Stories of belonging to the Finnish society told by active members of Afghan associations operating in Finland

Finland has multiple associations formed and operated by people with immigrant background. These associations arrange diverse activities. Usually these activities are affiliated with the lifestyle as a minority, for example: maintaining cultural traditions, advancing integration of the members of the minority to the Finnish society, and improving the position of the minority. I studied and collected research from the Afghan associations in Finland. The aim of my study was to clarify, how the minority position reflects in the discourse of the agents of the associations' and in the work of the associations. The theoretical framework of the study consists on discussion on citizenship, the construction of citizens' community, and the nation, politics of belonging, and the position and the possibilities of actions as minorities. To carry out the study, I interviewed six active agents of Afghan associations. The interviewees represented distinct associations from different parts of Finland. I analyzed the interviews using narrative analysis method pursuing to examine, how the small stories told by the Afghan agents reflect their socio-cultural reality. All the interviews have an outline relating to the experiences these individuals and their associations have as a minority, how they view Finnish society today, and their hopes and dreams for the future. The experiences of not belonging in the Finnish community cause the people with Afghan background challenges in defining their own national and cultural identity. The associations arrange activities that enable the maintaining of Afghan culture, and activities that advance the integration of Afghan people in Finland, without the force of integrating with all the cultural presumptions of the Finnish majority. In addition, negotiation on how and how much Afghan people can adopt Finnish culture and values, is carried out in and between Afghan associations. The negotiation causes tension inside Afghan community. The politics of belonging of the Finnish nation and the processes of exclusion define the Afghan peoples' possibilities to act and influence in the society. Through their actions, Afghan associations pursue to improve the position Afghan people in Finland, and thus increasing the recognition of their work, as Afghan's in the Finnish society.Suomessa toimii lukuisia maahanmuuttajataustaisten perustamia yhdistyksiä, joilla on paljon monipuolista toimintaa. Usein maahanmuuttajataustaisten yhdistystoiminta liittyy tavalla tai toisella vähemmistönä elämiseen. Toimintaan kuuluu esimerkiksi oman kulttuurisen tradition ja identiteetin vaaliminen, oman yhteisön jäsenten kotouttaminen ja osallistaminen tai pyrkimys yhteisön aseman parantamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessani perehdyin afganistanilaisten yhdistystoimintaan ja tavoitteenani oli selvittää, miten vähemmistöasema heijastuu afganistanilaisten yhdistystoimijoiden puheessa ja yhdistysten toiminnassa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu keskustelusta kansalaisuuden ulottuvuuksista, kansalaisten yhteisön rakentamisesta, siihen liittyvistä kuulumisen politiikoista sekä niiden seurauksista vähemmistöjen asemaan ja toiminnan mahdollisuuksiin. Tutkimuksen toteuttamiseksi haastattelin kuutta afganistanilaisen yhdistyksen toimijaa. Valitsin haastateltavat eri yhdistyksistä, eri puolita Suomea. Haastatteluiden analyysissa käytin narratiivista menetelmää pyrkien selvittämään, miten haastatteluissa mielenkiintoni herättäneet pienet kertomukset kiinnittyvät osaksi sosio-kulttuurista todellisuutta. Kokemukset kuulumattomuudesta suomalaisten yhteisöön luovat afganistanilaisille haasteita oman kansallisen ja kulttuurisen identiteetin määrittämisessä. Yhdistyksissä järjestetään paljon afganistanilaisen kulttuurin säilyttämisen mahdollistavaa toimintaa ja lisäksi toimintaa, jolla pyritään mahdollistamaan afganistanilaisten kotoutuminen ja osallisuus suomalaisessa yhteiskunnassa ilman pakkoa sulautua suomalaisuuden muottiin. Lisäksi afganistanilaisen yhteisön, myös yhdistysten sisällä ja välillä käydään neuvottelua siitä, miten ja missä määrin afganistanilaiset voivat omaksua suomalaista kulttuuria. Neuvottelu aiheuttaa jännitteisyyttä afganistanilaisen yhteisön sisällä. Lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat kuulumisen politiikat, poissulkemisen prosessit määrittävät afganistanilaisten mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Afganistanilaiset yhdistykset pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan afganistanilaisten aseman parantumiseen sekä heidän osaamisensa ja toimintansa tunnistamiseen entistä paremmin

