Sähköisen identiteetin toteuttaminen TPM 2.0 -laitteistolla

Most of the financial, healthcare, and governmental services are available on Internet, where traditional identification methods used on face-to-face identification are not possible. Identification with username and password is a mediocre solution and therefore some services require strong authentication. Finland has three approved strong authentication methods: smart cards, bank credentials, and mobile ID. Out of the three authentication methods, only the government issued smart card is available to everyone who police can identify reliably. Bank credentials require identification with an identity document from Finland or other European Economic Area (EEA) country. Mobile ID explicitly require identification with Finnish identity document. The problem with smart cards is the requirement for a reader, slow functioning, and requirement for custom driver. A TPM could function as a replacement for a smart card with accompanying software library. In this thesis, I created a PKCS #11 software library that allows TPM to be used for browser based authentication according to draft specification by Finnish population registry. The keys used for authentication are created, stored and used securely inside the TPM. TPMs are deemed viable replacement for smart cards. The implemented system is faster to use than smart cards and has similar security properties as smart cards have. The created library contains implementations for 30% of all TPM 2.0 functions and could be used as a base for further TPM 2.0 based software.Pankki-, terveys- ja julkiset palvelut ovat suureksi osin saatavilla internetin välityksellä. Tunnistautuminen käyttäjätunnuksella ja salasanalla ei takaa riittävää luotettavuutta, vaan joissain palveluissa on käytettävä vahvaa tunnistautumista. Suomessa on tällä hetkellä käytössä kolme vahvaa tunnistautumisvälinettä: pankkien käyttämät verkkopankkitunnukset, Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenne ja teleyritysten mobiilivarmenteet. Näistä kolmesta kansalaisvarmenne on ainoa, joka ei vaadi asiakkuutta ja on täten kaikille saatavilla, jotka poliisi voi luotettavasti tunnistaa. Verkkopankkitunnukset vaativat tunnistautumisen suomalaisella tai Euroopan talousalueen (ETA) valtion myöntämällä henkilötodistus. Mobiilivarmenne myönnetään vain henkilölle, joka voidaan tunnistaa suomalaisella henkilötodistuksella. Kansalaisvarmenne on kuitenkin älykortti kaikkine älykortin ongelmineen: sen käyttämiseen tarvitaan erillinen lukija, sen toiminta on hidasta ja se vaatii erillisen laiteajurin. Tämän työn tavoitteena on luoda ratkaisu, jolla älykorttipohjainen tunnistautuminen voidaan toteuttaa tietokoneissa olevan TPM-piirin avulla. Tässä diplomityössä luotiin PKCS #11 -rajapinnan täyttävä ohjelmistokirjasto, joka mahdollistaa TPM-piirin käyttämisen tunnistautumiseen selaimessa Väestörekisterikeskuksen laatiman määritelmän luonnoksen mukaan. Tunnistautumisavaimet luodaan, tallennetaan ja niitä käytetään TPM:ssa, mikä varmistaa avainten luottamuksellisuuden. Älykortin toiminnallisuudet todettiin mahdolliseksi toteuttaa TPM-piirillä. Toteutettu järjestelmä on nopeampi käyttää kuin älykortti ja se takaa älykortteja vastaavan tietoturvatason. Työn tuloksena tehty kirjasto toteuttaa 30 % kaikista TPM 2.0 -ohjelmistorajapinnoista, ja kirjastoa voidaan käyttää osana tulevia TPM 2.0 -ohjelmistoja

"Jokainen vapaaehtoinen on voimavara" : Tutkimus vapaaehtoisten subjektiivisista kokemuksista

