Lahjakirjaan lisätyn vapaaomaisuusmääräyksen sivuuttamisen oikeusvaikutuksista

Tutkimuksen aiheena on avioliittolain (234/1929) 35.2 §:n mukainen vapaaomaisuusmääräys. Säännöksen perusteella lahjakirjaan, testamenttiin tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen voidaan lisätä määräys, jonka mukaan luovutuksen saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen pätevyyden edellytyksiä. Toiseksi, tavoitteena on muodostaa käsitys lahjan antajan mahdollisuuksista nostaa kanne lahjan perumiseksi tilanteessa, jossa lahjansaaja sivuuttaa lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen esimerkiksi puolisonsa kanssa tehdyin keskinäisin sopimuksin. Käsiteltävä aihe on rajattu siten, että aihetta tarkastellaan avioero-osituksen varalta lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen kontekstissa tilanteessa, jossa lahjan antajan tavoitteena on varmistaa lahjan kohteen olevan omaisuuden säilyminen lahjoittajan sukulinjassa. Tähän tavoitteeseen viitataan ilmaisulla ylisukupolvinen kollektiivinen motiivi. Edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan oikeusdogmaattisen, eli lainopillisen metodologian avulla. Tutkimuksessa on käsitelty kiinteän ja irtaimen omaisuuden lahjaoikeustoimia ja nostettu esiin näihin oikeustoimiin liittyviä erityispiirteitä tutkimuskysymysten kannalta tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Tutkimuskysymyksiin löydettyjen vastausten perusteella oikeustilaa voidaan pitää epäselvänä sen osalta, muodostaako ylisukupolvista kollektiivista motiivia ilmentävän vapaaomaisuusmääräyksen sivuuttaminen perusteen lahjan perumiselle. Tutkimuksen johtopäätöksissä tuodaan esille perumisen mahdollisuutta puoltavia sekä perumisen mahdollisuuteen kielteisesti suhteutuvia näkökulmia

DAC7-direktiivin mukainen raportointivelvoite: Jakamis- ja keikkataloudesta saatavat tiedot henkilökohtaisen tulon verotuksessa

