Aggressiivisempi ihminen : Syynulkoistamistaipumus välittämässä häpeäherkkyyden ja narsismin yhteyksiä aggressiivisuuteen

Historia viittaa vahvasti siihen, että ihmislaji on sisäsyntyisesti aggressiivinen. Ymmärtämällä mielen perustaipumuksia ja -mekanismeja aggressiivisuutta voidaan vähentää. Osa ihmisen aggressiivisuudesta selittyy persoonallisuuden piirteillä. Tässä tutkimuksessa selvitetään häpeäherkkyyden, narsistisen persoonallisuuden sekä syynulkoistamistaipumuksen yhteyksiä eri aggressiivisuuslajeihin. Häpeä on kivulias, minään kokonaisvaltaisesti suuntautuva emootio, jonka ajatellaan tavallisimmin johtavan sosiaalisista tilanteista vetäytymiseen. Uudemman näytön mukaan häpeää useammin kokevat ihmiset eli häpeäherkät ovat kuitenkin myös muita taipuvaisempia käyttäytymään aggressiivisesti. Myös narsistiseen persoonallisuuteen on yhdistetty käyttäytymistaipumuksia, jotka ovat toisiinsa verrattuna lähes vastakkaisia: narsismin on havaittu olevan yhteyksissä sekä seurallisuuteen ja optimismiin mutta myös aggressiivisuuteen ja neuroottisuuteen. Sama persoonallisuuden piirre voi motivoida sekä adaptiivista että epäadaptiivista käyttäytymistä. Häpeäherkkyys ja narsismi todennäköisesti ennustavat aggressiivisuutta vain yhteisvaikuttaessaan muiden persoonallisuustekijöiden kanssa. Tässä tutkimuksessa keskitytään tekijöistä yhteen, syynulkoistamistaipumukseen. Kognitiivinen syyn ulkoistaminen voi olla häpeäherkkien automatisoitunut tapa suojella minää kanavoimalla intensiivinen häpeän tunne muualle. Kliinisessä tutkimuksessa on esitetty, että syyn ulkoistaminen saattaa kytkeytyä myös narsismin patologisiin puoliin. Tässä tutkielmassa oletetaan, että syynulkoistamistaipumus välittää osittain sekä häpeäherkkyyden että narsismin yhteyksiä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä aggressiivisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa käytettiin 391 korkeakouluopiskelijan otosta ja data kerättiin kyselylomakkeilla. Analysointiin käytettiin bootstrap-mediaatioanalyysia, regressioanalyysia, eksploratiivista faktorianalyysia sekä osio- ja moniosiovastaavuusanalyysia. Tulokset osoittavat, että syynulkoistamistaipumus välittää häpeäherkkyyden yhteyttä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä riitaisiin ja pahantahtoisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa saatiin myös tilastollisesti merkitsevää mutta vahvuudeltaan viitteellistä näyttöä siitä, että syynulkoistamistaipumus välittää myös narsismin ja verbaalisen aggressiivisuuden sekä pahantahtoisten aikomusten yhteyttä. Vastaavankaltaista näyttöä on häpeäherkkyyden ja verbaalisen aggressiivisuuden osalta, mutta narsismimallin mukaisia tuloksia ei ole esitetty aiemmin. Kognitiivinen syynulkoistamistaipumus näyttää olevan yksi tekijä, joka saa sekä häpeäherkät että narsistiset ihmiset käyttäytymään aggressiivisesti. Tulevan tutkimuksen tulee etsiä lisää aggressiivisuusyhteyttä välittäviä persoonallisuuden ominaisuuksia ja tilannetekijöitä, kiinnittää erityishuomiota narsismi- ja aggressiivisuusmittausten validiteettitarkasteluihin, erotella epäadaptiivinen narsismi luotettavasti sen muista puolista sekä tuottaa lisää kokeellista ja pitkittäisnäyttöä. Tutkielman: keskeisimmät lähteet: Anderson & Bushman, 2002; Tangney & Dearing, 2002; Pincus & Lukowitsky, 2010; Stuewig, Tangney, Heigel, Harty & McCloskey, 2010

Bordism invariants of colored links and topologically protected tricolorings

We construct invariants of colored links using equivariant bordism groups of Conner and Floyd. We employ this bordism invariant to find the first examples of topological vortex knots, the knot structure of which is protected from decaying via topologically allowed local surgeries, i.e., by reconnections and strand crossings permitted by the topology of the vortex-supporting medium. Moreover, we show that, up to the aforementioned local surgeries, each tricolored link either decays into unlinked simple loops, or can be transformed into either a left-handed or a right-handed tricolored trefoil knot.Comment: 22 pages, 9 figures. Comments welcome

Dynamics of experimental governance : A meta-study of functions and uses of climate governance experiments