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin vapaaehtoistoimijoiden subjektiivisia kokemuksia Ilvola-Säätiön vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyön kohteena olivat ikäihmiset. Vapaaehtoistyö on palkatonta yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä työtä. Siihen ei liity pakkoa vaan toiminta lähtee vapaaehtoistyöntekijän omasta halusta. Tulevaisuuden väestöennusteen mukaan ikääntyneiden määrä kasvaa nopeasti. Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi jolloin myös avun tarve kasva. Jo nyt sosiaali- ja terveysalalla tiedostetaan, ettei tähän ole käytettävissä tarpeen vaatimia resursseja. Tämän vuoksi vapaaehtoistoiminta on tulevaisuudessa merkittävässä osassa. Ikääntyneet ovat vapaaehtoisavun tarvitsijoita, mutta myös keskeisiä vapaaehtoisavun antajia. Ikääntyvä väestö on nähtävä voimavarana ja he muodostavatkin järjestö- sekä vapaaehtoistyöhön suuren potentiaalin, koska eläkeläisillä on aikaa käytettäväksi vapaaehtoistyöhön. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin vapaaehtoisten motivaation sekä sitoutumisen tekijöitä, jotka ovat vapaaehtoistyön perusta. Tarkoituksena oli myös pohtia vapaaehtoistyön koulutusta ja sen mahdollisuuksia. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla lomakekyselyllä sekä henkilökohtaisella haastattelulla. Vastaukset analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Maslowin tarvehierarkiaa. Tämän opinnäytetyön tutkimustuloksen perusteella näyttää siltä, että vapaaehtoistyössä toimimisen motiivit pohjautuvat Maslowin tarvehierarkian viiteen portaaseen. Vapaaehtoistyöntekijä haluaa tuottaa toiselle hyvän olon ja samalla saada sisältöä ja laadukkuutta omaan elämään. Hän haluaa kokea itsensä tarpeelliseksi ja muiden ihmisten arvostamaksi. Vapaaehtoisella on tarve olla sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Tutkimuksen perusteella vapaaehtoistyö on enemmän sisäsyntyistä, ihmisen omaan arvomaailmaan ja emotionaaliseen hyvään liittyvää, kuin ulkosyntyistä, jossa palkkio olisi kunnioitus tai hyväksyntä. Tärkein osallistumisen motiivi on halu ja mahdollisuus auttaa toista ihmistä.This scholarly thesis reviews subjective experiences of volunteers working for Ilvola-Foundation. The object of the volunteer work was the elderly people. Volunteering is unpaid work for the benefit of individual people or communities. There is no obligation involved; volunteering is always the decision of the person himself. According to today`s forecast people will live to be older than before. Life expectancy increases when also need for help grows. The social service and health care knows that they lack resources for this. That`s why volunteer work will play a significant role in future. The elderly people need help provided by voluntary work but at the same time they also do voluntary work themselves. We must see the aging population as a resource. They are a great potential in organizational activities and voluntary work because as retired they have time for volunteering. The object of this thesis was to bring out factors influencing volunteers’ motivation and commitment, which are the basic elements of volunteering. The purpose was also to consider the volunteers’ education and possibilities of it. Qualitative methods were used in this thesis. The material was collected by questionnaires and interviews. The responses were analyzed with a qualitative content analysis. Maslow`s hierarchy of needs was the theoretical frame of reference in this thesis. According to the results we can say that the willingness to do volunteer work is based on the five steps in Maslow`s theory of needs. Volunteer worker wishes for example to make the other person happy but also to get content and quality into his or her own life. They want to feel themselves necessary and get appreciation from other people. Volunteer worker has the need to be in social contact whit other people. Based on this study wish to do volunteer work is internal and linked to person`s own values and emotional good rather than being motivated by outside prizes like respect or acceptance. The most important motivation is the willingness and opportunity to help other people

