Muuttaako luonto kaupunkiin?

Kaupunkien luontoa luonnehtii voimakas ihmisen vaikutus. Kaupunkien liepeillä on laajoja viheralueita, mutta tiiviimmin rakennetuilla alueilla viheralueet ovat pieniä ja eristyneitä sekä ihmisen muokkaamia. Lisäksi kaupungeissa on runsaasti tulokaslajeja, ja monet kotimaisetkin lajit alkavat kaupunkilaistua. Esimerkiksi sepelkyyhky, varis ja kettu ovat tuttuja näkyjä kaupungeissa. Ihmisen muokkaama kaupunkiympäristö on lajistoltaan monimuotoinen. Tätä rikkautta on syytä vaalia sekä luonnon monimuotoisuuden että asukkaiden viihtyisän ja monimuotoisen elinympäristön turvaamiseksi

Eläköön hyvä maku!

vo

The effect of Palaemon elegans on a native fish and the accumulation of primary production in the northern Baltic sea

The spreading of non-indigenous species by human activities is a growing problem globally. Invasive species are generally assumed to have negative impacts on ecosystems, because they threaten biodiversity and the balance of ecological systems. Other simultaneous changes in the ecosystem can impact, or intensify the effects of, the invasion. The invasive rock shrimp Palaemon elegans, is an invasive species that has spread to the Baltic sea via human introduction in the early 2000's. There have also been drastic changes in the ecology of Baltic sea, particularly the increase of primary production. A common mesopredator, the three-spined stickleback Gasterosteus aculeatus, has greatly increased in number in the Baltic sea in recent years. It is presumed to influence the primary production by predation of zooplankton grazers. P. elegans is an omnivore that both grazes filamentous green algae, as well as preys upon the invertebrate grazers that live amongst the algae. If the invasion of P. elegans influences the populations of stickleback, it might also influence the accumulation of primary production. Recent studies have shown, that P. elegans can potentially influence the reproductive behavior of stickleback, but the effect on the success of reproduction has not been proven. This study was composed of two parts: field monitoring and a mesocosm experiment. In the monitoring, individuals of stickleback and P. elegans were caught, counted and measured in three shallow bays and two depths from May to August of 2015. The differences in number of caught individuals were analyzed using Kruskal-Wallis analysis of variance and differences in lengths were analyzed with Mann-Whitney U-test. The effect of P. elegans on sticklebacks was analyzed using covariance analysis. The hypothesis was, that the amount of P. elegans and stickleback or their lengths would show negative correlation, which could be a sign of interaction through predation or resource competition. In the mesocosm experiment stickleback fry were exposed to P. elegans or a non-parent stickleback in tanks with filamentous algae Cladophora glomerata and associated fauna. The resulting differences in in fry number, fry size and the amount of algae between treatments in the tanks were analyzed with Kruskal-Wallis analysis of variance. Correlations between variables were analyzed using Spearman's rank-order correlation. The hypothesis was that P. elegans would have a negative effect on the amount of fry through predation, or the size of the fry through perceived predation risk. In the field study, no significant correlations were found between P. elegans and sticklebacks, and therefore the results do not suggest a causal link between the two species. Differences between the areas were found, which were attributed to physical differences between the areas. In the mesocosm experiment not enough repetitions were accumulated to provide reliable results. The increase of P. elegans in the Baltic sea is most likely not going to affect the three-spined stickleback via direct predation. P. elegans appears in the shallow bays where sticklebacks reproduce later in the year and it consumes mainly algae and invertebrates. Even