Neuvoteltaessa kaikille suosiollista lopputulosta : Tapaustutkimus Suomen osallistumisesta Euroopan unionin puolustusyhteistyötä koskeviin neuvotteluihin hallitusten välisessä konferenssissa syksyllä 2003

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Lokakuussa 2003 alkanut Euroopan unionin hallitusten välinen konferenssi (HVK) poikkesi edellisistä konferensseista siinä, että sitä edelsi erityisen tulevaisuuskonventin työskentely. Kyseisen valmistelukunnan tehtävänä oli määrittää Euroopan unionin tulevaisuuden ydinkysymykset ja tehdä niitä koskevia suosituksia. Yksi sopimuksen aiheista oli turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Tutkielman kohteena on Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen HVK-neuvotteluissa syksyllä 2003 keskeisten suomalaisten poliittisten päättäjien neuvotteluissa todetun toiminnan kautta hahmoteltuna. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus Euroopan unionin yksittäisestä neuvotteluprosessista Suomen näkökulmasta. Erityisesti konventin ehdotuksen sisältämä osuus suljetun puolustusytimen muodostamisesta rakenneyhteistyön muodossa sekä jäsenmaiden kesken solmittava ns. turvatakuuvelvoite olivat Suomen kannalta ongelmallisia. Ennen neuvotteluiden alkua Suomi asettui vastustamaan suljettujen ydinten ja turvatakuuvelvoitteen virallistamista konventin ehdottamassa muodossa. Suomen pääneuvottelijoiden toimintaympäristön analysointiin käytetään Robert D. Putnamin teoriaa two-level games. Se on tässä yhteydessä suomennettu kahden tason peliksi. Teorian avulla voidaan selvittää poliittisten päättäjien toimintaa ja päätöksiä neuvottelutilanteessa, jossa heidän pitää ottaa huomioon sekä kansallisen, että kansainvälisen poliittisen kentän toimijoiden vaatimukset. Putnamin teorian avulla voidaan selittää Suomen kannan muodostumista syksyllä 2003 sekä lopullista puolustusydintä ja turvatakuulauseketta koskevaa neuvottelutulosta samana vuonna joulukuussa. Kansainvälinen on tässä neuvotteluprosessissa HVK. Kansallinen taso käsittää EU-päätöksenteossa mukana olleet kansalliset toimielimet. Tutkielman aineistona ovat aikaisempi tutkimus, virallisasiakirjat, selonteot, raportit, tiedotteet ja viestintävälineiden kirjoitukset. Suomen pääneuvottelijat ilmoittivat Suomen saavuttaneen neuvottelutavoitteensa joulukuussa 2003. Puolustusyhteistyö säilyi avoimena ja turvatakuulausekkeessa otettiin huomioon liittoutumattomien maiden erityisasema. Tekijän arvion mukaan Putnamin teoria ei täysin selitä Suomen pääneuvottelijoiden toimintaa kyseisessä neuvotteluprosessissa. Suomen pääneuvottelijat eivät esimerkiksi käyttäneet hyväkseen kansallisen tason poliittisia erimielisyyksiä puolustuspolitiikan suhteen. Mahdollisia syitä tähän ovat Suomen poliittinen kulttuuri ja konsensushakuinen EU-politiikka. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Putnam, Robert D.(1988): Diplomacy and domestic politics: the Logic of two-level games. International Organization 42, 427-460. Stubb, Alexander (2002): Negotiating Flexibility in the European Union. Palgrave, Great Britain