Alustatalous, eli digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva tavaroiden ja palveluiden vaihdanta yleistyy teknologisen kehityksen myötä. Alustataloudessa saatujen tulojen ilmoittamatta jättäminen yhdistettynä tehokkaiden verovalvontakeinojen puuttumiseen on johtanut Euroopan unionissa huoleen verovajeen kasvusta. Tämän ongelman ratkaisua tavoitellaan virka-apudirektiivin 2011/16/EU (DAC) muutosdirektiivillä 2021/514/EU (DAC7), jonka myötä alustatalouden toimijoille asetetaan velvoite raportoida veroviranomaiselle tiedot alustojen välityksellä muodostuneista tuloista. Jakamis- ja keikkatalous ovat osa alustatalouden kokonaisuutta ja niiden kautta muodostuneiden tulojen ilmoittamatta jättämiseen liittyvä haaste on tunnistettu myös Suomessa. Tutkimuksen aiheena on Verohallinnon tietotarpeen, tehokkaan verotusmenettelyn sekä jakamis- ja keikkatalouteen liittyvien aineellisten verokysymysten välinen yhteys. Tavoitteena on selvittää, miten DAC7 mukainen alustatalouden toimijoille säädettävä raportointivelvoite vastaa Verohallinnon tietotarpeeseen jakamis- ja keikkataloudessa muodostuvista luonnollisten henkilöiden saamista tuloista. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan raportoinnin piiriin kuuluvien tietojen käytettävyyttä luonnollisen henkilön esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuvassa verotusmenettelyssä. Mainittujen päämäärien ohella arvioidaan kevytyrittäjyyden sekä jakamis- ja keikkatalouden ilmiöiden rajapinnalla muodostuvia verotuksellisia kysymyksiä. Tutkimus on laadittu Verohallinnon toimeksiannosta. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Mitkä ovat Verohallinnon tietotarpeet jakamis- ja keikkataloudessa syntyvistä tuloista henkilökohtaisen tulon verotuksessa? 2) Mikä on direktiivillä 2021/514/EU muutetun virka-apudirektiivin 2011/16/EU uuden 8 ac artiklan jakamis- ja keikkataloutta koskevan raportointivelvoitteen oikeudellinen sisältö? 3) Kuinka yhdenmukainen virka-apudirektiivin 2011/16/EU uuden 8 ac artiklan raportointivelvoite on ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä esitetyn tietotarpeen kanssa ja millä edellytyksin direktiivin raportointivelvoitteen piiriin kuuluvia tietoja voidaan käyttää esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuvassa verotusmenettelyssä? Toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastataan oikeusdogmaattisen metodin avulla. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan tämän ohella myös empiiristä aineistoa ja sen käsittelyyn sovellettavaa sisällönanalyysiä hyödyntämällä, eli kvalitatiivisen tutkimuksen metodologiaa käyttäen. Laadullinen aineisto muodostuu kahdesta asiantuntijahaastattelusta. Haastattelut tukevat tutkimuksen muuta tausta-aineistoa ja mahdollistavat kokonaiskuvan muodostamisen yhtäältä Verohallinnon jakamis- ja keikkataloustuloja koskevasta tietotarpeesta ja toisaalta jakamis- ja keikkatalouden sekä kevytyrittäjyyden ilmiöiden välisestä suhteesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat raportointivelvoitteen perusteella saatavien tietojen olevan pääsääntöisesti Verohallinnon tietotarpeen mukaisia. Saatavien tietojen yksityiskohtaisuus ei välittömästi mahdollista tietojen hyödyntämistä automaattisessa päätöksenteossa esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuvassa menettelyssä. Tiedoista on kuitenkin hyötyä riskianalyysiin perustuvassa harmaan talouden torjunnassa ja vertailuaineistona verovalvonnassa

Myönnetty, ei käytetty : Selvitys puhevammaisten tulkkauspalvelun haasteista ja mahdollisuuksista vuosina 2011–2014

Puhevammaisilla henkilöillä on ollut oikeus tulkkauspalveluun vuodesta 1994 lähtien. Kunnat vastasivat palvelun järjestämisestä ja kustannuksista 1.9.2010 saakka, jonka jälkeen järjestämis- ja kustannusvastuu on ollut Kelalla. Oikeus Kelan tulkkauspalveluun oli vuoden 2014 loppuun mennessä yhteensä 5 633 henkilöllä. Henkilöistä 1 689 oli puhevammaisia, joista vain noin 45 prosenttia käytti palvelua. Käyttöaste on ollut koko ajan merkittävästi alhaisempi kuin kuulovammaisilla ja kuulonäkövammaisilla asiakkailla. Palvelun alhainen käyttöaste herätti tarpeen selvittää, mistä tämä johtuu. Kela tilasi Kehitysvammaliitolta selvitystyön puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalvelun käytöstä vuoden 2014 lopussa. Selvitystyö toteutettiin neljänä osakokonaisuutena, joiden tulokset nivottiin tähän julkaisuun. Puhevammaisten tulkkauspalvelun käyttöä tarkasteltiin Kelan rekisteritietojen, asiakasnäkökulman, tulkkinäkökulman sekä järjestönäkökulman valossa. Selvityksen toteutuksen tavoitteena oli luoda mahdollisimman monialainen näkemys palvelunkäyttöön vaikuttavista tekijöistä. Osakokonaisuuksista nousi esille useita eri tekijöitä, joiden nähtiin vaikuttavan palvelun käytön vähäisyyteen. Rekisteriaineiston analyysin tulokset osoittivat, että suurin vaikuttava tekijä palvelun käyttöön ovat tulkkiringit ja nimetyt tulkit. Niillä puhevammaisilla henkilöillä, joilla ei ole nimettyä tulkkia, on tulkkauspalvelun käyttö huomattavasti vähäisempää. Tulkkauspalvelun asiakkaiden näkökulman tarkastelussa havaittiin, että suurin syy käyttämättömyydelle oli se, että puhevammaisen henkilön tulkkaamisessa auttaa henkilön lähipiiri tai henkilökohtainen avustaja, jolloin koetaan, että tarvetta tulkille ei välttämättä ole. Tulkkien vastauksissa nousi esille keskeisenä syynä palvelun käyttämättömyyteen tulkkien tilaamisen vaikeus. Järjestöjen mukaan tulkkauspalvelun käytön vähäisyyteen liittyy puhevammaisen henkilön elinpiiriin ja sosiaaliseen verkostoon liittyviä tekijöitä. Ongelmia nimettiin olevan myös tulkkipalvelun käytössä, kuten esimerkiksi tulkin tilaamisessa sekä asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisessa. Keskeisinä Kelan tulkkauspalvelun kehittämiskohteina tulivat esiin riittävän isojen tulkkirinkien varmistaminen asiakkaille, tilausjärjestelmien monipuolistaminen sekä tulkin työn ja henkilökohtaisen avustajan työn yhdistämisen vaihtoehtojen selvittäminen

