"Muistoissa olen kotona" : Suomalaisten evakkolasten matka lapsuudenkodista kohti tuntematonta

Tutkimukseni kohteena on suomalaisten evakkolasten elämä talvi- ja jatkosodan vuosina 1939–1944. Sodissa Suomi menetti 13 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle, jonka seurauksena 11,6 prosenttia Suomen väestöstä joutui jättämään kotiseutunsa ja asettumaan asumaan muualle maahan. Kaikkiaan sota lähetti evakkotielle yli 400 000 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia tai nuoria. Tästä huolimatta Suomen talvi- ja jatkosodan virallista historiaa on kirjoitettu aivan kuin lapsia ei olisi ollut olemassakaan. Tutkimukseni tarkoituksena on haastaa virallinen historiankirjoitus tuomalla esiin evakkolasten omakohtainen kokemustieto. Järjestin tutkimustani varten aineistonkeruun, jonka tuloksena sain 20 omaelämäkerrallista tarinaa. Tämä aineisto avasi minulle toisenlaisen kuvan sodan seurauksista. Se toi esiin sen, mitä evakkolapset ovat sota-aikana henkilökohtaisesti nähneet, kuulleet, kokeneet ja tunteneet. Aineistoni elämäntarinoista hain kodin pakkomenetykseen liittyviä tunteita, syitä syrjinnälle ja vaikenemiselle sekä keinoja näistä kokemuksista selviytymiseen. Tutkimukseni teoreettis-metodologinen lähtökohta ankkuroitui fenomenologisen filosofian periaatteeseen. Sitouduin elämäkertojen kirjoittajien näkökulmaan ja niihin merkityksiin, joita he tapahtumille ja teoille ovat antaneet. Lähestyin aineistoani maltillisen konstruktionismin kautta: sanat rakensivat minulle todellisuutta. Tutkimukseni eettinen tavoite on antaa ääni tutkimukseen osallistuville ihmiselle tuomalla esiin heidän tapansa antaa asioille merkityksiä. Siksi valitsin aineistoni metodologiseksi lähestymistavaksi tarinallisen otteen. Tutkimustulokset avautuivat koodauksen ja tematisoinnin keinoin. Kodin menetystä ja selviytymistä tarkastelin kahdessa eri kontekstissa: lapsuudessa ja aikuisuudessa. Koska lapsen elinpiiri oli huomattavasti rajatumpi kuin aikuisen, liitti lapsi kodin menetykseen erityisesti hänelle merkityksellisiä asioita: lelujen, lemmikkien, kodin pihapiirin ja siihen liittyvien leikkien jättämisen. Äkillinen lähtö kotoa synnytti ennen kaikkea pelon ja järkytyksen tunteita. Vasta myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa kodin käsite laajeni koskemaan koko menetettyä kotiseutua ja myös tälle seudulle jäänyttä toimeentuloa. Tällöin kodin menetystä kuvaa parhaiten kodittomuuden ja juurettomuuden tunne, johon kytkeytyy vahva emotionaalinen lataus. Sota-aikaan liittyvä vaikeneminen osoittautui sekä tietoiseksi että pakotetuksi. Puhumattomuuden malli opittiin aikuisilta, joille vaikeneminen oli paitsi raskaiden kokemusten torjuntaa, myös tapa suojella lapsia. Lisäksi sodan jälkeisten arkirealiteettien järjestäminen vei aikaa puheelta. Vahvimmin vaikenemista tuki kuitenkin vallitseva historiallinen aika: sodasta ja sen aiheuttamista menetyksistä ei ollut sopivaa puhua. Evakoiden ja kantaväestön kohtaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Aineistostani tulivat esiin erot kulttuurissa, luonteessa ja tavoissa. Paikallisen väestön evakoihin kohdistamat kielteiset tunteet kuvasivat vaikeutta tulla toimeen vierauden ja erilaisuuden kanssa. Vallinnut historiallinen tilanne selitti myös syrjintää: tahtomattaan ja aiheetta kodittomat evakkomatkalaiset leimautuivat Suomen historian vaikean vaiheen symboliksi. Jokaisella kertojalla on ollut omat keinonsa selvitä ja jaksaa. Lapsilla läheisten läsnäolo helpotti menetyksen aiheuttamaa tuskaa evakkomatkalla. Uutta kotiseutuaan lapset kesyttivät omakseen toiminnan kautta, leikkien, harrastusten, koulun ja työn muodossa. Aikuisuuden tärkeimmät selviytymistä tukevat tekijät ovat olleet yhteisöllisyys, perhe ja vahva luonne. Tutkimuksen tulokset olen tiivistänyt ja koonnut yhteen tyyppitarinan avulla. Tämän tarinan olen nimennyt evakkolapsen selviytymistarinaksi. Tutkimuksen tuloksista toivon olevan apua tänä päivänä Suomeen saapuvien pakolaislasten kanssa työskenneltäessä. Vaikka aineistoni evakkolasten ja tämän päivän maahanmuuttajien kokemukset sijoittuvat ajallisesti eri kontekstiin, ovat kokemukset yhteisiä. Keskeisimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat olleet: - Furman, Ben (1997) Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. - Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta. - Heikkinen, Kaija ja Simola, Raisa (2003) Monenkirjava rasismi. - Levine, Peter A. (2008) Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen. - Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä

Brain Activation During Reading in Deep Dyslexia: An MEG Study

Magnetoencephalographic (MEG) changes in cortical activity were studied in a chronic Finnish-speaking deep dyslexic patient during single-word and sentence reading. It has been hypothesized that in deep dyslexia, written word recognition and its lexical-semantic analysis are subserved by the intact right hemisphere. However, in our patient, as well as in most nonimpaired readers, lexical-semantic processing as measured by sentence-final semantic-incongruency detection was related to the left superior-temporal cortex activation. Activations around this same cortical area could be identified in single-word reading as well. Another factor relevant to deep dyslexic reading, the morphological complexity of the presented words, was also studied. The effect of morphology was observed only during the preparation for oral output. By performing repeated recordings 1 year apart, we were able to document significant variability in both the spontaneous activity and the evoked responses in the lesioned left hemisphere even though at the behavioural level, the patient's performance was stable. The observed variability emphasizes the importance of estimating consistency of brain activity both within and between measurements in brain-damaged individuals.Peer reviewe

Toisen työstä oppiminen. Ketjulähettitoiminnan arviointi terveydenhuollossa

Ketjulähettitoiminta kehitettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja yhdeksän terveyskeskuksen yhteistyöhankkeena. Ketjulähettijakso on viikon mittainen perusterveydenhuollon työntekijöille tarkoitettu tutustumis- ja oppimisjakso erikoissairaanhoidossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää soveltuuko ketjulähettitoiminta ammatillisen osaamisen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen yhteistyön kehittämiseen. Ketjulähettijaksolla käyneet täyttivät kyselylomakkeet ennen ketjulähettijaksoa (n = 225) ja ketjulähettijakson jälkeen (n = 220). Erikoissairaanhoitoon nimetyistä yhteyshenkilöistä kyselylomakkeeseen vastasi toiminnan käynnistyessä 56 ja hankevaiheen päättyessä 44. Ketjulähettijaksolla päivitettiin tietoja ja taitoja sekä saatiin valmiuksia potilaan tutkimiseen, hoitamiseen ja ohjaamiseen. Toisen toimintaan tutustuminen ja verkostojen luominen paransi yhteistyötä. Jakso muutti myös asennoitumista työhön. Erikoissairaanhoidon yhteyshenkilöt korostivat yhteistyön paranemista. Ketjulähettitoiminta tarjoaa konkreettisen työvälineen osaamisen ja yhteistyön kehittämiseen. Haasteena on saatujen kokemusten siirtäminen hyödyntämään koko työyhteisöä

Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 1998

vokMTT Taloustutkimus (MTTL

Methylation status of VTRNA2-1/nc886 is stable across populations, monozygotic twin pairs and in majority of tissues

