Parafoveassa olevan tavuviivan vaikutus lukemiseen aloittelevilla lukijoilla

Suomenkielisiä lapsia ohjataan jo varhaisessa vaiheessa lukemaan sanoja niiden tavutuksen avulla. Tutkimusnäytön perusteella tavutus saattaa kuitenkin häiritä jo aloittelevien lukijoiden lukemista. Toisaalta vaikka sanan lukemista voi häiritä tavutus tarkan näön alueella, sen ulkopuolella – eli parafoveassa – tavuviivasta voisi päinvastoin olla hyötyä: luettaessa päähuomio on usein luettavassa sanassa, mutta parafoveastakin voidaan saada informaatiota, joka helpottaa sanan lukemista katseen kohdistuessa siihen. Lasten tiedetään saavan seuraavasta sanasta kirjaininformaatiota, mutta tämä voi olla visuaalisen – eli ei kielellisen – tason ilmiö. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, pystyvätkö aloittelevat lukijat hyödyntämään parafoveasta saatavaa tavuinformaatiota. Tutkimuksessa 1.- ja 2.-luokkalaisten silmänliikkeet rekisteröitiin heidän lukiessaan virkkeitä tietokoneen näytöltä. Virkkeissä oli kaksi- tai kolmitavuinen kohdesana. Tutkimuksessa hyödynnettiin tekniikkaa, jossa luettavaa tekstiä pystytään muuttamaan ilman että lukija on siitä tietoinen. Mahdollinen muutos tapahtui koehenkilön siirtäessä katseen kohdesanaan. Ollessaan parafoveassa kohdesanat olivat suomen tavutussääntöjen perusteella oikein tai väärin tavutettuja tai tavuttamattomia. Katseen kohdistuessa kohdesanaan tämä oli aina tavuttamattomassa muodossa. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, saadaanko parafoveasta ylipäätään mitään informaatiota. Tätä tutkittiin vertailemalla tilanteita, joissa parafoveassa oleva sana oli väärin tavutettu tai tavuttamaton. Hypoteesina oli, että muutos häiritsisi sanan lukemista, eli että väärin tavutettu sana prosessoitaisiin hitaammin kuin tavuttamaton. Tulokset tukivat hypoteesin toteutumista. Toinen tutkimuskysymys oli, että mikäli parafoveasta saadaan informaatiota, onko se visuaalista vai tavuinformaatiota. Tätä tarkasteltiin vertailemalla tilanteita, joissa parafoveassa oleva sana oli oikein tai väärin tavutettu. Hypoteesina oli, että oikein tavutettu sana prosessoitaisiin nopeammin, eli että parafoveasta saataisiin tavuinformaatiota. Tulokset eivät tukeneet tätä. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä siitä, että 1.- ja 2.-luokkalaiset saisivat parafoveasta tavuinformaatiota vaan heidän saamansa informaatio on visuaalista

VISUAALISEN HAVAITSEMISEN JA PUHUTUN KIELEN YHDISTÄMINEN KIELEN PROSESSOINNIN TUTKIMUKSESSA: VISUAL WORLD -MENETELMÄ

Artikkelissa esitellään psykolingvistiikassa viime aikoina hyvin suosituksi tullutsuhteellisen uusi tutkimusmenetelmä, ns. visual world -menetelmä, joka yhdistäävisuaalisen havaitsemisen ja puhutun kielen kielen prosessoinnin tutkimuksessa(Cooper, 1974; Tanenhaus, Spivey-Knowlton, Eberhard, & Sedivy, 1995). Artikkelissakäsitellään visual world -menetelmän avulla tehtyjä kielen vastaanoton prosessoinnintutkimuksia ja keskitytään tarkastelemaan tutkimustuloksia kielen prosessoinninmodularististen ja interaktionaalisten teorioiden kannalta. Erityisesti artikkelinkohteena ovat syntaksin ja viittaussuhteiden prosessointi. Visual world -menetelmäntuottaman teoreettisesti mielenkiintoisen evidenssin lisäksi keskustellaan menetelmänetuuksista ja mahdollisista rajoitteista kielen prosessoinnin tutkimuksen välineenä.Avainsanat: Visual world -menetelmä, psykolingvistiikka, syntaksi, viittaussuhteet,visuaalinen havaitseminen.Keywords: Visual world paradigm, psycholinguistics, syntax, co-reference, visual perception

