The materiality of Turku Cathedral’s spiritual treasury: Indulgences

The article discusses indulgences as an instrument that provided the spiritual treasury of the Church with a material manife­station. We propose that indulgences reflected the Divine within the material world in four different ways: 1) by promoting particular locations as sources of divine grace; 2) by promoting the cult of saints and their relics; 3) by generating donations for the construction and renovation of churches, and 4) by being in themselves – as indulgence letters and their copies preserved in chartularies – material evidence of the Church’s spiritual treasury. Therefore, indulgences must be taken into account in scholarly discussion of Christian materiality. We explore the four material aspects of indulgences through the evidence from Turku Cathedral from the mid-thirteenth century to the end of the fifteenth century.publishedVersio

Magnus Nicolain (Särkilahti) epäonninen virkojenmetsästysmatka Roomaan 1465–1466

Magnus Nicolai (Särkilahti) oli yksi tunnetuimmista Turun myöhäiskeskiaikaisista piispoista, jonka jälkimaine historiankirjoissa on yleensä varsin positiivinen. Hänet mainitaan aktiivisena, tuomiokirkkoa ja hiippakuntaa kehittäneenä tuomiorovastina ja hyvin verkostoituneena piispana, joka loi itselleen suomalaisittain katsottuna kansainvälisen uran. Jälkipolvet ovat antaneet hänelle myös kyseenalaisen, opportunistisen virkojenmetsästäjän maineen, koska hän on vuoden Rooman-oleskelunsa aikana anonut aktiivisesti itselleen virkoja monista pohjoismaisista hiippakuntakeskuksista. Tässä artikkelissa tarkastellaan kriittisesti Magnus Nicolain mainetta virkojenmetsästäjänä paavillisen asiakirjamateriaalin valossa. Artikkeli etenee niin, että aluksi esitellään Magnus Nicolain elinkaari, minkä jälkeen tarkastellaan yksityiskohtaisesti hänen toimiaan kuuriassa ja erityisesti hänen epäonnistumistaan anomiensa virkojen saamisessa.</p

