Ant-associated beetles of Fennoscandia and Denmark

Ants have a negative impact on populations of many arthropod species. On the other hand, numerous arthropod species live in association with ants. In this paper we list ant-associated beetles (including myrmecophiles) of Fennoscandia and Denmark. Data is based on a literature survey and new field observations. We list 369 ant-associated beetle species of which 73 are categorized as myrmecophilous. Our data suggests that there might be numerous beetle species associated with ants, which are not generally known to do so. This indicates that ant colonies may be important habitats for a large variety of beetle species

Ekosysteemihotelli – lajiston turvapaikka maankäytön muutoksissa

Maankäyttö voi aiheuttaa luontoarvojen köyhtymistä, uhata eliölajien selviytymistä ja jopa kokonaisten ekosysteemien toimintaa. Tästä syystä tarvitaan toimintamalleja, joilla vähennetään ja lievennetään maankäytön vaikutuksia luontoon. Raportissa esittelemme ekosysteemihotelliksi nimetyn toimintamallin. Toimintamallia testattiin yritysyhteistyöhankkeessa. Hankkeessa kokeilimme ekosysteemihotellin toimivuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja pohdimme ekologisen kompensaation mahdollisuuksia suuressa tiehankkeessa. Ekosysteemihotelli tarjoaa turvapaikan lajistolle maankäytön muutoksissa. Sen toiminta-ajatus on, että esimerkiksi rakennustyömaan alta siirretään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lajistokokonaisuuksia tilapäiseen tai pysyvään turvaan, ekosysteemihotelliin, josta lajistoa voidaan palauttaa alkuperäiselle elinalueelle rakennustyön päätyttyä. Ensimmäinen ekosysteemihotelli perustettiin Raaseporiin valtatie 25:n varrelle. Pilottikohteessa valtatien vanhan tienpientareen paahdeympäristön lajistoa siirrettiin mahdollisimman täydellisenä ekosysteeminä läheiselle käytöstä poistetulle soranottoalueelle. Siirrot tehtiin suunnitteilla olevan tienrakennushankkeen takia. Tutkimuksessa seurattiin paahdeympäristön lajiston ja koko ekosysteemin selviytymistä ekosysteemihotellin alueella. Ekosysteemien siirroista vastasivat yhdessä Suomen ympäristökeskus SYKE ja Rudus Oy. SYKEn vastuulla oli hankkeen koordinointi, tutkimussuunnittelu ja ekosysteemihotellin lajiston seuranta. Ekosysteemihotelli perustettiin Ruduksen omistamalle soranottoalueelle, Rudus Oy järjesti myös siirtojen vaatiman kaluston. Ekosysteemihotelli herätti laajaa kiinnostusta hankkeen aikana. Toimintamallia testattiin lupaavin tuloksin paahdeympäristöjen lajistolle. Huolellisesti suunniteltu ja oikea-aikaisesti toteutettuna ekosysteemihotelli voi olla hyvin käyttökelpoinen menetelmä lieventää luonnolle aiheutuvaa haittaa erilaisissa infrastruktuurihankkeissa. Pilottihankkeen kokemusten perusteella ekosysteemihotelli olisi hyvä saada osaksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisen keinovalikoimaa kaikkiin luontoarvoja heikentäviin rakennushankkeisiin

Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin

Tässä raportissa tarkastellaan mallilaskelmiin perustuen Suomen metsien keskeisten rakennepiirteiden kehitystä vuoteen 2055 mennessä kolmen vaihtoehtoisen hakkuuskenaarion toteutuessa. Perusskenaariossa kotimaisen runkopuun hakkuukertymä nousee nykytasosta noin 65 miljoonasta kuutiometristä 73 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Politiikkaskenaariossa runkopuun hakkuukertymä nousee lähes 80 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2035 mennessä. Kolmantena vaihtoehtona tarkastellaan puuntuotannollisesti suurinta kestävää hakkuukertymää, jossa runkopuun kertymä olisi 88 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Eri hakkuuskenaarioiden monimuotoisuusvaikutuksia tarkastellaan metsien keskeisten rakennepiirteiden muutosten osalta. Näistä puuston rakenteen, metsien ikärakenteen ja kuolleen puun määrän kehitykselle laskettiin eri hakkuuskenaarioiden mukaiset malliperustaiset arviot. Mallinnuksessa käytettiin Metsäntutkimuslaitoksessa (nykyisin Luonnonvarakeskus) kehitettyä MELA ohjelmistoa. Politiikka- ja suurin kestävä -skenaarioissa vanhojen järeiden puiden tilavuus laski ensin uudistamisen johdosta, mutta kääntyi myöhemmin nousuun. Perusskenaariossa vanhojen, järeiden puiden tilavuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan. Erot skenaarioiden välillä olivat suurimmat Etelä Suomen havupuiden osalta. Huomattava osa vanhojen puiden tilavuuden kasvusta selittyy säästöpuilla. Vanhojen järeiden puiden lisääntyminen olisi toteutuessaan monimuotoisuuden kannalta myönteinen kehityssuunta. Hakkuiden lisääminen puuntuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle johtaisi etenkin Etelä Suomen metsien nuorentumiseen, millä olisi negatiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Perus- ja politiikkaskenaarioiden mukaisilla hakkuiden tasoilla metsien ikärakenne ei Etelä-Suomessa merkittävästi muuttuisi, mutta Pohjois Suomessa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus kasvaisi. Näillä hakkuutasoilla vanhojen metsien ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen määrää ja laatua voitaisiin kohentaa nykyisestä ohjauskeinojen ja metsätalouden toimintatapojen muutoksen avulla. Kaikilla tarkastelun hakkuutasoilla metsien kuolleen puuston lisääminen nykytasosta olisi mahdollista, mikäli kuollutta puuta pystyttäisiin säästämään hakkuissa. Arvokkaiden luontokohteiden jättäminen kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle olisi lisäksi tehokas tapa lisätä niissä olevan kuolleen ja järeän vanhan puuston määrää. Laskelmissa ei pystytty tarkastelemaan kaikkia toimintamalleja. Esimerkiksi metsien käsittely eri ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mallin mukaisesti tai puuntuotannon tehostaminen metsien lannoituksella eivät olleet tarkasteluissa mukana. Keskeisiksi ohjauskeinoiksi ja metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen hakkuissa nykyistä paremmin, vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelun edistäminen esimerkiksi METSO-ohjelman tarkoituksenmukaisella resursoinnilla, puun korjuun välttäminen arvokkailta luontokohteilta, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus, Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.201

Tietotaso ja kokemukset ekologisesta kompensaatiosta Suomessa

Ekologisen kompensaation tavoite on hyvittää ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamaa heikennystä lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla. Kompensaatioiden kohde vaihtelee yksittäisiin lajeihin tai luontotyyppeihin kohdistuvista toimenpiteistä laajempiin alueellisiin kokonaisuuksiin. Luonnonsuojelulain uudistamistyötä ja ekologisen kompensaation jatkokehittämistä varten tähän raporttiin on koottu esimerkkejä Suomessa tehdyistä ekologisten haittojen tai heikennysten lieventämis- tai kompensaatiotapauksista sekä EU:n alueelta Natura-verkoston heikentämisen kompensaatioista. Ekologisia haittoja lieventäviä ja kompensaatiota tavoittelevia yksittäisiä toimenpiteitä on tehty luonnonsuojelulain poikkeuksiin liittyen sekä tutkimuksellisina kokeiluhankkeina ja osana yritysten ympäristövastuullisen toiminnan kehittämistä. Näistä valtaosa koskee yksittäisiä lajeja ja niiden elinympäristöjä. Raporttiin koottujen esimerkkien kautta korostuu tapauskohtaisen hyvän suunnittelun tärkeys sekä kompensaation kohteen (laji, luontotyyppi) ekologian hyvä tuntemus. Ekologisen kompensaation jatkokehittämisen kannalta selkeät ohjeet toimintatavoista ovat välttämättömiä. Niihin liittyen esimerkiksi vaihdannan säännöt sekä hyvityksen ja heikennyksen arvioimisen periaatteet tulee linjata ekologiset, luonnonsuojelubiologiset ja muut kompensaatioiden toteutettavuuden kannalta keskeiset näkökulmat huomioon ottaen

