Suomalaisen naudanlihan tuotanto perustuu pitkälti lypsyrotuihin. Itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja (PSK, lapinlehmä) ovat kotoperäisiä rotuja, kun taas holstein (HOL) ja Nordic Red (ayrshire) ovat tärkeimpiä kaupallisia lypsykarjarotuja. Suomalaisista nautakarjaroduista pohjoissuomenkarja on ollut lähimpänä sukupuuttoa. Pohjoissuomenkarjaa pidettiin pääasiassa maidontuotantoa varten ennen ulkomaisten lypsykarjarotujen yleistymistä Suomessa. Se soveltuu monipuolisuutensa ansiosta muuhunkin kuin maidontuotantoon. Viime aikoina kiinnostus alkuperäisrotuisten eläinten pitoon on kasvanut, mutta esimerkiksi pohjoissuomenkarjan lihan laadusta ei ole juuri lainkaan aiempaa tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa pohjoissuomenkarjan lihantuotanto-ominaisuuksista ja lihan laadusta ja verrata sitä holsteinin vastaaviin ominaisuuksiin.
Härät kasvatettiin 600 päivän tavoiteteurastusikään. Nettopäiväkasvu oli holstein-eläimillä 60 % suurempi kuin pohjoissuomenkarjan eläimillä. Teurassaannossa, ruhon lihakkuudessa tai rasvaisuudessa ei ollut rotujen välisiä eroja. Ulkofileestä analysoidut pH-arvo, väri, varastointipainotappio, kosteus-, valkuais- ja rasvapitoisuudet tai mureus leikkuuvastemittauksella tai aistinvaraisesti arvioimalla eivät eronneet rotujen välillä. Pohjoissuomenkarjan lihan maku arvioitiin kuitenkin 7 % paremmaksi kuin holsteinin lihan maku. Lisäksi pohjoissuomenkarjahärkien liha vaikutti olevan mehukkaampaa kuin holstein-härkien liha.
Lihan laatuominaisuuksissa havaittiin vain vähän vaihtelua rotujen välillä. Päiväkasvuista voitiin kuitenkin päätellä, että pohjoissuomenkarja vaatii pidemmän kasvatusajan kuin holstein, jos tavoitellaan samaa ruhopainoa. Naudanlihan tuotannossa PSK:n käytön edistämiseksi olisi tarve painottaa muita kuin taloudellisen tuotannon tehokkuusominaisuuksia. Eläinten pitkän kasvatusajan kustannuksia voisi kompensoida lihan laadukkuuden tuottamalla lisäarvolla