Anekdoottisten vs. faktapohjaisten perusteluiden vaikutus tekstin prosessointiin, episteemisiin tunteisiin ja koettuun luotettavuuteen

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten tekstissä esitetyt väitteiden anekdoottiset (kokemusperäiset) tai faktaperustaiset (tutkimusperustaiset) perustelut vaikuttavat lukemiseen, muistipalautukseen, lukijan tunteisiin ja tekstin luotettavuuden arviointiin, kun tekstit ovat koehenkilöiden ennakkoasenteiden kanssa joko yhteensopimattomia tai yhdenmukaisia. Ennen koetta koehenkilöt (N=47) täyttivät kyselyn, joka kartoitti heidän ennakkoasenteitaan rokotteista, vegaaniruokavaliosta ja luomuruuasta. Kaikki kokeeseen osallistuneet koehenkilöt olivat rokote-, luomuruoka- ja vegaaniruokavaliomyönteisiä. Koehenkilöt lukivat kokeessa uutistekstimäisiä tekstejä, jotka käsittelivät rokotteiden hyötyjä tai haittoja, vegaanisen ruokavalion positiivisia tai negatiivisia terveysvaikutuksia ja luomuruuan positiivisia tai negatiivisia terveysvaikutuksia. Samalla heidän silmänliikkeensä rekisteröitiin Eyelink100+-silmänliikelaitteistolla. Lukemisen jälkeen koehenkilöt arvioivat tekstien uskottavuutta, luotettavuutta, niihin uppoutumista, niiden ymmärrettävyyttä sekä kokemiaan episteemisiä tunteita. Episteemiset tunteet olivat Epistemically-Related Emotion Scales -mittarin yllättynyt, utelias, innostunut, hämmentynyt, turhautunut, kyllästynyt ja ahdistunut (Pekrun ym., 2016). Lopuksi heitä pyydettiin muistelemaan jokaisesta tekstistä keskeisimmät sisällöt. Tilastollinen analyysi tehtiin kahden riippumattoman otoksen t-testinä eri perusteluiden (anekdoottinen ja faktapohjainen) välillä erikseen koehenkilöiden ennakkoasennetta vastaaville teksteille ja ennakkoasenteen kanssa yhteensopimattomille teksteille. Lukuaikoihin tai muistipalautuksiin perustelut eivät juurikaan vaikuttaneet. Asenteiden kanssa yhdenmukaiset faktatekstien väitteet koettiin kuitenkin uskottavammiksi ja perustelluimmiksi sekä väitteiden lähde, teksti ja tekstin julkaisija koettiin luotettavammaksi kuin anekdoottiteksteissä. Asenteiden kanssa yhdenmukaiset anekdoottitekstit aiheuttivat faktatekstejä enemmän negatiivisia tunteita eli ahdistusta ja turhautumista sekä kyllästyneisyyttä. Tulokset saattavat johtua esimerkiksi siitä, että tutkimuksessa käytetyt faktatekstit ja anekdoottitekstit olivat molemmat yhtä helposti ymmärrettäviä. Koska anekdoottitekstien ja faktatekstien pääväitteet olivat käytännössä samat, on mahdollista, että perustelujen muotoa enemmän vaikutusta on väitteiden sisällöllä. Koska eroja anekdootti- ja faktatekstien välillä oli lähinnä vain luotettavuusarvioinneissa, mutta ei prosessoinnissa, jää epäselväksi, että arvioidaanko tekstien luotettavuutta lukemisen aikana

Päänsärky kallonsisäisen verenvuodon oireena

English summaryPeer reviewe

Visuaalisen tarkkaavaisuuden kykyjen ja pelin tapahtumien vaikutus silmänliikkeisiin pelivideoita katsottaessa

