Perspectives of early childhood education in India and Finland

The article introduces experiments based on the project called FINDIgATE (2016-2017) which aim was to view how children’s educational systems work in India and Finland. The aim of this article is to present early childhood education and its influence on child´s wellbeing in Indian and Finnish perspectives. One important approach in Finnish ECEC is child-centred approach which takes into account on child´s wellbeing and we argue that child centric approach would be needed in India as well. In this article child-centred approach is defined as pedagogic choice and delimitation which emphasizes children's ideas and children's enthusiasm, learning and perception, and supporting all of it with the right methods and choices. Child-centred approach strongly belief in the children's abilities and potential. This approach is included as a key element on children's voluntary and planning activities, which regulates goals, content as well as self-realization (Kinos 2001 30,38). Respect and equality of the child's individuality are in the background of the child centric thinking. Every child is accepted such as they are and every child is as valuable and important. (Hytönen 2002 14). Early childhood education in India is a complex one whereas in Finland it is considered as a basis of public services, which is organized with national core curriculum. Finnish early childhood education´s aim is to promote child's holistic growth, development and learning. Local curriculum is based on national core curriculum, which provide a common basis as references to the legislation governing early childhood education and care as well as instructions for preparing and developing local curricula. In the Indian context, the existing market is determined by socio-economic factors, regions and size of population since Early Childhood Education and Care (ECEC) is unregulated in India. Finnish educational success story and its positive impact on child´s wellbeing provides possibility to implement Finnish educational models. But when compared to India with huge population, regional variety and the number of children in school age, would it be possible to compare and understand the difference between India and Finland? Could Finland success in educating children and taking care of child´s wellbeing be taken as a model to adopt? Can a child be seen as a holistic human being, whose well-being and development as a whole person taken into account are some of the questions addressed in this article. Though challenging, it discusses on how Child-Centred approach is both beneficial and rewarding. References: [1] Hytönen, J.1992. Lapsikeskeinen kasvatus. Helsinki: WSOY. [2] Kinos, J. 2001. Lapsilähtöinen varhaiskasvatus. Teoksessa: E. Hujala (toim.) Puheenvuoroja lapsista ja varhaiskasvatuksesta: Varhaiskasvatus 90 Oy. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 30-38

Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus : Sovellettavuus Kelan järjestämään kuntoutukseen ja vaikuttavat kuntoutusmuodot

Toiminnalliset häiriöt ovat pitkäaikaisia ja sinnikkäitä somaattisia oireita, jotka heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua. Lisäksi ne lisäävät sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltopalveluihin sekä välillisesti työn tuottavuuden menetyksiin liittyviä kustannuksia. Näitä oireyhtymiä kohdataan kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tilanteissa, joissa tavanomaista sairausperäistä selitystä tai yhteisymmärrystä oireiden syistä ei löydy, potilaat voivat kokea, etteivät tule kuulluksi ja kohdatuksi. Tarvitaan lisää tietoa toiminnallisten häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä. Tämä kartoittava selvitys kuvaa toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytäntöjä ja -muotoja sekä arvioi niiden soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuksia suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä. Kartoitukseen sisältyivät i) selvitys toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöistä Suomessa ja ii) vastaava selvitys otoksessa muita maita sekä iii) selvitys toiminnallisten, pitkittyvien ja monimuotoisten oireistojen kuntoutusmuodoista ja niiden vaikuttavuudesta tutkimukseen perustuen. Selvityksen perusteella toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöt vaihtelivat kansallisesti ja kansainvälisesti. Toimivimpia näyttivät olevan hoitopolkujen portaittaiset hoito- ja kuntoutusmallit, joiden porrastus perustui oireiston vaikeusasteeseen. Riittävän varhain aloitettu kuntoutus ehkäisi tilan kroonistumista. Suomessa toiminnalliset oireistot tunnistettiin hyvin, mutta niiden hoitoon ja kuntoutukseen tarvittiin lisää valmiuksia. Näyttöä psykososiaalisten kuntoutusmallien vaikuttavuudesta toiminnallisiin häiriöihin niihin perehtyneiden asiantuntijoiden toteuttamana oli paljon. Näyttöä oli eniten erilaisista kognitiivisista ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmistä. Vaikuttavuutta vahvisti erityisosaaminen menetelmistä. Keskeisenä tavoitteena kuntoutusmallien toteutuksessa oli hyvän yhteistyösuhteen rakentuminen potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välille. Toiminnallisten häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen Suomessa tarvitaan laaja-alaista sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien ja kuntoutuksen yhteiskehittämistä. Ensisijaisesti tulisi soveltaa vaikuttaviksi todettuja kuntoutusmuotoja, mutta myös uusien kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja tutkimista tarvitaan.nonPeerReviewedVertaisarvioimato

