Linking Managerial Coaching and Leader-Member Exchange on Work Engagement and Performance

This study investigates how individual- and unit-level performance can be fostered by supervisors’ behavioural styles (managerial coaching) and the personal relationship between supervisor and subordinate (leader–member exchange, LMX). The JD-R model holds that good leadership serves as a job resource and triggers a motivational process that will lead through work engagement to good performance. This study first introduces and validates novel measurement instruments for managerial coaching, LMX, and self-rated performance. Then, the study utilizes multilevel methodology (MSEM) to investigate the connections between study variables at the individual- and unit-level. A sample from two organizations (N = 655) was utilized in the measurement validation and a sample from multiple organizations (N = 879) in the hypothesis testing. Samples using self-rating measurements were collected from different Finnish organizations between 2011 and 2012. The results show that, while managerial coaching was connected more to the unit-level performance, LMX had stronger effect to the individual performance and work engagement, which was connected with the unit-level performance. Analysing two leadership constructs at the same time suggests that there are different mechanisms driving managerial coaching and the LMX relationship in the motivational process and towards good performance as the JD-R model proposes. The study also contributes to literature by introducing and validating measurement instruments.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Do Relationships Matter? Investigating the Link Between Supervisor and Subordinate Dedication and Cynicism via the Quality of Leader–Member Exchange

Drawing on leader–member exchange and conservation of resources theories, we investigate the role of the quality of leader–member exchange in the relationships between supervisors’ and subordinates’ cynicism and dedication. Survey responses were collected from 104 supervisors and 971 subordinates nested within 104 work-units in five organizations in Finland. A multilevel structural equation model and cross-level mediation were utilized to test the hypotheses. The results show that the quality of leader–member exchange mediates the association between supervisor cynicism and subordinate cynicism and dedication. However, supervisor dedication does not appear to have an influence on leader–member exchange or subordinate cynicism and dedication. The findings related to the influence of supervisor cynicism on the cynicism and dedication of subordinates point toward the value of management interventions that directly address supervisor psychological well-being. Practical interventions might include training for supervisors and employees to enhance relationship-building skills, team-building activities, and leadership development. This empirical study is novel in its focus on how a supervisor’s cynicism and dedication may affect their relationships at work and how this, in turn, may have an effect on their subordinates.©2020 The Authors. The article is protected by copyright and reuse is restricted to non-commercial and no derivative uses. Users may also download and save a local copy of an article accessed in an institutional repository for the user's personal reference.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

International business travelers' job exhaustion : effects of travel days spent in short-haul and long-haul destinations and the moderating role of leader-member exchange

Purpose – The purpose of the present study is to examine the general and travel-specific job exhaustion of international business travelers (IBTs). The study employs a JD-R model to explain general and travel-specific job exhaustion (IBTExh) through international business travel as demand and leadership (LMX) as a resource buffering the demands of international business travel. Design/methodology/approach – The study was conducted among Finnish service company employees who had taken at least one international business trip during the previous year. The data (N 5 569), collected in 2015, were analyzed with path models. Findings – The results suggest that a higher number of international business travel days is related to a higher level of job exhaustion, especially the exhaustion related to international business travel. Moreover, a high-quality LMX was found to be linked to lower levels of both types of exhaustion. Interestingly, for those IBTs’ with a low-quality LMX, even a high number of long-haul international business travel days was not connected with IBTExh. Originality/value – The contribution of our study is threefold. First, this study contributes to JD-R theory and the ill-health process by focusing on a job-specific well-being indicator, IBTExh, in addition to general exhaustion. Second, specific job demands related to international business travel, particularly the duration of business travel spent in short-haul and long-haul destinations, contributes to the literature on global mobility. This study sheds light on the potential effects on IBTs of different types of business travel. Third, our study contributes to the leadership literature and the importance of acknowledging the context in which LMX occurs.© Liisa Mäkelä, Jussi Tanskanen, Hilpi Kangas and Milla Heikkilä. Published by Emerald Publishing Limited. This article is published under the Creative Commons Attribution (CC BY 4.0) licence. Anyone may reproduce, distribute, translate and create derivative works of this article (for both commercial and non-commercial purposes), subject to full attribution to the original publication and authors. The full terms of this licence may be seen at http://creativecommons.org/licences/by/4.0/legalcode.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Suomalaisten sosiaaliset suhteet muutoksessa

©2021 Tilastokeskus.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Yhdessä etä- ja hybridityössä! : Tutkimus työyksinäisyydestä ja ennaltaehkäisevän ja korjaavan toimintamallin kehittäminen