Monipuolista asumista kehittämässä : Kehitysvammaisten ihmisten asumisen tarpeita ja ratkaisuja Eksotessa

Monipuolisia asumisratkaisuja kehittämässä -hankkeessa kehitettiin kehitysvammaisten ihmisten asumisratkaisuja. Pilottialueena toimi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote). Kehitysvammaiset aikuiset maassamme asuvat useimmiten joko ryhmäkodissa tai lapsuudenkodeissaan. Hankkeessa etsittiin ratkaisuja, jotta myös kehitysvammaisilla henkilöillä olisi mahdollisuus asua itse valitsemalla tavallaan, tavallisessa asunnossa muiden ihmisten joukossa. Etelä-Karjalan pilottikunnissa Lappeenrannassa, Joutsenossa, Ruokolahdella ja Rautjärvellä asuvia kehitysvammaisia haastateltiin ja kuultiin kehittämispajoissa. Tavoitteena oli saada selville, mitä he ajattelevat asumisestaan ja palveluistaan tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Lappeenrantalaiset kehitysvammaiset nuoret haluavat pääosin asua kaupungin keskustassa omassa asunnossa sekä liikkua ja osallistua siellä missä muutkin nuoret. Ruokolahdella ja Rautjärvellä puolestaan osa valitsee mieluiten asuinpaikakseen lapsuudenkodin ja tutun asuinympäristön. Osa haluaa muuttaa isompaan kaupunkiin. Hanke haastoi sosiaali- ja asuntotoimen sekä kaavoituksen työntekijöitä luomaan uutta yhteistyötä kunnan eri toimijoiden välille. Kehittämistyö osoitti, että tarvitaan säännöllisesti kokoontuva ryhmä, joka poikkihallinnollisesti suunnittelee tulevaisuuden asumista maakunnassa. Pitkäjänteinen tulevien asukkaiden toiveiden ja tarpeiden kartoitus on suunnittelutyön lähtökohta. Mukana olleisiin kuntiin perustettiin Paras naapuri -työryhmä, joka laatii suunnitelman, miten vastataan erityistä tukea tarvitsevien ihmisten asumisen tarpeisiin tulevaisuudessa. Lisäksi palveluita muotoiltiin uudelleen, jotta myös enemmän apua tarvitsevat henkilöt voivat asua omassa kodissa. Hankkeen aikana kehitysvammaisia nuoria muutti yövalvotusta ryhmäkodista omaan asuntoon. Kunnan tarjoamia tukiasumisen palveluja kehitettiin vastaamaan paremmin heidän tarpeitaan. Palveluita joustavoitettiin siten, että tukea pystyttiin antamaan aluksi useita kertoja päivässä. Ensimmäisten kuukausien aikana yksi henkilö oli varattu näiden nuorten tukemiseen. Tukea on pystytty jo joidenkin osalta keventämään. Myös kuvapuhelinyhteyden päässä oleva ja tarvittaessa paikalle tuleva yöhoitaja on uutta toimintaa. Muuttajien tueksi saatiin myös lähinaapuri. Hän on opiskelija, joka asuu samassa korttelissa ja tarjoaa naapuriapua yhden tunnin päivässä. Hankkeen tulokset osoittivat, että myös enemmän apua tarvitsevat vammaiset henkilöt voivat asua omassa asunnossa, kun palveluja kehitetään riittävästi vastaamaan heidän tarpeitaa

