi kompensoida lihan laadukkuuden tuottamalla lisäarvolla

Aspectos psicológicos associados à disfunção temporomandibular: uma revisão sistemática da literatura

A disfunção temporomandibular se configura como uma síndrome que afeta a região orofacial causando prejuízo à qualidade de vida. Atualmente, é explicada através do modelo etiológico multifatorial com vários fatores determinantes. Apesar de existir um consenso em relação à multifatoriedade, há pouca concordância em relação à importância dos fatores etiológicos envolvidos, e ainda não se sabe até que ponto estes fatores podem ser considerados predisponentes, desencadeantes ou perpetuantes. Diante disso, este estudo objetivou investigar, por meio de uma revisão sistemática de literatura, quais aspectos psicológicos são mais frequentemente associados à disfunção temporomandibular. Os artigos com datas entre 2000 e 2015 foram pesquisados nas bases de dados nacionais: SciELO, LILACS e BBO. Foram selecionados 21 artigos. Os resultados apontaram a depressão, o estresse, a ansiedade e características da personalidade como aspectos psicológicos mais associados à disfunção temporomandibular

Vasikoiden fysikaaliset ympäristöolosuhteet lypsykarjapihatoissa

Vasikoiden kasvatusympäristön tulisi tarjota vasikoille sellaiset olosuhteet, että ne tukevat vasikoidenhyvinvointia ja luovat edellytykset hyvälle kasvulle ja terveydelle. Kasvatusolosuhteissa ontilakohtaisia eroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden fysikaalisia kasvatusolosuhteitalypsykarjapihatoissa. Mittaukset suoritettiin talvella ja kesällä 2005.T u tk imus toteutettiin 19 lypsykarjatilalla, joissa oli lämminpihatto (keskimäärin 40 - 60lehmää). Tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden kasvatusympäristön ilman lämpötila, -kosteus, -liike,hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuus, valaistus ja melutaso sekä vasikoiden kasvatustilojen mitoitus jakäytetyt karsinamateriaalit.T utkimukseen osallistuneista tiloista erillinen vasikkaosasto omine ilmanvaihtoineen oli vainmuutamalla tilalla. Talvi- ja kesäolosuhteissa suoritettujen mittausten välillä suurimmat erot havaittiinilman lämpötilassa, -kosteudessa, -liikkeessä sekä kaasupitoisuuksissa. Talvella vasikkaosastonlämpötila jäi alle suositellun 15 ºC:n kaikilla tiloilla. Vetoisuus ei aiheuttanut erityisiä ongelmia, muttaammoniakkipitoisuudet olivat melko korkeita sekä vasikka- että lehmäosastoissa. Kesämittauksissavasikkaosaston suhteellinen ilmankosteus jäi alle suositellun 60 %:n yli puolella tutkimustiloista.V a l a istus oli erittäin hyvä kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla. Melutasot olivatsuositusten ylärajoilla etenkin lehmien osastossa. Huomattavin yksittäinen melunaiheuttaja onilmastointi.Tilaa vasikkaa kohden oli keskimäärin 3 m2 , ryhmäkoko vaihteli välillä 2 - 11 vasikkaa/karsina.Siirto ryhmäkarsinaan tapahtui yleensä 1 - 3 vuorokauden kuluttua syntymän jälkeen. Karsinarakenteetolivat puuta ja teräsputkea, kuivitukseen käytettiin purua, olkea ja turvetta.Tutkimukseen osallistuneilla tiloilla vasikoiden fysikaaliset ympäristötekijät ovat yleensä Maajametsätalousministeriön säännösten ja suositusten mukaisia. Vasikoiden hyvinvoinnin kannaltahuomiota tulisi kiinnittää vasikkaosaston alhaiseen lämpötilaan talvella sekä korkeahkoihinmelutasoihin ja kaasupitoisuuksiin

Lapinlehmään perustuvan erikoistumisen mahdollisuudet osana pohjoisia elinkeinoja : Lappari-elinkeino -hankkeen loppuraportti

Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja on uhanalainen alkuperäiskarjarotu, joka on hyvin sopeutunut pohjoisiin olosuhteisiin. Tässä raportissa esitellyn hankkeen tarkoituksena oli edistää lapinlehmiin perustuvaa elinkeinotoimintaa monitieteisen tutkimuksen ja käytännön kehittämistyön avulla ja tukea lapinlehmien määrän lisääntymistä maatiloilla. Hankkeessa tutkittiin lapinlehmän kasvatuksen nykytilannetta, maidon ja lihan erityisominaisuuksia ja kasvattajien kokemuksia lapinlehmien pidosta. Lisäksi selvitettiin lapinlehmän pidon ja tuotteiden kannattavuutta. Maitotutkimukseen haettiin tiloja, joilla kasvatettiin sekä pohjoissuomenkarjaa että verrokkirotuja (ayrshire, holstein) Lapissa ja muualla maassa. Tutkimukseen soveltuvien tilojen lypsylehmiltä (18 tilaa) kerättiin yksilölliset maitonäytteet, joista tehtiin rasvahappoanalyysit. Tutkimus tehtiin sisäruokintakaudella, jolloin lehmät olivat samantyyppisessä ruokinnassa. Lapinlehmien maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät poikenneet merkitsevästi valtarotujen pitoisuuksista. Lapinlehmien maidossa oli hieman enemmän pehmeää rasvaa (mm. öljyhappo) kuin muilla roduilla, mutta erot olivat pieniä. Lapinlehmän hera sisälsi kaikkia ravitsemuksellisesti välttämättömiä aminohappoja. Lapinlehmän maito ja hera ovat korkealuokkaisia ja soveltuvat hyvin jatkojalostukseen. Lihatutkimusta varten kasvatettiin 12 pohjoissuomenkarja- ja 11 holstein-rotuista kastroitua sonnivasikkaa lappilaisella kasvatustilalla 20 kuukauden ikään saakka. Lihanäytteistä tehtiin lihateknologisia ja aistinvaraisia analyysejä. Pohjoissuomenkarjan härkien liha arvioitiin maultaan ja mehukkuudeltaan holsteinrotuisten härkien lihaa paremmaksi. Lapinlehmätuotteille tehdyissä laskelmissa löydettiin kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia. Lapinlehmätilan pidon kannattavuuslaskelmat osoittivat, että lypsykarjatilan pito ei ole kannattavaa pelkästään raaka-aineen tuottajana, mutta voi olla tuottavaa, jos siihen yhdistetään suoramyyntiä, jatkojalostusta tai muuta monialaisuutta. Haastattelututkimuksessa selvitettiin karjatilallisten näkemyksiä lapinlehmän kasvattamisesta, rodun kestävyydestä ja mahdollisuuksista. Lapinlehmällä on erityinen, myönteinen ja arvostettu asema kasvattajiensa keskuudessa ja se nähdään kestävänä rotuna, mutta kannattavuuskysymysten takia lehmiä voidaan pitää nykyisellään vain pieniä määriä. Lapinlehmän kasvattajien työ tarvitsee suurempaa tukea ja tunnustusta, jotta lapinlehmien pito maatiloilla jatkuu ja kanta elpyy. Hankkeessa saadut tiedot ja kehittäminen lisäävät valmiuksia lapinlehmään liittyvän monialaisen maaseutuyrittäjyyden kehittämiseen, jota lapinlehmän erityisyys ja monimuotoisuus, kasvattajien kokemusperäinen tieto ja tarinat tukevat. Tulokset osoittavat tarvetta erityisen lapinlehmän brändityön käynnistämiseen.The Northern Finncattle (‘Cattle of Lapland’), is an endangered native breed well adapted to northern conditions. The goal of this project was to enhance possibilities for economic activities based on Northern Finncattle by combining multidisciplinary research and development work, and thereby promote the revival of the breed. The project focused on the current status of farming of Northern Finncattle, the characteristics of milk and meat, and farmers’ experiences of the breed. The profitability of Northern Finncattle farming was also investigated. For the milk research, the farms breeding both the Northern Finncattle and the reference breeds (Ayrshire, Holstein) were identified in Lapland and elsewhere in the country. Individual cow milk samples were collected from farms suitable for the study (18 farms) and analysed for fatty acid composition. The study was conducted during the indoor feeding period, when the cows were fed with a similar type of diet. The milk fat and protein contents of the Northern Finncattle cows were not significantly different from those of the reference breeds. Milk of Northern Finncattle had slightly more unsaturated fats (e.g. oleic acid) than milk of other breeds but the differences were small. The milk whey contained all nutritionally essential amino acids. The milk and whey of the Northern Finncattle are of high quality and suit well for further processing. For the meat study, 12 calves of Northern Finncattle and 11 calves of Holstein breed were reared on a farm in Lapland as steers to 20 months of age. Meat samples were subjected to meat technological and sensory analyses. The meat of Northern Finncattle steers was evaluated as tastier and juicier than that of Holstein steers. The calculations for Northern Finncattle products showed profitable business opportunities. Calculations on the profitability of farming based solely on Northern Finncattle cows as a single breed showed that the production system may not be profitable if only raw material, such as milk and meat, are produced but can be profitable if combined with direct farm sales, further processing or other type of business diversification. The farmers’ views on the breeding of the Northern Finncattle, its sustainability and potential were explored through fieldwork and interviews. The Northern Finncattle has a special, positive and valued position among its breeders, and the breed is seen as sustainable but due to pressures for high input-output production, cows are currently kept only in small numbers in the herds. The actions done by the farmers keeping Northern Finncattle needs greater support and recognition in order to ensure that the breed will be raised on farms and their number will increase in the future. The knowledge and knowhow generated in the project will promote further development of rural entrepreneurship based on Northern Finncattle. The results highlight the need to develop a special brand for the Lapland Cattle breed