Raportissa esitellään ”Yhdessä etä- ja hybridityössä! Tutkimus työyksinäisyydestä ja ennaltaehkäisevän ja korjaavan toimintamallin kehittäminen” -tutkimushankkeen tuloksia. Hankkeen tavoite oli tuoda työyksinäisyyden käsite osaksi työhyvinvoinnin ilmiötä ja tutkia työyksinäisyyden syitä ja seurauksia. Rakensimme kehittämismallin, jonka avulla työyhteisöissä voidaan sekä ennaltaehkäistä että vähentää työyksinäisyyttä etä- ja hybridityön kontekstissa. Tutkimuksen aineistona oli tilastollinen 2020–2021 kerätty kolmen mittauspisteen pitkittäisaineisto sekä laadullinen kahtena ajankohtana kerätty haastatteluaineisto. Validoimme suomenkielisen työyksinäisyyden mittarin, joka toimii työkaluna niin tutkijoille kuin työyhteisöille. Työyksinäisyys oli tilastoaineiston perusteella suhteellisen yleistä, sillä noin 10 prosenttia vastaajista koki vahvaa työyksinäisyyttä, 20 prosenttia koki lievää työyksinäisyyttä. Työyksinäisyys lisääntyi etätyöjakson aikana näissä ryhmissä, kun taas vähäisesti työyksinäisillä muutosta ei tapahtunut. Työyksinäisyyden kokemista ehkäisivät kollegoiden kanssa viestiminen ja kollegoilta sekä esihenkilöltä saatava sosiaalinen tuki. Lisäksi työyksinäisyyttä kokevat toivoivat enemmän kasvokkaista vuorovaikutusta kollegoiden ja esihenkilön kanssa. Enemmän työyksinäisyyttä kokeneet suoriutuivat työstään heikommin, auttoivat kollegoitaan harvemmin, kärsivät enemmän työuupumuksesta ja kokivat vähemmän työn imua. Haastatteluissa osa esihenkilöistä koki etä- ja hybridityön kuormittavammaksi, jonka myötä myös itsensä työssään yksinäisemmäksi. Myös merkityksellinen kanssakäyminen ja kasvokkaisen läsnäolon puute koetaan etätyössä haasteiksi ja lähityöpäiviä pidetään tärkeinä varsinkin, jos niihin sisältyy sosiaalista aktiivisuutta ja yhdessä tekemistä. Etä- ja hybridityössä sosiaalisten suhteiden merkitystä, laatua sekä yhteisöllisyyden kokemusta vaikutti korostavan työsuhteen pituus, tiimin ikä ja se olivatko tiimin jäsenet toisilleen jo entuudestaan tuttuja ja oliko tiimin sisällä ehtinyt muodostua kaverisuhteita. Työyksinäisyyden ehkäisy liitettiin varsinkin työssä koettuun vertaisuuteen sekä avun ja tuen saamiseen. Kehittämismallimme tavoitteena on edistää merkityksellisiä ja laadukkaita sosiaalisia suhteita työssä ja sitä kautta vähentää ja torjua työyksinäisyyttä. Työyhteisöjen tulee lisätä sosiaalista vuorovaikutusta ja luoda mahdollisuuksia myös epämuodollisille kohtaamisille.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Opetusalan ammattilaisten kokemuksia etätyöhön siirtymisestä COVID-19-pandemian vuoksi

