DIAKONIATYÖN JA KOTIHOIDON ALUEPALAVERIT YKSINÄISTEN VANHUSTEN TERVEYDEN EDISTÄJINÄ TURUSSA

Räsänen, Riitta. Diakoniatyön ja kotihoidon aluepalaverit yksinäisten vanhusten terveyden edistäjinä Turussa. Diak Länsi, Pori, syksy 2014, 69 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Sosionomi (YAMK) Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniatyön ja Turun kaupungin kotihoidon yhteistyötä yli 75 - vuotiaiden yksinäisten, kotona asuvien, vanhusten terveydenedistämistyössä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijöiltä ja Turun kaupungin kotihoidon esimiehiltä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opinnäytetyön tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysi- menetelmällä. Opinnäytetyössä selvisi, että Turussa diakoniatyöllä ja kotihoidolla ei ole nykyisin käytössään toimintamallia yhteistyölle. Tulosten mukaan vuosittaiset alueelliset palaverit kotihoidon ja diakoniatyön kesken ovat tärkeitä. Alueelliset palaverit tulee haastateltavien mukaan järjestää siten, että diakoniatyöntekijä toimii yhdyshenkilönä ja vierailee seurakuntansa alueella olevissa kotihoidon tiimeissä. Tulosten mukaan myös yhteiset virkistäytymiset, koulutukset, informaation jakaminen ja tietoisuus toistensa tehtävistä ovat merkittäviä tavoitteita yhteistyölle. Tulosten mukaan vuosittaisilla alueellisilla palavereilla kotihoidon ja diakoniatyön kesken on mahdollista parantaa yhteistyökäytäntöjä ja siten edistää yksinäisten vanhusten terveyttä ja hyvinvointia. Jatkotutkimusaiheina esitetään diakoniatyön vaikuttavuuden arviointia vanhusten terveyden edistämisessä määrällisenä tutkimuksena. Diakoniatyön merkitystä terveyden edistämisessä yksinäisten vanhusten näkökulmasta olisi mielenkiintoista tutkia laadullisena tutkimuksena. Vanhuksen yksinäiseksi jäämisen vaikutuksesta hänen hyvinvointiinsa tulisi tehdä laadullinen tutkimus. Asiasanat: yhteistyö, terveyden edistäminen, vanhuus, yksinäisyys, kvalitatiivinen tutkimus, diakoniatyö, kotihoitoMeetings of diaconia workers and home care enhancing the health promotion of older people in Turku 69 p., 2 appendices. Language: Finnish. Pori, Autumn 2014, Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Health Promotion. Degree: Master of Health Care. Aim of the study was to develop co-operation between diaconia work at Turku and Kaarina parish union and home care of Turku city to promote over 75-year-old persons’ health who are lonely and still live at home. The study was carried as a qualitative research. The material of the study was collected in group interview, interviewing Turku and Kaarina parish union diaconia workers and managers of Turku city home care. The method of collecting the data was a theme interview. The analyses were done with material-focused content analyses. According to results of this study, yearly area meetings were important between diaconia work at Turku and Kaarina parish union and home care of Turku city. Area meetings should be arranged so that diaconia worker could visit home care teams of their own parish area. Results showed that common refreshments, trainings, sharing information and awareness of others’ work were important also. According to results of this study, yearly area meetings between diaconia work at Turku and Kaarina parish union and home care of Turku city could improve co-operation and so promote health and wellbeing of elder people who are lonely. There are three proposed further study items. First one is diaconia work impressiveness in elder people health promotion, second one is diaconia work as a health promoter from lonely elder people point of view and third one is how elder people loneliness effects to their health and wellbeing. Keywords: co-operation, health promotion, loneliness, the aged, qualitative research, diaconia, home care

Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille

Tutkimusta huonokuntoisten vanhusten elämänlaadusta sekä hoidon ja johtamisen laadun merkityksestä sille on vähän, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän odotetaan tukevan kaikenikäisten elämänlaatua. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten tämä vaatimus toteutuu ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoivassa. Teoreettiset premissit nousivat sosiaalipolitiikasta, terveystieteistä ja hyvinvointiteoriasta. Tutkimus on avaus monitieteiseen ikääntyneiden palvelujen tutkimukseen. Aineisto kerättiin kansainvälisellä Care Keys -mittaristolla laitoshoidossa, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja muutamassa yksityisessä hoitokodissa 11 kunnassa Jyväskylän seudulla vuosina 2006–2007 (perusjoukko 1 375 ja tutkimusjoukko 682 vanhusta). Asiakkaan kognitiivinen taso määritti tutkimukseen osallistumistavan. Tutkimusaineisto koostui ei-muistisairaiden asiakkaiden haastatteluista, muistisairaiden asiakkaiden havainnoinnista, tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden hoitotyön asiakirjoista poimituista tiedoista ja toimiyksikköjen johtajille tehdystä kyselystä. Ei-muistisairaiden asiakkaiden (n = 294) elämänlaatu oli kohtuullinen. Elämänlaatu ei eronnut iän, sukupuolen tai hoitomuodon perusteella. Eroja ei ollut kunnallisen tai yksityisen palvelun kesken. Hoidon laatu, tyytyväisyys asumiseen ja hoitajiin, vaikuttamismahdollisuudet, toimeentulo muiden asiakkaiden kanssa, tekemisen riittävyys sekä hyvä avun tarvevastaavuus vaikuttivat vanhuksen elämänlaatuun myönteisesti. Valtaosa oli tyytyväisiä hoitopaikkaansa. Tyytyväisyys hoitajiin, hoitajien antaman ajan riittävyys ja elämänlaadun kokonaisuus eivät liittyneet korkeaan henkilöstömitoitukseen. Yhden tai kahden hengen huoneessa asuvien vanhusten elämänlaatu ei eronnut toisistaan, mutta oli parempi kuin useamman hengen huoneessa asuvilla. Elämänlaatu muodostui aiempien tutkimusten tapaan fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä ulottuvuudesta, joilla oli yksittäisen merkityksen lisäksi yhteisvaikutusta. Fyysinen terveys, toimintakyky, sopeutuminen omaan vanhenemiseen, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen hyvinvointi selittivät puolet elämänlaadun vaihtelusta. Muistisairaiden asiakkaiden (n = 388) elämänlaatu oli kohtalainen ja aiempien vähäisten tutkimus tulosten mukainen. Ikä tai sukupuoli ei vaikuttanut vanhuksen elämänlaatuun. Erot hoitomuotojen kesken olivat vähäiset. Vanhukset saivat tarvitsemansa avun kaikissa hoitomuodoissa, mikä vaikutti elämänlaatuun positiivisesti. Havainnoinnin tulokset osoittivat, että elämästä on mahdollista nauttia myös iäkkäänä ja huonokuntoisena, vaikka masentuneisuus olikin yleistä. Ammatillisen hoivan laatu liittyi asiakkaiden (n = 682) hyvään elämänlaatuun. Hoitotyön kirjaaminen oli puutteista huolimatta hyvää, tosin sen laadulla ei ollut vaikutusta vanhusten elämänlaatuun. Kirjaamisen perusteella asiakkaan avun tarve ja saanti vastasivat toisiaan hyvin. Muisti sairaat saivat paremmin apua, jos he asuivat yhden hengen huoneessa kuin useamman hengen huoneessa. Johtajakyselyn (n = 41) perusteella matalampi organisaatiorakenne sekä laadunhallinta- ja johtamisjärjestelmän käytännönläheisyys olivat yhteydessä ei-muistisairaiden vanhusten parempaan elämänlaatuun. Sinänsä laadunhallintajärjestelmän laajuudella ei ollut merkitystä asiakkaiden elämänlaadulle. Hyvää elämänlaatua tuottaneissa yksiköissä henkilöstömitoitukset ja kustannukset olivat alhaisimpien joukossa. Työn kuormittavuuden arviointi ei sisältynyt tutkimukseeni. Organisaatiorakenteella tai korkeammalla henkilöstömitoituksella ei ollut merkitystä muistisairaiden vanhusten elämänlaadulle. Tulosten perusteella muodostui kuva elämänlaatua tuottavan hoivan sisällöstä. Sen toteuttaminen edellyttää gerontologista hoivan ammattityötä ja johtamista. Vasta näin muodostuva kokonaisuus voi vahvistaa vanhusten elämänlaatua ja vastata joustavasti eritasoisiin hoivan ja hoidon tarpeisiin ilman ikääntyneen siirtämistä hoitopaikasta toiseen.Little research has been done on the quality of life of the frail old and on the signifi cance of the quality of care and management for it even though the social and health care system is expected to support everyone’s quality of life regardless of age. The aim of my research was to explore how this standard is materialised in the long-term care of the old. The theoretical premises emerged from social policy, health sciences, and welfare theory. This research is an opening for a multidisciplinary research on the services for the old. The international Care Keys instrument was used to collect the data in residential care, long-term care, and a few private nursing homes in 11 municipalities in the Jyväskylä region during the years 2006–2007 (a population of 1 377 and a sample of 682 old people). The client’s cognitive level determined his/her manner of participation in the research. Therefore, the data consisted of interviews from non-demented clients, observation of demented clients, excerpts from the research participants’ care documentation, and a questionnaire for the care units’ directors. The quality of life of the non-demented clients (n = 294) was moderate. It did not diff er in age, gender, or between residential or institutional care. There were no distinct diff erences between public and private sector services. The experienced quality of care, contentment with housing and nurses, having personal infl uence possibilities, getting along with other clients, having enough activities and receiving suffi cient help had a positive impact on quality of life. The majority was content with their care unit. Contentment with nurses, adequacy of time given by nurses, and the entity of quality of life was not connected with a high number of personnel. The quality of life of the old who lived in a one or two-person room did not diff er but was better than of those who lived in a room of more than two persons. As in previous studies, quality of life encompassed the physical, mental, social, and environmental dimensions which in addition to their individual signifi cance had interaction with each other. Physical health, the ability to function, adaptation to ageing, social relations and mental well-being explained nearly half of the variation of quality of life. The quality of life of the demented clients (n = 388) was moderate and in accordance with the previous few studies. Neither age nor gender aff ected the quality of life of the old. Diff erences between residential and institutional care were minor. The supply for help corresponded with the need for it which had a positive impact on quality of life. Observation results proved that also the frail old can enjoy life even though depression was common among the demented clients. The quality of professional care was connected with clients’ (n = 682) good quality of life. Investigating the care documents proved that quality of care was good regardless of imperfections of care and service plans. Based on the care documents, the client’s need for help corresponded well with the supply for it. The demented clients received help more often if they lived in a one-person room than in a room of more than two persons. Based on the results of the questionnaire for the managers (n = 41), it became evident that a lower organisation structure as well as the practicality of quality management and the management system were connected with better quality of life of the old. The extent of the quality management system did not have an impact on the quality of life of the clients as such. The costs and the number of personnel were among the lowest ones in the units that produced good quality of life. I did not include the analysis of work strain in my research. The organisation structure or higher personnel dimensioning did not have an impact on the quality of life of the demented clients. The concept of the content of quality of life and care was comprised of the results. Gerontological professional care and management are required in order to realise it – only holistic care that consists of these elements can support the quality of life of the old. This kind of care can fl exibly correspond to the needs of care and nursing of diff erent levels without having to move the old from one care unit to another