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavalla visuaalisen tarkkaavaisuuden kyvyt ja erilaiset pelitilanteet vaikuttavat silmänliikkeisiin pelivideoita katseltaessa. Tutkimukseen valittiin henkilöitä, jotka eivät juuri olleet pelanneet videopelejä aikaisemmin (N=38). Tutkimuksen koehenkilöt valittiin pelaamista koskevan Webropol-kyselyn avulla. Kyselyä levitettiin Turun yliopiston sähköpostilistoilla ja siihen vastasi 199 henkilöä. Kyselyssä kartoitettiin sitä, kuinka paljon vastaajat keskimäärin pelaavat, sekä sitä, minkälaisista pelidynamiikoista he pitävät. Koehenkilöille näytettiin 6 minuuttia kestävä pelivideo Call of Duty: Modern Warfare 2 -pelistä, jonka aikana heidän silmänliikkeitänsä kuvattiin. Lisäksi koehenkilöiden visuaalisen tarkkaavaisuuden kykyjä mitattiin eri testeillä (attentional blink, visuaalinen haku, usean kohteen seuranta). Tulokset osoittivat, että pelitilanteet ja erot visuaalisen tarkkaavaisuuden taidoissa vaikuttivat silmänliikkeisiin pelivideoita katseltaessa. Hyvä kyky seurata useita liikkuvia kohteita oli yhteydessä pitempiin fiksaatioihin ja lyhyempiin sakkadeihin. Erot korostuivat pelitilanteissa, jotka olivat nopeatempoisia ja sisälsivät liikettä taustalla. Sen sijaan hyvä suoriutuminen attentional blink -ja visuaalisen haun tehtävässä oli yhteydessä suurempaan fiksaatioiden lukumäärään. Tulokset osoittavat, että pelivideoiden katsominen voi tuoda esille yksilöllisiä eroja videoiden katselutyylissä. Lisäksi tulokset osoittavat, että visuaalista tarkkaavaisuutta ei ole mielekästä tutkia yhtenä laajana kokonaisuutena, vaan se koostuu useista itsenäisistä osa-alueista, jotka vaikuttavat havaitsemiseen eri tavoin

Silmänliikkeet luetun ironian ymmärtämisessä lapsilla

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten 4.-luokkalaiset lapset ymmärtävät kirjoitettua ironiaa. Ironisten tekstien lukemista verrattiin kirjaimellisten tekstien lukemiseen ja lasten lukemista verrattiin aikuisten lukemiseen samoista tehtävistä. Tutkimus toteutettiin silmänliikekameran avulla ja lukemista tarkasteltiin virketasolla. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin koehenkilöiden työmuistin, teknisen lukutaidon, luetun ymmärtämisen ja empatiakyvyn taitoja. Tutkimukseen osallistui yhteensä 36 lasta (keski-ikä 10 vuotta 4 kuukautta) ja 35 aikuista (keski-ikä 24 vuotta). Tutkittavat lukivat tietokoneen ruudulta yhteensä 26 tekstiä, joista puolet sisälsivät kirjaimellisen ja puolet ironisen lausahduksen ja samalla heidän silmänliikkeensä rekisteröitiin. Jokaisen tekstin jälkeen tutkittava vastasi niiden sisältöä ja tarkoitusta kartoittaviin muisti- ja ymmärtämiskysymyksiin. Silmänliikemittauksen jälkeen koehenkilöiden työmuistin, teknisen lukutaidon ja empatian taitoja mitattiin yksilöllisesti. Luetun ymmärtämisen mittaaminen suoritettiin lasten osalta koko luokalle kerralla. Tutkimuksessa havaittiin, että lapset pystyivät ymmärtämään ironisia tekstejä, mutta ymmärtäminen oli selkeästi aikuisia heikompaa. Silmänliikekokeen osalta analyyseissa tutkittiin fiksaatioiden kestoa ensimmäisen ja toisen lukukerran osalta. Lasten havaittiin lukevan kokonaisuudessaan aikuisia hitaammin molemmissa tekstityypeissä ja molemmilla lukukerroilla. Ironisten ja kirjaimellisten tekstien lukemisprosesseissa ei kuitenkaan havaittu eroja silmänliikkeiden perusteella kummassakaan ryhmässä, mikä ei ollut oletettavaa aiemman tutkimuksen pohjalta. Lasten suhteen havaittiin, että ironisten virkkeiden uudelleen lukeminen ja niistä tehdyt palaamiset jo luettuihin tekstin osiin edistivät ironian ymmärtämistä. Samanlaisia prosesseja on havaittu aiemmissa tutkimuksissa aikuisilla, joten voitiin havaita lasten ymmärtämisprosessin mukailevan aikuisilla havaittua prosessia. Tässä tutkimuksessa vastaavaa ei kuitenkaan aikuisten osalta havaittu, mutta heillä ironisen virkkeen jälkeinen lukemisen hidastuminen edisti ironian ymmärtämistä. Lapsilla lukemisen hidastuminen ironisten virkkeiden jälkeen päinvastoin heikensi ironian ymmärtämistä. Tästä voitiin päätellä lasten havaitsevan ristiriidan tekstissä, mutta heidän olevan vielä kykenemättömiä ratkaisemaan tätä tarkoituksenmukaisesti. Tutkimuksen pohjalta voitiin täten päätellä, että lapsilta havaittiin taitoja ymmärtää ironiaa luetusta tekstistä. Lasten taidot eivät kuitenkaan yltäneet aikuisten tasolle, mikä oli oletettavaa aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Toisaalta lapsilla havaittiin samansuuntaisia prosesseja lukiessa kuin aikuisilla, mistä voitiin päätellä, että lapset pystyivät ymmärtämään ironiaa kirjoitetusta tekstistä. Tulokset antoivat täten näyttöä sille, että ironian lukemista lapsilla pystyttiin tutkimaan silmänliikemenetelmän avulla. Tutkimusta tältä alalta ei ole tehty, minkä vuoksi tutkimusta tarvitaan yhä lisää

