Suomalaisen yliopistotutkimuksen tuottavuus ja vaikuttavuus: Opetus- ja kulttuuriministeriön profiiliryhmän raportti

Raportissa kuvataan suomalaisten yliopistojen tieteellisen tutkimuksen tilaa erityisesti 2010-luvun alussa. Raportin päätarkoitus on tuottaa yliopistoille aineistoa työhön tieteenaloittaisen yhteistyön ja työnjaon kehittämisestä. Raportissa analysoidaan yliopistojen tutkimuksen määrää, tuottavuutta ja tieteellistä vaikuttavuutta sekä verrataan yliopistoja toisiinsa tieteenaloittain. Analyysit perustuvat kahteen aineistokokonaisuuteen. Ensimmäinen on yliopistojen opetus- ja kulttuuriministeriölle toimittamat vuosien 2011–2012 julkaisutiedot (OKM-julkaisuaineisto), toinen Thomson Reutersin kansainvälisen Web of Science -julkaisu- ja viittaustietokannan suomalaisten yliopistotutkijoiden vuosien 2000–2012 julkaisut (WoS-aineisto). OKM-aineiston osalta esitetään tiedot tieteenaloittain ja yliopistoittain julkaisujen, julkaisupisteiden (jufo-pisteiden) ja tekijöiden (julkaisujen kirjoittajien) määristä sekä julkaisutuottavuudesta. Julkaisupisteet perustuvat yliopistojen rahoitusmallin vuodesta 2015 alkaen käytettäviin Julkaisufoorumin tasoluokkien mukaisiin painokertoimiin. Myös julkaisujen osituksessa on käytetty uuden rahoitusmallin mukaista ositustapaa. Raportissa käytetään kolmea julkaisutuottavuuden mittaria: - julkaisutuottavuus 1= julkaisut/tekijät - julkaisutuottavuus 2 = jufo-pisteet/tekijät - julkaisutuottavuus 3 = jufo-pisteet/julkaisut. Tärkein julkaisutuottavuuden mittari on julkaisutuottavuus 2, joka yhdistää samaan käsitteeseen julkaisujen määrän ja laadun. Muut tuottavuuden mittarit täydentävät julkaisutuottavuus 2:tä. Tutkimuksen tieteellistä vaikuttavuutta arvioidaan analysoimalla yliopistojen ositettujen WoS-julkaisujen ja niiden saamien viittausten lukumääriä. Viittausmääriin perustuvia indikaattoreita on kaksi. Viittausindeksi arvioi yliopiston julkaisujen keskimääräistä vaikuttavuutta tieteenaloillaan. Top10-indeksi kuvaa vertailujoukossaan viitatuimpaan kymmenykseen kuuluvien julkaisujen osuutta yliopiston koko julkaisuvolyymista. Raportin tieteenalaluokitusta käytetään soveltaen molempien aineistojen tarkasteluihin. Luokitus on kaksitasoinen. Päätieteenaloja on seitsemän, jotka jakautuvat 43 tieteenalaan OKM-julkaisuaineistossa ja 32 