Aims & methods: The aim of this study was to characterize the methylation level of a polymorphically imprinted gene, VTRNA2-1/nc886, in human populations and somatic tissues.48 datasets, consisting of more than 30 tissues and >30,000 individuals, were used. Results: nc886 methylation status is associated with twin status and ethnic background, but the variation between populations is limited. Monozygotic twin pairs present concordant methylation, whereas similar to 30% of dizygotic twin pairs present discordant methylation in the nc886 locus. The methylation levels of nc886 are uniform across somatic tissues, except in cerebellum and skeletal muscle. Conclusion: The nc886 imprint may be established in the oocyte, and, after implantation, the methylation status is stable, excluding a few specific tissues. Tweetable abstract Methylation status of a polymorphically imprinted gene, VTRNA2-1/nc886, is stable in human populations (48 cohorts, n > 30,000) and in somatic tissues, except in cerebellum and skeletal muscle. Twin data suggest it may already be established in the oocyte.Peer reviewe

Yhteisökodilla asuneiden miesten näkökulma sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessiin. Tapaustutkimus Valkeakosken päihdehuollon asumispalveluyksikkö Yhteisökodista

Tutkimus on tapaustutkimus Valkeakoskella sijaitsevasta 10 - paikkaisesta päihdehuollon asumispalveluyksiköstä Yhteisökodista, joka on tarkoitettu asunnottomille päihdetaustaisille miehille. Yhteisökodin päihdekuntoutusta toteutetaan yhteisöllisin ja yksilöllisin menetelmin. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on käsitteellistää Yhteisökodin konkreettinen päihdekuntoutusprosessi yleisemmälle tasolle muodostamalla kehittyvästä työn tutkimuksesta peräisin olevaa työn analyysin yleistä prosessimallia apuna käyttäen Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen ideaalinen työprosesi. Muodostetun käsitteellisen mallin tarkoituksena on Yhteisökodin konkreettisen työprosessin jäsentämisen ja kuvaamisen lisäksi olla empiirisen tutkimuksen aineiston keruun lähtökohta, olla aineiston analyysin analyysiyksikkö ja tulosten vertailukohta. Varsinainen empiirinen tutkimus kohdistuu Yhteisökodilla vv. 1997-1999 asuneisiin päihdetaustaisiin miehiin. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena on muodostaa ymmärtävällä ja tulkitsevalla analyysiotteella miesten näkökulma Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessista. Aineiston keruu on suoritettu yksilöllisinä teemahaastatteluina. Yhteisökodin merkitystä miehille voidaan luonnehtia yhtenä vaihtoehtoisena toiminta-areenana. Se on omanlaisensa normatiivinen, tuen ja kontrollin, toimintaympäristö, joka mahdollistaa monenlaisten perustarpeiden tyydytyksen, rauhoittumisen ja tarjoaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta, toiminnallisuutta, virkistystä ja vertaistukea. Yhteisökodin sosiaalisella päihdekuntoutuksella on miesten toimintakykyä tukeva merkitys. Miehet suosivat toimintamuodoissa erityisesti heille