COVID-19-pandemia vaikutti keväällä 2020 ennen näkemättömällä tavalla opetusalan ammattilaisten työskentelyyn, kun kouluissa siirryttiin laajasti etäopetukseen. Keräsimme laajan 1348 vastaajan tilastoaineiston saadaksemme tietoa opetusalan ammattilaisten kokemuksista etätyöhön liittyen. Aineisto kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella 22.4.7.5.2020, jolloin levitimme linkkiä lomakkeelle Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) paikallisyhdistysten sekä sosiaalisen median kautta. Suurella osalla vastanneista opetusalan ammattilaisista oli puitteet kunnossa etätyötä varten. Erilaisia työvälineitä oli laajasti käytössä ja useimmilla myös oma rauhallinen työtila. Suurimmalla osalla vastaajista ei kuitenkaan ollut ergonomista työtuolia. Oppilaiden, vanhempien, kollegoiden, lähijohtajien kuin myös muidenkin kanssa käytyyn viestintään vastaajat käyttivät erilaisia työvälineitä laajalla skaalalla. Kaikenlaisten etäkommunikointitapojen käyttö kasvoi ja moni alkoi käyttämään videoneuvottelusovelluksia kokonaan uutena työvälineenä. Opettajat saivat pidettyä suurimmaksi osaksi hyvin yhteyttä oppilaisiinsa, mikä vähensi huolta heidän pärjäämisestään. Organisaatioiden ja lähijohtajien koettiin selviytyneen nopeistakin muutoksista ja niiden johtamisesta hyvin. Varsinkin lähijohtajien selkeä ja hyvä virallinen ja epävirallinenkin viestintä sai kiitosta. Lähijohtajien virtuaalijohtamistaitoihin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Opetusalan ammattilaiset saivat sosiaalista ja käytännön tukea lähijohtajien lisäksi myös erityisesti kollegoiltaan ja nuoremmat vastaajat virtuaalisista yhteisöistä. Moni raportoi yhteisöllisyyden kasvaneen koronakriisin aikana. Toisaalta myös ihmiskontaktien puute ja yksinäisyys korostuivat vastauksissa ja ne määriteltiinkin etätyön huonoiksi puoliksi. Erityisesti kaivattiin spontaaneja rupatteluja ja kahvihetkiä työkavereiden kanssa. Etätyön hyvistä puolista esiin nousivat varsinkin työmatkoihin käytetyn ajan säästyminen ja omanlainen kiireettömyyden tunne. Työhön myös pystyi keskittymään paremmin. Varsinkin nuoret olivat tyytyväisiä etätyön tekemiseen ja vastaajista suurimman osan asenne etätyötä kohtaan muuttui positiivisemmaksi. Moni haluaisikin jatkossa normaaliolosuhteissa tehdä enemmän etätyötä. Työn määrällinen kuorma ja osaamisvaatimukset kasvoivat koronakriisin myötä, mikä heijastui myös viikoittaisten työtuntien määrän kasvussa. Huolimatta lisääntyneestä työkuormasta, uusista osaamisvaatimuksista ja ylipäätään kevään 2020 haastavista olosuhteista, opetusalan ammattilaiset kokivat suoriutuneensa työstään monella tapaa hyvin. Kokonaisuudessaan opetusalan ammattilaisten työhyvinvointi kuitenkin hieman heikentyi koronapandemian aikana. Erilaiset fyysiset ja psykosomaattiset oireet ja varsinkin niska-, hartia- ja selkäkivut lisääntyivät. Vastaajat kokivat työssään koronakriisin aikana myös kohtuullisen paljon stressiä ja työuupumustakin, mutta toisaalta samaan aikaan myös työn imua. Vaikka suurin osa opetusalan ammattilaisista raportoikin työn ja muun elämän välisen tasapainon järkkyneen negatiiviseen suuntaan, oli tasapaino yhä kohtuullisella tasolla. Tietyt ammattiryhmät kuormittuivat COVID-19-pandemian ja etätyön aikana. Luokanopettajien sekä peruskoulun ja lukion aineenopettajien vastauksissa heijastui työn haastavuus ja kuormittavuus. Mutta yleisesti ottaen opetusalan ammattilaiset kokivat etätyön mielekkäänä vaihtoehtona myös jatkossa.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Prediction models for dementia and neuropathology in the oldest old : the Vantaa 85+cohort study

BackgroundWe developed multifactorial models for predicting incident dementia and brain pathology in the oldest old using the Vantaa 85+ cohort.MethodsWe included participants without dementia at baseline and at least 2 years of follow-up (N=245) for dementia prediction or with autopsy data (N=163) for pathology. A supervised machine learning method was used for model development, considering sociodemographic, cognitive, clinical, vascular, and lifestyle factors, as well as APOE genotype. Neuropathological assessments included -amyloid, neurofibrillary tangles and neuritic plaques, cerebral amyloid angiopathy (CAA), macro- and microscopic infarcts, -synuclein pathology, hippocampal sclerosis, and TDP-43.ResultsPrediction model performance was evaluated using AUC for 10x10-fold cross-validation. Overall AUCs were 0.73 for dementia, 0.64-0.68 for Alzheimer's disease (AD)- or amyloid-related pathologies, 0.72 for macroinfarcts, and 0.61 for microinfarcts. Predictors for dementia were different from those in previous reports of younger populations; for example, age, sex, and vascular and lifestyle factors were not predictive. Predictors for dementia versus pathology were also different, because cognition and education predicted dementia but not AD- or amyloid-related pathologies. APOE genotype was most consistently present across all models. APOE alleles had a different impact: epsilon 4 did not predict dementia, but it did predict all AD- or amyloid-related pathologies; epsilon 2 predicted dementia, but it was protective against amyloid and neuropathological AD; and epsilon 3 epsilon 3 was protective against dementia, neurofibrillary tangles, and CAA. Very few other factors were predictive of pathology.ConclusionsDifferences between predictors for dementia in younger old versus oldest old populations, as well as for dementia versus pathology, should be considered more carefully in future studies.Peer reviewe

