Utvecklingens hörnstenar. Projektet Regionalt kunnande – slutrapport

Syftet med projektet Regionalt kunnande har varit att med referensramen för en lärande region utvärdera verkningarna av Europeiska socialfondens projekt inom alla förvaltningsområden på den regionala kompetensen och konkurrenskraften under programperioden 2000–2006. Inom utvärderingsprojektet har utarbetats fem delrapporter i vilka ESF-projektverksamheten har granskats ur olika perspektiv. Projektet Regionalt kunnande har påvisat att man i lyckade ESF-projekt kan identifiera gemensamma drag, god praxis, som man kan ta lärdom av och utnyttja även i bredare skala. I föreliggande slutrapport har sammanställts sex centrala framgångsfaktorer för projektverksamheten, vilka erbjuder stoff för en effektivisering av såväl genomförandet som utvärderingen av projekten. Dessa faktorer har vidare spjälkats upp i etapper mot utveckling och effektivisering av projekten. De sex framgångsfaktorerna är följande: - Koppling till en lärande region, - Strävan efter hållbara verkningar, - Innovativitet, - Fungerande strategispel, - Engagemang i projekten, - Uppbyggande av lärandenätverk. Modellen för en lärande region är ett ypperligt verktyg för integrationen av projekten i den regionala kompetensutvecklingen. Handlingsmodellen gör det möjligt både att identifiera de viktigaste utvecklingspunkterna och instrumenten och att utvärdera effekten av insatserna. Då den utnyttjas effektivt ger modellen för en lärande region ett systematiskt och lärande grepp för projekt som avser att höja regionens kompetensnivå. För projektverksamhet med målet inställt på att utveckla den regionala kompetensen är en systematisk strävan efter hållbara verkningar ett livsvillkor. Dessa säkerställer projektens möjligheter att medverka i den konkreta regionutvecklingen. De hållbara verkningarna av projektverksamheten kan främjas genom en förstärkning av det strategiska greppet och projektägarnas engagemang samt genom säkerställande av att resultaten förankras i praktiken. ESF-projekten satsar starkt på att stödja de innovationer och det generella innovationssystemet som uppkommer under projekten. Inom ESF-projekten föds ett betydande antal innovationer, men för att dessa ska kunna utnyttjas effektivt krävs likväl mer systematisk identifiering och tillämpning av innovationer än idag. ESF-projekten fungerar vid sidan av ett stort antal andra åtgärder också som ett viktigt instrument för utvecklingen av de regionala innovationssystemen. Med tanke på den regionala genomslagskraften är det viktigt att man vid planeringen av åtgärder alltid försäkrar sig om andra relevanta element inom bland annat nationella utvecklingsinsatser. Vid regionutveckling har man idag tillgång till en bred uppsättning olika instrument såväl på nationell och regional nivå som inom EU. Inom projektverksamheten spelar olika organisationer ett strategispel ofta på både sitt eget spelbräde och gemensamma spelbräden. Med de mångsidiga instrumenten följer svårigheten att samordna flera olika strategier. För samspelets skull kräver de regionala strategiinsatserna tids- och innehållsmässig synkronisering. Genom synkronisering av innehållet säkerställs en gemensam inriktning respektive gemensam tidtabell för verkställandet. En viktig faktor som höjer projektens effekt och ger bestående verkningar är att projektägarna engagerar sig i dem. Då projekten länkas till både projektägarens strategiska kärnfunktioner (internt engagemang) och de regionala utvecklingsstrategierna (externt engagemang) kan de utnyttjas på ett effektivt sätt. För att stärka sitt interna och externa engagemang måste projektägaren kunna ställa sina projekt i relation till sina egna och regionala målsättningar. Projekten erbjuder organisationer ett utmärkt verktyg för uppbyggande av resultatgivande samarbete och lärandenätverk. Fungerande samarbete inom projekten förutsätter förtroende mellan samarbetsparterna och intressentgrupperna genom gemensamma avtal över målen och handlingssätten. Projekten kan dessutom stärka till det sociala kapitalet som åter bidrar till att projekten lyckas