kulttuurisesti tuttuja perinteisiä miehisiä harrastus- ja työtoimintoja, vapaaehtoistyyppistä auttamistyötä sekä erilaisia virkistystoimintoja. Voimavaroiksi ei koettu toimintamuotoja, joilla ei ollut miesten merkitysmaailmassa ja elämäntilanteessa persoonallista mieltä. Miehet halusivat kieltää subjektiutensa erityisesti tilanteissa, jotka koettiin itsekunnioitusta ja identiteettiä loukkaaviksi, niihin liittyi emotionaalista ristiriitaa tai pettymyksiä, ne aiheuttivat motiiviristiriidan tai elämä alkoi tuntua rajoitetulta. Tällöin miehet käyttivät psykologisia selviytymiskeinoja, joiden avulla ahdistava tilanne pyrittiin muuttamaan kokemuksellisesti mielekkäämmäksi. Miehet tarkastelivat Yhteisökodin sosiaalista päihdekuntoutusta kokonaisuudessaan 'asunto- silmälasien' lävitse, jolloin kaikenlaiset kontrollitoimenpiteet ja myös ulkoapäin säännelty toiminnallisuus koettiin ristiriitaiseksi asumisen, siviilialueen, kanssa. Yhteisökodin ymmärrettiin paikkaavan huonoa asuntotilannetta ja toimivan eräänlaisena asumisvalmennuksen ja asumiskyvykkyyden osoittamisen keinona yleisille vuokramarkkinoille. Päihteidenkäytön hallinnassa ulkoistettuna kontrollina toimi Yhteisökodin pelisäännöt, jotka asettivat rajat päihteidenkäytölle ja määrittivät asumisen ehtoja. Sosiaalisten suhteiden muodostumista kuvasi entisten haitallisten suhteiden karttaminen ja vanhojen positiivisen merkityksen omaavien suhteiden ja lähiomaissuhteiden elvyttäminen. Palkkatyötä enemmän miehet latasivat odotuksia Yhteisökodin sisäisten harrastus- ja työtoimintojen ja kolmannen sektorin yhteistyön kautta muotoutuneiden toimintojen edelleen kehittämiselle ja lisäämiselle. Miehet kokivat Yhteisökodin toimintaympäristön vaativaksi sekä sosiaalisten suhteiden muodostumisen että vuorovaikutteisuuden osalta. Toimintamuodoissa oli paljon sellaista, joka vaati syrjäytyneiden päihteidenkäyttäjien elämänorintaatiolle vastakkaisia kavalifikaatioita, aikaa vievää oppimista ja muuttumista. Tutkimuksen perusteella on osoitettavissa, että miesten suhtautumistavan sisäinen mieli, logiikka, on löydettävissä erilaisten osa-, ala- ja vastakulttuuristen jäsennysten, elämänhistorian tapahtumien ja sukupolvittaisten elämänorientaatioiden yhteisesti muovautuneen subjektiivisen merkitysjärjestelmän syvärakenteen tasolta, joka on suurelta osin tiedostamaton. Miesten suhtautumistapaa erityisesti Yhteisökodin sääntöihin, toimintamuotoihin ja osallistumiseen, motivointikeinoihin sekä työntekijään voidaan kuvata pääasiassa kahden suhtautumistavan mukaisesti. Ulkoaohjautuvasti tai ' kaikki on itsestä kiinni'- asenteen mukaisesti. Miehet kokivat, että Yhteisökodin ulkopuolinen sosiaalinen ympäristö kohdisti Yhteisökodin asukkaisiin leimavaa asennoitumista, mistä seurasi 'toiseuden' kokemuksia. Tämä aiheutti jopa enemmän paineita ja emotionaalista ristiriitaa kuin itse Yhteisökodin sisäinen toimintaympäristö ja toimintakäytännöt. Joissain tapauksissa se myös esti käyttämästi hyväksi Yhteisökodilla tarjolla olevia toimintamahdollisuuksia