tieteenalaan WoS-aineistossa. Selvitys on tehty luokituksen molemmilla tasoilla. Raportin päätulokset ovat 400 yliopistoittaista ja tieteenaloittaista excel-kuviota. Ne on esitetty Vipunen-portaalissa (http://vipunen.csc.fi). Painetussa raportissa esitettävät tulokset koskevat suomalaisen yliopistotutkimuksen yleiskuvaa, tieteenaloja ja yliopistoja. OKM-julkaisuaineiston mukaan yliopistot tuottivat vuosina 2011–2012 vuodessa keskimäärin 37 000 julkaisua, jotka keräsivät 51 400 jufo-pistettä. Julkaisuja oli tekemässä 19 800 henkilöä. Julkaisutuottavuus 1 (julkaisut/tekijät) on 1,9 julkaisua kirjoittajaa kohti, julkaisutuottavuus 2 (jufo-pisteet/tekijät) 2,6 jufo-pistettä kirjoittajaa kohti. Yksi julkaisu kerää keskimäärin 1,4 jufo-pistettä. Yliopistojen WoS-julkaisujen määrä kasvoi runsaasta 14 000 julkaisusta nelivuotiskautena 2000–2 003 18 400 julkaisuun nelivuotiskautena 2009–2012. Viittausindeksin arvo 1,08 on palannut 2000-luvun puolivälin notkahduksen jälkeen 2000-luvun alun tasolle. Top10-indeksin kehitys on noudatellut viittausindeksin tasoa ja sen muutosta. Viittausindikaattorien nousseista arvoista huolimatta Suomen sijoitukset OECD-maiden keskinäisessä vertailussa ovat heikentyneet. WoS-aineiston mukaan yliopistotutkimuksen suurimmat päätieteenalat ovat luonnontiede sekä lääke- ja terveystieteet. Niiden suhteellinen osuus on laskenut 2000-luvulla. Osuuttaan ovat lisänneet tekniikka, yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet. Korkeimmat viittausindeksin arvon saavat maatalous- ja metsätieteet (1,25) ja bio- ja ympäristötieteet (1,14). Raportissa esitetään tiedot jokaisen yliopiston tuottavimmista ja vaikuttavimmista tieteenaloista. Tuottavimmiksi on luettu tieteenalat, joiden julkaisutuottavuus 1 (jufo-pisteet/tekijät) ylittää arvon 1,1 (kansallinen keskiarvo 1,0). Vaikuttavimmiksi tieteenaloiksi luetaan alat, joiden viittausindeksi tai Top10-indeksi ylittää arvon 1,2 (maailmantaso 1,0). Viittaus- ja Top10-indeksien korkeiden arvojen tavoitteena on viestittää, mille tasolle tutkimuksen vaikuttavuuden tulee nousta, jotta Suomi saa takaisin kansainvälisissä tiedevertailuissa menettämänsä asemat. Lopuksi korostetaan, että tulosten käytössä tulee ottaa huomioon raportin huomautukset aineistojen kattavuudesta, edustavuudesta sekä tulosten tulkinnasta