Pelko pois! : Kokemuksia yksin maahan tulleiden afganistanilaispoikien kotouttavasta kulttuuri-toiminnasta

Opinnäytetyön tilaajana toimi A-Klinikkasäätiö ja kohderyhmänä tilaajan ylläpitämän pääkaupunkiseudun tukiasumisyksikön asukkaat. Tukiasumisyksikössä asuvat alaikäiset, ilman vanhempia maahan tulleet afganistanilaiset pojat.Yksin maahan tulleilla pojat elävät kahden kulttuurin välissä, jatkuvassa huolessa, toisaalta omasta perheestään kotimaassaan, toisaalta omasta tulevaisuudestaan Suomessa. Poikien arki on pysähtynyttä ja jatkuvaa viranomaisten kanssa asioimista. Poliisin kanssa asioiminen on pojista arveluttavaa, sillä kotimaassaan ja paperittomana pakolaisena heillä on vain huonoja kokemuksia virkavallasta. Ystäviä ei välttämättä juuri ole. Näimme tarpeen poikien arjessa kotouttavalle kulttuuritoiminnalle. Järjestimme Kulttuurikeskus Caisassa afganistanilaisen ruoan ja musiikin illan, johon kutsuttiin afganistanilaisia alaikäisiä turvapaikanhakijoita yhteensä kymmenestä eri vastaanottokeskuksesta. Ohjaajien lisäksi tapahtuma tavoitti lähemmäs 200 henkilöä. Lisäksi järjestimme tilaajamme nuorille luontoretken Vallisaareen ja Suomenlinnaan, jossa he pääsivät tutustumaan Suomen luontoon ja vanhoihin elämäntapoihin kuvakorttibingon avulla. Retkelle osallistui 15 nuorta. Menetelmänä tässä opinnäytetyössä on käytetty kokeilevaa toimintaa ja osallistuvaa havainnointia. Toiminnan onnistumista on analysoitu havainnoinnin lisäksi haastattelemalla. Tapahtumista on tuotettu video ja kuvamateriaalia tilaajan käytettäväksi. Toimintakokeilumme osoittivat, että pojat nauttivat hauskan pidosta yhdessä muiden samaa tilanteessa elävien nuorten kanssa. He saivat uutta tietoa niin afganistanilaisista Suomessa, kuin poliisin toiminnastakin. Lisäksi ohjaajat kokivat nuorten kanssa tekemisen virkistävänä vaihteluna arkeen tukiasumisyksikössä. Luontoretkellä havainnoimme poikia ja heidän suhtautumistaan luontoon ja erityisesti mereen. Pojat oppivat lyhyiden lauttamatkojenkin aikana saamaan lisää luottamusta merimatkailua kohtaan. Vallisaaressa ja Suomenlinnassa pojat tekivät havaintoja Suomen ja Afganistanin luonnon välillä sekä opettelivat suomenkielistä sanastoa. Työn on ajankohtainen sekä kulttuurituotannolle että kansalais- ja järjestötyölle, sillä Suomeen on vuosien 2015-16 aikana tullut aiempaa enemmän alaikäisiä turvapaikanhakijoita. On tärkeää tiedostaa tämän kasvavan vähemmistön olemassa olo Suomessa niin nuorisotyöntekijänä kuin kulttuurituotta-janakin. Erityisesti alaikäisille turvapaikanhakijoille järjestettävää kulttuuritoimintaa tulisi lisätä. Opinnäytetyöstä on hyötyä vastaanottokeskusten ja tukiasumisyksiköiden uusille työntekijöille ja asukkaille. Työ kannustaa tapahtumakokeiluihin monikulttuurisessa ympäristössä.The subscriber of this thesis was A-Klinikkasäätiö. A-Klinikkasäätiö arranges living quarters for a group of unaccompanied refugee minors in the Helsinki Metropolitan area. These boys live between two cultures. On one hand they worry about their families back in Afganistan, on the other hand they have already stated planning their stay in Finland. These boys live a slow phased life filled with official meetings with the immigration office officials. The boys are especially afraid of the police due to their history of being abused by the local police in their home country and by being undocumented after leaving Afganistan. They don’t necessarily have a lot of friends either. Here we saw a need for intergrating cultural activities. We organized an event for Afgan food and music in the cultural center Caisa. Approximately 200 underage refugee Afgans and their instructors were invited. We also organized an event for our subrscibers group of boys an opportunity to experience Finnish nature and sea side of Vallisaari and Suomenlinna. During this event the boys were able to learn about the Finnish nature and some vocabulary with a wildlife bingo. This event had 15 participants. The method of this thesis was experimental activities. We collected our data by observing and participating in the events. We have also interviewed the underage refugee boys about their experience. A video has been produced for the use of our subriber to enjoy and observe. We discovered that indeed the boys enjoy having fun together with other people in the same situation as them. They got information about their opportunities in Finland and had the chance to meet with police officers who weren’t aggressive or scary to them. The intructors of A-Klinikkasäätiö felt that the events were a nice change to their daily life and enjoyed spending time with the boys in a different environment all together. In Vallisaari and Suomenlinna we observed that the boys got a more relaxed idea of the sea and travelling by boat and learned new vocabulary of the nature. They also made observations by themselves about the differences of the Afgan and Finnish wildlife. This thesis is relevant to today’s youth workers and cultural producers because more unaccompanied refugee minors have arrived in Finland between the years 2015 and 2016 than ever before. It is important that this minority group gets recognized. Cultural activitied targeted especially for refugee minors should be endorsed and produced. This thesis will benefit those working with refugee minors, especially the new employees as well as producers and youth workers entering the field