Yhteisökodilla asuneiden miesten näkökulma sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessiin. Tapaustutkimus Valkeakosken päihdehuollon asumispalveluyksikkö Yhteisökodista

Tutkimus on tapaustutkimus Valkeakoskella sijaitsevasta 10 - paikkaisesta päihdehuollon asumispalveluyksiköstä Yhteisökodista, joka on tarkoitettu asunnottomille päihdetaustaisille miehille. Yhteisökodin päihdekuntoutusta toteutetaan yhteisöllisin ja yksilöllisin menetelmin. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on käsitteellistää Yhteisökodin konkreettinen päihdekuntoutusprosessi yleisemmälle tasolle muodostamalla kehittyvästä työn tutkimuksesta peräisin olevaa työn analyysin yleistä prosessimallia apuna käyttäen Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen ideaalinen työprosesi. Muodostetun käsitteellisen mallin tarkoituksena on Yhteisökodin konkreettisen työprosessin jäsentämisen ja kuvaamisen lisäksi olla empiirisen tutkimuksen aineiston keruun lähtökohta, olla aineiston analyysin analyysiyksikkö ja tulosten vertailukohta. Varsinainen empiirinen tutkimus kohdistuu Yhteisökodilla vv. 1997-1999 asuneisiin päihdetaustaisiin miehiin. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena on muodostaa ymmärtävällä ja tulkitsevalla analyysiotteella miesten näkökulma Yhteisökodin sosiaalisen päihdekuntoutuksen työprosessista. Aineiston keruu on suoritettu yksilöllisinä teemahaastatteluina. Yhteisökodin merkitystä miehille voidaan luonnehtia yhtenä vaihtoehtoisena toiminta-areenana. Se on omanlaisensa normatiivinen, tuen ja kontrollin, toimintaympäristö, joka mahdollistaa monenlaisten perustarpeiden tyydytyksen, rauhoittumisen ja tarjoaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta, toiminnallisuutta, virkistystä ja vertaistukea. Yhteisökodin sosiaalisella päihdekuntoutuksella on miesten toimintakykyä tukeva merkitys. Miehet suosivat toimintamuodoissa erityisesti heille kulttuurisesti tuttuja perinteisiä miehisiä harrastus- ja työtoimintoja, vapaaehtoistyyppistä auttamistyötä sekä erilaisia virkistystoimintoja. Voimavaroiksi ei koettu toimintamuotoja, joilla ei ollut miesten merkitysmaailmassa ja elämäntilanteessa persoonallista mieltä. Miehet halusivat kieltää subjektiutensa erityisesti tilanteissa, jotka koettiin itsekunnioitusta ja identiteettiä loukkaaviksi, niihin liittyi emotionaalista ristiriitaa tai pettymyksiä, ne aiheuttivat motiiviristiriidan tai elämä alkoi tuntua rajoitetulta. Tällöin miehet käyttivät psykologisia selviytymiskeinoja, joiden avulla ahdistava tilanne pyrittiin muuttamaan kokemuksellisesti mielekkäämmäksi. Miehet tarkastelivat Yhteisökodin sosiaalista päihdekuntoutusta kokonaisuudessaan 'asunto- silmälasien' lävitse, jolloin kaikenlaiset kontrollitoimenpiteet ja myös ulkoapäin säännelty toiminnallisuus koettiin ristiriitaiseksi asumisen, siviilialueen, kanssa. Yhteisökodin ymmärrettiin paikkaavan huonoa asuntotilannetta ja toimivan eräänlaisena asumisvalmennuksen ja asumiskyvykkyyden osoittamisen keinona yleisille vuokramarkkinoille. Päihteidenkäytön hallinnassa ulkoistettuna kontrollina toimi Yhteisökodin pelisäännöt, jotka asettivat rajat päihteidenkäytölle ja määrittivät asumisen ehtoja. Sosiaalisten suhteiden muodostumista kuvasi entisten haitallisten suhteiden karttaminen ja vanhojen positiivisen merkityksen omaavien suhteiden ja lähiomaissuhteiden elvyttäminen. Palkkatyötä enemmän miehet latasivat odotuksia Yhteisökodin sisäisten harrastus- ja työtoimintojen ja kolmannen sektorin yhteistyön kautta muotoutuneiden toimintojen edelleen kehittämiselle ja lisäämiselle. Miehet kokivat Yhteisökodin toimintaympäristön vaativaksi sekä sosiaalisten suhteiden muodostumisen että vuorovaikutteisuuden osalta. Toimintamuodoissa oli paljon sellaista, joka vaati syrjäytyneiden päihteidenkäyttäjien elämänorintaatiolle vastakkaisia kavalifikaatioita, aikaa vievää oppimista ja muuttumista. Tutkimuksen perusteella on osoitettavissa, että miesten suhtautumistavan sisäinen mieli, logiikka, on löydettävissä erilaisten osa-, ala- ja vastakulttuuristen jäsennysten, elämänhistorian tapahtumien ja sukupolvittaisten elämänorientaatioiden yhteisesti muovautuneen subjektiivisen merkitysjärjestelmän syvärakenteen tasolta, joka on suurelta osin tiedostamaton. Miesten suhtautumistapaa erityisesti Yhteisökodin sääntöihin, toimintamuotoihin ja osallistumiseen, motivointikeinoihin sekä työntekijään voidaan kuvata pääasiassa kahden suhtautumistavan mukaisesti. Ulkoaohjautuvasti tai ' kaikki on itsestä kiinni'- asenteen mukaisesti. Miehet kokivat, että Yhteisökodin ulkopuolinen sosiaalinen ympäristö kohdisti Yhteisökodin asukkaisiin leimavaa asennoitumista, mistä seurasi 'toiseuden' kokemuksia. Tämä aiheutti jopa enemmän paineita ja emotionaalista ristiriitaa kuin itse Yhteisökodin sisäinen toimintaympäristö ja toimintakäytännöt. Joissain tapauksissa se myös esti käyttämästi hyväksi Yhteisökodilla tarjolla olevia toimintamahdollisuuksia