Galois'n teoria polynomien ratkeavuudesta

Työn päätavoitteena on osoittaa viidennen asteen polynomiyhtälön ratkaisukaavan mahdottomuus. Ratkaisukaava on mahdollista muodostaa vain polynomeille, jotka ovat juurtamalla ratkeavia. Juurtamalla ratkeavan polynomin kukin juuri voidaan ilmaista kerroinkunnan alkioiden muodostamana päättyvänä lausekkeena, joka käyttää vain kunnan laskutoimituksia ja juurenottoa. Työn lähtökohdaksi otetaan kuntien laajennukset ja ennen kaikkea polynomin kerroinkunnan laajennukset polynomin juurilla. Kun kerroinkuntaa laajennetaan juuri kerrallaan, syntyy useiden sisäkkäisten kuntalaajennusten torni, jonka huipulla on polynomin kaikki juuret sisältävä polynomin juurikunta. Galois'n teorian keskeisimpiä työvälineitä ovat automorfismit eli kunnan isomorfismit itselleen. Sellaiset laajennuskunnan automorfismit, jotka kiinnittävät laajennuksen lähtökunnan, muodostavat laajennuksen Galois'n ryhmän. Myös polynomille on mahdollista määritellä Galois'n ryhmä: polynomin Galois'n ryhmä on sen juurikunnan Galois'n ryhmä polynomin kerroinkunnan suhteen. Osoittautuu, että kukin Galois'n ryhmän alkio on samaistettavissa jonkin polynomin juurten permutaation kanssa, joten Galois'n ryhmä on siis aina symmetrisen ryhmän aliryhmä. Työn loppupuolella keskiöön nousevat juurilaajennukset eli kunnan laajennukset kunnan alkioiden juurroksilla. Kun sopivaan juurilaajennukseen sovelletaan kuudennessa luvussa todistettavaa Galois'n teorian peruslausetta, osoittautuu, että juurtamalla ratkeavan polynomin Galois'n ryhmästä löytyy aina tietty sisäinen rakenne, jota kutsutaan ratkeavuudeksi. Viimeisessä luvussa osoitetaan, että polynomin Galois'n ryhmän ratkeavuus on välttämätön ja riittävä ehto polynomin juurtamalla ratkeavuudelle. Viiden ja sitä useamman alkion symmetrinen ryhmä ei kuitenkaan ole ratkeava, mutta on olemassa polynomeja, joiden Galois'n ryhmä se on. Näin ollen polynomeille, joiden aste on viisi tai sitä korkeampi, ei ole mahdollista muodostaa yleistä ratkaisukaavaa. Työn päättää esimerkki viidennen asteen polynomista, joka ei ole juurtamalla ratkeava

Henkilöstöhallinto muutoksessa

Tutkimuksessa tarkastellaan tämän hetken työelämän ilmiöitä ja trendejä sekä tulevaisuudennäkymiä. Tutkimus etenee yhteiskunnalliselta tasolta henkilöstöhallinnan muutoksiin. Yhteiskunnallisella tasolla tarkastellaan työelämään vaikuttavia sosiaalisia-, ekologisia- ja teknologisia tekijöitä. Seuraavaksi tutustutaan työelämän muutospaineisiin sekä siihen, miten ne vaikuttavat HR-työhön. Nämä muutokset vaikuttavat luonnollisesti myös organisaatioihin, joiden pitäisi pysyä mukana jatkuvassa muutoksessa. Henkilöstöhallinnan osuus jakautuu kahteen osaan. Ensin tarkastelemme teknologian kehittymisen vaikutusta HR-työhön ja niitä haasteita ja mahdollisuuksia joita teknologia tuo. Tämän jälkeen tutustumme tiedon ja osaamisen muutoksiin sekä niiden vaikutusta HR-työhön, johtamiseen sekä organisaation yksilöihin. Vallitsevia työelämään vaikuttavia trendejä yhteiskunnan tasolla on suurten ikäluokkien eläköityminen ja poistuminen työelämästä, sekä nuorempien sukupolvien uudenlaiset odotukset ja tarpeet työelämän suhteen. Kuin myös monimuotoisuuden vaikutukset ja työnteon erilaiset muodot näkyvät yrityksissä. Teknologian vaikutus on suuri. Automatisoinnin vaikutuksesta työnteko ja sen tekotavat muuttuvat, työpaikkoja poistuu ja toisaalta uudenlaisia työtehtäviä ja tarpeita muodostuu. Organisaatioiden haasteena on vastata näihin muutoksiin ja samalla osata ennakoida mitä tulevaisuus tuo tullessaan. HR:llä on tärkeä rooli pitää henkilöstön osaaminen teknologian kehittymisen tahdissa ja auttaa ihmisiä sekä yrityksiä sopeutumaan uusiin tapoihin toimia