Turvapaikkaprosessi vuonna 2015 Suomeen tulleilla turvapaikanhakijoilla : Erityistarkastelussa yksin turvapaikkaa hakeneet alaikäiset

Vuonna 2015 ennätyksellisen suuri määrä turvapaikanhakijoita saapui Euroopan unionin alueelle. Nämä turvapaikanhakijat jakautuivat epätasaisesti EU:n alueelle. Myös Suomi sai osansa Eurooppaan suuntautuneesta turvapaikanhakijoiden virrasta. Suomeen saapui vuonna 2015 enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan aikaisemmin, lähes 32 000. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, keitä olivat he, jotka hakivat turvapaikkaa Suomesta vuonna 2015. Millaisia päätöksiä he saivat ja miten prosessi heidän osaltaan eteni? Tarkemmin tässä tutkimuksessa keskitytään yksin turvapaikkaa hakeneiden alaikäisten ryhmään, joita Suomeen tuli niin ikään ennätyksellisen suuri määrä, lähes 3000. Tutkimuksen aineistona käytettiin tilastoaineistoa, johon on koottu kaikkien Suomesta vuonna 2015 turvapaikkaa hakeneiden henkilöiden tiedot Migrin toimesta. Aineisto on arkaluontoista, koska se sisältää yksilöityä tietoa hakijoiden turvapaikkaprosesseista. Sen vuoksi aineiston käsittelyssä otettiin huomioon yksityisyyden suojaaminen sekä eettisyys. Aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin tilastollisin menetelmin käyttäen SPSS-tilasto-ohjelmaa. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressiota. Suurin osa, kaksi kolmasosaa, Suomeen vuonna 2015 saapuneista turvapaikanhakijoista oli Irakin kansalaisia. Yksin turvapaikkaa hakeneista alaikäisitä puolestaan huomattavan iso osa, yli puolet, oli afganistanilaisia. Yksi suuri kielteiseen tai myönteiseen päätöstyyppiin vaikuttaneista tekijöistä oli päätöksen saamisen ajankohta. Etenkin keväällä 2016 kielteisten päätösten määrät nousivat. Yksin turvapaikkaa hakeneiden alaikäisten osalta merkitystä oli etenkin sillä, oliko hakija ehtinyt täyttää 18 vuotta ennen päätöksen saamista. Täysi-ikäiseksi ehtineet hakijat saivat huomattavasti useammin turvapaikkahakemukseensa kielteisen päätöksen kuin he, jotka olivat päätöksen saamisen aikaan edelleen alaikäisiä. Aikuisia ja yksin turvapaikkaa hakeneita alaikäisiä verratessa kävi ilmi, että aikuiset turvapaikanhakijat saivat useammin turvapaikan kuin yksin turvapaikkaa hakeneet alaikäiset.In 2015 EU experienced an unseen amount of asylum seekers. Those asylum seekers spread unevenly across the EU. Finland got 2,6% of the asylum seekers that came to Europe. It was the biggest amount of asylum seekers per year that Finland had ever experienced. The total amount of asylum seekers that came to Finland in 2015 was about 32 000. Besides that, there were also an unseen amount of the unaccompanied minors looking for asylum from Finland 2015. Altogether Finland received a little less than 3 000 asylum applications from unaccompanied minors in 2015. This study examines the decisions and the asylum process of those asylum seekers that came to Finland in 2015. More particularly this study concentrates on the unaccompanied minors that came to Finland in 2015. The data that was used in this study consisted of the information of all the asylum seekers that came to Finland in 2015. The data is from the Finnish migration service called Migri. The data has sensitive information about the asylum seekers, and it needed to be processed carefully and ethically. The methods that were used in this study were crosstabulation and logistic regression. Analyses were done using SPSS-statistics. Majority of the asylum seekers that came to Finland in 2015 were Iraqis. With unaccompanied minors the most common nationality was Afghan. This study showed that one of the crucial factors that effected on the received decision type was the time that the decision was made. Especially in the spring 2016 the amount of the negative decisions started to rise. With the unaccompanied minors, it was particularly important whether the applicant had reached the age of 18 before receiving the decision. The unaccompanied minors that had turned 18 by the time of the decision were more likely to get negative decision than the ones that were still under 18 at the time of receiving the decision. However, unaccompanied minors got refugee status less often than asylum seekers that applied asylum as adults

Apua Amerikan kansalta? : Kulttuuriset piirteet USAID:n Afganistania koskevissa lehdistötiedotteissa