Luonnon monimuotoisuuden ja vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistäminen maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa

Selvityksessä käsitellään, miten alueidenkäytön suunnittelun tai muunlaisin erityisesti maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL) kytkeytyvin keinoin olisi mahdollista nykyistä paremmin edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja vahvistamista ja luonnonarvojen säilyttämistä sekä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteita. Selvityksessä annetaan suosituksia MRL:n kokonaisuudistusta varten. MRL on maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskeva yleislaki, jonka tavoitteena on erilaisten maankäyttömuotojen yhteensovittaminen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on pitkällä tähtäimellä edellytys monien muiden tavoitteiden (ekosysteemipalvelut, terveys, viihtyvyys) saavuttamiselle, minkä vuoksi se tulisi ottaa huomioon MRL:n prosesseissa. Käytännössä maankäyttöratkaisuilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, joten MRL:n tulisi sisältää konkreettisia velvoitteita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Velvoitteita voitaisiin selvityksen mukaan vahvistaa esimerkiksi tarkentamalla kaavojen laadullisia vaatimuksia ja viheryhteyksien osoittamista. Lisäksi on tarpeen kehittää kaavaselvityksiä, -merkintöjä ja -määräyksien sekä uudenlaisia keinoja, kuten ekologista kompensaatiota ja luontopohjaisia ratkaisuja. Vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistäminen on ollut tähän asti vaihtelevaa MRL:n keinovalikoiman puitteissa. Niiden käsittely MRL:n yhteydessä on koettu hieman vieraaksi, minkä voi osaksi tulkita johtuvan siitä, että MRL:ssa ei merialuesuunnittelua koskevien säännösten lisäksi suoraan säännellä vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistämisestä. Vesien- ja merenhoidon tavoitteita voitaisiin edistää MRL:ssa sisällyttämällä niitä kaavojen laadullisiin vaatimuksiin ja valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sekä sääntelemällä yhteydestä lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Lisäksi tavoitteita voitaisiin edistää kehittämällä kaavaselvityksiä sekä kaavamerkintöjä ja -määräyksiä. ELY-keskuksien valitusoikeuden poistamisen paikallisissa asioissa on koettu heikentäneen niin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kuin vesien- ja merenhoidon tavoitteiden huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa. Tästä syystä lakia tulisi muuttaa niin, että ELY-keskuksen tehtävät ulotetaan jälleen koskemaan myös muita kuin valtakunnallisia ja merkittäviä maakunnallisia asioita. MRL:lla voidaan usein vaikuttaa erilaisiin substanssilainsäädännön tavoitteisiin, vaikka MRL mielletäänkin usein yleiseksi suunnittelulaiksi. Sisällyttämällä luonnon monimuotoisuutta sekä vesien- ja merenhoitoa koskevia säännöksiä MRL:in edistetään päätöksenteon ennakoitavuutta ja lainsäädäntö-kokonaisuuksien välistä koherenssia. Lisäksi MRL:n soveltamiskäytännöillä voidaan merkittävästi edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja vahvistamista sekä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteita

Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi

Raportti arvioi Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman (2012–2020) tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista sektorivastuuperiaatteella sekä toimenpiteiden vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi kuvataan Suomen luonnon nykytilaa sekä siihen vaikuttavia muutostekijöitä ja paineita. Suomen biodiversiteettistrategia ja sitä toteuttava toimintaohjelma vastaavat Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (CBD) Aichi-tavoitteisiin pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. Tutkijaryhmä arvioi, että biodiversiteetin valtavirtaistaminen on edennyt hyvin eri hallinnonaloilla ja että yksityinen ja kolmas sektori voisivat toimia toimintapolitiikan tukena. Vaikka tiedolliset ja rakenteelliset puitteet monimuotoisuuden turvaamiseksi on muodostettu, toteutetut toimenpiteet eivät ole olleet riittävän tehokkaita luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Luontoon kohdistuvien paineiden minimoimiseksi on välttämätöntä toteuttaa sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukainen, koko yhteiskuntaa läpäisevä ekologinen siirtymä luonnon monimuotoisuuden huomioivaan kestävän kehityksen yhteiskuntaan. Esitämme suosituksia seuraavaan Suomen luonnon monimuotoisuuden toimintaohjelmaan (2021–2030), jossa tulee huomioida kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen Post-2020 tavoitteet sekä EU:n uusi biodiversiteettistrategia 2030.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

A molecular-based identification resource for the arthropods of Finland

Publisher Copyright: © 2021 The Authors. Molecular Ecology Resources published by John Wiley & Sons Ltd.To associate specimens identified by molecular characters to other biological knowledge, we need reference sequences annotated by Linnaean taxonomy. In this study, we (1) report the creation of a comprehensive reference library of DNA barcodes for the arthropods of an entire country (Finland), (2) publish this library, and (3) deliver a new identification tool for insects and spiders, as based on this resource. The reference library contains mtDNA COI barcodes for 11,275 (43%) of 26,437 arthropod species known from Finland, including 10,811 (45%) of 23,956 insect species. To quantify the improvement in identification accuracy enabled by the current reference library, we ran 1000 Finnish insect and spider species through the Barcode of Life Data system (BOLD) identification engine. Of these, 91% were correctly assigned to a unique species when compared to the new reference library alone, 85% were correctly identified when compared to BOLD with the new material included, and 75% with the new material excluded. To capitalize on this resource, we used the new reference material to train a probabilistic taxonomic assignment tool, FinPROTAX, scoring high success. For the full-length barcode region, the accuracy of taxonomic assignments at the level of classes, orders, families, subfamilies, tribes, genera, and species reached 99.9%, 99.9%, 99.8%, 99.7%, 99.4%, 96.8%, and 88.5%, respectively. The FinBOL arthropod reference library and FinPROTAX are available through the Finnish Biodiversity Information Facility (www.laji.fi) at https://laji.fi/en/theme/protax. Overall, the FinBOL investment represents a massive capacity-transfer from the taxonomic community of Finland to all sectors of society.Peer reviewe

Dispersal and life-history differences between waterstrider (Aquarius najas) populations

The main objective of this thesis was to study dispersal, colonization success and life-history differences among different waterstrider Aquarius najas populations. Life-history studies were carried out in an artificial stream system, and studies on dispersal and colonization success were performed in field. Genetic variation and gene flow within and between different watersheds were studied using RAPD markers. Field studies indicated dispersal differences between populations. Dispersal distances of common garden reared waterstriders were dependent on the size of the habitat patches and the size of dispersal barriers between patches. Individuals that originated from small and isolated patches dispersed less than those originated from long and connected streams. Among laboratory reared waterstriders several winged individuals appeared. The relative frequency of winged individuals was highest in the southern as compared to northern populations. Overwintering survival under laboratory conditions was higher among the wingless individuals. Thus, the survival cost may explain why the proportion of winged individuals was lower in the northern populations. Data from the colonization experiment indicates that genetic variation together with the founder population size is important for the colonization success. Populations founded by large propagule sizes and by individuals of different origins had the highest colonization success. This is a central result for conservation biology as it indicates the value of intraspecific variation for the colonization success. According to the RAPD data, occasional gene flow between streams seems to exist, but mainly to downstream direction within a watershed. Results from life-history studies indicate that waterstriders of different origins have only slightly differing life-histories. The slightness of observed latitudinal differences makes sense, since life-history traits need to be plastic due to temporally varying conditions