Taustapuheen vaikutus 3.-luokkalaisten lasten lukemiseen

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin taustalta kuuluva puhe häiritsee 3.-luokkalaisten lasten lukemista. Tutkimuksessa selvitettiin taustapuheen häirintävaikutusta sekä lukusujuvuuteen että luetun ymmärtämiseen silmänliikemenetelmää hyödyntäen. Lisäksi tutkittiin, miten taustapuhe vaikuttaa eri tasoisiin lukijoihin ja miten taustapuheen vaikutus muuttuu lukemisen edetessä. Lukemista tarkasteltiin virketasolla. Tutkimuksen analyyseissa oli mukana 24 tutkittavaa. Tutkittavat olivat iältään keskimäärin 9 vuotta ja 7 kuukautta. Tutkittavat lukivat silmänliikekokeessa kaksi tietotekstiä tietokoneen näytöltä. Toinen teksteissä luettiin samalla, kun tietokoneen kaiuttimista kuului kahden lapsen keskustelua. Toinen teksteistä luettiin ilman taustapuhetta. Taustapuheella pyrittiin simuloimaan kouluympäristössä esiintyviä ääniä. Tutkittaville esitettiin kummankin tekstin lukemisen jälkeen luetun ymmärtämistä mittaavia kysymyksiä teksteistä. Silmänliikekokeen lisäksi koulujen erityisopettaja testasi kaikki tutkittavat Ala-asteen lukutesti ALLUn luetun ymmärtämisen ja teknisen lukutaidon testeillä. Silmänliikemenetelmän avulla tutkittavien silmänliikkeistä tarkasteltiin fiksaatioiden kestoa lukemisen aikana. Fiksaatioista tarkasteltiin sekä ensimmäisen että toisen kerran lukemista. Tulosten mukaan taustapuhe vaikuttaa häiritsevästi lasten lukemiseen. Ensimmäisen lukukerran aikana tutkittavat lukivat tekstit hitaammin taustapuheessa kuin hiljaisessa tilanteessa. Taustapuheen lukemista hidastava vaikutus oli havaittavissa erityisesti luettavan tekstin alkupuolella. Toisen lukukerran aikana taustapuhe häiritsi erityisesti vahvempien lukijoiden lukemista. Vahvemmat lukijat palasivat todennäköisemmin aikaisempiin virkkeisiin kuin heikommat lukijat. Sen sijaan heikommat lukijat tekivät vahvempia lukijoita todennäköisemmin takaisinpalaamisia hiljaisessa tilanteessa. Tulosten mukaan taustapuhe vaikuttaa häiritsevästi myös luetun ymmärtämiseen. Luetun ymmärtämisellä ja takaisinpalaamisilla havaittiin kohtalainen korrelaatio taustapuhetilanteessa, mikä saattaa osoittaa, että lukijat pyrkivät kompensoimaan taustapuheen häiritsevää vaikutusta lukemalla tekstiä uudelleen. Tutkimus antaa näyttöä sille, että taustapuhe vaikuttaa häiritsevästi lasten lukemiseen. Tämän takia olisi tärkeää, että lasten oppimisympäristöistä pyrittäisiin tekemään sellaisia, että ne tukisivat lasten lukemaan oppimista, lukutaidon kehittymistä ja lukemisen kuntoutusta mahdollisimman hyvin. Tutkimustulokset ovat yhteneväiset aikaisempiin aikuisväestöllä tehtyihin tutkimuksiin. Koska aiheesta ei ole aikaisempia tutkimuksia, olisi aihetta tarpeen tutkia jatkossa vielä lisää