Hoitajien työajan merkitys asiakkaiden elämänlaadulle vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa

Hoitajien toiminta on vanhusten hoivatyössä tärkeää asiakkaan kokemalle elämänlaadulle. Koska hoitajan antaman ajan pituus ei ratkaise vaan sen sisältö (Räsänen 2011), tarkastelen hoitajien työajan kohdentumisen merkitystä asiakkaiden kokemaan elämänlaatuun. Tulosten mukaan hoitajien asiakkaalle antama aika on huventunut muuhun kuin suoraan asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseen. Silti se oli kokonaisuutena tärkeää asiakkaan elämänlaadulle, vaikkakin toistuvien, eriytyneiden ja sairauspainotteisten rutiinitehtävien ohella paneutuminen hoitotyössä erityisesti elämänlaadun kannalta tärkeisiin asioihin oli niukkaa. Taustalla voi olla hoitohenkilöstön asenteeseen, määrään ja kustannuksiin liittyviä tekijöitä. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu vanhuspalveluissa, vaikka palvelujärjestelmän odotetaankin vastaavan ikääntyneiden asiakkaiden hyvän elämänlaadun tuottamisesta. Organisaatio rakentuu tehtäväänsä suorittavista yksilöistä ja asiakkaan hyvää elämänlaatua voidaan pitää myös työntekijän näkökulmasta tavoiteltavana tuloksena omasta työstä. Tutkimus tehtiin neljän keskisuomalaisen kunnan kuudessa vanhusten ympärivuorokautisen hoidon organisaatiossa vuonna 2013. Hoitoyksiköistä löytyi eroja käytännön hoito- ja palvelutyön kohdentumisessa antaen viitteitä asiakkaan elämänlaadulle tärkeistä ammattityön menetelmistä ja niiden vaikutuksesta resurssien kohdentamiseen