Neuvottelu suomalaisuudesta islamiin kääntyneiden naisten blogikirjoituksissa

Islam on ajankohtainen ja mielipiteitä herättävä aihe, jonka näkyvyys on lisääntynyt jatkuvasti sekä tiedotusvälineissä että yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Samalla näyttää kuitenkin siltä, että eurooppalaisten kyky ymmärtää islamia ja sen harjoittajia ei ole juurikaan kohentunut. Jyrkkä jako islamilaiseen ja länsimaiseen maailmaan ei päde nykyaikana globalisaation ja ihmisten liikkuvuuden myötä. Silti mielikuvat islamista ovat lännessä usein kielteisiä. Erityisesti naisen asema islamissa tuntuu herättävän keskustelua. Tätä taustaa vasten suomalaisten islamiin kääntyneiden naisten asema näyttäytyy erityisen kiinnostavana. Tutkielma tarkastelee islamiin kääntyneiden suomalaisnaisten neuvottelua suomalaisesta etnisestä identiteetistä heidän kirjoittamissaan blogiteksteissä. Aihetta lähestytään identiteettityön näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia yleisöjä käännynnäiset olettavat kirjoituksilleen? Miten käännynnäiset tuovat suomalaisuutta näkyväksi kirjoituksissaan näille oletetuille yleisöille? 2) Miten käännynnäiset esittävät itsensä suomalaisina musliminaisina ja millä tavoin he pyrkivät muokkaamaan suomalaista etnistä identiteettiään uuden uskonnon puitteissa? Minkälaista sosiaalista ja sukupuolista neuvottelua he käyvät eri yleisöjen kanssa suomalaisuudestaan? Onko neuvottelu erilaista oletetuille erilaisille yleisöille? 3) Miten sosiaaliset suhteet muuttuvat ja minkälaista uutta yhteisöllisyyttä naiset kokevat islamiin kääntymisen myötä? Arviot islamiin kääntyneiden määrästä Suomessa vaihtelevat 1000:n ja 2000:n välillä. Käännynnäisistä noin kaksi kolmasosaa on naisia. Käännynnäisillä on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja he toimivat usein kulttuurisina ja poliittisina sovittelijoina valtion ja muslimiyhteisöjen välillä. Tutkielma linkittyy monikulttuurisuutta sekä vähemmistöjen asemaa ja identiteettiä käsittelevään tutkimukseen. Sen tarkoituksena on esittää erilainen näkökulma monikulttuurisuusteemaan mutta tulokulma siihen on poikkeava, koska keskiössä eivät ole maahanmuuttajat. Aineistona on 13 suomalaisen muslimiksi kääntyneen naisen 742 blogikirjoitusta vuosilta 2007–2013. Aineston analyysitapana on laadullinen temaattinen sisällönanalyysi. Blogit näyttäytyvät vuorovaikutuksen kenttänä, jolla bloggaajat tekevät itselleen ja identiteetilleen tilaa. Suomalaiset islamiin kääntyneet naiset tekevät blogeissaan jatkuvaa identiteettityötä. Erving Goffmanin termein naiset hallitsevat itsestään rakentamia vaikutelmia. He luovat kirjoituksillaan mielikuvan itsenäisistä toimijoista, jotka ovat tarkan harkinnan jälkeen päättäneet itse vapaasta tahdostaan valita islamin uskon. Naiset joutuvat puolustelemaan muslimiuttaan niin blogeissaan kuin niiden ulkopuolella. Lukijoiden oletetaan usein suhtautuvan islamiin ja muslimeihin ennakkoluuloisesti ja negatiivisesti. Naiset pyrkivät eri tavoilla korjaamaan näitä ennakkoluuloja ja osoittamaan että suomalainen nainen voi olla muslimi menettämättä länsimaista identiteettiään. Islamissa he ihailevat yhteisöllisyyttä, vakiintuneita normeja, perheen arvostusta, sitä että miehellä ja naisella on omat roolinsa ja tehtävänsä yhteiskunnassa sekä islamin rationaalisuutta ja loogisuutta. Rivien välistä esille nousevia käännynnäisten määrittelemiä suomalaisia arvoja ja suomalaisuudelle tyypillisiä piirteitä ovat sananvapaus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, kaksinaismoralismi, kiireinen elämäntapa, kova arvomaailma ja perhearvojen puute. Naiset olettavat kirjoituksilleen erilaisia yleisöjä ja suomalaisuudesta neuvottelu ei näyttäydy yhtä voimakkaana tai samanlaisena eri oletetuille yleisöille kirjoitettaessa. Tutkimuksen perusteella on nähtävissä merkkejä sinivalkoisesta islamista naisten muokatessa esimerkiksi perinteisiä suomalaisia juhlapyhiä islamiin sopiviksi ja toisaalta islamilaisia tapoja Suomeen sopiviksi. Muslimit nähdään länsimaissa usein Toisina, joiden arvomaailma on länsimaille vieras. Musliminaisia pidetään alistettuina ja liberaalin ja vapaan länsimaisen naisen vastakohtana. Suomessa huivipäinen musliminainen joutuu kirjoittajien kokemusten mukaan kuulemaan uteluita sekä ikävää huutelua ja vähättelyä. Islamiin kääntyneet suomalaiset naiset rakentavat maahanmuuttajien tavoin hybridejä identiteettejä, jotka eivät ole täysin kiinnittyneet mihinkään kulttuuriin, sekä ovat osa vähemmistöä omassa synnyinmaassaan. He kyseenalaistavat suomalaisuutta ja sanoutuvat siitä osittain irti. Muslimiksi kääntyminen muuttaa naisten sosiaalisia suhteita ja tuo naisten elämään kaksi selkeää uutta yhteisöä: toiset suomalaiset musliminaiset sekä niissä tapauksissa, että naisella on ulkomaalainen muslimimies, miehen suvun. Uusi muslimiyhteisö koetaan pääasiassa positiiviseksi asiaksi ja siihen kuulumista pidetään erittäin tärkeänä

Elämä transvestiittina - osa-aikatytön ulostuloprosessi

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan transvestiittien kokemuksia sukupuolesta ja sen varioinnista. Aineisto koostuu seitsemän transvestiitiksi itsensä määrittelevän miehen kohdennetuista teemahaastatteluista, jotka on analysoitu temaattista analyysia käyttäen. Aineiston aukikirjoittamisella pyritään tiheään ja ilmiötä kokonaisuutena kuvaavaan analyysiin. Aiempaa tutkimusta käsitellään tutkielmassa laajasti 1900-luvun alusta tähän päivään. Tutkielmassa sukupuolen ilmentämiseen liittyvä ja sen liepeillä oleva käsitteistö asetetaan määritelmälliseen kontekstiin. Transvestisuus saa merkityksensä suhteessa ympäröivään sosiaaliseen todellisuuteen. Tutkielman tulokseksi saadaan transvestiitin ulostuloprosessin jäsennys. Ulostulotarinoiden myötä aineistosta nousee idea transvestisuudesta kuviona sosiaalisen todellisuuden muodostamaa pohjaa vasten. Analyysin tavoitteena on seurata tämän kuvion ja pohjan välistä vuorovaikutusta ulostuloprosessin eri vaiheissa. Lisäksi transvestisuus näyttäytyy ihmisen persoonallisten piirteiden rikkaana ja monisärmäisenä kokonaisuutena, joka on läsnä joskus voimakkaampana ja joskus laimeampana. Aineistossa korostuu myös transvestisuuden yksilöllisyys: jokaisen transvestiitin prosessi ja kokemukset ovat omanlaisensa. Osa-aikatyttöily ei monista aiemmista tutkimuksista poiketen oman aineistoni perusteella näytä motivoituvan seksuaalisilla tekijöillä, vaan transvestisuuden kautta koettua mielihyvää kuvataan luonteeltaan varsin kokonaisvaltaiseksi. Tuloksissa todetaan, että transvestisuudessa oleellista on tunne sukupuolen kokemisesta. Aineistosta tulee esiin osa-aikayttöilyn kautta saatava lepo maskuliinisen roolin työläydestä ja paineisuudesta. Transvestiitit kuvaavat tyttöilemällä ilmaisemansa naisen roolin täydentävän miehen rooliaan ja he kertovat viihtyvänsä tyttöilyroolissaan, koska se koetaan miehen roolia luontevammaksi. Mieheyden ja naiseuden yhtäaikainen läsnäolo on transvestisuudessa voimakkaasti koettua ja merkityksellistä, vaikkakaan se ei ole koko ajan muiden nähtäväksi tuotua. Sukupuolen käsitteellistyessä kaksinapaiseksi transvestisuus asettuu kahden sukupuolen rajamaastoihin. Rajalla olemisen tematiikka toistuu rakkauden kohteen polariteetissa: kun transvestisuus kiistää mieheyden ja naiseuden toisensa poissulkevan kaksikategorisen gendermallin, se hämärtää myös samaan tai eri sukupuoleen kohdistuvan rakkauden välistä eroa. Tämä on transvestiittien kokemuksissa merkittävää. Tämä on ensimmäinen suomalainen haastattelumateriaaliin perustuva tutkielma transvestisuudesta. Tutkielmassa on myös kansainvälisen transvestisuustutkimuksen ensimmäinen suomenkielinen kokoava analyysi. Keskeiset lähteet: Docter (1988) Transvestites and transsexuals. Toward a theory of cross-gender behavior sekä Larsson (1997) Det andra jaget vid manlig transvestism. Ett jagteoretiskt och kognitionspsykologiskt perspektiv