Halu omistaa – kyky hyödyntää. ESR-hanketoiminta organisaatioiden ja alueiden kehittämisen välineenä : ALUEOSAAJA -hankkeen V väliraportti

ALUEOSAAJA -hankkeessa ESR-hanketoimintaa on arvioitu oppivan alueen viitekehyksen lähtökohdista useasta näkökulmasta ja analyysien tulokset on raportoitu aiemmin neljässä väliraportissa. Arviointihanke on nyt edennyt viidenteen väliraporttiin, jossa tarkastelu keskittyy hanketoiminnan organisaatiotasoiseen tarkasteluun. Raportti tarkastelee nimensä mukaisesti hanketoiminnan omistajuuteen ja hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä toteuttajaorganisaatioiden perspektiivistä. Tämän tutkimuksen yleinen tutkimusongelma voidaan määritellä seuraavasti: - Miten alueiden avainorganisaatiot ja instituutiot ovat kyenneet hyödyntämään ESR-hankkeita työvälineinä omassa kehittämistyössään ja alueellisen osaamisen kehittämisessä? Tämä yleinen tutkimusongelma voidaan fokusoida edelleen tarkempiin tutkimuskysymyksiin seuraavien teemojen alle. Tutkimus kartoittaa miten hanketoiminta on onnistuttu kytkemään ”o mistajaorganisaatioidensa” toimintaan, strategisiin linjauksiin ja kehittämiseen. Toteuttajaorganisaatioihin liittyvän sidoksen lisäksi tutkimuksessa selvitetään niveltyykö hanketoiminta laajempiin aluekehittämisen strategisiin kokonaisuuksiin, kuten esim. aluekeskusohjelmaan, osaamiskeskusohjelmaan ja maakuntaohjelmaan sekä millainen tämä mahdollinen sidos on. Tutkimuksessa analysoidaan myös millaisia tuloksia hanketoiminnalla on saatu aikaan organisaation ja alueen kehityksessä ja kuinka hyvin vaikutuksia kyetään arvioimaan. Edelleen, tutkimuksessa tarkastellaan muodostavatko hankkeet alueellisia tai organisaatiokohtaista hankekokonaisuuksia ja haetaanko niillä yhteisvaikutuksia ja kestäviä kehitysprosesseja. Näihin tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia empiirisellä kyselyaineistolla, joka on kerätty hanketoteuttajille tehdyillä puhelin- ja internetkyselyillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toteuttajaorganisaatiot ovat kohtalaisesti onnistuneet ESR-hanketoiminnan kytkemisessä organisaatioonsa ja omaan toimintaansa. Hankkeet nähdään melko yleisesti organisaation strategisia linjauksia tukevina ja niillä koetaan olevan merkittävä rooli uusien toimintamallien kehittämisessä. Tulosten mukaan alueelliset strategiat otetaan ESR-hanketoiminnassa kohtalaisesti huomioon ja ESR-hanketoiminnalla nähdään oma roolinsa alueiden kehittämistyössä. Haasteellisimmaksi koetaan alueellisen yhteistyön ja johtajuuden kysymykset. Aluekehittämisen johtajuus jää monen mielestä epäselväksi ja yhteistyössä nähtiin vielä paljon kehittämisen varaa. Kyselyn vastausten perusteella organisaatioissa on pyrkimystä hankekokonaisuuksien rakentamiseen ja yhteisvaikutuksiin sekä tätä kautta parempaan vaikuttavuuteen organisaatiotasolla. Sen sijaan hanketoiminnan alueelliset vaikutukset eivät näytä kokonaisuudessaan kohoavan merkittäviksi tai edes kohtalaisiksi vastaajien arvioissa. Kriittisinä kipupisteinä voidaan pitää hanketoiminnan käynnistämien kehitysprosessien epäjatkuvuutta organisaatiotasolla ja alueellisen vaikuttavuuden heikkoutta. Empiiriset tulokset osoittavat, että hanketoiminnan omistajuuden syventämisessä on vielä paljon kehittämistä. Keskimäärin hanketoiminnan omistajuudessa päästään kohtuulliselle tasolle, mutta monien organisaatioiden osalta hanketoiminta näyttää jäävän liian irralliseksi niin organisaation omasta toiminnasta kuin alueellisesta kehittämisestä. Hanketoiminnan vaikuttavuuden tehostaminen edellyttää toteuttajaorganisaatioiden kytkemistä aidosti hankkeiden toteuttamiseen ja hyödyntämiseen sekä toisaalta hanketoiminnan niveltämistä alueellisiin kehittämisprosesseihin. Nämä edellä mainitut integroitumisen haasteet voidaan kiteyttää omistajuuden termin alle. Toteuttajaorganisaation on ”omistettava” hanketoiminta voidakseen integroida se strategioihinsa ja toimintoihinsa. Samoin, toteuttajaorganisaation on ”omistettava” alueellinen kehittämistoiminta voidakseen integroida oma hanketoimintansa osaksi sitä

