Koirien perineaalityrät : kirjallisuuskatsaus

Tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla koota yhteen koirien perineaalityrän taustoja, oireita, diagnosointia ja hoitoa. Hoitovaihtoehtojen osalta esitellään erilaisia kirurgisia menetelmiä, sekä niiden etuja ja haittoja. Perineaalityrään sairastuvat potilaat ovat lähes poikkeuksetta uroskoiria. Sairauden tausta on huonosti tunnettu, mutta eturauhasen erittämän relaksiinin epäillään olevan osasyyllinen lantion välipohjan lihasten surkastumiseen. Perineaalityrässä vatsaontelon sisältöä (yleisimmin rasvaa, mutta joskus myös elimiä) työntyy lantion välipohjan lihasten läpi lantio-ontelon ulkopuolelle. Perineaalityrä aiheuttaa yleisimpänä oireena erilaisia ulostusvaikeuksia. Elinten tyräytyminen voi aiheuttaa virtsatie- tai suolitukoksen. Yleisin syy eläinlääkärin vastaanotolle hakeutumiseen on omistajan huomaama ulospäin näkyvä turvotus peräaukon seudulla. Diagnoosi perustuu kliiniseen yleistutkimukseen ja peräsuolen kautta tunnusteluun. Perineaalityrän hoito on tyrän kirurginen korjaus. Tyräleikkauksen yhteydessä suositellaan koiran kastraatiota, mikäli potilasta ei ole kastroitu aiemmin. Perineaalityrän korjausmenetelmiä on useita erilaisia, joista kaikkien tarkoituksena on saada lantion välipohjan lihasten tuki ennalleen. Perinteisessä menetelmässä tyräportin reunat yksinkertaisesti ommellaan yhteen. Yleisimmin käytetty menetelmä on sisemmän peittäjälihaksen kielekesiirre, joskin myös muiden lihasten kielekesiirteitä on kirjallisuudessa esitelty. Istutteina voidaan käyttää eläimen omaa peitinkalvoa, sian kudoksista tuotettua istutemateriaalia tai polypropyleeniverkkoa. Myös vatsaontelon elinten kiinnitystä vatsaontelon seinämään on käytetty estämään elinten tyräytyminen. Komplikaatioiden ja uusiutumisen riski vaihtelee käytetystä leikkaustekniikasta riippuen. Yleisin komplikaatio on haavatulehdus, jota pyritään välttämään hyvällä leikkaushygienialla ja peräaukon sulkemisella leikkauksen ajaksi ulosteen valumisen välttämiseksi. Yleisimmin käytetyllä sisemmän peittäjälihaksen kielekesiirteellä uusiutumisen todennäköisyys on 0–36 %. Pääsääntöisesti ennuste koiran kannalta perineaalityräleikkauksen jälkeen on hyvä

Kaksilla rattailla yli kuolemanlaakson : Paikallislehtien verkkostrategiat ja ansaintalogiikka median murroksessa