though P. elegans will feed on fish eggs if there is an opportunity, stickleback males defend their nests fiercely. The invasion of P. elegans in the Baltic sea is very recent, but it can affect the accumulation of filamentous algae due to their great number. It feeds on invertebrates, but can itself be a potential food item in the diet of ie. cod.Ihmisen toiminnan seurauksena tapahtuva tulokaslajien leviäminen on kasvava ongelma. Tulokaslajeilla oletetaan yleensä olevan negatiivisia vaikutuksia ekosysteemeihin, sillä ne uhkaavat biodiversiteettiä ja ekologisten systeemien tasapainoa. Invaasion kanssa samanaikaiset muutokset ekosysteemissä voivat vaikuttaa invaasioon tai voimistaa tulokaslajin aiheuttamia vaikutuksia. Sirokatkarapu Palaemon elegans on tulokaslaji, joka on viime aikoina levinnyt pohjoisen Itämeren alueelle. Alueella on tapahtunut monia ekologisia muutoksia viime vuosikymmenten aikana, ja ennen kaikkea perustuotanto on lisääntynyt. Yleinen keskitason saalistaja, Kolmipiikki Gasterosteus aculeatus, Saalistaa laiduntajia ja sitä kautta lisää perustuotannon määrää. Sirokatkarapu sen sijaan on omnivori joka syö sekä levää että eläimiä. Kolmipiikin yksilötiheys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mikä on voinut olla osasyy perustuotannon lisääntymiseen. Mikäli sirokatkaravun invaasio vaikuttaa kolmipiikin levinneisyyteen, se voisi vaikuttaa myös perustuotannon määrään. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että sirokatkaravut vaikuttavat kolmipiikin lisääntymiskäyttäytymiseen, mutta vaikutusta lisääntymisen onnistuvuuteen tai poikasten selviytymiseen ei tunneta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako sirokatkarapu kolmipiikin yksilömääriin tai poikasten selviytymiseen. Tutkimus koostui kahdessa osasta: Kenttäseurannasta ja mesokosmikokeesta. Kenttäseurannassa kolmipiikki- ja sirokatkarapuyksilöitä pyydystettiin pleksiansoilla kolmesta matalasta lahdesta kahdesta syvyydestä. Seuranta tehtiin touko- elokuussa 2015. Alueiden yksilömäärien ja pituuksien suhteen tutkimiseen käytettiin Kruskal-Wallisin varianssianalyysillä ja syvyyksien välisiä Mann-Whitneyn U-testillä. Sirokatkaravun vaikutusta kolmipiikkiin tutkittiin Kovarianssianalyysillä. Hypoteesinä oli, että kolmipiikin ja sirokatkaravun yksilömäärät ja/tai koko korreloisivat negatiivisesti, mikä kertoisi niiden välisestä peto-saalissuhteesta tai resurssikilpailusta. Mesokosmikokeessa kolmipiikin poikasia altistettiin sirokatkaravuille sekä vieraalle kolmipiikille, ja eri käsittelyiden välisiä muuttujia tutkittiin Kruskal-Wallisin varianssianalyysin avulla. Lisäksi muuttujien välisiä korrelaatioita tutkittiin Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla. Kolmipiikin ja sirokatkaravun esiintymisessä ei havaittu kenttäseurannan perusteella merkitseviä yhteyksiä, eikä sirokatkaravun katsottu tämän tutkimuksen perusteella vaikuttavan kolmipiikin populaatioon. Sen sijaan alueellisia eroja havaittiin molempien esiintymisessä. Mesokosmikokeessa ongelmaksi muodostui, ettei toistoja saatu riittävästi, joten tulosten merkittävyys jäi kyseenalaiseksi. Sirokatkarapujen yksilömäärän kasvu ei todennäköisesti vaikuta kolmipiikin pesinnän onnistumiseen, sillä sirokatkarapujen määrä rannikolla lähti kasvuun vasta kesä-heinäkuussa, kun taas kolmipiikit aloittavat pesinnän aiemmin keväällä. Kolmipiikkikoiraat myös puolustavat pesäänsä aggressiivisesti, ja saalistus ei ole omnivoriselle sirokatkaravuille välttämätöntä. Ensisijaisesti ne laiduntavat rihmamaista viherlevää ja saalistavat sen seassa eläviä selkärangattomia. Sirokatkaravut syövät kuitenkin mätiä, jos sitä tarjotaan, joten ne voisivat olla uhka kaloille jotka eivät hoida mätiä tai poikasia aktiivisesti. Sirokatkaravun invaasio Itämereen on vasta hyvin tuore tapaus, mutta se voi vaikuttaa rihmamaisen levän kertymiseen rannikoilla. Se saalistaa joitain selkärangattomia, mutta voi olla myös itse ravinnon lähde esimerkiksi turskalle