Tutkimuksen monitieteisyys ja laatu

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2016/tutkimuksen_monitieteisyys.html?lang=f

Sitaatioindeksityöryhmän raportti : Kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen käyttö suomalaisen tiedepolitiikan suunnittelun apuna

Työryhmän tehtävä Raportin on laatinut Raketti-hankkeen JURE-projektin 10.12.2009 asettama sitaatioindeksityöryhmä. Työryhmän tehtävänä oli 1) tehdä ehdotus sellaisesta pysyvästä järjestelmästä, joka tuottaa ensi sijassa Thomson Reutersin ISI Web of Science julkaisu- ja viittaustietokannoista kansainvälisesti vertailtavat tieteenala- ja tutkimusorganisaatiokohtaiset julkaisu- ja viittaustiedot ja 2) selvittää Thomson Reutersin lisäksi muiden kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen tietojen hankintaa ja käyttöä. Raportin sisältö Raportissa kartoitetaan osa-alueita, joissa kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen aineistoista voidaan tuottaa nykyistä parempi tietopohja tiedepoliittisen päätöksenteon käyttöön sekä selvittänyt miten nuo tiedot tulisi tuottaa, jotta ne antavat luotettavan ja oikeudenmukaisen kuvan suomalaisen tutkimuksen kokonaisuudesta ja eri tieteenalojen ja tutkimusorganisaatioiden roolista tuon kokonaisuuden muodostumiseen. Raportissa käydään läpi keskeiset bibliometriset käsitteet kuten julkaisut ja suhteellinen viittausindeksi, sekä tarkastellaan Thomson Reutersin ISI-aineistolla vaihtoehtoisten menetelmällisten ratkaisujen vaikutusta tieteenaloittaisiin ja tutkimusorganisaatiokohtaisiin julkaisujen ja viittausten määriin. Tieteenalaluokituksena käytetään virallisesta tieteenalaluokituksesta tarkoitukseen sovellettua versiota. Tutkimusorganisaatioilla tarkoitetaan yliopistoja, ammattikorkeakouluja, tutkimuslaitoksia, sairaanhoitopiirejä ja yrityksiä sekä muita tieteellisiä julkaisuja tuottavia organisaatioita. Laskelmien päävaihtoehdot liittyvät yhteisjulkaisujen osittamiseen eli jakamiseen tutkimusorganisaatioiden kesken sekä suomalaisten julkaisujen normalisointiin eli viittausten vertailukohteen valintaan. Raportissa nostetaan esiin kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen aineistojen käyttömahdollisuudet keskitetyn kansallisen julkaisurekisterin, sekä suomalaisen tutkimuksen kartoituksen, arvioinnin ja seurannan tietolähteenä. Kansainvälisten tietokantojen etuna on, että ne kattavat kaikkien suomalaisten tutkimusorganisaatioiden, ei vain yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen julkaisutiedot, ja että aineiston sisältämät viittaustiedot mahdollistavat tutkimuksen laadun ja näkyvyyden arvioinnin ja kansainvälisen vertailun. Raportissa selvitetään myös kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietojen käyttöä yliopistojen rahoitusmallissa sekä käydään läpi täsmällisemmin kotimaisten ja kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen sisältöä ja ominaisuuksia sekä niiden tarjoamia mahdollisuuksia tiedepolitiikan tietopohjan vahvistamisessa. Työryhmän ehdotukset Työryhmä katsoo, että kansainvälisten julkaisu- ja viittaustietokantojen aineistot voisivat täydentää merkittävällä tavalla olemassa olevaa tiedepolitiikan tietopohjaa ja ehdottaa, että opetus- ja kulttuuriministeriö hankkisi tätä tarkoitusta varten sekä Thomson Reutersin ISI- että Elsevierin Scopus-tietokannan aineistot. Työryhmä ehdottaa myös, että ministeriö käynnistäisi aineistojen pohjalta työryhmän hahmotteleman selvityksen suomalaisten tutkimusorganisaatioiden kansainvälisestä julkaisujen määrästä ja näkyvyydestä. Työryhmä tekee esityksen selvityksessä noudatettavista menetelmällisistä ratkaisuista

”Hortonomiksi riittää ykkönen” : -Koulutuksen haasteet maisemasuunnittelun koulutusohjelmassa

