Report on the Finnish Language

Language-centric AI is already ubiquitous and language technology is in its intrinsic core. As was stated in the report The Finnish Language in the Digital Age (Koskenniemi et al., 2012): “If there is adequate language technology available, it will be able to ensure the survival of languages with small populations of speakers.” During the last ten years, digitalisation has changed the way we communicate and interact in the world creating an increasing demand for language-based AI services. New skills are needed to be able to cope in the digital world, so digital education and media awareness are now taught in elementary schools. Digital skills are considered new citizen skills. To provide language-based services to an increasing number of users, we need applications that are built on AI, as well as to provide routine services to special groups and to meet accessibility requirements. The still small number of existing applications and services is partly due to the lack of language resources. Also, the small size of the Finnish market area has affected this when large corporations have primarily focused on English with only some support for Finnish in high-demand products in the Finnish market. In the field of language technology, the Finnish language is still only moderately equipped with products, technologies and resources. There are applications and tools for speech synthesis, speech recognition, information retrieval, spelling correction and grammar checking. There are also a few applications for automatically translating language. The situation has improved during the last 10 years, but still support for automated translation leaves room for ample improvement and the general support for spoken language is modest in industry applications although some recent research results are encouraging

Tunteista käsin : eroon liittyvien tunteiden käsittely käsitöiden avulla

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia hyvinvointiin vaikuttavia ele-menttejä esiintyy vertaistukiryhmässä, missä keskustellaan avioeroon liittyvistä tunteista ja tehdään käsitöitä samanaikaisesti, millä tavalla käsitöiden tekeminen vaikuttaa keskusteluun sekä millä tavalla keskustelun aiheet näkyvät tekeillä olevissa käsitöissä. Aiemmat tutkimuk-set ovat osoittaneet, että käsitöiden tekeminen vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja sen on tutkittu helpottavan myös vaikeista asioista puhumista, silloin kun käsitöitä tehdään ryhmäs-sä. Avioeroja on Suomessa n. 14 000 vuosittain. Eroon johtaneiden syy-yhteyksien selvittä-minen on henkilön itsensä kannalta tärkeää; myös sen takia, ettei mahdollisissa tulevissa pa-risuhteissa toista toimimattomia käyttäytymismalleja. Kuitenkin ihmisten on joskus välillä vai-kea hyväksyä, tunnistaa ja puhua eroon liittyvistä vaikeista vihan ja surun tunteista jopa osal-listuessaan maksulliseen vertaistukiryhmään. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui viisi naista ja yksi mies. Vertaistukiryhmä kokoontui nel-jä kertaa puolentoista viikon aikana. Ensimmäisellä tapaamiskerralla ei tehty käsitöitä. Tut-kimusaineistona oli osallistujien avovastaukset jokaisen tapaamisen jälkeen lähetettyihin ky-seistä tapaamista koskeviin kysymyksiin sekä tapaamisten päätyttyä lähetetyn e-lomakkeen pakkovalintakysymyksiin. Lisäksi kerätyn aineiston tukena oli kahdella viimeisellä kerralla kuvatut videot tapaamisista. Osa videoiden dialogista litteroitiin. Aineistoa käsiteltiin kvalitatii-visesti myös e-lomakkeen kohdalla; osallistujien vähäisen lukumäärän vuoksi kvantitatiivinen analyysi ei ollut mielekästä. Tulokset ja johtopäätökset. Vertaistukiryhmässä esiintyi useita yhteisöllisen käsityön hyvin-vointiin vaikuttavia elementtejä. Avioeroon liittyvistä tapahtumista ja tunteista puhuminen ver-taistukiryhmässä oli helpompaa, kun samaan aikaan osallistujat tekivät käsitöitä. Tehdyissä käsitöissä ilmennettiin avioeroon liittyviä tunteita ja omakuvallisia ajatuksia. Tutkimus osoitti, että avioeron vertaistukiryhmä, missä tehdään keskustelun kanssa samanaikaisesti, on toi-miva konsepti. Käsitöiden tekeminen terapiakonseptissa on verrattavissa perinteisiin taidete-rapiassa käytettyihin luoviin menetelmiin, kuten piirtämiseen ja maalaamiseen.The aim of the thesis was to study the elements that affect emotional well-being in a support group for divorced individuals, how making crafts simultaneously when discussing the emotions related to the divorce affect the discussion and how these emotions are reflected in the handicrafts. Previous studies have shown that making crafts has a positive effect on emotional well-being and it also assists individuals in discussing difficult emotions when crafts are being made in a social setting. Approximately 14 000 marriages end in divorce in Finland annually. It is important to the individual’s emotional well-being to find out the underlying reasons leading to the divorce. This is also important that dysfunctional behaviour is not repeated in future relationships. Even though divorced individuals pay to attend support groups to discuss their feelings and to ease the emotional pain related to the breakup of the marriage, they still have difficulties to recognise, accept and discuss these strong feelings, e.g. anger and sorrow. Five women and one man participated in the study. The support group met four times in a time span of one and a half weeks. No crafts were made during the first meeting. Data for the study was collected via open-ended questionnaires and a forced choice questionnaire. The last two meetings were recorded audio-visually, but only minor parts of the recorded discussions were transcribed. Several elements that affect emotional well-being were present in the support group. Making crafts simultaneously affected the discussion in a positive way, and the crafts reflected the discussed emotions. Based on the study it was evident that a divorce support group in which crafts are made is a working concept regarding promoting emotional well-being. In a thera-peutic setting making textile handicrafts is similar to painting or drawing that are used in tradi-tional art therapies