Uusien vektorivälitteisten tautien mahdollinen saapuminen Suomeen ilmastonmuutoksen ja ihmisten liikkuvuuden kylkiäisinä

Tässä selvityksessä on käsitelty 50 patogeenia vektoreineen. Se perustuu lähes seitsemänsataan tieteelliseen julkaisuun. Ihmisen kasvava liikkuvuus tuovat patogeeneja nopeasti pitkiä matkoja. Lemmikkien pito ja niiden kuljetukset voivat myös olla uhka ihmisten terveydelle. Vaatetäi on palannut Suomeen ja sen mukana myös vaatetäiden välittämien tautien uhka. Ilmaston muuttuminen luo uusia olosuhteita myös vektorivälitteisille taudeille. Aasian tiikerihyttynen on tärkein Euroopan uusista hyttyslajeista. Tiikerihyttynen voi selvitä talvesta sopivassa mikroilmastossa. Uusia puutiaislajeja voi myös saapua, joko ihmisen toimesta tai muuttolintujen mukana. Suomessa tärkeät arbovirukset ovat hyttysten tai puutiaisten levittämiä. Suomessa esiintyy pogostan tautia sekä puutiaisenenkefaliittia. Useat bakteerit ovat myös hyönteisten tai puutiaisten levittämiä. Suomessa esiintyy kotoperäisenä hyttysten välittämä jänisrutto ja puutiaisten välittämä borrelioosi. Kotoperäinen malaria on hävinnyt Suomesta. Välittäjänä toimiva horkkahyttynen on yleinen koko maassa. Hyönteisiä vektoreina käyttävät ja ihmisissä loisivat sukkulamadot ovat harvinaisia Suomessa. Ne voivat yleistyä tulevaisuudessa. Hyönteisten syömisen kautta tarttuvat patogeenit ovat mahdollinen uhka Suomessa

Vieras- ja tulokaslajit lukion oppikirjoissa ja lukiolaisten vieraslajitietämys

Vieraslajien leviäminen uusille elinalueille on maailmanlaajuinen ongelma, jonka torjumiseen tarvitaan niin yhteiskunnallisia toimia kuin kansalaisten osallistamistakin. Selvitin tässä pro gradu -tutkielmassa, mitä ja miten vieras- ja tulokaslajeista kirjoitetaan lukion biologian oppikirjoissa sekä mitkä tekijät voivat vaikuttaa lukiolaisten vieraslajitietämyksen tasoon. Oppikirjat ovat tärkeä tietolähde niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Lukion biologian oppikirjojen sisältämän vieras- ja tulokaslajitiedon määrää tai ulottuvuuksia ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen aineistona oli kaksi lukion valtakunnallisen opetussuunnitelman 2003 sekä kaksi lukion valtakunnallisen opetussuunnitelman 2015 mukaista painettua oppikirjasarjaa. Oppikirjasarjoista tutkittiin laadullisen sisällönanalyysin avulla vieras- ja tulokaslajitiedon määrää, niiden sisältämiä lajiesimerkkejä ja erilaisten näkökulmien monipuolisuutta. Tulosten perusteella vieras- ja tulokaslajitiedon määrä on hieman vähentynyt opetussuunnitelman vaihtuessa, mutta samalla hieman monipuolistunut. Vieras- ja tulokaslajeista esitetyt näkökulmat painottuivat kaikissa tutkituissa kirjasarjoissa niiden aiheuttamien ekologisten haittojen esittelyyn, kun taas sosiaalisista, terveydellisistä ja taloudellisista haitoista oli huomattavasti vähemmän mainintoja. Analyysi oppikirjojen vieraslajeihin liittyvistä tehtävistä osoitti, että oppikirjatehtävät eivät tue tai edistä opiskelijoiden kansalaistaitojen kehitystä. Lukiolaisten vieraslajitietämystä tutkittiin Turun opettajankoulutuslaitoksen Science Learning for Future Environment -projektin puitteissa 2014–2016 kerätyn aineiston avulla. Aineisto koostui lukion biologian ja kemian valinnaiskurssille osallistuneiden opiskelijoiden (n=174) taustatiedoista sekä heidän vastauksistaan esitestin yksittäiseen tehtävään alakohtineen. Alakohdista kaksi mittasi taitoa tulkita vieraslajeihin liittyvää kuvaajaa ja toiset kaksi taas tarkemmin opiskelijoiden tietoa vieraslajien leviämistavoista ja niiden vaikutuksista ekosysteemeihin. Opiskelijoiden vastaukset pisteytettiin, jonka jälkeen pisteiden ja taustamuuttujien yhteyttä tutkittiin tilastollisin menetelmin SAS Enterprise Guide 7.1. -ohjelmistolla. Tilastollisten testien tulosten perusteella opiskelijan suorittamien biologian ja kemian kurssien määrällä on tilastollisesti merkitsevä yhteys opiskelijan vieraslajitietämykseen. Muilla taustamuuttujilla ei sen sijaan havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä opiskelijoiden vieraslajitietämykseen