Piika ei oo ihminen, eikä ihra voita : sukupuoli ja omakohtainen näkökulmina kyselyaineiston tulkinnassa

Aineisto on Opiskelijakirjaston digitoimaa ja Opiskelijakirjasto vastaa aineiston käyttöluvist

Muisteltu ja kuvattu suomalainen kylä : toimintasuunnitelma moniaineistoisen ja monimetodisen tutkimustekstin luomiseksi

Aineisto on Opiskelijakirjaston digitoimaa ja Opiskelijakirjasto vastaa aineiston käyttöluvist

Työyhteisö ja omavalvonta vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvointia tukemassa

Tutkimuksemme kohdentui vanhuspalveluiden henkilöstön työkykyyn. Pyrimme ymmärtämään, miksi ja miten työtä tehdään ammatillisesti hyvällä ja samalla työhyvinvointia vahvistavalla asenteella ja tavalla. Tapaustutkimuksemme kohdistui kahteen vanhuspalveluita tarjoavaan yritykseen. Henkilöstön työkykyä selvitimme Webropol-kyselyllä tutkimuksemme alku- ja loppuvaiheessa. Työkykyä tarkastelimme Työterveyslaitoksen Työkykytalo-mallin mukaisesti. Sen perusta ‒ henkilöstön kokema työkyky ja osaaminen ‒ oli hyvä. Yhteiskehittämisen teemoiksi nousivat arvot, asenteet ja motivaatio sekä johtaminen ja työyhteisö. Osana tutkimusta toteutimme yli 50 tiimivalmennusta, joissa keskityttiin työhyvinvoinnin edistämiseen laadun omavalvonnan avulla. Henkilöstön kokema työkyky pysyi hyvin samanlaisena kahden vuoden seurantajakson aikana. Selkein muutos tapahtui esihenkilöiden toimintaan liittyvissä kokemuksissa. Esihenkilöt huomioivat työntekijöiden mielipiteet ja reagoivat niihin aiempaa herkemmin. Henkilöstön asenne omaan työhönsä oli positiivinen, mutta työn kuormittavuus ja riittämättömyyden tunne aiheuttivat ristiriitaa omien arvojen kanssa. Toimiva omavalvonta helpottaa työn suorittamista, kun jokainen työntekijä tietää tehtävänsä, vastuunsa ja pelisäännöt organisaation omavalvontasuunnitelmaan perustuen. Työnkuvien selkeyttäminen ja vaikuttavien toimintamallien käyttö lisäävät myös työpaikan houkuttelevuutta, veto- ja pitovoimaa. Work community and self-monitoring to support the well-being of staff in services for the elderly Our research focused on the well-being of employees working in services for the elderly and sought to understand why and how to work professionally with a good attitude and in a way that promotes well-being. Our case study was limited to two companies providing services to elderly people. We used a Webropol questionnaire to explore well-being at the beginning and end of our study. We analysed work ability according to the Work Ability model of the Finnish Institute of Occupational Health. Its basis, i.e., the perceived work ability and competence of the employees, was good. Values, attitudes, and motivation as well as leadership and work community, were the themes of co-creation. As a concrete way of working, we conducted more than 50 team coaching sessions focusing on promoting well-being at work through quality self-monitoring. Perceived well-being at work remained very similar over the two-year follow-up period. The most obvious change was in the employees’ perception of their supervisors’ performance. They listened better to the opinions of their employees. Employees were positive about their own work, but the stress and feelings of inadequacy caused by their work were at odds with their own values. We found that effective self-monitoring facilitates well-being at work when everyone knows their role, responsibilities, and rules based on the organisation’s self-monitoring plan. Clarifying job descriptions and using effective procedures also increases the attractiveness, appeal, and retention power of the workplace

