Viherrakentamisen kasvien eli avomaan koristekasvien geenivarojen säilytys tapahtuu tällä hetkellä kansallisissa kenttäkokoelmissa. Koristepensaista ja pikkupuista keskeisimpien lajien ja viljelykantojen geenivarojen säilyminen on jo järjestetty näissä kokoelmissa. Taimistojen tuotannossa pitkään olleiden, keskeisten perennasukujen geenivarojen säilytys on myös turvattu. Lisäksi koristekasveja on kerätty useissa paikallisissa hankkeissa, ja niiden säilymistä on varmistettu esimerkiksi paikallismuseoissa.
Yhdistykset ovat keränneet vanhoja koristekasveja. Arboretumeissa on arvokkaita kokoelmia
erityisesti puuvartisista kasveista. Koristekasveissa on kuitenkin useita ryhmiä, joista ei ole tehty keräystä, ja joiden säilymistä ei ole turvattu. Tiedossa on ollut, että yksityishenkilöillä on paljon vanhoja, arvokkaita koristekasveja. Kasvigeenivarojen säilytyksen toteuttamisessa kansalaiset ovat tärkeitä, sillä heidän kauttaan saadaan arvokkaita aineistoja pelastettua, tietoa geenivaroista ja innostuneita tekijöitä geenivaraohjelman toteutukseen. Yhtenäistä tietojärjestelmää kasvigeenivaratiedon hallinnalle ei ole ollut käytössä. Myös kaikille avoin kanava kasvitiedon ilmoittamista ja vastaanottamista varten on puuttunut.
Avoin Geenivara -hankkeessa 1) kartoitettiin yksityishenkilöillä ja yhteisöillä olevia koristekasveja; 2) rakennettiin tietojärjestelmä kasvitiedon ilmoittamista, vastaanottamista ja täydentämistä varten; 3) selvitettiin haastatteluin yksityiskokoelmien omistajien mahdollisuuksia toimia geenivarasäilyttäjinä; 4) koottiin yhteen toimenpidetarpeet kasvigeenivarojen säilytysverkoston luomiseksi. Yksityishenkilöiltä ja yhteisöiltä saatiin ilmoituksia tuhansista arvokkaista kasvikannoista yli 600 ilmoittajalta. Kasvinpolku-tietojärjestelmä rakennettiin palvelemaan koko kasvigeenivaratyötä. Siinä ovat valmiina kaikille avoin ilmoitusosa, johon kuka tahansa voi ilmoittaa tietoja vanhoista puutarha-ja peltokasveista, ja ylläpito-osio, jossa tietoja voidaan muokata ja täydentää, ja johon tallennetaan kasvitietojen lisäksi kasvien säilyttäjien tiedot. Kasvi-ilmoituksen voi tehdä osoitteessa www.luke.fi/ilmoitakasvi. Hankkeessa haastateltiin yksityishenkilöitä, jotka olivat ilmoittaneet useista vanhoista kasveista tai kokoelmasta. Yksityishenkilöt ovat kiinnostuneita osallistumaan geenivarojen säilytystyöhön ja tekemään määräajaksi säilytyssopimuksen. Säilytystyön koordinaattoritaholta odotetaan tukea ja ohjausta säilytystyöhön. Julkisten laitosten on mahdollista osallistua säilytystyöhön, mikäli taloudellista tukea on saatavissa työvoiman palkkaamiseen ja muihin kuluihin.
Koristekasvien geenivarojen säilytystä varten kasvit voitaisiin ryhmitellä kategorioihin, joiden säilytys toteutetaan kullekin ryhmälle sopivalla tavalla: 1) tuotannossa säilyvät; 2) ”vaali näitä” -periaatteella säilytettävät; 3) julkisten toimijoiden verkostossa ja yksityisten kerhoissa säilytettävät; 4) keskuskokoelmissa säilytettävät; 5) vastaanottopaikan tarvitsevat uhanalaiset kokoelmat ja lajit.Saving genetic resources of ornamental plants is organized in vegetative field collections. The most important woody shrubs and small trees are already being conserved in these collections. Perennial species which have for decades been cultivated in nurseries are saved as well. In addition, ornamental plants have been collected in numerous local projects, and they have been planted in gardens around local museums. Some associations have arranged collecting of old ornamentals.
In arboreta, there are valuable collections especially of woody plants. However, there are still many ornamental plant groups, which haven’t been collected, and the conservation has not been arranged. It is known that private people have lots of old valuable ornamental plants. The role of citizens and associations is important in saving plant genetic resources, because they inform on valuable plants and promote saving old plants. Until now no uniform data system for the management of plant genetic data and no public channel for announcing old plants have been available.
The project ”Open Genetic Collections” included four steps: 1. a survey on the plants in private collections was done; 2. a data management system was built for giving, accepting and completing announcements of plants; 3. owners of private collections were interviewed in order to survey the requirements for taking part in conservation of plant genetic resources; 4. the action needs for creating a plant genetic resource conservation net were reported. Thousands of old valuable plants were announced by more than 600 private persons and associations.
A data management system, called ”Kasvinpolku” (”Path for plants”), was built for the needs of the National Plant Genetic Resources Programme for Agriculture and Forestry. The channel for public announcements of garden and agriculture plants is ready for use as well as the system for managing the information on plants and their owners. Private people who had made announcements
of numerous plants were interviewed. Private people are interested in participating in saving plant genetic resources and making an agreement on the subject for a fixed period. Support and guidance
are expected from the coordinator of the conservation. Public institutes, such as museums and schools, are able to participate, if financial subvention is available.
For the conservation, ornamental plants should be classified in groups and each group should then be saved in the most appropriate way: 1. Some of the old ornamentals are still produced and saved in production. 2. Common, easily propagated plants with the least requirements should be saved according to the principle “take care of these plants”. By sharing information on plants, allotment gardens, home district associations, old villages etc. should be bound to conservation work. 3. For rare, demanding plants, coordinated collections should be built up in the areas of public institutes. As for private persons participating in the conservation of these plants, clubs should be established.
Therefore private collections should have a role as duplicate collections. 4. National central collections should exist for a certain part of rare, demanding species. 5. In addition, a place for receiving
endangered plants and collections is needed.201