Kahden maailman välissä : Kategoriat ja niiden kuvaus kielitieteellisessä tutkimuksessa : Tarkastelussa prototyyppiteoria

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prototyyppiteoriaa osana länsimaisen kielitieteen historiaa. Tavoitteena on selvittää, millaiset taustat prototyyppiteorialla on ja millä tavoin se otettiin vastaan kielitieteelliseen tutkimukseen. Tutkimus pyrkii kuvailemaan, millaisia kielellisiä ilmiöitä prototyyppiteorialla voidaan kuvata, mikä on sen sovellettavuusala kielitieteellisessä tutkimuksessa ja millaista kritiikkiä sitä vastaan on esitetty. Prototyyppiteoria on teoria kategorioista. Se pohjautuu 1970-luvulla suoritettuihin empiirisiin kokeisiin kognitiivisen psykologian saralla ja esittää tiivistetysti kaksi väitettä: (1) Kategorialla on keskeisempiä ja perifeerisempiä jäseniä. (2) Kategorian rajat ovat sumeat. Prototyyppiteoria ja prototyypin käsite ovat nousseet keskeiseen asemaan etenkin kognitiivisen kielitieteen keskuudessa. Tyypillisesti prototyyppiteoria nähdään vastakkaisena selkeärajaiselle klassiselle kategoriamallille, jonka kategoriakuuluvuuden ehdot määritellään binaaristen joko–tai -piirteiden perusteella. Klassinen kategoriamalli on erityisesti formaalin kielentutkimuksen käyttämä kategoriamalli. Kysymys kategorioista ja niiden olemuksesta on keskeinen tässä tutkimuksessa ja niitä koskevaan keskusteluun pyritään tutustumaan kattavasti. Sitoutuminen yhdenlaiseen kategoriamalliin nähdään usein kannanottona toisenlaista mallia vastaan, mikä on johtanut kiistoihin ja väittelyihin eri kielentutkimuksen suuntausten välillä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on formaalin ja funktionaalisen kielentutkimuksen lähestymistavan suhde toisiinsa. Kysymys nähdään rationaalisen ja empiirisen tieteen vastakkainasetteluna, joka vuosisatoja kestettyään on tuskin ratkaistavissa helposti. Eri lähestymistapojen välille on kuitenkin koetettu rakentaa siltaa ja dialogi jatkunee tulevaisuudessakin. Tämän tutkimuksen aineistona toimivat toiset tutkimukset sekä eri tieteenalojen – kuten filosofian, psykologian ja kielitieteen eri osa-alueiden – lähteet. Tutkimus vertailee ja kokoaa yhteen näkemyksiä eri vuosikymmeniltä sekä pyrkii kontekstualisoimaan niitä vallitseviin yhteiskunnallisiin oloihin ja tapahtumiin. Tavoitteena on muodostaa hermeneuttinen kehä, jonka aikana ymmärrys tutkittavasta kohteesta – rationalismin ja empirismin vastakkainasettelusta, kategorioista sekä prototyyppiteoriasta – syvenee ja monipuolistuu. Prototyyppiteorian matka empiirisestä kategorisaatiomallista teoreettiseksi kielellisten kategorioiden kuvausmalliksi vaikuttaa olleen melko saumaton, joskaan ei täysin ongelmaton, siirtymä. Prototyyppiteoriaa on moitittu mm. epäselvästä käsitteenmuodostuksesta ja siitä, että prototyypin käsitettä voi kukin tutkija käyttää oman näkökulmansa ja kulloistenkin tutkimustarpeidensa mukaisesti. Tämä voi aiheuttaa sekaannusta ja tutkimustulosten yhteismitattomuutta. Toisaalta prototyyppiteoria nähdään eräänlaisena lingvistisenä yleistyökaluna, jonka vahvuuksia ovat joustavuus, selitysvoimaisuus ja sovellettavuus eri ilmiöiden tutkimiseen. Prototyyppiteoria vaikuttaa soveltuvan erityisen hyvin semantiikan alan kuvaukseen, mutta prototyyppisyyden käsitettä voidaan periaatteessa soveltaa kaikkiin ilmiöihin, jotka pohjautuvat kielelliseen luokitteluun