The career competencies of self-initiated and assigned expatriates: assessing the development of career capital over time

Building on a modern careers approach, we assess the effects of working abroad on individuals’ career capital. Given the dearth of longitudinal studies, we return to a sample of economics graduates in Finland eight years later. We measure changes in three dimensions of career capital; ‘knowing how’, ‘knowing whom’, ‘knowing why’ and find that company assigned expatriates learn more than self-initiated expatriates. All three career capital areas benefit from international experience and all are increasingly valued over time. Based on our findings we conclude that a dynamic notion of career capital acquisition and use is needed. Managerial implications include the need for a wider view of talent management for international businesses

Genetic and Epigenetic Characteristics of Inflammatory Bowel Disease–Associated Colorectal Cancer

doi: 10.1053/j.gastro.2021.04.042Background & Aims Inflammatory bowel disease (IBD) is a chronic, relapsing inflammatory disorder associated with an elevated risk of colorectal cancer (CRC). IBD-associated CRC (IBD-CRC) may represent a distinct pathway of tumorigenesis compared to sporadic CRC (sCRC). Our aim was to comprehensively characterize IBD-associated tumorigenesis integrating multiple high-throughput approaches, and to compare the results with in-house data sets from sCRCs. Methods Whole-genome sequencing, single nucleotide polymorphism arrays, RNA sequencing, genome-wide methylation analysis, and immunohistochemistry were performed using fresh-frozen and formalin-fixed tissue samples of tumor and corresponding normal tissues from 31 patients with IBD-CRC. Results Transcriptome-based tumor subtyping revealed the complete absence of canonical epithelial tumor subtype associated with WNT signaling in IBD-CRCs, dominated instead by mesenchymal stroma-rich subtype. Negative WNT regulators AXIN2 and RNF43 were strongly down-regulated in IBD-CRCs and chromosomal gains at HNF4A, a negative regulator of WNT-induced epithelial–mesenchymal transition (EMT), were less frequent compared to sCRCs. Enrichment of hypomethylation at HNF4α binding sites was detected solely in sCRC genomes. PIGR and OSMR involved in mucosal immunity were dysregulated via epigenetic modifications in IBD-CRCs. Genome-wide analysis showed significant enrichment of noncoding mutations to 5′untranslated region of TP53 in IBD-CRCs. As reported previously, somatic mutations in APC and KRAS were less frequent in IBD-CRCs compared to sCRCs. Conclusions Distinct mechanisms of WNT pathway dysregulation skew IBD-CRCs toward mesenchymal tumor subtype, which may affect prognosis and treatment options. Increased OSMR signaling may favor the establishment of mesenchymal tumors in patients with IBD.BACKGROUND & AIMS: Inflammatory bowel disease (IBD) is a chronic, relapsing inflammatory disorder associated with an elevated risk of colorectal cancer (CRC). IBD-associated CRC (IBD-CRC) may represent a distinct pathway of tumorigenesis compared to sporadic CRC (sCRC). Our aim was to comprehensively characterize IBD-associated tumorigenesis integrating multiple high-throughput approaches, and to compare the results with in-house data sets from sCRCs. METHODS: Whole-genome sequencing, single nucleotide polymorphism arrays, RNA sequencing, genome-wide methylation analysis, and immunohistochemistry were performed using fresh-frozen and formalin-fixed tissue samples of tumor and corresponding normal tissues from 31 patients with IBD-CRC. RESULTS: Transcriptome-based tumor subtyping revealed the complete absence of canonical epithelial tumor subtype associated with WNT signaling in IBD-CRCs, dominated instead by mesenchymal stroma-rich subtype. Negative WNT regulators AXIN2 and RNF43 were strongly down-regulated in IBD-CRCs and chromosomal gains at HNF4A, a negative regulator of WNTinduced epithelial-mesenchymal transition (EMT), were less frequent compared to sCRCs. Enrichment of hypomethylation at HNF4 alpha binding sites was detected solely in sCRC genomes. PIGR and OSMR involved in mucosal immunity were dysregulated via epigenetic modifications in IBD-CRCs. Genome-wide analysis showed significant enrichment of noncoding mutations to 50 untranslated region of TP53 in IBD-CRCs. As reported previously, somatic mutations in APC and KRAS were less frequent in IBD-CRCs compared to sCRCs. CONCLUSIONS: Distinct mechanisms of WNT pathway dysregulation skew IBD-CRCs toward mesenchymal tumor subtype, which may affect prognosis and treatment options. Increased OSMR signaling may favor the establishment of mesenchymal tumors in patients with IBD.Peer reviewe

Eleven Candidate Susceptibility Genes for Common Familial Colorectal Cancer

Peer reviewe