Suomen transitoliikenne nyt ja tulevaisuudessa. SPC Finlandin transitoselvitys

Suomen transito kasvoi melko tasaisesti vuoteen 2008 asti. Ajanjaksolla, joka ulottui vuodesta 1980 aina vuoteen 2008, transiton määrä yli kolminkertaistui. Vuonna 2008 transiton kokonaismäärä oli merikuljetustilastojen mukaan 8,4 miljoonaa tonnia. Vuonna 2009 meriliikenteen transito putosi 6,3 miljoonaan tonniin. Kuljetusvolyymien pudotus kohdistui erityisesti itätransitoon eli arvotavaroiden ja autojen kuljetukseen Suomen kautta Venäjälle ja muihin IVY-maihin. Romahduksen voimakkuudesta saa paremman kuvan, kun tarkastelee transiton arvon muutosta. Vuonna 2009 itään suuntautuneen maantietransiton euromääräinen arvo putosi 53 prosenttia edellisestä vuodesta. Idästä Suomen kautta länteen suuntautuvan transiton tavaramäärät pysyivät vuonna 2009 suunnilleen vuoden 2008 tasolla. Tämä ns. länsitransito käsittää pääosin raaka-aineiden vientiä Venäjältä Suomen kautta länteen. Transiton muutokset vaikuttavat koko logistiseen ketjuun, koska transitotavara kulkee yleensä Suomen satamien kautta, mutta transitotavara ylittää itärajan pääsääntöisesti joko junassa tai autossa. Itätransitossa arvotavara saapuu suomalaiseen satamaan tavallisemmn konteissa, joista tavara puretaan ja uudelleen lastataan rekkaan tai ajoneuvoyhdistelmään. Suomen vientiteollisuus saa käyttöönsä suhteellisen edullisesti kontteja omia vientikuljetuksiaan varten. Transiton väheneminen vaikuttaa negatiivisesti tuloihin ja työllisyyteen. Vuonna 2008 kauttakulkuliikenteen tuotot olivat 382 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2009 ne romahtivat 225 miljoonaan euroon. Samana aikana transiton työllistävä vaikutus laski 3 200 työntekijästä 1 900 työntekijään. Transiton vähetessä konttipula nostaa hintoja Suomessa. Lisäksi Suomen vientiteollisuus joutuu maksamaan tyhjien konttien positiointikustannukset, jos kontteja joudutaan tuomaan Suomeen. Transiton heijastusvaikutukset Suomen ulkomaankuljetuksiin ovat suuret, koska transito on omalta osaltaan taannut hyvät linjaliikenneyhteydet. Tässä tilanteessa SPC Finlandin johtokunta katsoi, että tarvitaan tietoa transiton mahdollisista, tulevaisuuden kehityssuunnista sekä nykytilanteesta. Nyt käsillä olevan tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin keinojen kartoittaminen Suomen reitin kilpailukyvyn turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Selvitykseen sisältyy kirjallisuuskatsaus, kysely ja haastatteluosio. Lisäksi järjestettiin työpaja. Työskentelyprosessin aikana Suomen transiton tulevaisuudesta muodostettiin kolme skenaariota. Sekä voimakkaan kasvun skenaario että nollakasvun skenaario, jossa Suomen markkinaosuus laskee, mutta transiton volyymit säilyvät, vaativat molemmat toteutuakseen voimakkaita toimenpiteitä. Kyselyssä ilmennyt yksimielisyys transiton tulevaisuudesta muodostaa hyvän pohjan transiton kehittämiselle. Suomen reittiä pidettiin kyselyn perusteella kilpailukykyisenä sekä itä- että länsitransitossa. Kyselyn vastaajat olivat melko yksimielisiä siitä, että kehittämällä transiton yleisiä edellytyksiä, Suomen reitille on mahdollista saada uutta liikennettä. Myös yhteistyötarpeista oltiin yksimielisiä. Vastaajat katsoivat, että transitokysymyksissä tarvitaan entistä laajempaa yhteistyötä. Julkiselta vallalta edellytettiin voimakkaampia toimia transiton turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Venäjän liikennepolitiikan, joka keskittää liikennettä Venäjän omiin satamiin, ei katsottu lopettavan Suomen transitoliikennettä. Haastattelut täydensivät kyselyssä saatua kuvaa. Haastatteluissa tuli esiin lukuisia toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa transiton toimintaedellytyksiä. Kooste toimenpiteistä on löydettävissä skenaariosta 1 (ks. luku 8 s.127). Skenaario 1 perustuu Venäjän voimakkaaseen talouskasvuun ja markkinoiden globalisaation jatkumiseen. Suomi on kehittänyt perinteisiä vahvuuksiaan. Länsitransitokin on kasvanut, mikä on perustunut tehokkaaseen toimintaan ja erikoistumiseen. Skenaariosta 1 voidaan mainita muun muassa seuraavia toimenpiteitä: Kaupalliset ja markkinoinnin toimenpiteet - Erikoistuminen ja toiminnan tehostamisen jatkaminen (esim. 24/7-toimintatapa) - Uusien tavaralajien ja laivaajien etsiminen (myös kehittyvistä talouksista) - Suomen reitin jatkuva asemointi suhteessa muihin vaihtoehtoisiin kuljetusreitteihin ja siitä johdetut toimenpiteet - Internet-pohjaiset tietopankit - Suomen reitin edistäminen valtion vienninedistämismatkoilla - Suomen reitin edistäminen kansainvälisten logistiikkayritysten sisällä - Rautatieliikenteen kilpailukyvyn parantaminen Yhteistyöhön liittyvät toimenpiteet - vuoropuhelun tiivistäminen valtiovallan ja yritysten välillä - tiettyjen tavaralajien foorumityöskentely (esim. autot, nestebulk) Liikennepoliittiset toimenpiteet - Liikennekäytävien hyödyntäminen (TEN-T merten moottoritiet, vihreät liikennekäytävät) - Transito mukana erillisenä kysymyksenä hallitusohjelmassa - Erillinen transitostrategia - Tärkeimpien infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen - Väylämaksualennukset transitolle (pysyvästi kuiva- ja nestebulkille) - Satama- ja eräiden muiden maksujen yhtenäistäminen - Transiton etujen tuominen esiin suurelle yleisölle - Muut politiikan osa-alueet tukevat transitoa (ulko-, tulli- ja investointipolitiikka) Skenaariotyöskentelyä voitaisiin kehittää edelleen sitouttamalla siihen laajasti transiton sidosryhmät ja käyttämällä syvällisesti tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä.Siirretty Doriast