Epidemiological and genetic study of respiratory distress syndrome in preterm infants:specific aspects of twin and multiple births

Abstract Respiratory distress syndrome, RDS, is a multifactorial lung disease of premature infants. The main cause of RDS is a deficiency of pulmonary surfactant, a lipoprotein mixture required to reduce surface tension at the air-liquid interface and to prevent generalized atelectasis of the alveolar ducts and alveoli. Prematurity is the most important factor predisposing to RDS. During the past decade the number of multiple pregnancies has increased significantly as a result of diversified infertility treatments and advanced maternal age. Due to the considerably higher rate of preterm births of multiples compared to singletons, RDS is one of the major causes of morbidity among them. The objectives of the present research were to evaluate the incidence and risk factors of RDS in twins compared to singletons, and to assess the role of SP-A and SP-B gene variations and gene-environment interactions in the susceptibility to the disease in a population of preterm twins and higher order multiples. This research showed that during the past fifteen years the gestational age-specific incidence of RDS has declined. Twin infants do not have increased risk of RDS except when born very immaturely at a very early gestational age. The presenting twin is less susceptible to RDS than the non-presenting twin or singleton infant after 28 weeks of gestation until term. Additionally the SP-B Ile131Thr polymorphism was shown to affect the susceptibility specifically in the presenting twin. The role of SP-A polymorphisms in the risk of RDS in twins turned out to be different from that in singletons. The major allele and genotype of SP-A1 were associated with a decreased risk of RDS in near-term twin infants. The threonine allele in SP-B Ile131Thr appeared interactively with SP-A1 to associate with the risk of RDS both in twins and in singletons: associating with a lower risk of RDS in singletons at very early gestation, but surprisingly associating with a protection in twins and multiples from RDS near term. The risk of RDS, defined by the interaction of SP-A and SP-B alleles, was additionally associated with the fetal mass. Thus, the difference in the susceptibility to RDS in premature singletons and multiples may depend on the size of the conceptus. In an evaluation of the genetic risk factors for RDS, the classical twin study method comparing the concordance of a disease between MZ and DZ twins underestimates the extent of heredity. Several predominant intrauterine and perinatal environmental factors contribute to disease susceptibility regardless of zygosity and are suspected to override the hereditary components of RDS. Twin gestation was shown to be an effect modifier in the genetic susceptibility to RDS.Tiivistelmä Vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä, RDS-tauti, on hyvin monitekijäinen ennenaikaisena syntyneiden lasten sairaus. Taudin tärkein syy on keuhkojen pintajännitystä alentavan aineen, surfaktantin, puute ennenaikaisessa synnytyksessä. Surfaktantti on rasva-proteiiniseos, joka alentaa keuhkorakkuloiden pintajännitystä ja estää rakkuloiden kasaan painumisen hengityksen aikana. Epäkypsyys on tärkein RDS-taudin kehittymiselle altistava tekijä. Viimeisen vuosikymmenen aikana monisikiöiset raskaudet ovat lisääntyneet merkittävästi keinohedelmöitysten ja synnyttäjien kohonneen iän seurauksena. RDS-tauti on monisikiösynnytyksissä tärkeä sairastavuutta aiheuttava tekijä, koska monisikiöraskaudet päättyvät huomattavasti useammin ennenaikaisesti kuin yksösraskaudet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää RDS-taudin ilmaantuvuutta ja riskitekijöitä kaksosilla verrattuna yksösiin, tutkia surfaktanttiproteiinien A ja B geenivaihtelua sekä geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutusta kaksosten ja monisikiöisistä raskauksista syntyneiden lasten RDS-taudissa. Tutkimus osoitti, että viimeisten viidentoista vuoden aikana RDS-taudin raskausikäkohtainen ilmaantuvuus on vähentynyt. Vain hyvin epäkypsillä, ennenaikaisilla kaksosilla on lisääntynyt riski sairastua RDS-tautiin verrattuna yksösiin. 28 raskausviikon jälkeen ensimmäisenä syntyvällä kaksosella on pienempi riski saada RDS-tauti kuin toisena syntyvällä tai yksösellä. Lisäksi surfaktanttiproteiini B:n (SP-B) geenin eksonin 4 monimuotoisuus osoittautui vaikuttavan RDS-taudin alttiuteen erityisesti ensin syntyvällä kaksosella. Surfaktanttiproteiini A:n (SP-A) geenin yhteys RDS-taudin riskiin osoittautui olevan erilainen kaksosilla verrattuna yksösiin. Lähes täysiaikaisilla kaksosilla SP-A1 geenin valta-alleeli ja genotyyppi liittyivät RDS-taudin vähentyneeseen riskiin. SP-B geenin eksonin 4 treoniini alleeli osoittautui liittyvän yhdessä SP-A1 valtagenotyypin kanssa RDS-taudin riskiin sekä yksösillä että kaksosilla: hyvin ennenaikaisilla yksösillä geenien yhteisvaikutus lisäsi riskiä, kun taas lähes täysiaikaisilla kaksosilla sama geenien yhteisvaikutus yllättäen suojeli RDS-taudilta. SP-A ja SP-B geenien vuorovaikutuksen kautta välittyvä RDS-taudin riski oli lisäksi yhteydessä sikiön kokoon. Siten ennenaikaisena syntyneiden yksösten ja monisikiöisten RDS-taudin alttiuden ero voi olla riippuvainen sikiön koosta. Klassinen kaksostutkimusmenetelmä, jossa verrataan identtisten ja ei-identtisten kaksosten sairastuvuutta, aliarvioi perimän määräämien tekijöiden osuutta RDS-taudin synnyssä. Useat hallitsevat kohdunsisäiset ja synnytykseen liittyvät ympäristötekijät vaikuttavat RDS-taudin syntyyn ja kumoavat perimän osuutta. Kaksosuus osoittautui olevan periytymisen vaikutusta muokkaava tekijä RDS-taudissa