Maisemasuunnittelun koulutus on jo jonkin aikaa ollut muutoksen paineen alla. Tätä kirjoittaessa moni uudistus on jo toteutumassa tai vähintään muhimassa lopulliseen muotoonsa. Muutoksen tarve antoi intoa selvittää tämän työn ydinkysymystä, koulutuksen kohtaamia haasteita maisemasuunnittelun koulutusohjelmassa. Opinnäytetyössä annettiin erityistä painoarvoa ja etsittiin vastuksia siihen, millaisia haasteita työkenttä asettaa koulutukselle ja sen kehittämiselle. Tarkoituksena oli myös arvioida mihin suuntaan koulutus on menossa ja mihin suuntaan sen ehkä tulisi kehittyä. Alkusysäyksen aiheen valinnalle antoi toiminta opiskelija-aktiivina, kiinnostus koulutusta kohtaan sekä turhautuminen alan perinteisempiin opinnäytetyön aiheisiin. Tilaajaksi työlle löytyi loogisesti Viherympäristöliitto. Teoriapohjan työlle antavat katsaus viheralan koulutuskentälle sekä nyky-tilanteen että historian perspektiivistä. Lisäksi työn teoriaosiossa tarkastellaan ammattikorkeakoulua, ammatillista osaamista, yleisiä työelämätaitoja sekä maisemasuunnittelun koulutusohjelmasta valmistuneen hortonomin työkenttää. Oma kiinnostus koulutuskenttää kohtaan sekä kokemukset luottamustehtävissä antoivat valmiuksia ymmärtää alan koulutuksen mo-ninaista kokonaisuutta melko hyvin. Tutkimus toteutettiin käyttämällä menetelmänä teemahaastattelua. Haastateltavina oli viheralan ammattilaisia työkentän eri sektoreilta aina rakentamisesta suunnitteluun ja kunnallisorganisaatiosta pienyritykseen. Viheralan koulutus kaipaa läheisempää kontaktia ja yhteistyötä työelämän kanssa. Koulutuksen tulisi tarjota samanaikaisesti vahvaa tietopohjaa ja työkaluja oman työn tekemiseen. Myös hortonomien parempi ammatti-identiteetti on tarpeellinen kehittämiskohde. Lisäksi kansan syvien rivien tietoisuus viheralasta kaipaa kohennusta, joka onnistuessaan kasvattaa mahdollisuuksia alan parempaan tulevaisuuteen.The education of landscape design has been under the pressure of change for quite a while. While writing this, many renewals are about to take place or, at least, they are moving towards their final form. Need for change gave enthusiasm to examine the central issue of this thesis: educational challenges in the degree programme of landscape design. In this thesis, special value has been given and answers have been searched for what kind of challenges working life creates for education and its development. The purpose was also to evaluate in which direction the education is going and where it should go. The author’s membership in the student union, personal interests in educa-tion and frustration for typical kinds of theses, gave a starting point for the choice of the topic. Logically, Viherympäristöliitto was interested in ordering the thesis for their purposes. An overview about the educational field in landscaping industry forms the theoretical background of this thesis. In addition, the theory section includes information on university of applied sciences, occupational know-how, general working life skills and landscaping as a working field. The author’s own interest in education, as well as experiences in different kinds of confidential posts, helped to understand the complexity of the education of landscape design pretty well. The study was carried out using a theme interview as a method. Professionals in different sectors of landscaping business from municipal organisations to small businesses were interviewed. The education of landscaping requires closer contact and co-operation with working life. Education should offer wide knowledge on landscaping, as well as give tools to succeed in working life. The professional self-esteem of those working in landscaping industry also needs improving. It is also important to ensure that the general view about landscaping indus-try is improved all the time. This way, the future of landscaping industry will look much much brighter