Fustra-harjoittelun vaikutukset nuorilla muodostelmaluistelijoilla ja jääkiekkoilijoilla

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Fustra – harjoitusmetodia yhtenä toiminnallisen harjoittelun muotona ja sen vaikutuksia juniori-ikäisten muodostelmaluistelijatyttöjen ja jääkiekkoilijapoikien fyysisiin ominaisuuksiin. Fustra – metodi on suomalaisen Jarkko Kortelaisen kehittämä toiminnallinen harjoitusmenetelmä, joka pohjautuu kehon heikkouksien vahvistamiseen oikeiden asentojen ja liikeratojen kautta. Metodin tavoitteena on kehittää liikkuvuutta, lihastasapainoa, ryhtiä sekä syvien lihaksien aktivointia. Kohderyhmänä olivat Espoon Jäätaitureiden SM-junioreiden muodostelmaluistelujoukkue sekä Helsingin Jokereiden B-junioreiden SM-sarjan jääkiekkojoukkue. Joukkueet jaettiin testiryhmään ja kontrolliryhmään. Ryhmät harjoittelivat kuukauden mittaisen tutkimusjakson ajan omien harjoitussuunnitelmiensa mukaisesti, minkä lisäksi testiryhmät harjoittelivat Fustra – metodilla kahdesti viikossa. Harjoitusjakson vaikutuksia selvitettiin toteuttamalla alku- ja lopputestit, joissa mitattiin nopeaa voimantuottoa sekä alaselän, takareisien, lapojen ja hartioiden liikkuvuutta. Lisäksi osallistujat täyttivät taustatietolomakkeen ja vastasivat loppukyselyyn harjoitusjakson tuntemuksista. Tutkimus tehtiin jääkiekkoilijoille keväällä 2012 ja luistelijoille syksyllä 2012. Fustra – metodilla harjoitelleiden testiryhmien liikkuvuustulokset kehittyivät merkitsevästi kaikilla mitatuilla osa-alueilla. Tutkimuksen merkitsevin löydös oli urheilijoiden alaselän ja takareisien liikkuvuuden kehittyminen eteentaivutustestissä. Harjoittelu vaikutti positiivisesti myös nopeaan voimantuottoon, mutta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimustulosten perusteella Fustra – metodi voidaan todeta tehok-kaaksi toiminnalliseksi harjoitusmenetelmäksi molempien lajien urheilijoille. Metodi soveltuu lajiharjoittelua tukevaksi oheisharjoittelumenetelmäksi, joka tuottaa tuloksia nopeasti ja kehittää urheilijoiden lihastasapainoa sekä ryhtiä.The purpose of this bachelor´s thesis was to examine Fustra – training method as a form of functional training and its impact on the physical attributes of junior-aged female synchronized skaters and male ice hockey players. Fustra – method is a functional training method created by Finnish-born Jarkko Kortelainen. This method is based on strengthening body weakness with correct positions and movements. The principal objectives of the method are to improve the range of motion, muscle balance, posture and the activation of deep muscles. The target groups were the Espoon Jäätaiturit junior synchronized skating team and the Helsingin Jokerit junior ice hockey team. The teams were divided into a test group and a control group. The groups practiced for a one-month training period according to their usual training schedule. In addition, the test groups trained with Fustra – method twice a week. The impact of training was determined by performing a series of tests at the beginning and at the end of the study. The tests measured the output of fast power and the range of motion of lower back, hamstrings, shoulder blades and shoulders. Furthermore, the participants filled out forms for background information and answered to a final questionnaire for feedback from the training period. The study was performed during the spring of 2012 for the ice hockey players and during the fall of 2012 for the synchronized skaters. The test groups, which trained with Fustra – method, improved their range of motion significantly in all measured parameters. The improvement in the forward bending test of lower back and hamstrings was the main finding of this study. The training had a positive impact on the output of fast power as well, but the finding was not statistically significant. Based on the results of the present study, Fustra – method can be considered as an effective training method for the athletes of both sports. The method is suitable for an additional training method supporting sport specific training. Fustra – method produces results rapidly and improves the athletes’ muscle balance and posture