Biopsykososiaalinen lähestymistapa työuupuneiden työntekijöiden työkyvyn tuessa työpaikoilla ja työterveyshuolloissa

Biopsykososiaalista eli kokonaisvaltaista lähestymistapaa suositetaan kroonistuneiden terveysongelmien hoidossa, mutta työuupumuksen hoidossa siitä tiedetään vähän. Tässä artikkelissa tarkastellaan biopsykososiaalisen lähestymistavan ilmenemistä työpaikoilla ja työterveyshuolloissa työuupuneiden työkyvyn tuessa painottaen tukea vaikeuttavia tekijöitä. Aineisto koostuu sairauspoissaolojen hallintaan ja työhön paluun tukeen osallistuvien ammatti­laisten haastatteluista ja kirjoitelmista yliopistoissa ja keskussairaaloissa (n = 15) sekä työterveyshuolloissa (n = 25). Aineistot kerättiin vuosina 2014–2017 ja analysoitiin laadullisesti. Työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käytännöt työuupuneiden tuessa ulottuivat vaihtelevasti yksilöön, työoloihin ja työuupumukseen ilmiönä. Tukea vaikeuttivat: 1) yksilöön liittyvistä tekijöistä työuupumukselle altistava persoonallisuus, yksityiselämän stressitekijät ja avoimuuden puute työuupumuksesta ja sen syistä, 2) työoloista esimiehen tuen tarve, esimiehen tuen käänteisesti puskuroiva vaikutus, työyhteisön ilmapiiriongelmat, keinojen puute työyhteisön tukemiseen työterveyshuollossa ja moniammatillisen yhteistyön jäsentymättömyys työterveyshuollossa sekä 3) työuupumukseen liittyvistä tekijöistä työuupumuksen määrittelemättömyys, työuupumuksen työperäisyyden kyseenalaistaminen, ominaispiirteet, liitän­näissairaudet ja toipumisen ennakoimattomuus. Johtopäätöksenä on, että biopsykososiaalinen lähestymistapa ei aina toteudu työuupuneiden tuessa

Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2015: ja kehitystrendi 2000–2015

Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2015 –katsaus kertoo, kuinka valtakunnallinen työterveyshuoltojärjestelmä on kehittynyt. Selvitys on tehty sosiaali- ja terveysministeriön välineeksi seurata työterveysyksiköiden toimintaa. Työterveysyksiköt ja niiden asiakkaat voivat sen avulla verrata työterveyshuoltoon käyttämiään henkilövoimavaroja ja työnsä sisältöä. Vertailutiedon saaminen toiminnasta on keskeinen keino, jolla toimintaa voi edelleen kehittää. Katsaus tehdään määrävälein. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2015 on kahdeksas Työterveyslaitoksen selvitys aiheesta