Yöheräilyn yhteys kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen psykomotoriseen kehitystasoon ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin

Lapsi viettää suurimman osan ensimmäisestä elinvuodestaan unessa. Samaan aikaan lapsen psykomotorinen kehitys on nopeaa. Yksi lapsen unen laatuun vaikuttava tekijä ensimmäisen elinvuoden loppupuolella on yöheräily. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia siitä, ovatko yöheräily tai muut unen laadun tekijät yhteydessä psykomotoriseen kehitykseen alle vuodenikäisillä lapsilla. Huonon unen laadun ja liian vähäisen nukkumisen on aikuisilla ja kouluikäisillä lapsilla sekä eläin kokeissa todettu vaikuttavan heikentävästi erityisesti eksekutiivisiin toimintoihin. Eksekutiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan esimerkiksi toiminnan ohjausta, suunnittelua ja inhibointia. Näiden taitojen lopullinen kehitys sijoittuu vasta myöhempään lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta eksekutiivisten toimintojen esiasteita on huomattavissa jo alle vuodenikäisillä lapsilla. Esimerkkejä tällaisista pre-eksekutiivisista taidoista ovat ennakoivat silmänliikkeet ja kyky ohjata tahdonalaisesti tarkkaavuuden siirtymistä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yöheräilyn yhteyttä kahdeksan kuukauden ikäisten lasten psykomotoriseen kehitykseen ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Lasten yöheräily määriteltiin vanhempien arviointien perusteella. Vanhemmat arvioivat kuinka monta kertaa yössä aikavälillä 24–06 heidän lapsensa heräävät ja tarvitsevat rauhoittelua. Vanhempien antamien tietojen perusteella muodostettiin vähän (heräilyjä ≤ 1, n=20) ja paljon (heräilyjä ≥ 3, n=24) yöaikana heräilevien lasten ryhmät. Psykomotorista kehitystä arvioitiin Bayley Scales of Infant and Toddler Development III -pikkulasten arviointimenetelmällä, josta tarkasteltiin kognitiivista, kielellistä ja motorista kehitystä. Pre-eksekutiivisia toimintoja tutkittiin switch-koeasetelmalla, jossa arvioitiin lasten kykyä ennakoida tapahtumaa katseensuunnallaan ja estää tarkkaavuuden siirtymistä ennalta opittuun kohteeseen. Pre-eksekutiivisten toimintojen hallintaa arvioitiin ennakoivien silmänliikkeiden perusteella. Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi oli, että vähän ja paljon heräilevien ryhmät eivät eroa toisistaan kognitiivisen, kielellisen ja hienomotorisen kehityksen osalta vielä kahdeksan kuukauden iässä. Toinen hypoteesi oli, että suuri yöheräilyn määrä on yhteydessä pidemmällä olevaan karkeamotoriseen kehitykseen. Kolmas hypoteesi oli, että vaikka yöheräilyllä ei vielä tässä vaiheessa ole yhteyttä lasten kognitiiviseen kokonaiskehitykseen, sillä on yhteys pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Vähän heräilevien lasten oletettiin pärjäävän paremmin pre-eksekutiivisia toimintoja mittaavassa tehtävässä. Tulokset osoittivat, että yöheräilyryhmät eivät eronneet toisistaan kognitiiviselta suoriutumiseltaan, kielelliseltä ymmärtämiseltään, kielelliseltä tuottamiseltaan, hienomotoriikaltaan, eivätkä karkeamotoriikaltaan. Ryhmät eivät myöskään eronneet pre-eksekutiivisilta toiminnoiltaan. Tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että yöheräilyllä ei vielä kahdeksan kuukauden iässä ole yhteyttä psykomotoriseen kehitykseen ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Tämä tutkimus on osa suurempaa tutkimusprojektia, Lapsen uni- ja terveystutkimusta, jossa lapsia tullaan seuraamaan pidemmälle lapsuuteen. Näin pystytään tulevaisuudessa tarkastelemaan, onko yöheräilyllä kahdeksan kuukauden iässä yhteyttä myöhempään psykomotoriseen kehitykseen ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Asiasanat: unen kehitys, yöheräily, psykomotorinen kehitys, eksekutiiviset toiminnot, vauvaik