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten yhdysvaltalainen kulttuuri näkyy Yhdysvaltojen julkishallinnon viestinnässä, joka koskee valtion toimia Afganistanissa 2000-luvulla. Pro gradussa tutkitaan Yhdysvaltojen kehitysavusta vastaavan organisaation USAID:n Afganistania koskevaa lehdistöviestintää. Lähtöoletuksena on että pääasiallisesti yhdysvaltalaiselle lehdistölle ja sitä kautta Yhdysvaltojen kansalaisille suunnattujen lehdistötiedotteiden yhtenä päämääränä on vakuuttaa kansalaiset Yhdysvaltojen toimien järkevyydestä Afganistanissa ja jopa kulttuurisia piirteitä hyödyntämällä hakea oikeutusta näille toimille. Tutkimuksessa käytetään teoriataustana ja tutkimusmenetelmänä kulttuurista diskurssianalyysia. Kulttuurisella diskurssianalyysilla viestinnästä pyritään löytämään kulttuurisesti tunnusomaisia tapoja, elementtejä ja merkityksiä. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä onkin, miten USAID:n Afganistania koskeva lehdistöviestintä on rakentunut kulttuurisesti. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mitkä ovat USAID:n lehdistöviestinnän kulttuuriset elementit ja ominaispiirteet? 2) Millaisia kulttuurisia diskursseja USAID:n lehdistöviestinnästä on löydettävissä? Tutkimuksen aineistona on 25 USAID:n lehdistötiedotetta vuosilta 2007 ja 2008. Näitä aineistotekstejä analysoitiin diskurssianalyysille ominaiseen tapaan yksityiskohtaisesti tarkastellen ja huomioiden niihin vaikuttaneet eritasoiset kontekstit. Tässä työssä aineiston sosiokulttuuriseksi kontekstiksi määritellään Yhdysvaltojen humanitaarinen ulkopolitiikka ja siihen liittyvä arvomaailma sekä luonnollisesti Yhdysvaltojen toimet Afganistanissa 2000-luvulla. Välitason kontekstina, eli diskursiivisina käytäntöinä on yhdysvaltalainen viestintäkulttuuri ja eritoten yhdysvaltalainen julkishallinnon viestintä ja poliittinen suhdetoiminta. Kulttuurisiksi elementeiksi lehdistötiedotteista nousee koulutuksen, terveydenhuollon ja naisten aseman parantamisen tärkeys, viestinnän faktapitoisuus, talouden kehitys, edistys ja menestys, unikon viljelyn vastaisuus, tasa-arvo, yhteistoiminta ja valtauttaminen sekä Yhdysvallat johtajana. Kulttuurisiksi diskursseiksi aineistosta eroteltiin hyvän hallinnon diskurssi, uusliberalistinen diskurssi, edistysdiskurssi, valtauttamisdiskurssi sekä hegemoninen johtaja –diskurssi. Diskursseja voidaan selittää kulttuurisilla premisseillä, eli päätelmillä siitä, mitkä ovat viestinnän osapuolten yhteisiä, jaettuja käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Tutkimuksessa löydettyjä kulttuurisia elementtejä ja diskursseja pystytään selittämään pääasiallisesti yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan pohjautuvilla premisseillä sekä aineistoteksteihin vaikuttaneilla diskursiivisilla käytännöillä. Aineisto ilmentää tasapainoilua yhdysvaltalaisen julkishallinnon viestinnän ja poliittisen suhdetoiminnan eli PR:n välillä. USAID:n lehdistötiedotteet ovat julkishallinnon viestintää, mutta huomioiden niiden tavat vedota yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan, voidaan niiden väittää olevan myös poliittista suhdetoimintaa. Tutkittujen tiedotteiden tarkoituksena on yhdysvaltalaisen kulttuurin mukaisesti palvella demokratiaa, mutta aineistosta ilmenevät useasti siihen vaikuttaneet diskursiiviset käytännöt - esimerkiksi se, että julkishallinnon viestintä tapahtuu aina poliittisilla areenoilla. Afganistanin 2000-luvun sota ja Yhdysvaltojen osallisuus siinä on väistämättä poliittinen kysymys, ja siten humanitaarisiin toimiin keskittyneen USAID:n viestintääkään ei pystytä irrottamaan sen poliittisesta kontekstista. Kulttuurinen diskurssianalyysi tutkimuksen teoriataustana ja analyysimenetelmänä mahdollisti aineistotekstien tarkastelun laajassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Täten se toi tutkimukseen voimakkaan kulttuurisen sensitiivisyyden, jota useat muut diskurssintutkimuksen menetelmät eivät huomioi. Samalla se antoi uudenlaisia keinoja ja näkökulmia käsitellä julkishallinnon viestinnän tapoja vakuuttaa, selittää ja hakea oikeutusta poliittisille toimille

”Vähiten huono ehdokkaista”:Yhdysvaltojen Kabulin suurlähetystön välittämä kuva Hamid Karzaista ja Afganistanin hallinnosta Afganistanin presidentinvaalien aikan vuonna 2009