Suomen Ramsar -kosteikkotoimintaohjelma 2016–2020

Kansallinen Ramsar -kosteikkotoimintaohjelma on laadittu osana Valtioneuvoston päättämää (20.12.2012) Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaa vuosiksi 2012–2020 ja toimintaohjelmaa 2013–2020. Kyseinen strategia ja toimintaohjelma on päivitetty vastaamaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (SopS 78/1994) (Convention on Biological Diversity, CBD) mukaisia ja EU:ssa sovittuja biodiversiteettistrategian tavoitteita. Ramsarin sopimuksen (vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus) tavoitteena on kansainvälisesti arvokkaiden kosteikkojen suojelu ja laajemmin kaikkien kosteikkojen ja vesivarojen kestävän käytön edistäminen. Ramsarin sopimuksen 12. osapuolikokouksessa (2015) hyväksyttiin kansainvälinen strategia vuosille 2016-2024, jota tämä toimintaohjelma osaltaan käytännössä toteuttaa. Ramsar -strategia korostaa kosteikkojen erityisen huonoa tilaa: maailman kaikista elinympäristöistä kosteikot ovat uhanalaisimpia. Elinympäristöjen häviäminen on keskeisimpiä syitä luonnon monimuotoisuuden vähentymiseen maailmanlaajuisesti. Ramsar -strategia toteuttaa CBD - sopimuksen ns. Aichi -biodiversiteettitavoitteita ja lukuisia YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteita 2030. Suomen luontotyyppien viimeisimmän uhanalaisarvioinnin mukaan kosteikkojen tila on huono: noin puolet Itämeren, rannikon ja sisämaan kosteikkoluontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Toimintaohjelma sisältää katsauksen kosteikkojen nykytilaan. Toimintaohjelmassa on analysoitu kosteikkojen suojelun ja kestävän käytön vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia, joiden perusteella on määritelty 55 kosteikkojen tilan parantamiseen tähtäävää toimenpidettä. Toimintaohjelma sisältää myös arvion toimintaohjelman taloudellisista ja ympäristövaikutuksista. Toimenpideohjelmasta pyydettiin lausuntoja keväällä 2015. Toimenpideohjelman valmistelusta vastasi ympäristöministeriön vuonna 2013 asettama laaja-alainen kansallinen Ramsar -kosteikkotyöryhmä. Työryhmän kokoonpano on esitetty julkaisun lopuss

Molecular Docking-Based Design and Development of a Highly Selective Probe Substrate for UDP-glucuronosyltransferase 1A10

Intestinal and hepatic glucuronidation by the UDP-glucuronosyltransferases (UGTs) greatly affect the bioavailability of phenolic compounds. UGT1A10 catalyzes glucuronidation reactions in the intestine, but not in the liver. Here, our aim was to develop selective, fluorescent substrates to easily elucidate UGT1A10 function. To this end, homology models were constructed and used to design new substrates, and subsequently, six novel C3-substituted (4-fluorophenyl, 4-hydroxyphenyl, 4-methoxyphenyl, 4-(dimethylamino)phenyl, 4-methylphenyl, or triazole) 7-hydroxycoumarin derivatives were synthesized from inexpensive starting materials. All tested compounds could be glucuronidated to nonfluorescent glucuronides by UGT1A10, four of them highly selectively by this enzyme. A new UGT1A10 mutant, 1A10-H210M, was prepared on the basis of the newly constructed model. Glucuronidation kinetics of the new compounds, in both wild-type and mutant UGT1A10 enzymes, revealed variable effects of the mutation. All six new C3-substituted 7-hydroxycoumarins were glucuronidated faster by human intestine than by liver microsomes, supporting the results obtained with recombinant UGTs. The most selective 4(dimethylamino)phenyl and triazole C3-substituted 7-hydroxycoumarins could be very useful substrates in studying the function and expression of the human UGT1A10.Peer reviewe