Methods and workflow for spatial conservation prioritization using Zonation

Spatial conservation prioritization concerns the effective allocation of conservation action. Its stages include development of an ecologically based model of conservation value, data pre-processing, spatial prioritization analysis, and interpretation of results for conservation action. Here we investigate the details of each stage for analyses done using the Zonation prioritization framework. While there is much literature about analytical methods implemented in Zonation, there is only scattered information available about what happens before and after the computational analysis. Here we fill this information gap by summarizing the pre-analysis and post-analysis stages of the Zonation framework. Concerning the entire process, we summarize the full workflow and list examples of operational best-case, worst- case, and typical scenarios for each analysis stage. We discuss resources needed in different analysis stages. We also discuss benefits, disadvantages, and risks involved in the application of spatial prioriti- zation from the perspective of different stakeholders. Concerning pre-analysis stages, we explain the development of the ecological model and discuss the setting of priority weights and connectivity re- sponses. We also explain practical aspects of data pre-processing and the post-processing interpretation of results for different conservation objectives. This work facilitates well-informed design and application of Zonation analyses for the purpose of spatial conservation planning. It should be useful for both sci- entists working on conservation related research as well as for practitioners looking for useful tools for conservation resource allocationPeer reviewe

The significance of student voice: Female students’ interpretations of failure in Tanzanian secondary education

Peer reviewe

Quality of Life and Prognostic Factors That Aid Treatment Decision Making in Curatively Treated Colorectal Cancer Patients

Kolorektaalisyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa ja aiheuttaa toiseksi eniten syöpäkuolemia. Kehittyneen seulonnan, parantuneiden hoitomenetelmien ja väestön ikääntymisen myötä kolorektaalisyöpään sairastuneiden määrä on noussut. Ainut parantava hoito kolorektaalisyövässä on kirurginen. Riippuen TNM- luokituksen perusteella tehtävästä uusimisriskiarviosta, osa potilaista ohjataan liitännäishoitoon ja osa suoraan seurantaan. Potilaita seurataan käyttäen kolonoskopiaa, tietokonetomografiaa ja CEA-merkkiainetta. Kolorektaalisyöpä kuitenkin uusiutuu n. 25 % niistä potilaista, joilla taudin arvioitiin alun perin olevan paikallinen. Tämä osoittaa, että nykyisillä seurantamenetelmillä ei kyetä tunnistamaan mahdollista jäännöstautia. Nykyisillä menetelmillä ei tunnisteta niitäkään potilaita, joiden uusimisriski jää edelleen koholle liitännäishoidon päätyttyä eikä toisaalta niitäkään, joilla uusiutuminen on epätodennäköistä. Potilailla, joilla tauti uusiutuu, pyritään parantavaan hoitotavoitteiseen, mikäli etäpesäkkeet voidaan leikata joko suoraan tai neoadjuvanttihoidon jälkeen. Mikäli etäpesäkkeet eivät ole leikattavissa, hoidon tavoite on etenemistä jarruttava ja sairaus johtaa kuolemaan. Kolorektaalisyöpä ja siihen kohdistuvat hoidot vaikuttavat potilaiden elämänlaatuun paitsi hoitojen aikana, myös niiden jälkeen, mikäli potilas parantuu. Ensimmäisessä osatyössä analysoitiin elämänlaatu poikittaistutkimuksena 444 levinnyttä suolistosyöpää sairastavalta potilaalta, jotka osallistuivat RAXO- tutkimuksen alatutkimukseen. Elämänlaatua mitattiin neljällä mittarilla: 15D, EQ- 5D-3L, QLQ-C30 ja QLQ-CR29. Elämänlaatu laski ohimenevästi etäpesäkekirurgiaan liittyen mutta oli korkealla tasolla kuratiivistavoitteisten hoitojen jälkeen ja oli samaa tasoa kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla vertailuväestöllä. Elämänlaatu pysyi kohtuullisen hyvänä myös tautia jarruttavan systeemisen syöpälääkehoidon aikana ja putosi selvästi vasta oireenmukaisen hoidon vaiheessa. Merkittävimmät potilaiden elämänlaatuun vaikuttavat oireet olivat seksuaalisuuteen liittyvät tekijät, tihentynyt virtaamistarve, väsymys, ahdistuneisuus ja unettomuus. Toisessa ja kolmannessa osatyössä aineisto koostui 147 stage II-IV kolorektaalisyöpäpotilaasta, joita hoidettiin parantavalla hoitotavoitteella. Tutkimme seeruminäytteistä CRP, IL-6, ja YKL-40 jälkikäteen ja CEA ja CA19-9 osana rutiinihoitoa. Toisessa osatyössä kaikki 147 potilasta olivat mukana analyysissa, jossa tutkittiin kunkin merkkiaineen kohdalla sitä aikaa, joka kului merkkiaineen pitoisuuden noususta viirerajan yli taudin uusiutumisen toteamiseen. CEA:lla tämä aika oli 7.8 kuukautta, muilla tutkittavilla merkkiaineilla 10–53 kuukautta ja 27 kuukautta tutkittaessa, kun yksi tai useampi merkkiaine viidestä nousi yli viiterajan. Jatkoanalyysista poissuljettiin ne 12 potilasta, joilla syöpä uusiutui liitännäishoidon aikana. 135 potilasta oli mukana analyysissa, jossa todettiin, että liitännäishoidon jälkeen CEA, IL-6 ja CRP olivat merkitsevästi yhteydessä lyhentyneeseen tautivapaaseen elossaoloaikaan ja IL-6 ja CRP lisäksi kokonaiselossaoloaikaan. Niillä potilailla, joilla CEA pysyi viiterajan sisällä liitännäishoidon jälkeen mitattuna, koholla oleva IL-6 ainoana merkkiaineena oli monimuuttuja-analyysissa merkitsevä tekijä arvioitaessa tautivapaata elossaoloaikaa sekä kokonaiselinaikaa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin samoilla potilailla edellä mainittujen merkkiaineiden kinetiikkaa liitännäishoidon aikana. Työssä todettiin, että niillä potilailla, joilla CEA nousi ohimenevästi liitännäishoidon aikana tai pysyi muuttumattomana, oli suotuisa ennuste verrattuna niihin potilaisiin, joilla CEA nousi jatkuvasti. Myös CA19-9:n ja YKL-40:n ohimenevillä nousuilla vaikutti olevan yhteyttä suotuisampaan ennusteeseen. Neljännessä osatyössä kuvattiin yhden potilaan syövän käyttäytymistä. Potilas rekrytoitiin tutkimukseen yhdessä 82 muun potilaan kanssa, jossa tutkittiin jäännöstaudin esiintyvyyttä parantavalla tavoitteella tehdyn primaarileikkauksen tai etäpesäkekirurgian jälkeen. Potilaan näytteistä tutkittiin syövän klonaalista heterogeenisyyttä, testattiin kiertävän kasvain-DNA:n soveltuvuutta monitoroimaan jäännöstaudin esiintyvyyttä sekä arvioitiin lääkeaineiden sensitiivisyys- ja resistenssitestausta viljeltyjen syöpäsolujen mallissa. Potilaalla todettiin MEK/MAPK signaalireitin aktivaatiota, mutta eri mutaatiot toimivat ajureina primaarinäytteessä ja etäpesäkkeissä. Kiertävä kasvain DNA-menetelmä osoitti potilaan veressä harvinaisen BRAFL597Q-mutaation, joka ennusti kliinisesti aggressiivisen metastaattisen taudin. Soluviljelmässä BRAFL597Q-mutatoituneet solut reagoivat MEK-/MAPK targetoiville syöpälääkehoidoille. Yhteenvetona voidaan todeta, että parantavalla hoitotavoitteella hoidettujen potilaiden elämänlaatu säilyy hyvänä aggressiivisesta hoitostrategiasta huolimatta myös etäpesäkekirurgian jälkeen. Yhdistelemällä useampia merkkiaineita, voidaan pidentää sitä aikaa, jonka avulla uusiutuma voidaan havaita primaarileikkauksen jälkeen jo selvästi ennen kuvantamista. Lisäksi liitännäishoidon jälkeinen koholla oleva IL-6 auttaa tunnistamaan potilaita, joilla on