Kaikkee kivaa:Etelä-Karjalan kansalaisopiston kurssikuvauksissa aktivoituvat diskurssit

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kansalaisopiston opinto-ohjelman kurssikuvausten kuvailevaa sanastoa sekä siinä hahmottuvia kansalaisopistodiskursseja. Kansalaisopistodiskursseilla tarkoitan tapoja puhua kansalaisopisto-opiskelusta ja merkityksellistää sitä. Työni aineistona ovat Etelä-Karjalan kansalaisopiston lukuvuoden 2019–2020 opinto-ohjelman kurssikuvaustekstit. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kurssikuvauksissa kuvataan kansalaisopisto-opiskelua ja millaisia diskursseja kuvailevissa ilmauksissa aktivoituu. Tutkimusmenetelmänä käytän Faircloughin (2001 [1989]) kriittisen diskurssianalyysin mallia. Lisäksi hyödynnän laadullista sisällönanalyysia aineiston kuvailevan sanaston merkitysluokittelussa. Tutkimukseni pohjautuu diskurssintutkimuksen käsitykseen kielestä sosiaalisena toimintana sekä funktionaaliseen kielikäsitykseen, jonka mukaan kielenkäyttö kuvaa ja myös samalla rakentaa todellisuutta. Analysoin aineistoni kuvailevien ilmausten adjektiivi-, partisiippi- ja adverbivalintoja ja tutkin sisällönanalyyttisesti niissä hahmottuvia merkitysryhmiä. Merkitysryhmät ovat eri sanaluokkien osalta osin yhteisiä, mutta eroavaisuuksiakin nousee esille. Kuvailuilmausten kielellisissä valinnoissa aktivoituu kuusi erilaista kansalaisopistodiskurssia. Analysoin diskursseja paitsi osana kansalaisopiston diskursiivisia käytänteitä, myös laajemmassa sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Vahvimmin aineistossa aktivoituu laatudiskurssi, joka liittyy uutuuden, monipuolisuuden, tehokkuuden ja osaamisen tason merkityksiin kurssikuvauksissa. Matalan kynnyksen diskurssi kytkeytyy puolestaan kansalaisopiston arvopohjaan sekä tavoitteisiin tasa-arvoisena, kaikille avoimena ja esteettömänä opistona. Elämysdiskurssi aktivoituu tunteita, aistimuksia ja esteettisiä kokemuksia kuvaavissa ilmauksissa. Hyötydiskurssi liittyy kuvauksiin kansalaisopiston kurssien tuottamasta hyvinvoinnista, osaamisesta ja jossain määrin taloudellisesta hyödystä. Verrattain harvoin esiintyvä vapausdiskurssi aktivoituu kuvauksissa opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksista kursseilla sekä yksilöllisyyden kehittämistä ja pedagogisia ratkaisuja kuvaavissa ilmauksissa. Yhteisöllisyysdiskurssi esiintyy aineistossa heikoimmin ja aktivoituu lähes ainoastaan yhdessä-adverbin sisältävissä kuvailuilmauksissa. Aineistossa aktivoituvat kansalaisopistodiskurssit ilmentävät kurssikuvausten luonnetta sekä tiedottavana että markkinoivana tekstilajina. Erityisesti puheessa laadusta, elämyksistä ja hyödystä näkyy suostuttelevan mainospuheen piirteitä