Tammen alueellisen levinneisyyden rajoitteet : tapaustutkimus Länsi-Turunmaalla

Elinympäristön vaikutusta eliölajien esiintymiseen voidaan tutkia habitaattimallinnuksen keinoin. Havainnot lajin esiintymisestä ja puuttumisesta eri kohdissa maisemaa suhteutetaan tilastollisen mallin avulla ympäristötekijöihin, jolloin saadaan kuva lajin elinympäristövaatimuksista. Tällöin oletetaan, että laji esiintyy kaikkialla siellä, missä sen elinympäristövaatimukset täyttyvät. Metapopulaatioteorian valossa näin ei kuitenkaan aina ole: maisemassa voi olla runsaasti lajille soveltuvia mutta asuttamattomia kasvupaikkoja, koska uusien yksilöiden leviäminen ja vanhojen häviäminen eivät välttämättä ole yksittäisten kasvupaikkojen tasolla tasapainossa. Siten myös lajin leviämiskyky vaikuttaa siihen, millaiseksi sen levinneisyyskuvio maisematasolla muodostuu. Tässä työssä keskityn tammen (Quercus robur) alueellisen levinneisyyden mallintamiseen. Tammen suhteellinen harvinaisuus Suomessa sekä sen rooli luonnon monimuotoisuuden merkittävänä tukipilarina tekevät siitä mielenkiintoisen kohdelajin ekologiselle tutkimukselle. Tutkimuskohteekseni valitsin Wattkastin saaren, n. 5 km2:n alueen Länsi-Turunmaalta. Wattkastissa on tutkittu kahdeksan vuoden ajan tammella elävien hyönteisyhteisöjen rakennetta ja kannanvaihteluita, ja saaressa kasvaa yli 1800 luonnonvaraista tammea, joiden tarkat sijainnit tiedetään. Tässä ympäristössä tutkin, rajoittaako tammen alueellista levinneisyyttä ensisijaisesti sopivien elinympäristöjen tilajakauma vai pikemminkin sen leviämiskyky. Yhdistin tammen esiintymiskuviota kuvaavaan habitaattimalliin kokeellisen aineiston, jonka avulla arvioin tammen paikallisen esiintymiskuvion ja tammelle soveltuvien elinympäristöjen tilajakauman vastaavuutta. Kokeellisen aineiston muodostivat 104 Wattkastiin vuonna 2004 istutettua pikkutammea, joiden selviytymisen ja kasvupaikkaolot kartoitin syksyllä 2009. Tutkin yleistetyillä lineaarisilla malleilla puiden menestymiseen - siis selviytymiseen ja kuntoon - vaikuttavia tekijöitä. Etsin potentiaalisia selittäjiä tammen menestymiselle kasvupaikan ympäristötekijöistä sekä istutetun puun sijainnista suhteessa luontaisiin tammikasvustoihin. Lisäksi tutkin habitaattimallin avulla, selittävätkö ympäristötekijät tammen nykyisen esiintymiskuvion Wattkastissa. Havaitsin, että istutetut puut olivat selviytyneet keskimäärin hyvin ja ettei niiden menestyminen riippunut sijainnista suhteessa luontaisiin tammikasvustoihin. Habitaattimallin selitysaste oli vain 19 %, eli kasvupaikkatekijät selittivät heikosti tammen nykyisen esiintymiskuvion Wattkastissa. Tulosten perusteella tammen paikallinen esiintymiskuvio ei vastaa sille soveltuvien elinympäristöjen jakaumaa maisemassa, joten tammen levinneisyyttä Wattkastissa rajoittaa ilmeisesti sen leviämiskyky. Tulokseni viittaavat siihen, ettei tammen elinympäristön laadussa ole suuria vaihteluita Wattkastin sisällä, koska sopivia kasvupaikkoja on tarjolla tammen nykyesiintymiseen nähden runsaasti. Tämä on tammihyönteistutkimusten kannalta kiinnostava tulos, koska se tarkoittaa, että aiemmat havainnot isäntäpuun sijainnin ja hyönteisten kannanvaihteluiden välisestä yhteydestä edustavat todellisia, tilaan sidottuja populaatioprosesseja eivätkä isäntäpuun välittämiä eroja elinympäristön laadussa. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että yhdistämällä habitaattimallinnukseen kokeellinen lähestymistapa saadaan realistisempi kuva lajin levinneisyyttä rajoittavista tekijöistä kuin tutkimalla pelkästään ympäristötekijöiden vaikutusta lajin esiintymiseen. Jos lajin rajoittunut leviämiskyky on vaikuttanut sen esiintymiskuvion syntyyn, pelkästään ympäristötekijöihin perustuva levinneisyysmalli liioittelee levinneisyyttä. Kokeellisen tutkimuksen avulla on tällaisessa tapauksessa mahdollista paljastaa myös leviämiskyvyn rooli esiintymiskuvion taustalla

Perustaja, moniosaaja ja suunnannäyttäjä

Arvosteltu teos: Vapaa kuin lintu: Emil Nervanderin elämä / Leena Valkeapää. Helsinki : Taidehistorian seura, 2015

Pienten sokeriyhdisteiden eristäminen ja tunnistus kuusen solususpensioliuoksesta