Työterveysyhteistyö kuntoutumisen mahdollistajana

Kela kehitti uutta kuntoutusmallia työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen toisen vaiheen (TK2-kuntoutusmalli) aikana vuosina 2012–2014. Tutkimuksessa, joka on osa kehittämishankkeen yhteydessä toteutettua arviointitutkimusta, selvitettiin millaista työterveysyhteistyö oli ja miten monitoimijainen yhteistyö toteutui ja mitä seuraamuksia sillä oli kuntoutuksen toteutukseen. Tutkimusaineisto muodostettiin niistä kymmenestä työpaikasta, joissa arviointitutkimuksessa toteutettiin henkilöstöhallinnon edustajien haastattelu. Näiden työpaikkojen työterveyshuollon edustajien näkemyksiä koottiin työterveyshuollon edustajille lähetetyistä alku- ja loppukyselystä sekä ryhmähaastatteluista. Työntekijäkohtaisesta yhteistyöstä saatiin tietoa viiden kuntoutujan osalta. Tapauskohtaiseen työterveysyhteistyön tarkasteluun päästiin monimenetelmällisen ja moninäkökulmaisen, samoihin tutkimuskysymyksiin vastaavan aineiston avulla. Monimenetelmällisyys tarkoitti tässä tutkimuksessa aineistojen asetelmallista yhdistämistä. Tämän tutkimuksen aineisto toi esille, että työterveysyhteistyössä ollaan vaihtelevasti selvillä henkilöstön tilanteesta ja kuntoutustarpeesta. Erityisen kriittisiä vaiheita, joissa tarvittava tieto ei siirry ja meneillään olevat prosessit voivat keskeytyä, näyttävät olevan henkilöhallinnon asiantuntijan vaihtuminen ja/tai työterveyshuollon palvelutuottajan vaihtuminen. Vaikka henkilöstöhallinto oli aktiivinen, se ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki esimiehet olisivat olleet valmiita kuntoutuksessa toteutuvaan työpaikka- ja työntekijäkohtaiseen yhteistoimintaan. Myös työterveyshuoltoyksiköiden ja siellä toimivien jäsennystä aktiivisesta roolista ja toiminnasta työssä jatkamisen ja työkyvyn tukemisen koordinaatio- ja seurantatehtävässä tulee edelleen kehittää. Kuntoutukseen osallistuvien tahojen roolien ja tehtävien selkeys on edistävä tekijä kuntoutujan kuntoutumisessa, mutta olennaisempaa näyttäisi olevan monitoimijainen yhteistyö. Abstract Collaboration between workplace and occupational health as the enabler of rehabilitees’ work-related rehabilitation process Finnish Social Insurance Institution launched a developmental project (2012–2014) in which a new way of conducting vocational rehabilitation was developed. This work-related rehabilitation aimed at close collaboration with employers, employees, Occupational Health (OHS) and rehabilitation services. In this study, which is part of the evaluation research project related to the developmental project, the aim was to clarify, what kind of cooperation between workplaces and OHS did occur, how the multiagency cooperation succeeded and what consequences this did have to the rehabilitation? Data was gathered from the ten workplaces attending to the project, from where the representative of the Human Resources (HR) had been interviewed during the evaluation research project. Data from their OHS’s professionals were collected by two questionnaires and from five focus group interviews. Also, we could include to this study outcomes of five rehabilitees’ processes. The project has been evaluated by using multiple-constituency approach. Multiple data was jointly used in researchers’ collaboration during the steps of analysis. In cooperation with the workplace and the OHS the level of the recognition for the different needs of support and rehabilitation, and ways of cooperation varied a lot. Critical phases in respect of the distribution of the flow of the information seemed to be the changes of personnel at the HR or the reversal of the OHS provider. Though the HR was active in multiagency cooperation the supervisors didn’t necessarily were ready for the cooperation needed at the workplace and with the employees. The case management role was not fully recognized in OHS during the developmental project though many new impacts of complex collaboration was received both to employees and to processes of OH. In the multiagency collaboration the clarity of roles and tasks promotes rehabilitees in their rehabilitation processes, but the quality of collaboration seem to be fundamentally important

Yhteistoimijuus työterveysneuvottelussa

acceptedVersionPeer reviewe