Vauvahieronta varhaisen vuorovaikutuksen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkoituksena oli järjestää vauvahierontapäivät tervey-denhoitajille ja perhetyöntekijöille sekä vanhemmille Imatralla Mansikkalan neuvolassa. Lisäksi oli tuottaa vauvahierontaesite jaettavaksi vauvahierontapäivään osallistuville vanhemmille ja neuvolaan. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena järjestämällä kolme vauvahierontapäivää. Ensimmäinen vauvahierontapäivä järjestettiin Imatralla työskenteleville terveydenhoitajille ja perhetyöntekijöille 9.9.2009. Toinen päivä järjestettiin vanhemmille 5.10.2009 ja kolmas kutsuttiin pitämään Kaukopään äiti-vauvaryhmälle 22.10.2009. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä vauvahieronnasta hoitoalan ammattilaisille ja perheille. Jokaisen päivän sisältö suunniteltiin erilaiseksi ottaen huomioon ryhmän tarpeet. Aihe on ajankohtainen, koska varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen tärkeydestä puhutaan paljon. Vauvahieronta haluttiin tuoda esille, sillä siitä on hyötyä sekä vauvalle että vanhemmille varhaisen vuorovaikutussuhteen luomisessa. Painotus vauvahieronnassa on vauvan ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa ja sen vahvistamisessa erityisesti kosketuksen, äänen ja katsekontaktin avulla. Vauvahieronta tukee myös vauvan fyysistä kasvua luonnollisella tavalla. Perheille järjestettävässä tapahtumassa vanhemmat täyttivät palautelomak-keen, jolla he arvioivat tapahtuman onnistumista. Palautteen mukaan vauva-hierontapäivät olivat hyödyllisiä ja osallistujat saivat aiheesta paljon uutta tietoa. Suurimmalla osalla vanhemmista ei ollut varhaisesta vuorovaikutuksesta eikä vauvahieronnasta juurikaan aikaisempaa tietoa. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää esimerkiksi isien merkitystä vauvahierojina tai tehdä opetusvideo vauvahieronnasta, joka helpottaisi hieronnan opettelua. Jatkossa olisi hyvä tehdä myös määrällinen tai laadullinen tutkimus vauvahieronnan vaikuttavuudesta.The purpose of our thesis was to organize baby massage days for healthcare nurses and family workers and families with a firstborn baby in Imatra at Man-sikkala child health clinic. Our aim was to create a baby massage leaflet which we can distribute to parents and to the clinic. We arranged three different kinds of baby massage days. The first day was for healthcare nurses and family workers in Imatra 9.9.2009. The second day we arranged for families with a firstborn baby 5.10.2009, and we were also invited to hold the third baby mas-sage day for a mother-baby group at Kaukopää 22.10.2009. The objective for the days was to increase knowledge of early interaction and baby massage. We had designed the contents of each baby massage day to be different depending on the needs of the subject group. Our thesis was functional. The theoretical part contained information on early interaction and baby massage. Based on our theory we gave different kinds of PowerPoint-demonstrations at each event. The mother-baby group at Kau-kopää was the only exception because it concentrated only on baby massage movements without a theory part. At the baby massage event we recommended baby massage as a good way to improve early interaction. We produced a baby massage leaflet, which explains baby massage movements and how to prepare for the massage, and which also highlights the benefits of the massage. The importance of early interaction is actively discussed at the moment. So we feel that the subject of our thesis is highly topical. We wanted to bring baby massage forth because it is beneficial both for the babies and their parents in creating early interaction. Safe and tender massage is a good way for a father to get to know his baby. Baby massage supports babies’ healthy physical growth in a natural way. With our leaflet parents can easily practise baby mas-sage movements at home. We got a lot of good feedback from the participants. Most of them did not have any previous knowledge of baby massage and early interaction. In the future it would be interesting to find out more about fathers’ significance as masseurs or produce an educational video about baby massage.Vauvahierontaesite Vauvahierontapäivät ja diaesitykse