Vesihyönteisten sopeutuminen ilmastonmuutokseen makean veden alueilla

Tiivistelmä. Tämän tutkielman lähtökohtana on vastata tutkimuskysymyksiin, jotka ovat miten vesihyönteiset sopeutuvat ilmastonmuutokseen makean veden elinympäristöissä sekä millaiset ominaisuudet auttavat vesihyönteisiä sopeutumaan ilmaston muutoksiin. Tutkielmassa käydään läpi ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistöihin ja sitä kautta myös vesihyönteisiin. Näiden tietojen perusteella tutkitaan vesihyönteisten sopeumia erilaisiin muuttuviin elinoloihin yleisesti sekä esimerkkialueella Suomessa. Keskeisimpiä tuloksia työssä ovat ilman ja veden lämpötilan muutosten vaikutukset vesihyönteisten aineenvaihduntaan ja kehon koon muutoksiin, sekä toiminnalliset sopeumat erityisesti vesihyönteisten elinkaaren muutoksessa. Tärkeä huomio tutkielmassa on myös se, kuinka paljon myös muut tekijät kuin ilmastonmuutoksen vaikutukset, aiheuttavat muutoksia vesistöissä ja vesihyönteisissä. Voidaan myös todeta parhaiten lämpötilojen muutoksiin sopeutuvan niiden lajien, joilla elinkaaret ovat pitkiä, tai jotka voivat reagoida ilmastoon elinkaaren muutoksilla. Lisäksi ne lajit, joilla on hyvät mahdollisuudet muuttaa levinneisyysaluettaan, ovat paremmassa asemassa verrattaessa vain yhdellä alueella pärjääviin vesihyönteisiin. Kokonaisuudessaan siis paremman kelpoisuuden sekä paremmat sopeutumiskeinot omaavilla lajeilla ilmastonmuutokseen sopeutuminen on helpompaa. Tutkielman aineiston perusteella voidaan päätellä ilmastonmuutoksen jo vaikuttavan vesihyönteisiin voimakkaasti, ja tulevan vaikuttamaan vielä voimakkaammin tulevaisuudessa. Voidaan myös todeta monilla vesihyönteisillä jo olevan sopeutumismekanismeja tämän hetken ilmastoon, mutta on vaikea ennustaa voivatko ne kehittää uusia sopeumia ilmaston edelleen muuttuessa. Kokonaisuudessaan paremman kelpoisuuden sekä paremmat sopeutumiskeinot omaavilla lajeilla ilmastonmuutokseen sopeutuminen on helpompaa

Suomen merentutkimuksen ydinkysymykset - Merentutkimuslaitos suomalaisessa yhteiskunnassa

Julkaisu sisältää myös toisen artikkelin: Kimmo K. Kahma: Scientific impact of the Finnish Institute of Marine Research: a citation analysi

Taimiuutiset 4/2010

Taimi- ja metsänviljelyalan ammattileht