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmani käsittelee Yhdysvaltojen Kabulin suurlähetystön välittämää kuva Hamid Karzaista ja hänen hallinnostaan Afganistanin presidentinvaalien aikana vuonna 2009. Tutkimukseni pääaineistona ovat Wikileaks-sivuston marraskuussa 2010 julkaisemat salaiset diplomaattiset asiakirjat. Asiakirjat lähetettiin sähkeen muodossa eteenpäin Yhdysvaltain hallinnolle. Tutkimuksessani aineisto koostuu Yhdysvaltain Kabulin suurlähetystön asiakirjoista. Ajallisesti tutkimukseni keskittyy presidentinvaalikampanjaan sekä vaalipäivän jälkeiseen aikaan aina vaalituloksen ratkeamiseen saakka. Tarkastelin tutkimuksessani aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, millaista kanssakäymistä Yhdysvaltain suurlähetystön ja Afganistanin poliittisen hallinnon välillä oli presidentinvaalien aikana. Erityisesti keskityin istuvan presidentin ja vaaleissa ehdokkaana olleen Hamid Karzain ja Yhdysvaltain välisiin suhteisiin. Vuoden 2009 Afganistanin presidentinvaalit merkitsivät Yhdysvalloille paljon. Se oli tullut maahan yhdessä kansainvälisen liittouman joukkojen kanssa vuonna 2001 tuhotakseen taliban-hallinnon ja löytääkseen syyskuun 11. päivän terrori-iskusta syytetyn Osama Bin Ladenin. Yhdysvaltain ja kansainvälisen liittouman yhteinen tehtävä Afganistanin olojen vakauttamiseksi osoittautui kuitenkin pidemmäksi prosessiksi kuin oli kuviteltu. Presidentinvaaleista 2009 odotettiin ensimmäisiä Afganistanin itse järjestämiä demokraattisia vaaleja, joiden lopputuloksena maan hallinnolliset rakenteet olisivat vakaammalla pohjalla ja Yhdysvallat liittolaisineen voisivat irrottautua tehtävästään Afganistanissa. Läpi vaalien Yhdysvaltain suurlähetystön edustajat tapasivat Karzaita ja muita Afganistanin poliittisen hallinnon toimijoita. Yhdysvallat pyrki tuomaan ilmi omia toiveitaan vaalien ja ylipäänsä maan hallinnollisten rakenteiden luomisen suhteen. Lähetystön edustajat käyttivät paljon aikaa presidentinvaalien ehdokkaiden tapaamisiin sekä tapaamisten analysointiin. Yhdysvalloille oli myös ehdottoman tärkeää tulla nähdyksi puolueettomana vaalien suhteen. Tätä asiaa he korostivat kaikille vaalien afganistanilaisille osapuolille. Aineistostani perusteella Yhdysvallat pyrki ohjailemaan afganistanilaisia poliitikoita puheillaan. Tapaamiset saattoivat olla toisinaan hyvinkin kiivaita, erityisesti Karzain kanssa. Samalla Yhdysvalloille oli kuitenkin erittäin tärkeää olla hyvissä väleissä hänen kanssaan, koska häntä pidettiin läpi vaaliprosessin todennäköisenä voittajana. Myös muiden ehdokkaiden kanssa haluttiin olla tiiviissä kanssakäymisessä, jotta Yhdysvaltain puolueettomuutta ei voitaisi kyseenalaistaa. Tapaamiset olivat usein kiivaita erilaisten syytösten läpikäymistä mutta myös yhteistä tulevaisuuden suuntaviivojen hahmottelua Afganistanin tilanteen suhteen. Vaaliprosessin aikana tietyt teemat korostuivat Yhdysvaltain puolelta. Puolueettomuus oli ehdottoman tärkeää, koska Yhdysvallat koki, että vain olemalla tasapuolinen poliittinen tilanne pysyisi vakaana. Puolueettomuus on myös demokratian kantava voima, ja demokratiaa yritettiin saada ajatuksena läpi afgaanipoliitikoiden ajatuksissa. Yhdysvallat halusi vaalien olevan läpinäkyvä ja tasapainoinen prosessi, josta myös Afganistanin kansa saisi uskoa maan tulevaisuuteen. Korruptiota pidettiin pahana ongelmana ja teemana se toistuikin läpi vaalien ehdokkaiden syyttäessä toisiaan. Vaalien sekavuus muun muassa ehdokkaiden keskinäisen riitelyn vuoksi näkyi sähkeissä suurlähetystön turhautumisena. He näkivät useissa ehdokkaissa poliittista potentiaalia, mutta kokivat myös usean ehdokkaan olevan poliittisesti täysin epäpäteviä. Yhdysvallat ei saanut vaaleista toivomaansa lopputulosta. Vaaliprosessi oli varsinkin loppuvaiheessa sekava ja erityisesti ehdokkaiden korruptiosyytökset toisiaan kohtaan antoivat vaaleille negatiivisen leiman. Yhdysvaltain suurlähetystö oli toivonut ehdokkaiden lähestyvän vaaleja paremmilla poliittisilla vaaliohjelmilla, joiden pohjalta maan tulevaisuuden visiointi ja rakentaminen olisi onnistunut heidän näkemyksensä mukaan helpommin. Yhdysvallat koki koko oman arvovaltansa olevan vaaleissa erityisesti tarkastelun kohteena, niin kansainvälisen liittouman kuin myös kotimaan silmissä. Vaaleista oli odotettu Yhdysvaltain taholta enemmän kuin mitä lopputulos oli