Mentoritoiminnan kehittäminen Yhteinen Pöytä hankkeessa

TIIVISTELMÄ Salonen, Kirsi. Mentoritoiminnan kehittäminen Yhteinen Pöytä -hankkeessa. Helsinki. Syksy 2016. 91 sivua, 8 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu: Syrjäytymisvaarassa olevien terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Osallistavan toimintatutkimuksen tavoitteena on ollut kehittää mentorointimalli vapaaehtoisten, työllistettyjen ja ammattilaisten yhteistyön välineeksi. Sen käyttäminen voi olla tarpeen jos osallistujat ovat heikosti koulutettuja tai olleet kauan poissa työelämästä. Kehittämisprosessi on toteutettu Yhteinen Pöytä -hankkeessa Vantaalla. Mentorointimallissa kunkin henkilökohtaiset ja koko yhteisön tavoitteet etsitään ja muotoillaan kolmessa työpajassa, joiden jälkeen voi alkaa varsinainen mentorityöskentely. Ensimmäisen työpajan nelikenttätyöskentelyssä paneudutaan kunkin osallistujan kiinnostuksen kohteisiin, yhteisön epäkohtiin, henkilökohtaisiin tuen tarpeisiin ja kuinka haluaisi käyttää osaamistaan toisen tukemiseen. Toinen paja suuntaa ajatukset itsestä toiseen; learning cafe -menetelmällä tuotetaan alustavia neuvoja kuinka voisi edistää ensimmäisessä pajassa kirjoitettuja asioita. Kolmannessa pajassa nämä asiat jaotellaan yleisten mentoritavoitteiden alle. Kyseisen ryhmän päätavoitteeksi muodostui uusien auttaminen selviytymään työn haasteellisista tehtävistä. Siihen sisältyvät tavoitteet osaamisen jakaminen, vuorovaikutuksen parantaminen, työhyvinvoinnin ja turvallisuudentunteen lisääminen, itsensä kehittäminen työssä ja vapaalla. Osallistujat, jotka olivat hankkeen vapaaehtoistyöntekijöitä, työllistettyjä, vakituinen työntekijä ja opiskelija, tuottivat etukäteistyöskentelyllä mentoroinnin tavoitteet yksilöille ja yhteisölle. Prosessi koostui alkukartoituksesta, tutustumiskäyntien havainnoista ja palavereista, alustavasta suunnittelusta sekä mainituista kolmesta työpajasta. Kunkin työpajan jälkeen työpajoja ohjannut opiskelija analysoi pajoissa tuotetun aineiston käyttäen vaihtelevasti oppimispäiväkirjan muistiinpanoja, sisällönanalyysia, reflektointia ja kirjallisuutta. Analyysi suuntasi seuraavan työpajan työskentelyn. Tämä toimintatutkimus rajautui mallin kehittämiseen. Etukäteistyöskentelyn jälkeen aloitettava mentorointi voi toteutua vertaismentorointina osallistujien päättämällä tavalla joko pareittain tai pienryhmissä. Tarvitaan lisätutkimusta siitä, kuinka mentorointi toimii työpajojen jälkeen ja muissa yhteisöissä. Malli mahdollistaa osallisuuden toteutumisen, koska lähtökohtana on kunkin oma asiantuntijuus ja työskentelyn kohteena ovat kunkin yksilön ja yhteisön asettamat tavoitteet. Avainsanat: mentorointi, osallisuus, vapaaehtoistyö, tuettu työllistyminen, vertaistukiABSTACT Salonen, Kirsi. Mentoring Model in Yhteinen Pöytä project. Helsinki, autumn 2016. 91 pages, 8 appendices. Language: Finnish. Diaconia University of Applied Sciences: Promotion of the health and wellbeing of people in danger of Marginalization. Master of Social Services (UAS master’s degree). The mentoring model has been developed in Yhteinen Pöytä (Common Table) project in Vantaa, Finland. This thesis is a participation action research. The aim of the study has been to formalize a new mentoring model as a cooperation tool for volunteers, supported employers and professionals. The model may be useful if participants are weakly educated or have been a long time without work. The mentoring model includes three workshops, where the ambitions of every participant and the community are searched and formulated together. After that it is possible to begin the mentoring. There are fou r questions in the first workshop: What are you interested in, which are unpleasant things in this community, what kind of support do you need and how should you use your skills in supporting your peers. In the second workshop a learning café method is used when participants find solutions to the issues they were writing in the first workshop. In the third workshop the previous issues are divided under common mentoring targets. In this case the targets were: How can we help beginners to manage when work is demanding, how we make better interaction, how we increase welfare and safety in work, how we share out our knowledge and how can I grow in work and leisure time. The whole process consists of familiarization with the community, observation, meetings, preliminary plans and the mentioned three workshops. After each workshop the written material was analyzed and variable methods such as content analysis, reflection, literature and notes of learning diary were used. After the analysis the next workshop was planned and instructed on the basis of the analysis. The model was developed in this participation action research. Participants, volunteers, supported employers and a permanent worker produced together personal and common targets for mentoring. After that it is possible to begin peer to peer mentoring in the way participants decide. There is a need for further research on how useful this model is after the workshops and how it acts in other communities. This mentoring model allows one to participate. It is based on each other’s expertise and their own and the community’s targets. Keywords: mentoring, participation, volunteering, supported employment, peer supportTyöstä julkaistaan artikkeli Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisussa nimeltä Syrjäytymisvaarassa olevien terveyden ja hyvinvoinnin edistämine

Lähteiden lumoissa ikuisessa kaupungissa

Arvosteltu teos: Lähteiden lumoamat: Henry Biaudet, Liisi Karttunen ja suomalainen historiantutkimus Roomassa 1900-luvun alussa / Elise Garritzen. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011

Beetasoluihin kohdistuva autoimmuniteetti, RAGE-geenin polymorfismi ja liukoinen RAGE prekliinisessä ja kliinisessä diabeteksessa

