Sähköpostin käyttö MTT:n tietojenkäsittelyjärjestelmässä

vokMTT Tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Agronet-palveluiden tuottaminen Internetiin : palveluntuottajan opas

vokMTT:n tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Agronet-palvelut Internetissä

vokMTT Tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Vesilintusaaliin rakenne Suomessa

Tässä työssä tarkastellaan sorsasaaliin laji- ja sukupuolijakaumaa sekä ikäjakauman ja siiven kehittyneisyyden maantieteellistä ja ajallista vaihtelua metsästyskauden aikana. Lisäksi pohditaan tulosten riistanhoidollisia sovelluksia paikallisella ja muuttoreitin tasolla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) järjesti valtakunnallisen siipinäytekeräyksen vuosina 2005–2007. Vapaaehtoisten metsästäjien keräämässä siipinäyteaineistossa oli 6 106 vesilinnun siipeä, joista 5 579 kuului tutkielmassa tarkasteltaviin sisävesien sorsalintuihin: sinisorsa (Anas platyrhynchos), tavi (Anas crecca), haapana (Anas penelope), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa (Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula), punasotka (Aythya ferina) ja telkkä (Bucephala clangula). Vesilintusaalista 86,7 % koostui sinisorsasta, tavista, haapanasta ja telkästä. Nuorten lintujen osuus saaliissa oli puolisukeltajasorsilla ja punasotkalla noin 80 %, telkällä ja lapasorsalla 90 % ja tukkasotkalla 70 %. Nuorten lintujen osuus saaliissa pieneni Lapista Lounais-Suomeen kaikilla lajeilla paitsi jouhisorsalla ja haapanalla. Jouhisorsalla nuorten lintujen osuus kasvoi etelää kohti, ja haapanalla se oli suurin maan keskiosissa. Sinisorsan sukupuolijakauma oli tasainen. Muilla puolisukeltajilla saaliissa oli hieman enemmän naaraita. Telkällä nuorten lintujen saalis oli naaras- ja vanhojen lintujen koiraspainotteinen. Siiveltään vajaakehittyneiden lintujen osuus saaliissa pieneni merkitsevästi Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen. Vanhoista naaraista oli vajaakehittyneitä tai sulkimattomia Pohjois-Suomessa lähes 70 %, ja Etelä-Suomessa vajaa 40 %. Nuorilla linnuilla vajaakehittyneiden osuus saaliissa laski tasaisesti pohjoisen yli 20 prosentista etelän alle viiteen prosenttiin. Vajaakehittyneiden lintujen osuus laski selvästi jahtikauden alusta lokakuun alkuun. Metsästyskauden alussa vanhoista naaraista lähes 60 % oli vajaakehittyneitä tai sulkimattomia, ja nuorista linnuista vajaakehittyneitä oli Pohjois-Suomessa yli 20 % ja Etelä-Suomessa noin 5 %. Suomessa metsästysverotus painottuu edelleen nuoriin lintuihin. Talvehtimisalueilla verotetaan enemmän tuottavaa kannanosaa. Vanhat, pesinnässään onnistuneet, sulkivat naaraat näyttäisivät olevan alttiita metsästykselle jahtikauden alussa, mikä vaikuttanee paikalliseen sorsakantaan. Vesilintujen metsästys tulisi mitoittaa vuotuisen tuoton mukaan sopeutuvan käytön periaatteen mukaisesti. Sorsakantoja tulisi hoitaa ja seurata koko niiden vuodenkierron aikana käyttämällä alueella

Arvokasvit talteen - esimerkkinä koristekasvien geenivarat. Loppuraportti hankkeesta Avoin Geenivara