Paikallislehdet ovat viime vuosiin asti julkaisseet journalistista sisältöä enimmäkseen printtimuodossa. Monella perinteisellä paikallislehdellä on ollut vahva taloudellinen asema, mikä on ollut seurausta alueellisesti kattavasta, uskollisesta tilaajakunnasta ja paikallisesta yleisöstä kiinnostuneista ilmoittaja-asiakkaista. Digitalisaation vauhdittama median murros on muuttanut tilanteen. Levikkien suunta on laskeva lukijoiden kulutustottumusten muututtua. Myös ilmoittajat ovat siirtäneet mainontaansa omiin kanaviinsa niin verkkoon kuin printtimuotoiseen suorajakeluunkin. Vanha ansaintalogiikka ei toimi yhtä hyvin kuin ennen, ja turvatakseen toimintaedellytyksensä myös paikallislehdet ovat lähteneet verkkoon, vaikka ansaintalogiikkaa ei ole siellä vielä ratkaistu. Pro gradu -tutkielmassani etsin vastausta siihen, millaisella strategialla paikallislehdet toimivat verkossa ja miksi. Samalla selvitän, miten lehtien päätoimittajat kokevat median murroksen oman alansa näkökulmasta, ja miten he uskovat paikallislehdistön selviävän tulevaisuudessa. Toteutin tutkimukseni haastattelemalla kahdeksaa päätoimittajaa. Näin kertynyttä aineistoa käsittelin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Päätoimittajat edustivat keskimäärin melko suuria ja hyvinvoivia paikallislehtiä. Joukossa oli niin suurten konsernien kuin pientenkin yritysten omistamia lehtiä. Tutkimuksessa nousi esiin käsitys nykyhetkestä välitilana. Paikallislehtien on pidettävä samaan aikaan huolta tuloksensa kivijalasta eli printtilehdestä ja kehitettävä verkkoa. Printtilehti hiipuu päätoimittajien mukaan lähes varmasti, verkosta puolestaan voi odottaa kasvua. Haasteeseen vastattiin kolmella eri strategialla, jotka nimesin printin suojelun strategiaksi, yhteisön luomisen strategiaksi ja mobiili ensin -strategiaksi. Printin suojelun strategiassa prioriteettina on printtilehden tuloskunnon ja lukijasuhteen säilyttäminen, mobiili ensin -strategiassa taas haetaan kasvua digitaalisista kanavista maksumuurin takana. Yhteisön luomisen strategiassa verkosta rakennetaan kiinnostavaa muilla kuin vain journalistisilla sisällöillä. Paikallislehdistä ensimmäiset ovat jo löytäneet digitaalisen ansainnan keinoja esimerkiksi sisältömarkkinoinnilla, verkkokaupoilla tai videotuotannolla. Tulot olivat vielä suhteellisen pieniä, mutta niiden odotetaan kasvavan. Eniten digitaalista tulosta tekevistä lehdistä yksikään ei noudattanut printin suojelun strategiaa. Paikallislehtien suurimpina haasteina koettiin jakelun ongelmat ja kulutustottumusten muutos, esimerkiksi kilpailu sosiaalisen median kanssa, sekä mainostajien hidas kiinnostuminen paikallislehtien verkkoversioista. Digitalisaatiossa nähtiin myös suuria mahdollisuuksia kulurakenteen keventämisen ja jakelutarpeen poistumisen näkökulmasta