kohonnut uusiutumisriski ja toisaalta ohimenevä CEA-arvon nousu liitännäishoidon aikana ei ole merkki huonontuneesta, vaan ennemminkin paremmasta ennusteesta. Lisäksi totesimme, että BRAFL597Q-mutaation-mutaatio saattaa liittyä kolorektaalisyövässä kasvaintaudin aggressiiviseen käyttäytymiseen.Colorectal cancer (CRC) is the third most common cancer and ranks second in mortality. Early detection, improved treatments, and increases in the age of the population have led to a rising prevalence of patients living with a diagnosis of CRC in the Western world. The only curative treatment for CRC is surgery. According to recurrence risk based on tumour, node, metastasis (TNM) classification, CRC patients resected with curative intent are referred for follow-up or adjuvant chemotherapy. Follow-up is accomplished via colonoscopy, computed tomography (CT), and measuring of carcinoembryonic antigen (CEA) in the patient´s blood. About 25% of patients with local disease will have a recurrence within 5 years, indicating misdetection of residual disease. Some patients with high-risk disease will have a recurrence despite adjuvant therapy and there is still no method in clinical use for detection of residual disease associated with primary resistance to therapy or in those patients with a low risk for recurrence. Patients with recurrent disease are treated with curative intent, whenever possible, with metastasectomy with or without neoadjuvant treatment. Patients with unresectable disease are treated with non- curative systemic treatment. The cancer and its treatments affect the patient’s health- related quality of life (HRQoL) during the treatment trajectory and in the remission phase if the patient is cured. Study I included 444 patients with metastatic CRC (mCRC) participating in the RAXO substudy. The study evaluated HRQoL cross-sectionally using four validated measures: 15D, EQ-5D-3L, QLQ-C30, and QLQ-CR29. HRQoL declined transiently in conjunction with metastasectomy but was high after curative treatment, similar to that seen in the general population. HRQoL was also high during non-curative treatment phases from first- to later-line treatments but clearly declined in the best supportive care (BSC) phase. The most frequent symptoms during treatment trajectory included sexual aspects, urinary frequency, fatigue, distress, and insomnia. Studies II and III included patients from the LIPSYT study with 147 CRC patients treated with curative intent. We measured CEA, carbohydrate antigen 19-9 (CA19-9), and C-reactive protein (CRP) as part of clinical routine, and interleukin 6 (IL-6), and YKL-40 post hoc. All patients were included in lead-time analysis between the elevated biomarker and radiological relapse. CEA had a lead time of 7.8 months, other markers investigated had lead times from 10 to 53 months and the lead time for all five markers combined was 27 months. In further analysis, 12 patients relapsing during adjuvant treatment were excluded. A total of 135 patients were included in an analysis that showed that elevated post-adjuvant CEA, IL-6, and CRP were associated with impaired disease-free survival (DFS), and IL-6 and CRP were also associated with impaired overall survival (OS). Elevated post-adjuvant IL-6 associated significantly with outcome in a multivariate analysis investigating patients with normal CEA values. The same LIPSYT study population was used to investigate the kinetics of the abovementioned five biomarkers during adjuvant treatment. An association between a transient increase in CEA level during adjuvant treatment and improved outcome was noted compared to those patients with constantly increasing CEA levels. Patients with a transient increase in CEA had roughly similar DFS and OS when compared to patients with stable CEA levels. Similar trends were observed with CA19-9 and YKL-40. Study IV described a patient history from the FINCRC study that recruited 82 CRC patients to investigate molecular residual disease after primary tumour resection or metastasectomy. Repeated circulating tumour DNA (ctDNA) measurements demonstrated clonal heterogeneity in tumour samples and revealed residual disease resistant to administered therapy. Drug sensitivity and resistance testing (DSRT) was used in a patient-derived organoid model to evaluate possible treatments. Patient samples exhibited MEK/MAPK signal cascade activation but differing driver mutations in the primary tumour and in metastases. A rise in a rare BRAFL597Q ctDNA in blood samples heralded a rise in a clinically aggressive recurrence during adjuvant treatment. In the organoid model, BRAFL597Q-mutated cells were sensitive to MEK/MAPK-targeted therapies. In conclusion, HRQoL remains high during and after aggressive treatment strategy in mCRC patients treated with metastasectomy. By combining several biomarkers, the lead time before recurrence revealed by a biomarker increase can be clearly prolonged before radiological relapse. Elevated IL-6 after adjuvant treatment helps in identification of the elevated risk of relapse and, in turn, a transient increase in CEA level is a sign of improved prognosis. We also found that BRAFL597Q-mutated CRC may be related to aggressive disease