Opitun soveltaminen käytäntöön – ketjulähettijakso muutoksen käynnistäjänä

Ketjulähettitoiminta on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten täydennyskoulutus- ja yhteistyömuoto. Terveyskeskusten työntekijät eli ketjulähetit työskentelevät erikoissairaanhoidossa viikon ajan etukäteen suunnitellun ohjelman mukaisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko ketjulähettijaksolla opittuja asioita käsitelty omassa terveyskeskuksessa ketjulähettijakson jälkeen ja ovatko ketjulähetit muuttaneet toimintaansa ketjulähettijakson perusteella. Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille vuosina 2006–2011 ketjulähettijaksolla käyneille (n = 177) sekä terveyskeskusten johdolle ja koulutusvastaaville (n = 31). Aineiston analyysimenetelminä käytettiin frekvenssijakaumia, ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysiä sekä aineistolähtöistä ryhmittelyä teemakokonaisuuksien alle. Ketjulähettijaksot vaikuttivat ketjulähetin omassa työssään tekemiin muutoksiin. Eniten muutettiin työtapoja, potilaan ohjausta, hoitoa tukevia työyhteisön käytäntöjä sekä oman työn arvostusta. Terveyskeskuksissa ketjulähettijaksolla opittuja asioita käsiteltiin satunnaisesti. Ketjulähettijaksoja voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin yksilön osaamisen kehittämisen lisäksi työyhteisön ja koko organisaation toiminnan kehittämisessä. Tässä on haaste terveyskeskusten johtamiselle