Tilapäisesti turvassa? : Tilapäisen oleskeluluvan saaneiden afganistanilaisten, irakilaisten ja somalialaisten turvapaikanhakijoiden henkinen hyvinvointi ja sopeutuminen

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkasteltiin tilapäisen oleskeluluvan saaneiden afganistanilaisten, irakilaisten ja somalialaisten turvapaikanhakijoiden hyvinvointia ja sopeutumista. Tilapäisiä oleskelulupia eli niin sanottuja B-lupia on myönnetty Suomessa vuodesta 2004 lähtien turvapaikanhakijoille, joilla ei ole katsottu olevan kansainväliseen suojeluun oikeuttavia perusteita, mutta joiden maasta poistaminen ei ole ollut mahdollista lähtömaissa vallinneiden olosuhteiden vuoksi. Tilapäiset oleskeluluvat ovat saaneet osakseen kritiikkiä ja on esitetty, että ne jättävät yksilön oikeudettomaan välitilaan, joka voi lisätä syrjäytymisriskiä ja pahoinvointia. Tutkimuksella oli kaksi tavoitetta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten tilapäisen oleskeluluvan saaneet afganistanilaiset, irakilaiset ja somalialaiset turvapaikanhakijat voivat Suomessa, millaisia vaikeuksia he ovat kokeneet, millaisia keinoja he ovat käyttäneet hallitakseen nykyistä elämäntilannettaan ja kuinka paljon sosiaalista tukea he ovat kokeneet saaneensa. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää, miten tutkittavien kokemat vaikeudet, kokemukset sosiaalisesta tuesta ja käytetyt stressinhallintakeinot ovat yhteydessä tutkittavien psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui sosiaalipsykologiseen akkulturaatiotutkimukseen ja pakolaistutkimuksen perinteeseen. Kliinisen pakolaistutkimuksen näkökulmaa pyrittiin tutkimuksessa laajentamaan erityisesti stressin ja stressinhallinnan teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Tutkimus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena ja siinä käytettiin määrälliseen tutkimukseen tarkoitettuja tilastollisia menetelmiä. Aineisto koostui 48 afganistanilaisen, 39 somalialaisen ja 30 irakilaisen vastauksista (N = 117). Tutkimuksessa havaittiin, että vastaajien henkisen hyvinvoinnin nykyinen tila oli huolestuttava. Vastaajat olivat kokeneet paljon psyykkisiä stressioireita ja erilaisia maahanmuuton jälkeisiä vaikeuksia. Samanaikaisesti vastaajat olivat pyrkineet hallitsemaan elämäntilannettaan aktiivisilla stressinhallintakeinoilla ja turvautumalla uskontoon. Perhehuolet, oleskeluluvan rajoitukset ja epävarmuus tulevaisuudesta, palveluiden saatavuuden ja viranomaisasioinnin vaikeudet sekä opiskelumahdollisuuksien ja taloudellisten resurssien rajallisuus olivat yhteydessä vastaajien psyykkisiin stressioireisiin. Akkulturaatioprosessiin yleisemmin liittyvät tekijät (rasismikokemukset, koetut toimeentulovaikeudet ja suomenkielen taito) ja sosiaalisen tuen saatavuus eivät olleet yhteydessä vastaajien hyvinvointiin. Välttelevien stressinhallintakeinojen käyttäminen oli vastaajien hyvinvoinnin kannalta haitallista. Vaikka kieltäminen ja mentaalinen irrottautuminen eivät olleetkaan itsessään hyvinvointia suojaavia stressinhallintakeinoja, näyttivät ne kuitenkin suojaavan vastaajia perhehuolien aiheuttamalta psyykkiseltä stressiltä, jos niitä käytettiin paljon. Keskeisiä lähteitä olivat akkulturaatiotutkimuksen osalta Berry (1997; 2006), Liebkind ym. (2004) ja Ward ym. (2001), pakolaistutkimuksen osalta Gerritsen ym. (2006), Momartin ym. (2006) ja Steel ym. (2006) sekä stressin ja stressinhallinnan osalta Lazarus (1993) ja Carver ym. (1989)