Empatiakyvyn yhteys luetun ironian ymmärtämiseen neljäsluokkalaisilla lapsilla

Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko neljäsluokkalaisten lasten empatiakyky yhteydessä heidän kykyynsä ymmärtää luettua ironiaa. Lisäksi tutkittiin lasten empatiakyvyn yhteyttä heidän silmänliikkeisiinsä, kun he lukivat merkitykseltään ironisia ja kirjaimellisia tarinoita. Tutkimus toteutettiin katseenseurantatutkimuksena, jossa lukemista tarkasteltiin virketasolla. Tutkimuksen otoskoko oli 78 lasta, ja heidän keskimääräinen ikänsä oli 10 vuotta, 4 kuukautta. Katseenseurantatutkimuksessa tutkittavat lukivat tietokoneen ruudulta 22 tarinaa, joista puolet olivat merkitykseltään ironisia ja puolet kirjaimellisia. Jokaisen tarinan jälkeen tutkittavat vastasivat yhteen ymmärrystä ja yhteen muistia mittaavaan kysymykseen. Lukemisen aikana tutkittavien silmänliikkeitä kuvattiin silmänliikekameralla. Silmänliikekokeen jälkeen jokaisen tutkittavan empatiakykyä mitattiin Bryantin lasten ja nuorten empatiaindeksillä. Tutkimuksen tulosten mukaan neljäsluokkalaisten lasten empatiakyky ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän kykyynsä ymmärtää luettua ironiaa. Myöskään empatiakyvyn ja tutkittavien silmänliikkeiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, joskin empatiakyvyn ja kohdevirkkeen jälkeisen lauseen ensimmäisen lukukerran lukuaikojen sekä tarinan tyypin (ironinen/kirjaimellinen) ja kohdevirkkeen myöhempien uudelleenlukemisten lukuaikojen väliset yhteydet lähestyivät tilastollista merkitsevyyttä. Korkeampi empatia oli yhteydessä kohdevirkkeen jälkeisen lauseen nopeampaan lukemiseen, ja ironisten tarinoiden kohdevirkkeitä luettiin myöhemmin uudelleen enemmän kuin kirjaimellisten. Tulokset eivät tue aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa sekä lasten että aikuisten empatiakyvyn on osoitettu olevan yhteydessä ironian ymmärtämiseen. Tämä tutkimus oli ensimmäinen tutkimus, jossa tutkittiin neljäsluokkalaisten lasten empatiakyvyn yhteyttä luetun ironian ymmärtämiseen, ja aihetta olisi tarpeen tutkia lisää. Tutkimustietoa lasten empatiakyvyn ja luetun ironian ymmärtämisen yhteydestä voidaan kliinisesti hyödyntää esimerkiksi tukitoimien suunnittelussa kliinisiin populaatioihin kuuluville lapsille, joilla ilmenee erityisiä vaikeuksia juuri näissä toiminnoissa