Viherrakentamisen kasvien eli avomaan koristekasvien geenivarojen säilytys tapahtuu tällä hetkellä kansallisissa kenttäkokoelmissa. Koristepensaista ja pikkupuista keskeisimpien lajien ja viljelykantojen geenivarojen säilyminen on jo järjestetty näissä kokoelmissa. Taimistojen tuotannossa pitkään olleiden, keskeisten perennasukujen geenivarojen säilytys on myös turvattu. Lisäksi koristekasveja on kerätty useissa paikallisissa hankkeissa, ja niiden säilymistä on varmistettu esimerkiksi paikallismuseoissa. Yhdistykset ovat keränneet vanhoja koristekasveja. Arboretumeissa on arvokkaita kokoelmia erityisesti puuvartisista kasveista. Koristekasveissa on kuitenkin useita ryhmiä, joista ei ole tehty keräystä, ja joiden säilymistä ei ole turvattu. Tiedossa on ollut, että yksityishenkilöillä on paljon vanhoja, arvokkaita koristekasveja. Kasvigeenivarojen säilytyksen toteuttamisessa kansalaiset ovat tärkeitä, sillä heidän kauttaan saadaan arvokkaita aineistoja pelastettua, tietoa geenivaroista ja innostuneita tekijöitä geenivaraohjelman toteutukseen. Yhtenäistä tietojärjestelmää kasvigeenivaratiedon hallinnalle ei ole ollut käytössä. Myös kaikille avoin kanava kasvitiedon ilmoittamista ja vastaanottamista varten on puuttunut. Avoin Geenivara -hankkeessa 1) kartoitettiin yksityishenkilöillä ja yhteisöillä olevia koristekasveja; 2) rakennettiin tietojärjestelmä kasvitiedon ilmoittamista, vastaanottamista ja täydentämistä varten; 3) selvitettiin haastatteluin yksityiskokoelmien omistajien mahdollisuuksia toimia geenivarasäilyttäjinä; 4) koottiin yhteen toimenpidetarpeet kasvigeenivarojen säilytysverkoston luomiseksi. Yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä saatiin ilmoituksia tuhansista arvokkaista kasvikannoista yli 600 ilmoittajalta. Kasvinpolku-tietojärjestelmä rakennettiin palvelemaan koko kasvigeenivaratyötä. Siinä ovat valmiina kaikille avoin ilmoitusosa, johon kuka tahansa voi ilmoittaa tietoja vanhoista puutarha-ja peltokasveista, ja ylläpito-osio, jossa tietoja voidaan muokata ja täydentää, ja johon tallennetaan kasvitietojen lisäksi kasvien säilyttäjien tiedot. Kasvi-ilmoituksen voi tehdä osoitteessa www.luke.fi/ilmoitakasvi. Hankkeessa haastateltiin yksityishenkilöitä, jotka olivat ilmoittaneet useista vanhoista kasveista tai kokoelmasta. Yksityishenkilöt ovat kiinnostuneita osallistumaan geenivarojen säilytystyöhön ja tekemään määräajaksi säilytyssopimuksen. Säilytystyön koordinaattoritaholta odotetaan tukea ja ohjausta säilytystyöhön. Julkisten laitosten on mahdollista osallistua säilytystyöhön, mikäli taloudellista tukea on saatavissa työvoiman palkkaamiseen ja muihin kuluihin. Koristekasvien geenivarojen säilytystä varten kasvit voitaisiin ryhmitellä kategorioihin, joiden säilytys toteutetaan kullekin ryhmälle sopivalla tavalla: 1) tuotannossa säilyvät; 2) ”vaali näitä” -periaatteella säilytettävät; 3) julkisten toimijoiden verkostossa ja yksityisten kerhoissa säilytettävät; 4) keskuskokoelmissa säilytettävät; 5) vastaanottopaikan tarvitsevat uhanalaiset kokoelmat ja lajit.Saving genetic resources of ornamental plants is organized in vegetative field collections. The most important woody shrubs and small trees are already being conserved in these collections. Perennial species which have for decades been cultivated in nurseries are saved as well. In addition, ornamental plants have been collected in numerous local projects, and they have been planted in gardens around local museums. Some associations have arranged collecting of old ornamentals. In arboreta, there are valuable collections especially of woody plants. However, there are still many ornamental plant groups, which haven’t been collected, and the conservation has not been arranged. It is known that private people have lots of old valuable ornamental plants. The role of citizens and associations is important in saving plant genetic resources, because they inform on valuable plants and promote saving old plants. Until now no uniform data system for the management of plant genetic data and no public channel for announcing old plants have been available. The project ”Open Genetic Collections” included four steps: 1. a survey on the plants in private collections was done; 2. a data management system was built for giving, accepting and completing announcements of plants; 3. owners of private collections were interviewed in order to survey the requirements for taking part in conservation of plant genetic resources; 4. the action needs for creating a plant genetic resource conservation net were reported. Thousands of old valuable plants were announced by more than 600 private persons and associations. A data management system, called ”Kasvinpolku” (”Path for plants”), was built for the needs of the National Plant Genetic Resources Programme for Agriculture and Forestry. The channel for public announcements of garden and agriculture plants is ready for use as well as the system for managing the information on plants and their owners. Private people who had made announcements of numerous plants were interviewed. Private people are interested in participating in saving plant genetic resources and making an agreement on the subject for a fixed period. Support and guidance are expected from the coordinator of the conservation. Public institutes, such as museums and schools, are able to participate, if financial subvention is available. For the conservation, ornamental plants should be classified in groups and each group should then be saved in the most appropriate way: 1. Some of the old ornamentals are still produced and saved in production. 2. Common, easily propagated plants with the least requirements should be saved according to the principle “take care of these plants”. By sharing information on plants, allotment gardens, home district associations, old villages etc. should be bound to conservation work. 3. For rare, demanding plants, coordinated collections should be built up in the areas of public institutes. As for private persons participating in the conservation of these plants, clubs should be established. Therefore private collections should have a role as duplicate collections. 4. National central collections should exist for a certain part of rare, demanding species. 5. In addition, a place for receiving endangered plants and collections is needed.201