Jinnit hazara-muslimien arjen uskonnossa

Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa eletyn uskonnon teoriaa maahanmuuttajataustaisten hazara-muslimien käsityksiin ja kokemuksiin jinneistä. Tutkielman lähtökohtana on laajentaa islamiin liittyvää tutkimusta keskittymällä kahteen melko vähän tutkittuun aihepiiriin: jinneihin ja shiialaisuuteen. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä (5) aikuista hazara-taustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat ovat asuneet osan elämästään Afganistanissa ja saapuneet Suomeen noin 20 vuotta sitten. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina, jotka on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on eletyn uskonnon teoria, jonka avulla peilataan haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia jinneistä. Aineiston keskeisimpinä teemoina ovat eletyn uskonnon teorian näkökulmasta narratiivisuus, kehollisuus, performatiivisuus, henkipossessio, sekä uskonnollisten käsitysten muutokset. Arjen toiminnoissa jinnit näyttäytyvät aineistossa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka niitä tulisi välttää. Aineistosta keskeisinä keinoina nousevat varoittavat kertomukset jinneistä, rukousformulat, Koraanin lukeminen, sekä islamin peruspilarien noudattaminen. Aineiston perusteella käsitykset jinneistä vaihtelevat hyvin paljon paitsi keskenään, myös suhteessa viralliseen oppiin. Kaikki haastateltavat uskovat jinnien olemassaoloon, mutta käsitys niiden toimijuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa vaihtelee suuresti. Suurimmat erot jinneihin liittyvissä käsityksissä ovat aineiston perusteella miesten ja naisten välillä. Naisten käsityksissä jinnit ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja naisilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Miehillä vastaavia kokemuksia ei ollut, ja he suhtautuvat ajatukseen jinnien toimijuudesta varauksellisesti. Yhteiskunta ja ympäröivä yhteisö muovaavat käsityksiä jinneistä ja toisaalta asettavat raamit sille, kuinka ne näyttäytyvät. Suomeen muutto on vaikuttanut osan haastateltavien käsityksiin, mutta myös henkilökohtaisilla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka jinneihin suhtaudutaan

Maahanmuuttajien kohtaamisia suomalaisen järjestelmän kanssa

Kirja-arvostelu: The problematics of well-being : experiences and expectations of migrants and new Finns in the Finnish social and health care system / Kris Clarke (ed.). Tampere, 2005