Kehittämisen kulmakivet : Alueosaaja -hankkeen loppuraportti

ALUEOSAAJA -hankkeen tavoitteena on ollut arvioida oppivan alueen viitekehyksen näkökulmasta kaikkien hallinnonalojen Euroopan sosiaalirahaston hankkeiden vaikutuksia alueellisen osaamisen ja kilpailukyvyn kehittämisessä ohjelmakaudella 2000–2006. Arviointihankkeessa on tuotettu viisi väliraporttia, joissa ESR-hanketoimintaa on tarkasteltu monipuolisesti eri näkökulmista. ALUEOSAAJA -hankkeessa on osoitettu, että onnistuneissa ESR-hankkeissa on tunnistettavissa yhteneviä piirteitä, hyviä käytäntöjä, joista voidaan oppia ja hyötyä laajemminkin. Käsillä olevaan hankkeen loppuraporttiin on koottu kuusi keskeistä onnistuneen hanketoiminnan osatekijää, jotka tarjoavat aineksia sekä hanketoiminnan toteutuksen että arvioinnin terävöittämiselle. Näistä osatekijöistä on edelleen nostettu esiin askelmia hanketoiminnan kehittämiseen ja tehostamiseen. Tarkasteluun valitut kuusi onnistuneen hanketoiminnan osatekijää ovat: - Oppivaan alueeseen kytkeytyminen, - Kestävien vaikutusten tavoittelu, - Innovatiivisuus, - Toimiva strategiapeli, - Hanketoiminnan omistajuus, - Oppimisverkostojen rakentaminen. Oppivan alueen toimintamalli on erinomainen väline hanketoiminnan integroimisessa alueellisen osaamisen kehittämiseen. Toimintamalli tarjoaa mahdollisuuden sekä keskeisten kehittämiskohteiden ja välineiden tunnistamiseen että toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin. Tehokkaasti hyödynnettynä oppivan alueen toimintamalli rakentaa systemaattisen ja oppivan työotteen alueellisen osaamisen kehittämiseen tähtäävälle hanketoiminnalle. Alueellisen osaamisen kehittämiseen tähtäävässä hanketoiminnassa kestävien vaikutusten järjestelmällinen tavoittelu on elinehto. Kestävät vaikutukset takaavat hanketoiminnalle mahdollisuuden olla mukana alueiden konkreettisessa kehittämisessä. Hanketoiminnan kestäviä vaikutuksia voidaan edistää strategista otetta ja toteuttajaorganisaatioiden sitoutumista vahvistamalla sekä varmistamalla tulosten jalkautuminen. ESR-ohjelmatyössä hankkeissa tuotettavat innovaatiot ja yleinen innovaatiojärjestelmän tukeminen ovat vahvasti esillä. ESR-hankkeissa syntyykin merkittävä määrä innovaatioita, joskin niiden tehokas hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin nykyistä tuotettujen innovaatioiden systemaattisempaa tunnistamista ja edelleen soveltamista. ESR-hankkeet toimivat myös tärkeänä työvälineenä alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittämisessä lukuisten muiden toimenpiteiden rinnalla. Alueellisen vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että toimenpiteitä suunniteltaessa varmistetaan aina niihin linkittyvät muut elementit esim. kansallisen kehittämisen puitteissa. Alueellisessa kehittämisessä on käytössä nykyisin monipuolinen kansallisten, alueellisten ja EU -ohjelmien työvälineistö. Hanketoiminnassa eri organisaatiot pelaavat strategiapeliä usein omalla ja yhteisillä pelialustoilla. Monipuolisen välineistön mukana seuraa useiden strategioiden yhteensovittamisen haaste. Toimiakseen yhteen alueellisen kehittämisen strategiatyö edellyttää ajallista ja sisällöllistä synkronointia. Sisällöllisen synkronoinnin kautta varmistetaan yhteinen suunta ajallisen synkronoinnin kautta yhteinen vauhti kehittämiselle. Toteuttajaorganisaatioiden sitoutuminen hanketoimintaan on keskeinen tekijä hankkeiden vaikuttavuuden tehostamisessa ja pysyvien vaikutusten luomisessa. Hanketoiminnan kytkeminen toteuttajaorganisaation strategisiin ydintoimintoihin (sisäinen omistajuus) ja alueellisiin kehittämisstrategioihin (ulkoinen omistajuus) toimivat väylänä tehokkaalle hankkeiden hyödyntämiselle. Sisäisen ja ulkoisen omistajuuden vahvistaminen edellyttää organisaatiolta kykyä asemoida hanketoimintansa omiin ja alueellisiin tavoitteenasetteluihin. Hanketoiminta tarjoaa organisaatioille erinomaisen välineen hedelmällisen yhteistyön ja oppimisverkostojen rakentamiseen. Toimiva yhteistyö edellyttää hankkeiden yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien luottamusta, jota voidaan vahvistaa yhteisillä sopimuksilla tavoitteista ja toimintatavoista. Hanketoiminnalla voidaan edelleen vahvistaa sosiaalista pääomaa, joka toisaalta luo perustaa onnistuneelle hanketoiminnalle

Panostuotosanalyysi kotimaisen kirjolohen ja norjalaisen allaslohen taloudellisista vaikutuksista Suomessa

Tässä raportissa tarkastellaan kotimaisen kirjolohen tuotannossa ja jakeluketjussa syntyviä taloudellisia vaikutuksia ja vertaillaan näitä vaikutuksia norjasta tuotetun allaslohen synnyttämiin taloudellisiin vaikutuksiin Suomessa. Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytetään panostuotos-analyysia, jonka avulla lasketaan kotimaisen kirjolohen sekä norjasta tuodun allaslohen tuotanto-, tulo- ja työllisyysvaikutukset. Nämä vaikutukset selvitetään kummankin tuotteen koko elinkaaren ajalta tuottajalta kuluttajalle. Kotimaisen kirjolohen vuoden 1999 tuotannon (15,3 milj. kg) tuotantovaikutukset koko elinkaaren osalta ovat 1052,8 miljoonaa markkaa ja työllisyysvaikutukset noin 2300 henkilötyövuotta. Vastaavasti lasketut norjalaisen allaslohen (6,7 milj.kg) tuotantovaikutukset Suomessa ovat 253,3 miljoonaa markkaa ja työllisyysvaikutukset noin 500 henkilötyövuotta. Tuonnin korvaaminen kotimaisella kalalla tuottaisi positiivisia tuotanto-, tulo- ja työllisyysvaikutuksia, mm. lisäisi työllisyysvaikutuksia 500 700 henkilötyövuodella. Osan lasketuista taloudellisista vaikutuksista voidaan katsoa syntyvän suoraan lohen tuotannosta ja kaupasta ja osaan laskennallisista vaikutuksista lohen tuotanto ja myynti on myötävaikuttamassa