Failure mechanisms and fires caused by electrical installations in switchgear assemblies

Sähköpalokuolemat ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta sähköpalojen aiheuttamat taloudelliset haitat ja vahingot yhteiskunnalle ovat samaan aikaan kasvaneet voimakkaasti Suomessa. Sähköpalojen välittömien seurauksien lisäksi palot aiheuttavat usein välillisesti tuotannon tai toiminnan keskeytymisen sekä haittaa palon lähellä sijainneiden tilojen käytössä. Sähköisten liitosten vikaantumiset verkon solmukohdissa ja erityisesti jakokeskuksissa aiheuttavat merkittävän osan sähkölaitteistoista johtuvista sähköpaloista ja -vaaroista. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää sähköisten liitosten vikaantumismekanismien perimmäisiä syitä, jolloin vikaantumista voitaisiin hallita huolto ja kunnossapitotoimenpiteillä paremmin ja näin ollen ennaltaehkäistä sähköpaloja. Työ jakaantuu teoria- ja tutkimusosuuteen. Teoriaosuudessa käsitellään aikaisempia sähköpaloihin liittyviä tutkimuksia ja julkaisuja sekä perehdytään jakokeskusten, sähköisten liitosten ja komponenttien ominaisuuksiin sekä olemassa oleviin kunnonhallinnan menetelmiin ja sähköpalojen ennaltaehkäisyyn. Tutkimusosuus koostuu jakokeskusten vikaantumista käsittelevän kyselyn ja muun kirjallisen tutkimusmateriaalin analysoinnista sekä vikaantuneiden komponenttien analysoinnista ja vikatilanteiden mallintamisesta. Tutkimuksen tulosten pohjalta on muodostettu malli palovaarallisten liitosten muodostumisesta ja siihen vaikuttavista muuttujista. Lisäksi on käsitelty eristeiden vikaantumista ja erityistapauksena ruuvi- ja pulttiliitoksen löystymiseen vaikuttavia tekijöitä. Huolto ja kunnossapitotoimenpiteiden ja sähköpalojen ennaltaehkäisyn osalta on muodostettu malli palovaarallista vikaa ennakoivista merkeistä sekä pohdittu eri kunnossapitomenetelmien soveltuvuutta sähköpalojen ennaltaehkäisyyn. Tutkimuksen tuloksena on luotu myös toimenpideohjeistus eri sähköalan toimijoille jakokeskuksissa tapahtuvien sähköpalojen ennaltaehkäisemiseksi. Tutkimus osoittaa, että tutkituilla mekanismeilla on vaikutusta sähkölaitteistojen vikaantumiseen ja sitä kautta sähköpalojen esiintymiseen. Tutkimuksen perusteella sähköisten liitosten vikaantuminen palovaarallisiksi ei myöskään ole useasti seurausta yhdestä tekijästä, vaan hankalasti hahmotettava kokonaisuus, jonka riskiä ei voida minimoida ilman säännöllistä ja kattavaa huoltoa ja kunnossapitoa

Sleep duration and sleep difficulties as predictors of occupational injuries: a cohort study

STUDY OBJECTIVES: To examine the association between sleep duration and sleep difficulties with different types and causes of workplace and commuting injuries. METHODS: The data were derived from the Finnish Public Sector study including 89.543 participants (178.309 person-observations). Participants reported their sleep duration and sleep difficulties between 2000 and 2012. These were linked to occupational injury records from the national register maintained by the Federation of Accident Insurance Institutions. Risk of injuries was followed up 1 year after each study wave. Logistic regression analysis with generalised estimating equations (GEEs) was used to examine the association between sleep duration/difficulties and risk of injuries, and multinomial logistic regression with GEE was used to examine the association with injury types and causes. RESULTS: Both sleep duration and difficulties were associated with injuries. Employees with short sleep (≤6.5 hours) had 1.07-fold odds of workplace injuries (95% CI 1.00 to 1.14) and 1.14 times higher odds of commuting injuries (95% CI 1.04 to 1.26) compared with employees with normal sleep duration. For employees with disturbed sleep, the corresponding ORs were 1.09-fold (95% CI 1.02 to 1.17) and 1.14-fold (95% CI 1.04 to 1.26) compared with those without sleep difficulties, respectively. The risk of commuting injuries was higher among those who had difficulty in falling asleep (OR 1.29, 95% CI 1.07 to 1.55), woke up too early (OR 1.11, 95% CI 1.00 to 1.23) or had non-restorative sleep (OR 1.18, 95% CI 1.05 to 1.33). CONCLUSIONS: Short sleep duration and sleep difficulties are associated with slightly increased risk of workplace and commuting injuries