Societies around the world are faced with wicked problems such as climate change. In this context, experimental governance approaches have emerged as tools with potential utility in both top-down and bottom-up governance efforts. At the same time, experimental governance has gained momentum as a desirable policy goal in its own right. As the various experimental approaches differ in their origins and serve different purposes, there is a need to organize the field. If more experimental development processes are desired, what can be expected from certain kinds of experiments? How can the field be organised in a way that benefits those designing, conducting, and evaluating experimental governance processes? In attempting to answer these questions, we carried out a meta-study of 25 articles on experimental climate governance. On the basis of the results and the previous work on experiments, we have built a 'triangle model of experimental governance' that proposes both vertical and horizontal dynamics within and between different functions and uses of experiments. (C) 2017 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Sensing the Same Space – Spatial Understanding and Engagement in Higher Education

The aim of this theoretically oriented review is to examine the role of space and spatial thinking in the changing teaching and learning environments in higher education. The starting point is that educational space is not a pre-set institution or only a physical space but a social construction. As such, space is a crucial element in the learning process and student engagement. In the paper, basic concepts of educational space and spatiality are discussed. The complexity of the relations between spatial understanding and student engagement is demonstrated by referring to a specific drama and theatre course as a case example. The case was a joint master-level course between two European universities (in UK and Finland) where multiple online platforms were used. By the means of the learning space in the case, we discuss the nexus of spaces, comprising a dynamic spatial plurality across the learning environments. Blurring boundaries between formal and informal spaces seems to give room for meaningful and embodied experiences - social, situational and emotional connectedness with students in different places. Formal ICT solutions of digital learning do not automatically pay enough attention to spatial aspects of learning and engagement. Understanding the connections between spatial thinking and the meanings of engagement and senses of belonging brings vital elements to the development of digital learning and learning environments. Parallel with the discussions of the distinctive role of interaction and communication in digital environments, spatial understanding can offer an important contribution to increase understanding of personal meanings of learning. Based on the theoretical reflections of the presented case, bodily experiences of the sense of “sharing a space” appears to interrelate with the feelings of belonging and ownership in learning

Työvoima- ja yrityspalvelujen alueellisten kokeilujen toiminta- ja arviointitutkimus

Työvoima- ja yrityspalvelujen alueellisten kokeilujen tavoitteena on ollut vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä ja nostaa työllisyysastetta. Kokeilujen tarkoituksena on ollut myös valmistautua uuteen maakuntamalliin ja sen myötä muuttuvaan tuottajarakenteeseen, kehittää asiakaslähtöisiä työllisyys- ja yrittäjyyspalveluja ja uudenlaisia palvelujen tuottamistapoja sekä lisätä asiakkaille tarjottavaa lähipalvelua. Kokeiluissa on etsitty hyviä työvoima- ja yrityspalvelujen toimintamalleja, joita voitaisiin hyödyntää erilaisissa rakenteissa muuttuvassa toimintaympäristössä. Kokeiluissa kerättiin myös oppeja kokeilemisesta julkisen hallinnon kehittämisen välineenä. Yrittäjyyttä ja työllisyyttä (YTYÄ) maakuntiin! -hanke tuki, seurasi ja arvioi kokeiluja niiden tavoitteiden osalta. Kaikkineen kokeilujen toteutuksesta on saatu jo ennen niiden päättymistä monia erittäin tärkeitä kokemuksia ja oppeja julkisten työvoimapalveluiden ja koko työllisyyspalvelujärjestelmää koskevaan kehittämiseen sekä kokeiluihin kehittämisen välineenä. Kokeilualueet ovat panostaneet mm. digitalisointiin, elämäntilanteen arviointiin palvelujen alkaessa, palvelun jatkuvuuden ja siirtymien tukemiseen sekä palvelujen koordinointiin yhden vastuutyöntekijän kautta