Biologisesti aktiivisilla oligosakkarideilla on vaikutuksia kasvin kasvuun ja kehittymiseen. Tietyn tyyppiset oligosakkaridit voivat myös indusoida puolustusreaktion valikoivasti oligosakkaridista riippuen. Useat biologisesti aktiiviset oligosakkaridit on löydetty kasvien soluseinää keinotekoisesti hajottamalla. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli karakterisoida kuusen (Picea abies) solukkolinjan A3/85 solususpensiokasvatukseen erittämiä oligosakkarideja. Kuusisolukko A3/85 on otollinen kandidaatti tutkimukseen, sillä sen on todettu erittävän solunulkoista ligniiniä suspensioliuokseen. Oligosakkarideja karakterisoitiin yhden ja neljän vuorokauden kasvatuksista. Alustan sokeripitoisuutta alennettiin neljän vuorokauden kasvatuksissa karakterisoinnin helpottamiseksi. Oligosakkaridien pitoisuudet voivat olla hyvin alhaisia, joten solujen tuottamia yhdisteitä seurattiin myös radioaktiivisen D-[U-14C]-glukoosin avulla. Kasvien soluseinässä yleiset glukuronihappo, galakturonihappo, ksyloosi, arabinoosi ja apioosi valmistetaan glukoosi-6-fosfaatista, joko myo-inositolihapetusreitin tai sokerihapetusreitin kautta. Lisäksi tutkittiin, muuttuuko radioaktiivisen leiman jakautuminen näytteissä, kun kasvatusliuoksessa on tai ei ole myo-inositolia. Kasvatusliuos fraktioitiin geelisuodatuskromatografialla. Fraktioiden sisältämät yhdisteet eroteltiin paperikromatografialla ja värjättiin hopeanitraatilla, aniliinivetyftalaatilla tai ninhydriinillä. Hopeanitraatti on hyödyllinen monosakkaridien, oligosakkaridien ja alditolien värjäyksessä. Radioaktiivisuuden kertymistä yhdisteisiin seurattiin nestetuikelaskimella ja autoradiografialla. Paperikromatografialla erotelluista yhdisteistä valittiin mielenkiintoiseksi koetut yhdisteet, jotka eristettiin preparatiivisella paperikromatografialla. Eristetyille yhdisteille tehtiin happohydrolysointi, borohydridikäsittely tai entsymaattinen Driselaasi -käsittely. Happohydrolysointi avaa sokeriyksiköiden väliset glykosidiset sidokset. Natriumborohydridipelkistys muuttaa oligosakkaridiketjun pelkistävän sokerin sokerialkoholiksi ja Driselaasi -käsittely avaa isoprimeveroosin Xyl-α-(1 –> 6)-Glc -sidosta lukuun ottamatta muut glykosidiset sidokset. 14C-leima on jakautunut myo-inositolin kanssa kasvatetun näytteen fraktioinnissa vahvemmin suurimolekyylisiin yhdisteisiin, kun taas ilman myo-inositolia kasvatetussa näytteessä suurin aktiivisuus D-[U-14C]-glukoosin jälkeen on trisakkaridien alueella. Suspensioliuoksista analysoitiin useita oligosakkarideja polymerisaatioasteella 1-4. Analysoiduista yhdisteistä kolme sisälsivät ksyloosia, jota solut voivat syntetoida joko myo-inositolin hapetusreitin tai glukoosin hapetusreitin kautta. Myo-inositolin puuttuminen alustasta lisäsi näiden leimattujen yhdisteiden pitoisuutta. Alustan myo-inositoli ei ole radioaktiivista, joten myo-inositolihapetusreitin kautta valmistetut monosakkaridit eivät näy autoradiografiassa. Vaikuttaisi siis siltä, että myo-inositolihapetusreitti on aktiivinen ainakin, jos solukolle tarjotaan myo-inositolia. Lisätty myo-inositoli vähentää sokerihapetusreitin aktiivisuutta. Työn aikana onnistuttiin eristämään ja osittain tunnistamaan useita kuusen suspensioliuoksen yhdisteitä. Myo-inositolihapetusreitti todettiin aktiiviseksi solukkokasvatuksessa, kun ravintoalustassa on myo-inositolia