Oxygen dependence of metabolic fluxes and energy generation of Saccharomyces cerevisiae CEN.PK113-1A

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>The yeast <it>Saccharomyces cerevisiae </it>is able to adjust to external oxygen availability by utilizing both respirative and fermentative metabolic modes. Adjusting the metabolic mode involves alteration of the intracellular metabolic fluxes that are determined by the cell's multilevel regulatory network. Oxygen is a major determinant of the physiology of <it>S. cerevisiae </it>but understanding of the oxygen dependence of intracellular flux distributions is still scarce.</p> <p>Results</p> <p>Metabolic flux distributions of <it>S. cerevisiae </it>CEN.PK113-1A growing in glucose-limited chemostat cultures at a dilution rate of 0.1 h^-1with 20.9%, 2.8%, 1.0%, 0.5% or 0.0% O₂in the inlet gas were quantified by ¹³C-MFA. Metabolic flux ratios from fractional [U-¹³C]glucose labelling experiments were used to solve the underdetermined MFA system of central carbon metabolism of <it>S. cerevisiae</it>.</p> <p>While ethanol production was observed already in 2.8% oxygen, only minor differences in the flux distribution were observed, compared to fully aerobic conditions. However, in 1.0% and 0.5% oxygen the respiratory rate was severely restricted, resulting in progressively reduced fluxes through the TCA cycle and the direction of major fluxes to the fermentative pathway. A redistribution of fluxes was observed in all branching points of central carbon metabolism. Yet only when oxygen provision was reduced to 0.5%, was the biomass yield exceeded by the yields of ethanol and CO₂. Respirative ATP generation provided 59% of the ATP demand in fully aerobic conditions and still a substantial 25% in 0.5% oxygenation. An extensive redistribution of fluxes was observed in anaerobic conditions compared to all the aerobic conditions. Positive correlation between the transcriptional levels of metabolic enzymes and the corresponding fluxes in the different oxygenation conditions was found only in the respirative pathway.</p> <p>Conclusion</p> <p>¹³C-constrained MFA enabled quantitative determination of intracellular fluxes in conditions of different redox challenges without including redox cofactors in metabolite mass balances. A redistribution of fluxes was observed not only for respirative, respiro-fermentative and fermentative metabolisms, but also for cells grown with 2.8%, 1.0% and 0.5% oxygen. Although the cellular metabolism was respiro-fermentative in each of these low oxygen conditions, the actual amount of oxygen available resulted in different contributions through respirative and fermentative pathways.</p

Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista

Maankäyttösektorin ilmastotoimet – arvio päästövähennysmahdollisuuksista Hallitusohjelman (2019) mukaisia maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteitä valmistellaan sisällytettäväksi vuonna 2021 laadittavaan maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan. Valmistelun tueksi tarvitaan tietoa keinoista, joilla maankäyttösektorin päästöjä voidaan vähentää, hiilivarastoja ylläpitää ja hiilinieluja vahvistaa, sekä arvioita potentiaalisten toimenpiteiden vaikutuksista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tässä tutkimuksessa on arvioitu maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia nykyistä tutkimustietoa ja asiantuntija-arvioita kokoamalla sekä valmiina käytettävissä olevia mallinnusmenetelmiä soveltaen. Toimenpiteiden päästövähennys ja hiilinieluvaikutuksien arvioinnissa käytettiin kunkin toimenpiteen kohdalla parasta käytettävissä olevaa menetelmää ja toimenpiteen soveltamismahdollisuuksien laajuus perustui asiantuntija-arvioihin. Tuloksiin liittyy sekä sovelletusta menetelmästä ja siinä käytettävistä tiedoista että toimenpiteen laajuuden arvioinnista johtuvaa epävarmuutta. Tutkimus sisältää myös laadulliset arviot ilmastotoimenpiteiden vaikutuksista muihin ekosysteemipalveluihin, vesistökuormitukseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi on tunnistettu vaikuttavuusarvioinnin kannalta merkittäviä kehittämis- ja tutkimustarpeita sekä tietoaukkoja. Tulokset auttavat kohdentamaan ilmastotoimenpiteet vaikutuksiltaan merkittävimpiin, joilla tuetaan Suomen tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Maankäyttösektorilla on monia mahdollisuuksia vahvistaa hiilinieluja, ylläpitää hiilivarastoja ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Kaikkien tunnistettujen ilmastotoimenpiteiden toteuttaminen tutkimuksessa oletetussa laajuudessa vaatisi erittäin laajoja muutoksia maankäyttösektorin ohjauskeinoissa, investointeja päästöjä vähentäviin ja nieluja lisääviin toimenpiteisiin sekä mm. puutuotteiden osalta muutoksia myös maankäyttösektorin ulkopuolella metsäteollisuuden tuotantorakenteessa. Potentiaalisesti suurimmat päästövähennykset voidaan saavuttaa muuttamalla turvemaapeltojen viljelykäytäntöjä ja jatkamalla runsasravinteisissa ojitetuissa turvemaametsissä metsänkasvatusta avohakkuiden sijaan harvennuksin ja ilman kunnostusojituksia. Turvemaapeltojen käsittelyä muuttamalla saadaan suhteellisen pienellä pinta-alalla aikaan merkittäviä päästösäästöjä hidastamalla turpeen hiilivaraston purkautumista, kun kivennäismaapeltojen vaikuttavat ilmastotoimet vaatisivat vuosittaista lisätukea lähes koko käytössä olevalle peltopinta-alalle. Osa tunnistetuista ilmastotoimenpiteistä on pitkävaikutteisia, esimerkiksi suometsässä kerran tehdyn puutuhkalannoituksen puuston hiilinielua vahvistava vaikutus kestää kymmeniä vuosia. Metsien hiilinielua kasvattaisivat merkittävästi myös uusien suojelualueiden perustaminen, säästöpuumäärän lisääminen ja metsäteollisuuden tuotantorakenteen muutos, joka kasvattaisi pitkäikäisten puutuotteiden osuutta. Maankäyttösektorin monilla ilmastotoimenpiteillä edistetään myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja vähennetään maa- ja metsätalouden haitallisia ympäristövaikutuksia. Erityisesti turvemaiden viljely- ja metsänkasvatusmenetelmiä uudistamalla saadaan tavoitellun ilmastovaikutuksen ohella vähennettyä vesistökuormitusta. Monimuotoisuuden säilyttämistä tukisivat erityisesti suojelualueiden lisääminen, jota oletimme jatkettavan METSO-ohjelmassa toteutuneessa laajuudessa, ja säästöpuiden määrän kaksinkertaistaminen mikä lisäisi lahopuun hiilivarastoa talousmetsissä. Kivennäismaapeltojen maaperän hoito, metsänlannoitus ja turvemaametsien maaperän päästövähennystoimet voivat edistää myös tuotannon taloudellista kannattavuutta. Nykyiset maa- ja metsätalouden tuet eivät kannusta kaikkien potentiaalisesti merkittävimpien päästöjä vähentävien ilmastotoimenpiteiden käyttöönottoon. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteiden kustannustehokkuuden ja sosiaalisen hyväksyttävyyden tutkimus on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Näiden tarkastelu jatkotutkimuksissa on välttämätöntä, jotta toimenpiteet osataan suunnata kustannustehokkaasti ja siten että maanomistajilla on mahdollisuus ja kannusteet niitä toteuttaa. Ilmastotoimenpiteiden vaikutuksia puuntuotannon ja viljelyn taloudelliseen kannattavuuteen, muihin ekosysteemipalveluihin ja biodiversiteettiin tarkasteltiin vain laadullisesti tutkimuskirjallisuuden ja asiantuntija-arvioiden perusteella. Näiden laajempi määrällinen tarkastelu edellyttäisi lisätutkimusta ja myös laskentatyökalujen ja mallien kehitystyötä. Ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuusarvioon liittyy paljon epävarmuuksia. Arvioita on perusteltua tarkentaa, kun tutkimustietoa kertyy lisää ja laskentamenetelmät kehittyvät