Työoikeus ja prekaari yhteiskunta

The problem of this research is the critical tension between the legal principle of protection of the employee and the changes that has occurred both in society and in the production process. Designated as precarisation, the said changes appear as changes in the production process, in the ways in which work is organized, in what the work substantively consists of, as well as in the forms in which work is conducted. Responding to these changes is important for the materialization of the principle of the protection of the employee. Crucial for this response are the preconceptions concerning the workplace operational environment as well as one s understanding of the notion of work in labour law. These are inbuilt to labour law as a branch of law, to its general doctrines as well as to the ideologies that work in its background. Labour law takes form in a critical tension between the interest of production (its smooth flow) and the interest of protecting the worker. Practice of labour law (case-law) reproduces our notion of the normal work together with its background assumptions. These assumptions involve a certain idealization of the wage-earner society. The phenomenon of precarisation brings critically visible the boundaries of that society, which seems to have been both ideal and normal at once. Precarisation poses serious questions to labour law thinking and its principle of the protection of the employee. Two discourses emerge from the case-materials: discourse on (dependent) heteronomous work and discourse on business activity. In the traditional discourse of heteronomous work, labour law purports to protect contracted workers and employer s business is understood as durable and ongoing process. Traditional discourse is built on the tension between business activity that is continuous and workers who need protection. In the rival discourse appears an image of the employer as a victim to the constant variation of business conditions and to the ensuing insecurity. Employer is viewed as an administrator of irregular production processes, not as someone who exercises power. Left at the mercy of the fluctuation of conditions beyond their will, employers will be no longer seen as wielding power in the way traditional labour law assumes. As long as the background assumption of a continuous process of production holds the principle of protection of the employee will waver. The theorethical and methodological framework of the thesis is three-dimensional. Firstly labour law is positioned in the context of continuously changing, precarious society. Secondly labour law is observed as juridical discipline which is constructed through the works of labour law scholars This dogmatic disciplinary system forms the normative lenses that are internalized in the habitus of layers. These lenses also reflect the underpinning ideas and ideologies that work in the background of labour law. Thirdly the juridical praxis of labour is analyesd using cases concerning atypical employment as material. The speech in these cases form different kind of images of work, business, employee and employer. The different images are part of two differing discourses, one that is called the dependent work discourse and the other that is called the business activity discourse. Both discourses reflect and re-produce the images typical in labour law an in wage- earning-society. The business-activity discourse that has it s point of refrence at the edge of labour law thinking also reflects the priority of employers prerogrative and as such forms the point wehere the precarious society steps into labour law.Tutkimuksen lähtökohta on työntekijän suojelu, joka on työoikeuden keskeinen idea. Työntekijän suojelun periaate on työoikeuden periaatteista merkittävin ja sillä on useita ulottuvuuksia. Se on oikeuttanut työoikeuden itsenäisenä oikeudenalana, ohjannut työlainsäädäntöä ja sillä on merkitystä työoikeuden tulkintaperiaatteena. Työntekijän suojelun idea oikeuttaa myös kollektiivisen työoikeuden ja työmarkkinaosapuolten autonomisen aseman suhteessa valtioon sekä työehtosopimusten aseman työoikeudessa. Työntekijän suojelun periaatteen toteutumisen kannalta on merkitystä sillä, miten tuotannon järjestäminen, työn organisoinnin tapa ja näiden muutokset työoikeudessa ymmärretään eli millaiseksi työoikeuden toimintaympäristö oletetaan. Tämä ymmärrys on läsnä työoikeudessa oikeudenalana ja siinä miten työoikeus ymmärretään. . Tutkimuksen toinen lähtökohta on työoikeuden toimintaympäristössä tapahtunut muutos, joka ilmenee tuotantoprosessin organisoinnin tavassa, muutoksina työn sisällössä sekä työn teon muotojen muutoksena. Tutkimuksessa työoikeutta tarkastellaan toimintaympäristön eli yhteiskunnan muutosta vasten. Tätä muutosta kutsutaan tutkimuksessa yhteiskunnan prekarisoitumiseksi, millä tarkoitetaan ennen kaikkea palkkatyöyhteiskunnan muuttumista epävakaaksi. Tutkimuksessa kartoitetaan ensin suomalaisen työoikeuden kehitystä. Työoikeus rakentuu toisaalta sopimusvapauden ja toisaalta työntekijän suojelun muodostamassa jännitteessä. Tätä taustaa vasten tarkastellaan, millä tavalla oikeuskäytännöstä valitussa aineistossa puhutaan työstä, työntekijästä, työnantajasta ja liiketoiminnasta. Nämä puhetavat muodostavat kaksi erillistä diskurssia, epäitsenäisen työn diskurssin ja liiketoimintadiskurssin. Epäitsenäisen työn diskurssin edustamassa perinteisessä työoikeuden jäsentämistavassa suojataan työsuhteisen työn tekijää. Työnantajan liiketoiminta ymmärretään säännönmukaiseksi, pitkäkestoiseksi ja jatkuvaksi prosessiksi, jossa työvoima on itse prosessista irrallaan. Työntekijää suojellaan työnantajan säännönmukaisena toistuvan toiminnan kontekstissa. Epäitsenäisen työn diskurssi heijastaa modernille oikeudelle ja palkkatyöyhteiskunnalle ominaista emansipaatiota, joka on ilmennyt työoikeudessa tavoitteena parantaa työntekijän asemaa työsuhteen osapuolten epätasa-arvoisuuteen puuttumalla. Epäitsenäisen työn diskurssi uusintaa sellaista symbolisen vallan järjestystä, joka on taannut valtaosalle ihmisistä paikan yhteiskunnassa. Tämä paikkaa, jota epäitsenäisen työn diskurssi kuvaa, ei kuitenkaan ole syntynyt vain tarkoituksena taata parempi asema työntekijöille, vaan sen taustalla on ollut taloudellisen kasvun ja sosiaalisten oikeuksien liitto. Liiketoiminta ja liiketoiminnan taloudelliset edellytykset muodostavat ikään kuin valumakohdan työoikeuteen. Juuri liiketoiminnassa ja tuotantoprosessissa tapahtuvat muutokset muodostavat legitiimin syyn ohittaa työntekijän suojeluperiaate. Työoikeudessa ilmaisu työmarkkinoiden ja käytännön työelämän tarpeet asettuu vastakkain työntekijän suojelun kanssa. Se on keskeinen osa liiketoimintadiskurssiksi nimittämääni puhetapaa. Prekarisoituvassa yhteiskunnassa tuotantoprosessin normaali muoto on epäsäännöllinen, epäjatkuva, muutokseen ja uusiin alkuihin perustuva prosessi. Juuri nämä tuotantoprosessin muutokset haastavat työntekijän suojeluperiaatteen. Siten liiketoimintaan liittyvässä tuotantoprosessissa tapahtuvat, prekaarin tuotantoprosessin muutokset alistavat työntekijän suojeluperiaatteen tuotannolle, vallankäyttäjätyönantaja menetetään ja työntekijä muuttuu suojeltavasta objektista autonomisesti vastuulliseksi subjektiksi

ILO 100 vuotta suomalaisin silmin: Presidentti Tarja Halosen ja professori Ulla Liukkusen haastattelu

publishedVersionNon peer reviewe

Säällinen työ osana kestävää kehitystä

PääkirjoituspublishedVersionNon peer reviewe

Onko IMD:n ja WEF:n kilpailukyky-raporteista politiikanteon tueksi?