Millaisia ajatuksia kaunokirjallisuuden lukeminen herättää? : Lukemisen aikaisten ajatustyyppien yhteys lukijan silmänliikkeisiin ja tekstin emotionaalisuuden vaikutus ajatustyyppien esiintymiseen

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia ajatustyyppejä kaunokirjallisuuden lukemisen aikana herää ja ovatko ne yhteydessä lukemisen sujuvuuteen. Lisäksi selvitettiin, esiintyvätkö ajatustyypit enemmän neutraalien vai emotionaalisten kappaleiden lukemisen jälkeen. Osallistujat (N=70) lukivat kaunokirjallisesta teoksesta poimitun katkelman, joka sisälsi 30 kohdekappaletta, joista 10 arvioitiin emotionaaliselta valenssiltaan neutraaleiksi, 10 positiivisiksi ja 10 negatiivisiksi. Lukijoiden silmänliikkeet rekisteröitiin ja jokaisen kohdekappaleen jälkeen heitä pyydettiin lisäksi arvioimaan senhetkisten ajatustensa piirteitä. Vastaukset analysoitiin pääkomponenttianalyysillä ajatustyyppien löytämiseksi. Lineaarisilla ja yleisillä lineaarisilla sekamalleilla tarkasteltiin, ennustaako kukin ajatustyyppi yksin tai yhdessä sanan pituuden tai yleisyyden kanssa sanan ohitustodennäköisyyttä ensimmäisellä lukukerralla, ensikatseluaikaa, ensimmäisen lukukerran kestoa ja kokonaiskatseluaikaa. Lopuksi vertailtiin lineaarisilla sekamalleilla ajatustyyppien esiintymistä neutraalien ja emotionaalisten kappaleiden lukemisen jälkeen. Löydettiin viisi ajatustyyppiä, joiden nimeksi annettiin immersio, omat murheet, vaeltelu tulevassa, tahdonalaiset ja sanalliset sekä toiset menneisyydessä. Immersio, tahdonalaiset ja sanalliset ja toiset menneisyydessä ennustivat silmänliikkeiden suurempaa herkkyyttä sanan pituudelle ja yleisyydelle. Lisäksi immersio oli yhteydessä pienempään sanan ohitustodennäköisyyteen ensimmäisellä lukukerralla ja lyhyempään sanan kokonaiskatseluaikaan, kun taas tahdonalaiset ja sanalliset -ajatustyyppi oli yhteydessä pidempään sanan ensimmäisen lukukerran kestoon. Omat murheet ja vaeltelu tulevassa olivat muista ajatustyypeistä poiketen yhteydessä suurempaan ohitettujen sanojen määrään ensimmäisellä lukukerralla, minkä lisäksi omat murheet olivat yhteydessä pidempään sanan ensikatseluaikaan ja ensimmäisen lukukerran kestoon. Lisäksi havaittiin, että immersiota esiintyi enemmän positiivisten kuin neutraalien kappaleiden lukemisen jälkeen, kun taas vaeltelua tulevassa ja tahdonalaisia ja sanallisia ajatuksia esiintyi eniten neutraalien kappaleiden lukemisen jälkeen. Kappaleen emotionaalisuudella ei ollut vaikutusta omien murheiden ja toiset menneisyydessä -ajatustyypin esiintymiseen. Tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia ja hypoteeseja, jotka yhdistävät immersion sujuvaan lukemiseen ja ajatuksen harhailun lukemisen häiriintymiseen. Lisäksi ne viittaavat siihen, että tekstin emotionaalisuudella on vaikutusta tiettyjen muttei kaikkien lukemisen aikaisten ajatusten esiintymiseen. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, millaisia ajatustyyppejä kaunokirjallisuuden lukemisen aikana yleisesti herää, ovatko ajatustyypit yhteydessä tilannemallin rakentumiseen luetusta tekstistä tai miten esimerkiksi virittävämmät emotionaaliset kohdat vaikuttavat ajatustyyppien esiintymiseen