Posttraumatic stress symptoms and health-related quality of life: a two year follow up study of injury treated at the emergency department

Background: Among injury victims relatively high prevalence rates of posttraumatic stress disorder (PTSD) have been found. PTSD is associated with functional impairments and decreased health-related quality of life (HRQoL). Previous studies that addressed the latter were restricted to injuries at the higher end of the severity spectrum. This study examined the association between PTSD symptoms and health-related quality of life (HRQoL) in a comprehensive population of injury patients of all severity levels and external causes.Methods: We conducted a self-assessment survey which included items regarding demographics of the patient, accident type, sustained injuries, EuroQol health classification system (EQ-5D) and Health Utilities Index (HUI) to measure functional outcome and HRQoL, and the Impact of Event Scale (IES) to measure PTSD symptoms. An IES-score of 35 or higher was used as indication for the presence of PTSD. The survey was completed by 1,781 injury patients two years after they were treated at the Emergency Department (ED), followed by either hospital admission or direct discharge to t

Psychological morbidity and health related quality of life after injury: multicentre cohort study

Purpose: To demonstrate the impact of psychological morbidity 1 month post-injury on subsequent post-injury quality of life (HRQoL) in a general injury population in the UK to inform development of trauma care and rehabilitation services. Methods: Multicentre cohort study of 16–70-year-olds admitted to 4 UK hospitals following injury. Psychological morbidity and HRQoL (EQ-5D-3L) were measured at recruitment and 1, 2, 4 and 12 months post-injury. A reduction in EQ-5D compared to retrospectively assessed pre-injury levels of at least 0.074 was taken as the minimal important difference (MID). Multilevel logistic regression explored relationships between psychological morbidity 1 month post-injury and MID in HRQoL over the 12 months after injury. Results: A total of 668 adults participated. Follow-up rates were 77% (1 month) and 63% (12 months). Substantial reductions in HRQoL were seen; 93% eported a MID at 1 month and 58% at 12 months. Problems with pain, mobility and usual activities were commonly reported at each time point. Depression and anxiety scores month post-injury were independently associated with subsequent MID in HRQoL. The relationship between depression and HRQoL was partly explained by anxiety and to a lesser extent by pain and social functioning. The relationship between anxiety and HRQoL was not explained by factors measured in our study. Conclusions: Hospitalised injuries result in substantial reductions in HRQoL up to 12 months later. Depression and anxiety early in the recovery period are independently associated with lower HRQoL. Identifying and managing these problems, ensuring adequate pain control and facilitating social functioning are key elements in improving HRQoL post-injury

Effective healthcare teams require effective team members: defining teamwork competencies

BACKGROUND: Although effective teamwork has been consistently identified as a requirement for enhanced clinical outcomes in the provision of healthcare, there is limited knowledge of what makes health professionals effective team members, and even less information on how to develop skills for teamwork. This study identified critical teamwork competencies for health service managers. METHODS: Members of a state branch of the professional association of Australian health service managers participated in a teamwork survey. RESULTS: The 37% response rate enabled identification of a management teamwork competency set comprising leadership, knowledge of organizational goals and strategies and organizational commitment, respect for others, commitment to working collaboratively and to achieving a quality outcome. CONCLUSION: Although not part of the research question the data suggested that the competencies for effective teamwork are perceived to be different for management and clinical teams, and there are differences in the perceptions of effective teamwork competencies between male and female health service managers. This study adds to the growing evidence that the focus on individual skill development and individual accountability and achievement that results from existing models of health professional training, and which is continually reinforced by human resource management practices within healthcare systems, is not consistent with the competencies required for effective teamwork