Kuudesluokkalaisten käsityksiä koulukiusaamisesta sekä sen ennaltaehkäisystä KiVa Koulu ® -ohjelman avulla

Tiivistelmä. Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää kuudesluokkalaisten käsityksiä koulukiusaamisesta sekä KiVa Koulu -ohjelman toimivuudesta koulukiusaamisen ennaltaehkäisemisessä. KiVa Koulu, joka on lyhenne sanoista Kiusaamista Vastaan, on koulukiusaamista käsittelevä ennaltaehkäisyohjelma. Turun yliopistossa kehitetty ohjelma on otettu laajalti käyttöön suomalaisissa peruskouluissa. Tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esille oppilaiden erilaisia käsityksiä tutkittavasta aiheesta sekä tuoda esiin mahdollisia kehitysideoita tutkittavaa ohjelmaa kohtaan. Tutkimuksemme on laadullinen ja siinä on käytetty fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole yleistää saatuja tuloksia, vaan nostaa esiin erilaisia käsityksiä tutkimusaiheesta. Aineisto koostuu 59 oppilaan kirjoitelmista, jotka on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen tuloksien ja teorian mukaan on havaittavissa yhtenäisyyttä siitä miten koulukiusaaminen koetaan. Oppilaiden käsitysten mukaan koulukiusaaminen jakautuu fyysiseen sekä psyykkiseen kiusaamiseen. Fyysinen kiusaaminen voidaan heidän mukaan jakaa fyysiseen satuttamiseen tai omaisuuteen kajoamiseen. Oppilaiden mukaan psyykkinen kiusaaminen koetaan hiljaisena tai sanallisena kiusaamisena. Aineistossa ei mainittu nettikiusaamista, jonka voisi olettaa olevan nykyajan kiusaamisen yksi ilmenemismuoto. Oppilaiden käsitysten mukaan koulussa tehtävät toimet koulukiusaamisen estämiseksi voidaan jakaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja kiusaamistilanteeseen puuttumiseen. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa kiusaamiseen puututaan KiVa Koulun tai yksittäisen opettajan avulla. Kiusaamistilanteisiin puututaan opettaja- ja oppilaslähtöisesti. Puuttumistilanteissa opettajan merkitys kuitenkin korostuu ja oppilaiden rooli nähdään passiivisena. Oppilaiden vastauksista välittyy luottamus opettajan keinoihin ennaltaehkäistä koulukiusaamista sekä puuttua siihen. Oppilaiden mukaan KiVa Koulu -tunneilla käytetään monipuolisesti erilaisia toimintamuotoja, joista mainittakoon esimerkiksi opetuskeskustelu, videoiden katselu sekä erilaiset ryhmäharjoitukset. Tutkittavien luokkien välillä löytyi eroavaisuuksia siitä miten ohjelmaa toteutetaan. Muutamat oppilaat eivät muistaneet tai olleet mukana KiVa Koulu -ohjelman oppitunneilla. Tutkimuksessa oppilaat kokivat KiVa Koulun positiivisena sekä negatiivisena. Positiivisuuteen vaikutti muun muassa ohjelman kautta saadun tiedon lisääntyminen koulukiusaamisesta. Negatiivisena ohjelman kokeneet näkivät, että ohjelmalla ei ole ollut paljon tai lainkaan merkitystä kiusaamiseen. Vastauksista nousi tarve käsitellä kiusaamista säännöllisesti. Oppilaat toivoivat myös monipuolisuutta ongelman käsittelyyn integroimalla oppitunteja, antamalla kovempia rangaistuksia kiusaajalle sekä järjestämällä enemmän KiVa Koulu -tunteja. Tämän lisäksi oppilaat toivoivat, että opettajat suhtautuisivat kiusaamiseen vakavammin sekä olisivat valmiita muuttamaan käsitystään koulukiusaamisesta oppilaiden käsitysten suuntaan. Tutkimuksemme luotettavuutta parantaa se, että olemme kuvanneet tutkimuksemme etenemisen vaiheet tarkasti ja totuudenmukaisesti. Tutkimusaiheen henkilökohtaisuuden vuoksi pidimme huolta koko tutkimuksen ajan, että tutkimuksen eettiset kysymykset tulevat huomioitua lapsia tutkittaessa. Haluaisimme tutkimuksellamme nostaa tarkasteluun kuudesluokkalaisten käsityksiä siitä, miten he kokevat koulukiusaamisen sekä miten heidän mielestään koulukiusaamista tulisi ennaltaehkäistä