Digimuutoksessa onnistumisen eväät

Tämä dokumentti esittää Digimuutos-hankkeen tulokset, painottuen suosituksiin ja kokeilun esittelyyn. Hankkeen tavoitteena oli selvittää digitalisaation vaikutuksia työllisyyteen ja tarvittaviin osaamisiin. Dokumentin alussa esitetään lyhyesti aiemmin julkaistun kirjallisuuskatsauksen tulokset. Dokumentissa esitellään suosituksia neljään aihealueeseen: 1) Suomen vahvuudet ja tavoitetila, 2) Yritysten toiminnan edistäminen, 3) Tasa-arvosta huolehtiminen ja 4) Teknologian ja ihmisen yhteistyö. Laajasti esillä olleiden digitalisaation tuomien uhkakuvien toteutuminen voidaan torjua tehokkaimmin pyrkimällä edelläkävijäksi digitalisaation tehokkaassa ja innovatiivisessa hyödyntämisessä sekä tekemällä tarvittavia uudistuksia yhteiskunnan kaikilla tasoilla huomioiden käynnissä oleva suuri muutos. Suuri osa dokumenttia keskittyy Digimuutos-hankkeessa tehdyn kokeilun toteutuksen ja tulosten esittelyyn. Tehdyllä kokeilulla oli kolmen tasoisia tavoitteita: Ensinnäkin haluttiin saada selville se, auttaako työnhakuun liittyvien tiedollisten valmiuksien parantaminen työllistymistä. Toiseksi haluttiin selvittää kevyesti, onko digitalisaatioon liittyvillä valmiuksilla jokin yhteys työllistymiseen. Kolmanneksi tutkittiin sitä, millaisia haasteita ja ongelmia kevyestä valtionhallinnon parissa tehtävästä kokeiluasetelmasta syntyy ja kuinka ongelmat saadaan ratkaistua. Hankkeen kokeilu osoitti, että työnhaun tiedollisten valmiuksien lisääminen ei lisännyt työllistymistä. Toinen keskeinen anti Digimuutos-kokeilussa oli oppia siitä, millä tavalla ylipäätään hallinnon kokeiluja kannattaa tehdä. Digimuutos-kokeilu osoitti, että kokeiluasetelmaa toistamalla on mahdollista tehdä varsin kustannustehokkaasti testejä muualla käyttöön otettujen toimintamallien tai kokeilujen hyödyist

Government steering Beyond 2020 : From Regulatory and Resource Management to Systems navigation

The Steering2020 project provides an overview of the development and current state of Finnish state governance and strengthens the discussion on the possibilities of systemic governance. The analysis identifies enablers and barriers in the transition to more phenomenon-based steering. The more systems-based form of future steering and anticipatory governance is called systems navigation. The project is based on complexity- and systems-theoretical interpretations of anticipatory governance. From the perspective of complexity thinking, the challenges and opportunities of system navigation are not in the characteristics of institutions and actors themselves, rather in the relationships between them. Systems navigation is a structure and process of systemic steering that emerges and guides interaction, with an emphasis on a humble and forward-looking approach to governance and decision-making, as well as systemic trust and learning. The Covid-19 crisis has provided an exceptional frame of reference for analysing the policy tools and instruments of systems steering in crisis situations. In part, the exceptional situation has reinforced the perceived need for a more systemic approach to steering, in part it has highlighted the longing for clear competencies and less complexity. Multilevel systems steering does not represent mainstream. It is therefore important to draw lessons and learn from examples of cultural change on international, regional and local level, as well as to support systemic trust and adaptation, and to introduce incentives to reform guidance when needed.This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta

Olemme keskellä suurta työn murrosta. Työn tulevaisuuteen liittyviä haasteita on helppoa nimetä, mutta työn muutoksen kaltaiset monimutkaiset pitkäaikaiset muutosilmiöt eivät helposti käänny politiikkatoimiksi ja konkreettisiksi ratkaisuiksi. Muutosta on silti mahdollista ohjata yhteisesti tunnistettujen pitkän aikavälin tahtotilojen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa työhön liittyviä toivottavia tulevaisuuksia, päätöksentekotarpeita sekä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiantuntijahaastatteluihin ja kansallisen tason kyselytutkimukseen perustuen. Lisäksi raportissa ehdotetaan toimintamallia, jolla pitkän aikavälin keskustelua työn tulevaisuudesta voidaan käydä myös jatkossa. Raportti pohjautuu käsiteltyjen viiden teeman osalta Tulevaisuusselonteon 1. osaan (VNK 2017). Tutkimuksesta vastasi ajatushautomo Demos Helsinki yhteistyössä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kanssa. Tutkimuksesta keskeiset havainnot ovat seuraavat: Työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, mikä edellyttää muutoksia esimerkiksi lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa. Työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenee, mutta muutos ei ole yhtä voimakas tai samantahtinen kaikilla aloilla. Koulutuksessa korostuu jatkuva oppiminen: Tarvitsemme Suomeen koko väestön kattavan, laadukkaan elinikäisen oppimisen järjestelmän. Toimeentulo muuttuu niin, että työmarkkinoiden ja koko työelämän joustavuus lisääntyy. Päätöksentekijöiden on tärkeää ymmärtää työn useita erilaisia ja muuttuvia välinearvoja taloudellisten arvojen lisäksi, jotta emme edistä keskenään ristiriitaisia tavoitteit

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Julkaisuun on korjattu sivut 2 ja 35 (8.6.2023). Sivulle 2 on vaihdettu Euroopan aluekehitysrahaston logo. Sivulla 35 otsikkoa on korjattu. Otsikosta on poistettu sanat "pinta-ala sekä".Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita