Population genetic structure and phylogeography of invasive aquatic weed, Elodea canadensis (Hydrocharitaceae) and comparative analyses with E. nuttallii

The introductions of invasive species are one of the most important threats to global biodiversity and ecosystem function. In addition, invasive species often cause large economical and social consequences. Genetic characteristics of introduced populations have an impact on their capacity of range expansion in the non-native areas. Therefore, understanding the evolutionary consequences of invasions will provide knowledge for the design of appropriate methods for managing introduced populations. In addition, detailed genetic data enables the design of molecular genetic markers useful in monitoring risky species and in early detection of new invasions. In this thesis, I developed novel genetic markers to investigate population genetic structure and phylogeography of two invasive aquatic weeds, Elodea canadensis Michx and E. nuttallii (Planch.) St. John (Hydrocharitaceae). I investigated the genetic population structure of introduced Finnish E. canadensis populations using microsatellite markers. The results revealed a moderate level of variation within and among Finnish populations analysed. Despite of the genetic variation detected, the possibility of only one introduction followed by post-establishment evolution cannot be rejected based on the results in this thesis. Furthermore, I surveyed the geographical distribution of the chloroplast (cp) DNA haplotypes within the native and introduced ranges of E. canadensis and E. nuttallii in order to reconstruct the spreading histories of these species. Only a single haplotype was found in the introduced range in both species and these haplotypes were widespread also in the native range. Therefore, I was not able to identify the geographic origin of the introduced populations or test the hypothesis of single versus multiple introductions. I sequenced the complete cp genome sequence and characterized the cp genome organization of E. canadensis. The results showed that the cp genome of E. canadensis has gone through less rearrangements or gene losses when compared to assumed ancestral species than have the other monocots studied. The inverted repeat region (IR) of E. canadensis has a unique structure among the monocot species studied so far. Only few cp genomes representing early lineages of monocots have been sequenced and, therefore, this thesis provides valuable information about the course of evolution in the divergence of monocot lineages. This thesis addresses key issues in the biology of invasive species and gives novel information on the genetic patterns at native and introduced populations of E. canadensis and E. nuttallii. It also provides a source of genetic markers for future investigations of the population genetics of invasive species. The results highlight the need for further investigation of the Elodea species, as well as studies on other invasive plant species. Future research should focus on predictive analyses of potential future invaders and other preventive methods to minimize new introductions.Haitalliset vieraslajit ovat maailmanlaajuisesti yksi suurimmista uhkatekijöistä luonnon monimuotoisuudelle. Vieraslajeilla on usein lisäksi taloudellisia, terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Molekyylimenetelmien avulla voidaan kerätä tärkeää tietoa vieraslajien populaatioiden geneettisestä rakenteesta. Menetelmillä voidaan myös tutkia vieraslajien leviämisreittejä ja leviämisen alkuperää. Molekyylimenetelmät voivat toimia myös lajintunnistuksen apuvälineinä, joilla voidaan tehokkaasti tarkkailla potentiaalisten vieraslajien populaatioita ja havaita ajoissa uudet invaasiot. Näitä tietoja voidaan hyödyntää, kun pohditaan menetelmiä vieraslajipopulaatioiden hallintaan ja pyritään estämään uusia invaasioita. Tämän väitöstutkimuksen kohteena olivat kanadanvesirutto (Elodea canadensis) ja kiehkuravesirutto (E. nuttallii), jotka ovat Pohjois-Amerikasta kotoisin olevia vesikasvilajeja. Kumpikin vesiruttolaji on levinnyt alkuperäisalueiltaan Eurooppaan ja muille mantereille ja muodostaa uusilla kasvupaikoillaan massakasvustoja. Kasvustot voivat syrjäyttää alkuperäislajeja sekä aiheuttaa muutoksia vesistön happamuus- ja ravinnetasossa. Lisäksi massakasvustot vaikeuttavat vesistöjen virkistyskäyttöä. Kanadanvesirutto aiheuttaa ongelmia myös monissa Suomen vesistöissä. Kiehkuravesirutto on levinnyt suureen osaan Eurooppaa ja sen arvellaan leviävän lähivuosina myös Suomeen. Kehitin väitöstutkimuksessani tuman DNA:n molekyylimerkkejä, joiden avulla tutkin kanadanvesiruton geneettistä populaatiorakennetta Suomen tulokaspopulaatioissa ja selvitin lajin leviämishistoriaa Suomessa. Lisäksi selvitin kanadanvesiruton kloroplastigenomin DNA:n emäsjärjestyksen ja kehitin kloroplastin DNA:n molekyylimerkkejä, joiden avulla tutkin kanadanvesiruton ja kiehkuravesiruton populaatioita laajasti alkuperäis- ja tulokasalueilla. Tarkoituksenani oli selvittää geneettisen muuntelun maantieteellistä jakautumista ja lajien tulokaspopulaatioiden mahdollista alkuperää. Tutkimustulokset osoittavat, että Suomen kanadanvesiruttopopulaatioissa esiintyy kohtuullinen määrä muuntelua. Näiden tulosten perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, onko laji levinnyt Suomeen useita kertoja. On mahdollista, että geneettinen muuntelu on seurausta yhden invaasion jälkeen seuranneesta nopeasta evolutiivisesta muutoksesta tulokaspopulaatioissa. Tutkittaessa geneettisen muuntelun maantieteellistä jakautumista löydettiin yhteensä kolme kanadanvesiruton ja neljä kiehkuravesiruton haplotyyppiä. Molemmilla lajeilla havaittiin yksi valtahaplotyyppi, joka kattaa suurimman osan alkuperäisalueesta ja kaikki populaatiot uusilla kasvupaikoilla. Euroopan tulokaspopulaatiot saattavat olla peräisin yhdestä tai useammasta invaasiosta, jotka edustavat samaa haplotyyppiä. Tulokset osoittavat lisäksi, että kanadanvesiruton kloroplastigenomin rakenne on hyvin samankaltainen kuin alkukantaisilla putkilokasveilla ja eroaa kaikista tähän mennessä tutkituista yksisirkkaisista kasvilajeista. Siten tutkimus tuo uutta tietoa yksisirkkaisten evoluutiosta. Osa tutkimuksessa kehitetyistä molekyylimerkeistä toimii tehokkaina työkaluina vesiruttolajien välisessä lajintunnistuksessa ja on siten apuna uusien invaasioiden varhaisessa havainnoinnissa. Tämä väitöstutkimus tuo lisätietoa vieraslajien biologian keskeisistä tutkimuskysymyksistä. Tulokset kuitenkin osoittavat, että lisäselvitykset ovat tarpeen. Lisäksi tarvitaan käytännön toimia, sillä biologisen tutkimuksen avulla ei voida ratkaista kaikkia vieraslajeihin liittyviä ongelmia. Tulevaisuudessa tutkimuksen tulisi keskittyä erityisesti vieraslajien leviämisen ennaltaehkäisevään torjuntaan ja uusien invaasioiden mahdollisimman varhaisen havaitsemisen tehostamiseen

Carbon dioxide and methane exchange between a boreal pristine lake and the atmosphere

Lakes serve as sites for terrestrially fixed carbon to be remineralized and transferred back to the atmosphere. Their role in regional carbon cycling is especially important in the Boreal Zone, where lakes can cover up to 20% of the land area. Boreal lakes are often characterized by the presence of a brown water colour, which implies high levels of dissolved organic carbon from the surrounding terrestrial ecosystem, but the load of inorganic carbon from the catchment is largely unknown. Organic carbon is transformed to methane (CH4) and carbon dioxide (CO2) in biological processes that result in lake water gas concentrations that increase above atmospheric equilibrium, thus making boreal lakes as sources of these important greenhouse gases. However, flux estimates are often based on sporadic sampling and modelling and actual flux measurements are scarce. Thus, the detailed temporal flux dynamics of greenhouse gases are still largely unknown. ----- One aim here was to reveal the natural dynamics of CH4 and CO2 concentrations and fluxes in a small boreal lake. The other aim was to test the applicability of a measuring technique for CO2 flux, i.e. the eddy covariance (EC) technique, and a computational method for estimation of primary production and community respiration, both commonly used in terrestrial research, in this lake. Continuous surface water CO2 concentration measurements, also needed in free-water applications to estimate primary production and community respiration, were used over two open water periods in a study of CO2 concentration dynamics. Traditional methods were also used to measure gas concentration and fluxes. The study lake, Valkea-Kotinen, is a small, humic, headwater lake within an old-growth forest catchment with no local anthropogenic disturbance and thus possible changes in gas dynamics reflect the natural variability in lake ecosystems. CH4 accumulated under the ice and in the hypolimnion during summer stratification. The surface water CH4 concentration was always above atmospheric equilibrium and thus the lake was a continuous source of CH4 to the atmosphere. However, the annual CH4 fluxes were small, i.e. 0.11 mol m-2 yr-1, and the timing of fluxes differed from that of other published estimates. The highest fluxes are usually measured in spring after ice melt but in Lake Valkea-Kotinen CH4 was effectively oxidised in spring and highest effluxes occurred in autumn after summer stratification period. CO2 also accumulated under the ice and the hypolimnetic CO2 concentration increased steadily during stratification period. The surface water CO2 concentration was highest in spring and in autumn, whereas during the stable stratification it was sometimes under atmospheric equilibrium. It showed diel, daily and seasonal variation; the diel cycle was clearly driven by light and thus reflected the metabolism of the lacustrine ecosystem. However, the diel cycle was sometimes blurred by injection of hypolimnetic water rich in CO2 and the surface water CO2 concentration was thus controlled by stratification dynamics. The highest CO2 fluxes were measured in spring, autumn and during those hypolimnetic injections causing bursts of CO2 comparable with the spring and autumn fluxes. The annual fluxes averaged 77 (±11 SD) g C m-2 yr-1. In estimating the importance of the lake in recycling terrestrial carbon, the flux was normalized to the catchment area and this normalized flux was compared with net ecosystem production estimates of -50 to 200 g C m-2 yr-1 from unmanaged forests in corresponding temperature and precipitation regimes in the literature. Within this range the flux of Lake Valkea-Kotinen yielded from the increase in source of the surrounding forest by 20% to decrease in sink by 5%. The free water approach gave primary production and community respiration estimates of 5- and 16-fold, respectively, compared with traditional bottle incubations during a 5-day testing period in autumn. The results are in parallel with findings in the literature. Both methods adopted from the terrestrial community also proved useful in lake studies. A large percentage of the EC data was rejected, due to the unfulfilled prerequisites of the method. However, the amount of data accepted remained large compared with what would be feasible with traditional methods. Use of the EC method revealed underestimation of the widely used gas exchange model and suggests simultaneous measurements of actual turbulence at the water surface with comparison of the different gas flux methods to revise the parameterization of the gas transfer velocity used in the models.Sisävesien merkitys hiilenkierrolle on huomattava pohjoisella havumetsävyöhykkeellämme, missä järvien osuus maapinta-alasta voi paikoin olla jopa yli 20%. Järviimme kulkeutuu suuria määriä orgaanista hiiltä ympäröiviltä valuma-alueilta, mutta toisaalta epäorgaanisen hiilen määrä hiilen kokonaiskuormassa on pitkään ollut arvoitus. Osa metsien tuottamasta orgaanisesta hiilestä muuntuu järvien biologisissa prosesseissa metaaniksi ja hiilidioksidiksi, mistä johtuen järvet ovat pääsääntöisesti näiden tärkeiden kasvihuonekaasujen lähteitä ilmakehään. Kaasujen vaihto järven ja ilmakehän välillä on kuitenkin suurin epävarmuustekijä, kun määritetään järvien roolia alueellisessa hiilenkierrossa. Tämä johtuu siitä, että perinteiset tutkimusmenetelmät ovat niin työläitä, että edustavan mittausaineiston kerääminen on hankalaa. Yleisesti käytetyt menetelmät voivat myös muuttaa luonnollista kaasujen vaihtoa ja siten vääristää tuloksia. Tutkin työssäni pienen, luonnontilaisen metsäjärven metaani- ja hiilidioksidipitoisuuksien, sekä järven ja ilmakehän välisen kaasujen vaihdon ajallista vaihtelua. Käytin hiilidioksidimittauksissa järvitutkimuksessa uusia jatkuvatoimisia mittausmenetelmiä ja testasin niiden käyttökelpoisuutta suhteessa perinteisiin menetelmiin. Tulosten perusteella arvioin tutkimusjärveni roolia alueellisessa hiilenkierrossa. Järven lämpötilakerrostuminen sääteli kasvihuonekaasujen pitoisuuksien ajallista vaihtelua. Keskimäärin pitoisuudet kohosivat jääpeitteisenä aikana, kuten myös alusvedessä kesäkerrostuneisuuden aikaan. Päällysvedessä pitoisuudet olivat kesällä lähes tasapainossa ilmakehän kanssa. Metaanipitoisuudet olivat koko ajan tasapainopitoisuutta suuremmat, hiilidioksidilla havaittiin kesällä ajoittain myös alikyllästystilanteita eli järvi toimi hiilidioksidin nieluna. Metaanin biologinen hapetus vesipatsaassa oli tehokasta keväällä ja kesällä, ja suurimmat päästöt ajoittuivatkin syksyn täyskiertoon. Hiilidioksidipäästöt ilmakehään olivat suurimmillaan keväällä heti jäiden lähdettyä ja syksyn täyskierron aikana. Korkeita päästöjä mitattiin hetkellisesti myös kesällä, kun lämpötilakerrostuneisuus murtui, ja alusveden hiilidioksidirikas vesi sekoittui päällysveteen. Kesäaikaiset hiilidioksidipäästöt jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan alhaisiksi. Vuositasolla metaanipäästö järvestä oli pieni eli vain 0,11 mol m-2 yr-1. Vuotuiset hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin 77 g C m-2 yr-1. Järven hiilidioksidipäästöt olivat arviolta noin 10% koko valuma-alueen vuotuisesta tuotannosta, eli periaattessa 10% metsän sitomasta ilman hiilidioksidista palautui järven kautta takaisin ilmakehään. Tutkimuksessa kokeiltu metsien hiilidioksidimittauksissa yleisesti käytetty ns. suora vuonmittaus toimi hyvin myös järven ja ilmakehän välisen hiilidioksidin vaihdon mittauksessa. Suojainen metsäjärvi osoittautui kuitenkin haastavaksi tutkimuskohteeksi, koska olosuhteet eivät aina olleet menetelmälle suotuisat, ja suuri osa mittausaineistosta jouduttiin hylkäämään. Tutkimusaineiston tarkan seulonnan jälkeen saatiin kuitenkin luotettava aineisto kuvaamaan järven ja ilmakehän välisen hiilidioksidin vaihdon ajallisesta vaihtelua ja vuotuista tasoa. Viisi avovesikautta kattava aikasarja on nyt maailman pisin. Kun tutkimukseen yhdistettiin jatkuvatoiminen veden hiilidioksidipitoisuuden mittaus havaittiin, että yleisesti käytössä oleva kaasunvaihtomalli aliarvioi järven ja ilmakehän välistä kaasunvaihtoa. Työssä esitetty jatkuvaa hiilidioksidipitoisuuden mittausta ja metsäekologisessa tutkimuksessa käytettyä laskentamallia hyödyntävä menetelmä järven perustuotannon ja yhteisöhengityksen määrittämiseksi osoittautui lupaavaksi. Menetelmä vaatii kuitenkin lisää testausta ja tarkempaa tietoa hiilidioksidin kulkeutumisesta järven vesipatsaassa. Tämä tutkimus antaa aiempaa tarkempaa tietoa järven metaani- ja hiilidioksidipitoisuuksista sekä järven ja ilmakehän välisestä kaasujenvaihdosta. Tutkimus myös vahvistaa käsitystä siitä, että järvillä on tärkeä rooli alueellisessa hiilenkierrossa. Se myös luo pohjaa uusien menetelmien käytöönotolle järvien hiilenkiertotutkimuksessa

Tartuntataudit Suomessa - raportoidut mikrobilöydökset

Valtakunnallinen tartuntatautirekisteri/Riksomfattande register över smittsamma sjukdomar

AIP-Mittaus Oy:n takymetrikaluston tarkastus

Insinöörityön aiheena oli esitellä yleisesti takymetrin peruskäyttöä, kalibrointia ja käyttäjän mahdollisuuksia takymetrin tarkkuuden valvontaan. Työssä käsitellään myös takymetrin osia ja niiden toimintaa. Tarkoituksena oli perehtyä nimenomaan akselivirheisiin ja etäisyydenmittausvirheisiin ja selvittää, miten ne aiheutuvat. Työssä käsiteltiin yhdeksän eri takymetrin ominaisuuksia ja testattiin niiden soveltuvuus niille tarkoitettuihin työtehtäviin. Työssä kerrotaan yleisesti takymetrin kehityksestä ja sen oikeaoppisesta käytöstä. Työssä tuodaan esille keinot, joilla käyttäjä voi tarkistaa takymetrin mittaustarkkuuden ja mahdolliset akselivirheet. Lisäksi työssä käydään myös läpi mittauksen alussa suoritettavat korjaukset kuten sääkorjaus ja prismavakio. Tässä työssä paneuduttiin lisäksi tarkemmin kalibrointiradan rakentamiseen ja sen käyttöön. Lisäksi työssä on arvioitu lyhyesti käytetyn testimenetelmän käyttökelposuutta ja ajankäyttöä suhteessa saatavaan hyötyyn. Työn tulokset perustuvat käytännön kokemuksiin sekä alan kirjallisuudesta saatuihin ohjeisiin koskien takymetrin seurantakalibrointia. Testimittausten ja työn lopussa esiteltävän testauskäytännön perusteella voidaan todeta, että käyttäjän on syytä tuntea laitteisto jolla hän työskentelee. Työssä käsitelty testimittaaminen vähentää sellaisten tilanteiden riskiä, jossa joudutaan rahallisesti vastuuseen kojeesta aiheutuvien virheiden takia. Kalibrointiradan rakentaminen ja testaus suoritettiin AIP-mittaus Oy:lle. Työn tuloksista tehtiin jokaista laitetta kohden yhden A4 kokoinen raportti AIP-mittaukselle.The purpose of this final year project was to introduce the basic use of a Total Station in general as well as some of the calibration process and how the user can monitor the accuracy of a tachymeter. The study also shows the most common parts and features usually found on a tachymeter. The aim of this study was the detailed inspection of the axis errors that occur in a tachymeter and the origin of distance measurement errors. During the project a total of nine different tachymeters were inspected and their accuracy and features were tested. All of this was done while keeping in mind their suitability for their designated work assignments. The thesis describes the development and history of total stations in general, as well as their orthodox use. The work highlights the different ways that the user can check the total stations measurement accuracy and possible errors. In addition, this work will also go through the procedures carried out at the beginning of every survey, mainly the execution of corrections such as the meteorological correction and prism constant. The results of this study are based on practical experience as well as knowledge gained from literature and instructions involving the use of tachymeters. Test measurements presented at the end of this thesis are considered crucial so that the user is familiar with the equipment with which he works

Hiukkasilmaisimen tukirakenteen toleranssianalyysi ja laadunvarmistus

Particle detectors are some of the largest and most complicated devices ever built, that are used to study the smallest building blocks of our universe. Design and construction can take years and engineers and physicists have to guarantee that the detectors finally operate as required. The Large Hadron Collider (LHC) at CERN is being updated to operate at higher luminosities. Consequently, many of the detectors that study the collisions produced by the LHC are being upgraded. In this thesis, an abstracted feature based model is presented for allocating geometric tolerances for a novel support structure of the future tracking detector of the Compact Muon Solenoid (CMS) experiment. This new tracking detector will have a unique section where silicon sensors are mounted in different angular orientations, providing unparalleled track reconstruction efficiency while lowering costs tremendously. The tolerance analysis is based on the functional requirement of hermeticity in the CMS tracker: silicon sensors within each of the tracker’s layers must overlap slightly so that particles cannot traverse a layer without hitting at least one active sensor surface. Imprecisions in the tracker’s real construction geometry cause the sensors to deviate from their nominal positions. This may generate gaps through which particles can traverse without hitting a sensor. Because the CMS tracker is a first-time-right production, with limited or even no possibilities for corrections in the mechanical construction, the composed model of the tolerances is based on worst-case analysis. The second part of this thesis is dedicated to quality assurance; the simulated geometric tolerances are utilized to develop accuracy requirements for dimensional measurements. Dimensional measurement plans are presented for the various assembly stages of the studied sub-detector. The chosen measurement methods utilize either a coordinate measurement machine (CMM) when the geometry and dimensions allow it, or photogrammetry. In case of photogrammetry, detailed descriptions are provided as where to position photogrammetric targets to achieve the required measurement accuracies. As a result, it is shown that an abstracted feature based model is suitable for synthesizing tolerances of the CMS trackers support structures. Such model can also be integrated into existing software at CERN, to allocate tolerances for other support structures. Additionally, comprehensive dimensional measurement plans have been developed for the quality assurance of the sub-detector.Hiukkasilmaisimet ovat yksiä suurimmista ja monimutkaisimmista laitteista joita on koskaan rakennettu. Niitä käytetään tutkimaan universumimme pienimpiä ja perustavanlaatuisimpia palasia. Hiukkasilmaisimien rakentaminen vie usein vuosia, ja niinpä niitä rakentavien insinöörien ja fyysikoiden tulee olla varmoja, että ne toimivat ennalta määritetyllä tavalla valmistuttuaan. CERN:issä sijaitsevaa suurta hadronitörmäytintä valmistellaan uudistukseen, jonka jälkeen se toimii korkeammalla luminositeetillä. Tästä johtuen useat ilmaisimet jotka tutkivat törmäyttimen tuottamia törmäyksiä uudistetaan myös. Tässä työssä esitellään abstrakteihin piirteisiin perustuva malli, jonka avulla asetetaan toleransseja kompaktin myonisolenoidin uuden jäljittimen tukirakenteisiin. Mallin toleranssianalyysi pohjautuu jäljittimen hermeettisyyteen liittyvään toiminnalliseen vaatimukseen: jäljittimen kerroksissa olevien piisensoreiden tulee limittyä hieman päällekkäin, jotta partikkelit eivät pääse kulkeutumaan kerroksen läpi osumatta ainakin yhden piisensorin aktiiviseen pintaan. Tukirakenteen toleranssit aiheuttavat näiden sensoreiden paikaan poikkeavuutta niiden nominaalisesta sijainnista, jolloin kerroksiin voi syntyä rakoja joista partikkelit pääsevät läpi. Koska uusi jäljitin rakennetaan vain kerran, toleranssianalyysimalli ratkaisee toleranssit pahimman mahdollisen skenaarion menetelmällä. Työn toisessa osassa hyödynnetään laskettuja toleransseja määrittelemällä niiden perusteella tarkkuusvaatimukset tukirakenteen dimensionaaliselle mittaukselle. Dimensionaalisen mittauksen suunnitelmat esitellään jäljittimelle sen kokoamisen eri vaiheissa. Valitut mittaustavat käyttävät hyödyksi joko koordinaattimittauskonetta, tai fotogrammetriaa. Fotogrammetrian tapauksessa keskitytään fotogrammetristen maalien paikkoihin, jotta mittauksen tarkkuusvaatimukset toteutuisivat. Työn tuloksena näytetään, että esitelty abstrakteihin piirteisiin perustuva malli soveltuu kompaktin myonisolenoidin jäljittimen tukirakenteiden toleranssisynteesiin. Malli voidaan myös integroida jo CERN:issä käytössä oleviin ohjelmiin, jolloin toleranssit voi asetta muillekin tukirakenteille kuin tässä työssä tutkitulle. Tukirakenteelle lasketut toleranssit esitellään taulukkomuodossa. Lisäksi, työssä suunniteltiin kattavat dimensionaalisen mittauksen menetelmät tutkittavan tukirakenteen laadun varmistamiseksi

Rivitaloasuntolan katon uusiminen : Sääsuojausmenetelmien vertailu

Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata kahta sääsuojatyyppiä yläpohjan perusparannustyöhön sekä am-mattirakentamisen että oppilasrakentamisen näkökulmasta. Suojausvaihtoehdot olivat hallisuojaus ja pressusuo-jaus. Työstä laadittiin kustannusarviot ja yleisaikataulut. Työssä pohditaan myös perusteluita kosteudenhallintaan ja sääsuojaukseen tämän tyyppiselle työmaalle. Kustannuslaskelma toteutettiin laskemalla työvaiheille kestot Ratu 2013 -aikataulukirjaa apuna käyttäen ja materi-aali-hinnat laskettiin Klara Net -selainpohjaista kustannuslaskentaohjelmaa käyttäen. Kustannukset koottiin Ecxel- taulukkolaskentaohjelmaan. Aikataulu laadittiin käyttäen samoja työmenekkejä kuin kustannuslaskelmassa. Sääsuo-jahallin kustannukset saatiin aikaisemman työmaan jälkilaskennasta. Ammattirakentamisen ja oppilasrakentamisen aikatauluja sekä kustannuslaskelmia verrattiin keskenään kummallakin sääsuojausvaihtoehdolla. Lopputuloksena saatiin kustannuslaskelma, jota voidaan käyttää työmaan kustannuksia arvioitaessa ja aikataulusta voidaan arvioida työvaiheen kestoa työmaalla. Kustannuslaskelmista tuloksena saatiin, että hallin suojassa raken-taminen on paljon kalliimpaa kuin pressusuojauksella ja aikatauluissa ei ollut menetelmien välillä suurta eroa.Abstract The purpose of this thesis was to compare two different weather protection techniques for the roof renewal of a row house from the perspective of both professional construction and vocational school’s student work. The two techniques were hall protection and tarpaulin protection including the estimates and schedules for the work. The estimates were calculated by using an Excel -calculation program and the schedule was made by using Plan-et+ 6.3 –program. The material costs for the building were taken from Klaranet –program. The construction times were taken from Ratu 2013 (Construction Products 2013) and used either in the estimates or in the schedules. The costs for the protection hall were taken from earlier construction sites’ post-calculation. As a result was an estimate which can be used to evaluate the costs of a construction site. The schedule can be used to estimate the needed operation time for each stage on site. The estimate shows that when using a weather protection hall the renewal is more expensive than when using tarpaulin as weather protection. When comparing the schedules there were no significant differences between the two methods

Hyödyllinen aivovuoto : osaavan työvoiman liikkumisen vaikutuksista kehitysmaissa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Kansainvälinen siirtolaisuus on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Monet maailman kehittyneemmistä talouksista ovat siirtyneet entistä rajoittavampaan maahanmuuttopolitiikkaan, joka pääsääntöisesti suosii korkeasti koulutettuja siirtolaisia. Tämä on myös kasvattanut siirtolaisissa korkeasti koulutettujen suhteellista osuutta (Docquier ja Marfouk 2006). Taloustieteellisessä tutkimuksessa on jo 1960-luvulta alkaen oltu kiinnostuneita siitä, miten korkeasti koulutetun työvoiman kansainvälinen liikkuminen vaikuttaa maailman heikoimmin kehittyneissä talouksissa. Perinteisen näkemyksen mukaan koulutetun työvoima virta kehitysmaista kehittyneisiin talouksiin on haitallista. Tätä ilmiötä kutsutaan aivovuodoksi. Endogeenisen talouskasvun teorialla, joka painottaa inhimillisen pääoman merkitystä taloudelliseen kasvuun vaikuttavana tekijänä, on myönteisempi näkökulma aivovuodon vaikutuksista. Se painottaa koulutetun työvoiman liikkumisen positiivisia vaikutuksia koulutuksen ja inhimillisen pääoman lisääntymisen kautta. Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, miten aivovuoto hyödyttäisi kehittyvää taloutta. Esittelen ensiksi Beinen ym. (2001) teorian jonka mukaan aivovuoto vaikuttaa kehittyvässä taloudessa kahdella tavalla: (i) koulutetun työvoiman maastamuutto johtaa osaamisen ja siten inhimillisen pääoman vähentymiseen kehittyvässä taloudessa, mutta taas toisaalta (ii) maastamuuton mahdollisuus luo kehittyvän talouden väestölle kannustimia hankkia lisää inhimillistä pääomaa. Jälkimmäisen (ii) vaikutuksen ollessa suurempi kehittyvä talous hyötyy aivovuodosta. Koska aivovuodon on osoitettu hyödyttävän kehittyviä, erityisesti väestömäärältään suuria maita (Beine ym. 2008), sitä kannattaa tutkia yhdessä väestönkasvun kanssa. Tutkielmassani tarkastelen myös koulutetun työvoiman liikkumisen vaikutuksia inhimilliseen pääomaan, väestönkasvuun ja taloudelliseen kasvuun nojautuen Mountfordin ja Rapoportin (2007, 2008) teoriaan. Osoitan, että aivovuodolla on positiivisia vaikutuksia sekä kehitysmaassa että kehittyneessä taloudessa. Tutkin myös aivovuodon vaikutuksia globaalin tulonjaon kehitykseen. Vaikka viime vuosikymmeninä globaalin tasa-arvon on havaittu lisääntyneen, aivovuoto voi jatkossa lisätä epätasa-arvoa kiihdyttämällä kehittyvien talouksien väestönkasvua. Mountfordin ja Rapoportin (2007, 2008) mukaan on todennäköistä, että aivovuoto heikentää kehittyvien maiden suhteellista asemaa

The Early Bird Catches the Worm: The Impact of English Playschool on English Acquisition at Elementary School in Enkki-class

Työssäni olen tutkinut vieraskielisen opetuksen linjalla (Enkki-luokka) opiskelevien ensimmäisen ja kolmannen luokan oppilaiden suullista englannin kielen taitoa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko oppilaat, jotka olivat ennen koulun aloittamista käyneet Englantilaista leikkikoulua vähintään vuoden verran, lahjakkaampia englannin kielen suullisessa taidossa kuin oppilaat, jotka aloittivat englannin opiskelun vasta ensimmäisellä luokalla. Testasin oppilaat yksilöllisesti tammikuussa 2010. Heidän tehtävänä oli kuvailla englanniksi keittiökuvaa, joka oli Richard Scarryn kuvakirjasta Iloinen esikoulu. Teemat kuvasta olivat tuttuja molemmille luokille englanninkielisiltä tunneilta. Nauhoitin oppilaiden vastaukset, minkä jälkeen vertailin ja analysoin ryhmien tuloksia. Apunani tuloksien analysoinnissa käytin Loman & Jörgensenin makrosyntagmianalyysia. Tulokset osoittivat, että kolmanteen luokkaan mennessä erot suullisen englannin kielen tuottamisessa olivat tasoittuneet kahden ryhmän välillä. Kolmasluokkalaiset molemmista ryhmistä tuottivat suurinpiirtein yhtä paljon makrosyntagmeja englanniksi. Suurimmat erot englannin kielen tuottamisessa voitiin nähdä kahden ryhmän välillä ensimmäisellä luokalla. Ensimmäisen luokan oppilaat, jotka olivat käyneet Englantilaista leikkikoulua vähintään vuoden verran, tuottivat yhtä paljon makrosyntagmeja kuin kolmasluokkalaiset. Ensimmäisen luokan oppilaat, joilla ei ollut Englantilaista leikkikoulutaustaa, tuottivat huomattavasti vähemmän makrosyntagmeja. Ryhmä, jolla oli taustalla Englantilainen leikkikoulu, lausui englanninkieltä sujuvammin kuin ryhmä, joka ei ollut käynyt Englantilaista leikkikoulua. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että erot suullisen englannin kielen tuottamisessa tasoittuvat kouluvuosien myötä, mutta ne oppilaat, jotka ovat käyneet Englantilaisen leikkikoulun, puhuvat ja lausuvat englantia sujuvammin.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format