Turvetuotanto ja sen vaihtoehdot

Tässä selvityksessä tarkastellaan turpeen tuotannon aluetaloudellisia vaikutuksia ja alan taloudellista mer kitystä Keski-Suomen ja Etelä-Savon maakuntien keskeisillä tuotantoalueilla. Turpeen tuotantoa on Keski- Suomessa selvästi enemmän (noin kolminkertainen) kuin Etelä-Savossa ja samoin aluetaloudelliset vaiku tuksetkin ovat tästä syystä suuremmat. Keski-Suomessa turpeen tuotannon korvaaminen onkin vaikeam paa ja edellyttäisi enemmän kasvua muilla aloilla verrattuna Etelä-Savoon. Turpeen tuotannon nopea alasajo johtaisi kummassakin maakunnassa energiantuotannon uudistamiseen. Niinpä taloudelliselta kannalta merkittävimmäksi vaikutukseksi nousi kummassakin maakunnassa ener gian tuotantoon syntyvät investointipaineet tuotantolaitosten uudistamiseen sekä logistiikkaketjun uudis tamiseen. Rahallisten panostusten lisäksi energia-alalla turpeesta luopuminen lyhyellä aikavälillä vaikuttaa myös huoltovarmuuteen, koska turve verrattuna puupolttoaineisiin tarjoaa huomattavasti varmemman pohjan tasaiselle energiantuotannolle. Kuvaa turpeen tuotannon aluetaloudellisista vaikutuksista on tarkennettu vertaamalla näitä vaikutuksia tarkastelualueiden matkailuun ja mökkeilyyn. Matkailu ja kesäasukkaat tuovat huomattavat työllisyysvai kutukset Etelä-Savon tarkastelussa mukana olevilla alueilla (Kangasniemi, Mikkeli, Pieksämäki). Alueen tur peen tuotannon työllisyysvaikutus on vain viiden prosentin luokkaa näiden vertailualojen yhteisestä työl lisyysvaikutuksesta. Keski-Suomessa tarkastelualueen turpeen tuotannon työllisyysvaikutus on samaa luokkaa alueen mökkeilyn tuoman työllisyysvaikutuksen kanssa ja noin 40 prosenttia alueen matkailun työllisyysvaikutuksista. Tilastolliset tarkastelut eivät nosta esiin turpeen tuotannosta aiheutuvia negatiivisia taloudellisia vaikutuk sia muille alueiden toimijoille. Muille toimialoille (pl. energia-ala) turpeen tuotanto näyttäytyy Keski-Suo messa ja Etelä-Savossa haastattelujen pohjalta erilaisessa valossa. Etelä-Savossa turpeen tuotannosta ai heutuvat päästöt vesistöihin tuotiin vahvasti esiin eri alojen toimijoiden haastatteluissa: turpeen tuotan toa pidetään uhkana maakunnan matkailulle ja kalastukselle sekä vapaa-ajan kiinteistöille. Keski-Suomessa vesistöjen huonontunut tilanne tuotiin myös esiin, mutta turpeen tuotantoa ei nähty kuin osasyyllisenä tapahtuneisiin vesistömuutoksiin. Toiveena on kuitenkin saada turvetuotannon päästöt kuriin, jos toiminta alueilla jatkuu. Turpeen käyttö polttoaineena on 2010-luvulla vähentynyt koko maassa huomattavasti ja myös tulevai suudessa tämän trendi tullee jatkumaan – suurimmat turpeen käyttäjät ovat siirtymässä muihin polttoai neisiin. Pidemmällä aikavälillä turpeen energiakäytöstä ollaan luopumassa niin Keski-Suomessa kuin Etelä-Savossakin. Nykyisten voimaloiden turpeen käyttö olisi taloudelliselta kannalta tarpeen vielä muu taman vuosikymmenen. Tämä edellyttää turpeen tuotannon jatkamista, joskin vähenevässä määrin. Tur peen tuotannon jatkuessa ympäristövastuullisuuden kehittäminen on oleellinen kysymys myös tulevai suudessa