The incidence of type 1 diabetes has been increasing over recent decades. The reason for the increase, and the initial trigger for the autoimmune process remain unknown. Children with significantly increased risk for type 1 diabetes can be recognized from the general population based on their HLA-genotype and a panel of autoantigen-specific antibody assays. Recently a novel autoantibody specificity was discovered, the ZnT8 autoantibodies (ZnT8A). The advanced glycation end products (AGEs) are produced via glycation reactions between reducing sugars and proteins. AGEs and their interaction with the receptor for AGEs (RAGE), have been implicated to play a role in the pathogenesis and complications of diabetes. The soluble form of RAGE (sRAGE) is counteracting the effects of proinflammatory, membrane-bound RAGE. A decrease in sRAGE has been observed in various studies on acute inflammation. Polymorphisms of the gene encoding RAGE, AGER, are associated with the risk and the complications of diabetes according to previous studies. This thesis set out to define the characteristics of ZnT8A and RAGE in clinical and pre-clinical type 1 diabetes. Among the newly diagnosed children with type 1 diabetes, 63% tested positive for ZnT8A. ZnT8A were associated with age and metabolic state at diagnosis as well as to HLA genotype. ZnT8A-assay did not improve the detection rate of beta-cell autoimmunity. Concentrations of sRAGE correlated positively with age in children with newly diagnosed type 1 diabetes, but not in controls. Diabetic ketoacidosis at diagnosis and the high-risk HLA-genotype were related to lower sRAGE. Two polymorphic variants of the AGER gene, associated with increased risk for type 1 diabetes, correlated with reduced sRAGE. Prediabetic children had higher sRAGE than autoantibody-negative controls. A reduction in sRAGE coincides with the appearance of autoantibodies in children progressing to overt type 1 diabetes, but not in healthy controls, or in children seroconverting to autoantibody positivity later in childhood. After the seroconversion, the sRAGE concentrations remained stable. The RAGE/AGE ratio was higher in the cases than in the controls. To conclude, sRAGE, which has been considered cytoprotective in previous studies, is positively associated with older age at disease onset, protection from metabolic decompensation at diagnosis and AGER genotypes with a lower risk for type 1 diabetes. Children, who seroconvert to humoral islet cell autoimmunity early in childhood, experience a drop in sRAGE coinciding with the appearance of the first autoantibodies. They have higher sRAGE and sRAGE/AGE-ratio than the controls before seroconversion. These observed associations might be a result of an intrinsic protective mechanism, which fails at seroconversion.Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on lisääntynyt kiihtyvällä nopeudella. Syytä ilmaantuvuuden lisääntymiselle, tai sairauden kehittymisen laukaisevaa tekijää ei tiedetä. Merkittävä osa lapsista, joilla on lisääntynyt riski sairastua tyypin 1 diabetekseen, voidaan tunnistaa HLA-genotyypin ja insuliinia tuottaviin soluihin kohdistuvien autovasta-aineiden perusteella. Muutamia vuosia sitten löydettiin uusi vasta-ainetyyppi, ZnT8-vasta-aineet (ZnT8A). Glykosylaation kautta kehittyvät lopputuotteet (advanced glycation end product, AGE) syntyvät sokereiden liittyessä valkuaisaineisiin glykaatioreaktiolla. AGEt ja niiden vuorovaikutus reseptorimolekyylin, receptor for advanced glycation end products (RAGE), kanssa on mahdollisesti osallisena sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen ja komplikaatioihin. RAGEn liukoinen muoto, soluble RAGE (sRAGE) toimii tulehdusreaktiota edistävän, solukalvoon sitoutuneen RAGEn vastavaikuttajana. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sRAGE:n laskua akuutissa tulehduksessa. Pistemutaatiot RAGEa koodittavassa AGER-geenissä ovat tutkimusten perusteella yhteydessä diabetesriskiin ja sairauden komplikaatioihin. Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää ZnT8A:n ja RAGEn merkitystä esidiabeteksessa ja tuoreessa tyypin 1 diabeteksessa. Vastasairastuneista 63%:lla oli ZnT8A:ta. ZnT8A-positiivisuudella oli yhteys sairastumisikään, metaboliseen tilaan diagnoosihetkellä ja HLA-genotyyppiin. ZnT8A-määritys ei lisännyt autoimmuniteetin toteamisherkkyyttä. Sairastumisiällä ja sRAGE:lla oli positiivinen yhteys. Ketoasidoosi diagnoosivaiheessa ja korkeaan diabetesriskiin liittyvä HLA-genotyyppi ennustivat matalaa sRAGEa. Kaksi AGER-geenin lisääntyneeseen diabetesriskiin liittyvää pistemutaatiota oli yhteydessä alhaiseen sRAGE-pitoisuuteen. Diabetekseen sairastuvilla lapsilla oli korkeampi sRAGE kuin kontrolleilla. Vasta-aineiden ilmaantumisen aikaan sRAGE laski esidiabeetikoilla. Kontrolleilla ja lapsilla, joilla ensimmäiset autovasta-aineet todettiin varhaislapsuuden jälkeen, ei vastaavaa laskua todettu. Serokonversion jälkeen liukoisen RAGEn pitoisuudet pysyivät vakaina. Diabetekseen myöhemmin sairastuvilla lapsilla RAGE/AGE-suhde oli kontrolleja korkeampi ennen serokonversiota. Yhteenvetona todettiin, että korkea sRAGE oli yhteydessä lievempään taudinkuvaan ja tyypin 1 diabetekselta suojaaviin AGER-alleeleihin. Lapsilla, jotka sairastuivat tyypin 1 diabetekseen, havaittiin sRAGEn laskua serokonversion aikoihin. Esidiabeetikoilla oli korkeammat sRAGE ja RAGE/AGE-suhde kuin kontrolleilla ennen serokonversiota. Tämä saattaa olla merkki elimistön suojamekanismista, joka pettää autovasta-aineiden ilmaantuessa