Procedure time and filling quality for bulk-fill base and conventional incremental composite techniques—A randomised controlled in vitro trial

Objectives: The aims of this randomised controlled laboratory trial were to determine the procedure time and immediate quality (surface porosity and marginal gaps) of fillings placed using the bulk-fill base technique and the conventional incremental technique in simulated clinical settings. Methods: Forty-two dentists and dental students were randomly allocated to use either the bulk-fill base technique or the conventional incremental technique to fill an identical class II disto-occlusal cavity in a maxillary left first molar typodont tooth. We recorded the time the participants used to fill the cavity and evaluated the surface porosity and marginal gaps on the approximal surfaces of the fillings using a stereomicroscope and specific probes according to the FDI criteria for restoration evaluation. Data were analysed using the Mann–Whitney U, Kruskal–Wallis, and chi-square tests. Results: The median time ± interquartile range was 186 ± 80 s for the bulk-fill base technique and 463 ± 156 s for the conventional incremental technique (p < 0.001). The quality of the fillings was better for the bulk-fill base technique than for the conventional incremental technique (X2 = 9.5, p = 0.002). Neither operator experience nor the usual technique of choice were associated with the procedure time or the quality of the fillings. Conclusions: Compared to the conventional incremental technique, the use of the bulk-fill base technique shortened the time to fill a cavity by 59.8 % or 4 min and 36 s, and it improved the immediate surface and marginal quality of the fillings, regardless of the operator’s experience or technique preference. Clinical significance: The use of the bulk-fill base technique instead of the conventional incremental technique leads to significant time-savings when placing large class II composite fillings. Additionally, the use of the bulkfill base technique instead of the conventional incremental technique improves the immediate quality of large class II composite fillings

Time-varying effects of socio-demographic and economic factors on the use of institutional long-term care before dementia-related death : A Finnish register-based study

Objectives: The effects of socio-demographic and economic factors on institutional long-term care (LTC) among people with dementia remain unclear. Inconsistent findings may relate to time varying effects of these factors as dementia progresses. To clarify the question, we estimated institutional LTC trajectories by age, marital status and household income in the eight years preceding dementia-related and non-dementia-related deaths. Methods: We assessed a population-representative sample of Finnish men and women for institutional LTC over an eight-year period before death. Deaths related to dementia and all other causes at the age of 70+ in 2001-2007 were identified from the Death Register. Dates in institutional LTC were obtained from national care registers. We calculated the average and time-varying marginal effects of age, marital status and household income on the estimated probability of institutional LTC use, employing repeated-measures logistic regression models with generalised estimating equations (GEE). Results: The effects of age, marital status and household income on institutional LTC varied across the time before death, and the patterns differed between dementia-related and non-dementia-related deaths. Among people who died of dementia, being of older age, non-married and having a lower income predicted a higher probability of institutional LTC only until three to four years before death, after which the differences diminished or disappeared. Among women in particular, the probability of institutional LTC was nearly equal across age, marital status and income groups in the last year before dementia-related death. Among those who died from non-dementia-related causes, in contrast, the differences widened until death. Conclusions: We show that individuals with dementia require intensive professional care at the end of life, regardless of their socio-demographic or economic resources. The results imply that the potential for extending community living for people with dementia is likely to be difficult through modification of their socio-demographic and economic environments.Peer reviewe