Tässä raportissa pohditaan IMD:n ja WEF:n kilpailukykyraporttien käyttöä yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon tukena. Johtopäätöksenä on, etteivät ne sellaisenaan tai edes jalostettuna tyydytä politiikantekijöiden kilpailukykyyn tai sen osatekijöihin liittyviä tietotarpeita. Lisäksi raportissa tunnistetaan seitsemän pääkohtaa paremman kansallisen kilpailukykyseurannan rakentamiseksi, luonnostellaan mahdollisesti aloitettavan kansallisen seurannan viitekehitystä ja tehdään alustava esimerkkilaskelma viitekehyksen yritysrahoitusosiost

Katsaus yksityisen t&k-toiminnan ja sen julkisen rahoituksen vaikuttavuuteen

Tässä raportissa kootaan kansainvälisen mikroekonometrisen tutkimuskirjallisuuden havainnot yksityiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan (t&k) kohdistuvien julkisten tukien vaikuttavuudesta. Kirjallisuuden yleisnäkemys tuista on enemmän positiivinen kuin negatiivinen, joskin havainnot vaihtelevat ja merkittävä osa tuloksista jää epäselvälle harmaalle alueelle. Pääosa tutkimuksista ei ota kantaa innovaatiopolitiikan yleistavoitteen onnistumiseen tai käsittele politiikantekijän kannalta keskeisimpiä kysymyksiä, kuten tukien oikeaa tasoa. Jatkossa aihetta sivuavan tutkimuksen tulisi keskittyä julkisten interventioiden kykyyn ratkoa niitä keskeisesti motivoivia pulmia: Kohdistuvatko interventiot siten, että innovaatiotoiminnan harjoittamiseen liittyvät rahoitusmarkkinarajoitteet lievenevät? Mikä on ulkoisvaikutusten määrä ja ovatko ne riittävä motivaatio harjoitetulle politiikalle? Miten politiikkaa voitaisiin suunnata täsmällisemmin siten, että se osuisi vain yksityisesti kannattamattomaan mutta yhteiskunnallisesti houkuttelevaan toimintaan? T&k-tukien taloustieteelliset perusteet ovat sinänsä vahvoja; mikroekonometrisen arviointikirjallisuuden haasteista ei tule tehdä sitä (väärää) johtopäätöstä, että harjoitetusta politiikasta ei olisi hyötyä tai että sitä ei tulisi harjoittaa. Toisaalta läpikäydyn tutkimuskirjallisuuden haasteet ja tietopuutteet tarkoittavat myös sitä, että tutkimuslinjaa on syytä jatkaa – tarvitaan lisää korkeatasoista mikroekonometrista todistusaineistoa päätöksenteon tueksi. Tulevien politiikkatoimenpiteiden suunnittelussa tulisi jo ennakoivasti huomioida mahdollisuudet luotettavaan vaikuttavuusarviointiin. Olisikin paikallaan, että julkisista yritystuista vastaavat ministeriöt ja rahoittajaorganisaatiot tekisivät jatkoarvion yhdessä tutkijoiden kanssa uusista aineistotarpeista sekä mahdollisuuksista sisällyttää yritystukijärjestelmään ominaisuuksia, jotka edistävät toimenpiteiden vaikuttavuuden luotettavaa arvioimista

Environmental policy, green innovation and market developments

This report explores the implementation of various R&D subsidies and other environmental policy instruments among the OECD countries from 1990-2015 and the relations of these policies to green innovation aimed at reducing greenhouse gas emissions. Here, green innovation is measured as patented ideas of the following technology categories: i) reductions of greenhouse gas emissions related to energy generation, transmission or distribution; ii) climate change mitigation technologies related to buildings and iii) climate change mitigation technologies for the production or processing of goods. After 2005, there was clear growth in green innovation and an expansion of markets for energy from renewable sources. The development paths of the countries differ due to the different production structures and policies adopted. Our empirical analysis suggests that the adoption of white certificate schemes promoting end-user energy savings has facilitated the generation of green innovation. The data provide further support for the positive relationship between the stringency of fossil fuel taxation and green innovation. The literature further suggests that carbon pricing and R&D subsidies are complementary policies. R&D subsidies play a substantial role in the early stages of the transition towards clean technologies. For mature technologies, the certificate system may serve as a cost-efficient means to fulfill renewable energy obligations. Renewable energy policies also tend to be more effective in countries with liberalized energy markets. Competition and policy actions that lower entry barriers enhance green innovation.This publication is part of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research (tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the authors and does not necessarily represent the views of the Government

Rakenteellinen kilpailukyky

Raportissa esitellään uusi rakenteellisen kilpailukyvyn viitekehys ja indeksi, jota voidaan käyttää Suomen pitkän aikavälin kasvuedellytysten seurannassa. Lähtökohtana käytetään ns. kilpailukykypyramidia (Pajarinen, Rouvinen & Ylhäinen, 2017), jossa kilpailukyky on purettu eri osatekijöihin; välttämättömiin pitkän aikavälin perusteisiin ja lyhyemmän aikavälin ajureihin. Suomi sijoittuu uuden kilpailukykyindeksimme vuoden 2019 vertailussa 38 maan joukossa neljänneksi – edellään Sveitsi, Tanska ja Alankomaat sekä perässään Ruotsi, Yhdysvallat ja Norja. Suomen sijoitus on parempi kilpailukyvyn pitkän aikavälin perusteissa (4.) kuin nopeampiliikkeisissä ajureissa (9.). Kilpailukyvyn eri osatekijöitä tarkasteltaessa Suomi on kärkiviisikossa kaikissa muissa lohkoissa paitsi työmarkkinoiden ja luovan uudistumisen indekseissä – työmarkkinoita koskevassa indeksissä olemme vasta 23. ja luovaa uudistumista koskevissa indeksissä sijalukumme on 14. Suomen kokonaiskehitys on ollut nousuvoittoista vuodesta 2016 alkaen. Vuoden 2019 vertailussa mittarimme antaa IMD:n ja WEF:n kilpailukykyindeksejä positiivisemman kuvan Suomen kilpailukyvystä suhteessa muihin maihin – joidenkin suurempien vertailumaiden, kuten Saksan, jäädessä kauemmaksi kärjestä. Tilastollisessa analyysissa selvitettiin kilpailukykyindeksimme yhteyttä hyvinvoinnin mittarina toimivaan henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen kehitykseen. Tilastollisen tarkastelun perusteella kilpailukykyindeksimme kuvaa hyvin nykyhetken tilannetta – indeksin tasolla tai muutoksella ei kuitenkaan havaittu olevan ennustearvoa bkt per capitan tulevan kehityksen suhteen. Rakenteellista kilpailukykyä mittaavan indeksin keskeisin käyttökohde onkin ajantasaisen tilannekuvan muodostaminen sekä keskeisten kansallisten vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen

Pitkäaikaistyöttömissä on työvoimapotentiaalia

Talouden kasvun myötä pitkäaikaistyöttömyys on hellittänyt ja samanaikaisesti tarve osaavasta työvoimasta on lisääntynyt. Tutkimuksessa selvitettiin pitkäaikaistyöttömien työvoimapotentiaalia ja heidän työllistymiskynnyksensä alentamista. Tutkimuksessa toteutettiin kyselyt työnvälitys- ja yrityspalvelut sekä osaamisen kehittämispalvelut -palvelulinjoilla olleille pitkäaikaistyöttömille ja työllistyneille pitkäaikaistyöttömille sekä työnantajille. Lisäksi haastateltiin työllisyyspalvelujen tuottajia, työnantajia ja työllistyneitä työttömiä. Kohderyhmässä on paljon työvoimapotentiaalia, mikä ilmeni työnhakijoiden korkeana koulutustasona, työorientaationa, motivaationa ja työllistymisen toiveikkuutena. Pitkäaikaistyöttömät olivat valmiita pitkiin työmatkoihin, joustamaan työsuhteen kestossa ja laadussa tai kouluttautumaan mieluummin kuin muuttamaan asuinpaikkakuntaa työn vuoksi. Sosiaaliset verkostot ja suhteet edellisiin työnantajiin ovat tärkeitä työttömien työllistymisväyliä. Työttömyyden pitkittyessä verkostot työelämään ohenevat, joten pitkään työttömänä olleet tarvitsevat apua kontaktien luomisessa työnantajiin. Työnantajista työttömien uudelleenkoulutus on hyvä ratkaisu työvoimapulaan, mutta he eivät olleet kovin halukkaita kouluttamaan uusia työntekijöitä. Työnantajat tunsivat heikosti pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen liittyviä tukia, joista he tarvitsisivat lisää tietoa