Predictors of short-term response and the role of heavy alcohol use in treatment of depression

Background: Depression and alcohol use disorders frequently co-occur. However, research on psychosocial interventions for treating this dual pathology is limited. The Ostrobothnian Depression Study (ODS) aimed to increase the systematic use of evidence-based methods, particularly among patients with comorbid depression and substance use in a naturalistic setting. This is a secondary analysis of the ODS study. The aim of the present study was to explore the predictors of a response to treatment during the first six months of the ODS intervention with a specific focus on the role of comorbid heavy alcohol use. Methods: The study sample (n = 242) comprised psychiatric specialist care patients with depression (Beck Depression Inventory score ≥ 17) at baseline. Patients with a baseline Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) score > 10 (n = 99) were assigned to the AUD (Alcohol Use Disorder) group in this study. The ODS intervention comprised behavioral activation (BA) for all and additional motivational interviewing (MI) for those in AUD group. The predictors of response to treatment (minimum of 50% reduction in depressive symptoms) during the first six months were analyzed with logistic regression models. Results: In the total sample at six months (n = 150), predictors of response to treatment were more severe depression (OR 1.10, CI 1.02–1.18), larger amounts of alcohol consumed (OR = 1.16, CI 1.03–1.31) and antipsychotic medication “not in use” (OR = 0.17, CI 0.07–0.44). In the non-AUD group (n = 100), more severe depression (OR 1.12, CI 1.01–1.25) and antipsychotics “not in use” (OR 0.20, CI 0.06–0.67) also predicted a positive response. Among AUD group patients (n = 50), larger amounts of alcohol consumed (OR 1.54, CI 1.04–2.27) and antipsychotic medication “not in use” (OR 0.12, CI 0.02–0.60) predicted a response to the treatment intervention. Conclusions: The severity of symptoms and comorbid disorders were found to predict better treatment response, suggesting that the intervention was more effective in patients with severe symptoms. Patients with depression should be treated effectively regardless of having concomitant AUD. The results of this study suggest that BA combined with MI should be one of the treatment options for this dual pathology. Trial registration: ClinicalTrials.gov Identifier NCT02520271 (11/08/2015).Peer reviewe

Upper limb dysfunction and activities in daily living in idiopathic normal pressure hydrocephalus

Background Idiopathic normal pressure hydrocephalus (iNPH) is a neurodegenerative disease with a characteristic symptom triad of gait disturbance, cognitive decline, and incontinence. Recently, also dysfunctions in upper limbs have been described in iNPH and reported to improve after shunt surgery. We aim to describe the role of upper limb motor function in the clinical assessment of iNPH patients and its influence on activities of daily living (ADL). Methods Seventy-five consecutive patients with probable iNPH were studied pre-operatively and at 3 and 12 months after shunt surgery. The pre-operative evaluation included lumbar drainage of cerebrospinal fluid (tap test). Motor functions were assessed in upper and lower limbs with Grooved Pegboard Test (GPT), Box & Block Test (BBT), Total Score of Gait (TSG), and balance test. ADL was assessed with Barthel's index and cognition in accordance with the Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease (CERAD). Results Patients showed improvement in all motor tests and ADL at 3 months after shunt surgery. The improvement remained stable during the 12-month post-operative follow-up. The motor function tests correlated with each other and with ADL. Conclusions A 3-month follow-up period after shunt surgery is adequate to show improvement in motor tasks, and a positive outcome will last for at least 12 months. A shunt-responsive dysfunction of upper limb motor performance plays a major role in ADL of iNPH patients. Therefore, we suggest an evaluation of upper limb motor performance to be included in routine evaluation of iNPH patients.Peer reviewe