Jälkilaskenta maanrakennushankkeessa

Maanrakennushankkeen jälkilaskennan tavoitteena on selvittää toteutuneet kustannukset ja erot tarjouslaskelmaan verrattuna. Jälkilaskennan kautta yritykselle saadaan ajantasaista tietoa hankkeen todellisista kustannuksista, materiaalimenekeistä ja työsaavutuksista. Jälkilaskennan avulla uusien kohteiden tarjouslaskenta on tarkempaa ja yrityksen mahdollisuudet saada uusia hankkeita paranevat. Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä esimerkkihankkeen valituille tehtäville jälkilaskenta ja tutkia hankkeen toteutuneita työtehoja ja kustannuseroja tarjouslaskelmaan verrattuna sekä materiaalikohtaisia massakertoimia. Jälkilaskenta toteutettiin selvittämällä hankkeen aikana kertyneet kustannukset ja materiaalimäärät, minkä jälkeen tietoja verrattiin tarjouslaskelmaan. Jälkilaskenta suoritettiin käyttämällä hyödyksi mm. aliurakoitsijoiden omaa työnseurantaa, Infrakitin työseurantaa kaivinkoneiden käyttämien mallien pohjalta, työmaapäiväkirjojen merkintöjä sekä työmaan aikana tehtyjä havaintoja. Opinnäytetyön laskelmien perusteella havaittiin, että toteutuneissa kustannuksissa on paikoin suuriakin eroja tarjoukseen verrattuna. Myös työtehoissa ja materiaalien massakertoimissa havaittiin merkittäviä eroja tarjouslaskelmassa käytettyihin arvoihin verrattuna. Jälkilaskennan aikana todettiin, että työnseurannalla on merkittävä rooli jälkilaskennassa. Haasteena oli erityisesti kaivinkonetuntien jakaminen tehtävittäin, ja välillä työtuntien jakautumisen määrittelyssä jouduttiin tyytymään arvioihin, mikä aiheutti hieman puutetta jälkilaskennan tarkkuudessa. Tulevaisuudessa kustannusten seurantaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo työn aikana. Jälkilaskennan tuloksia ja niiden tarkempaa käsittelyä ei sisällytetty julkaistavaan työhön, vaan tiedot annettiin yrityksen omaan käyttöön. Julkaistussa opinnäytetyössä käsiteltiin jälkilaskennan periaatetta, hankkeen etenemistä, jälkilaskennan toteutusta sekä työmaalla aiheutuneita ongelmia, jotka osaltaan vaikuttivat jälkilaskentatuloksiin. Tuloksia julkaistussa versiossa on käsitelty vain yleisen pohdinnan tasolla

”Miten me saatais nämä ryhmäkodit kodeiksi?” ja muita normaaleja kysymyksiä : kuvaileva tapaustutkimus kehitysvammaisten ihmisten kokemasta institutionaalisesta syrjinnästä

Tämän Pro gradu –työn keskeinen tavoite on selvittää uusien, ihmisoikeusnäkökulmaan nojaavien inklusiivisten vammaispolitiikkojen toteutumisen mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimus on kuvaileva tapaustutkimus. Sen aineistona toimii kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa kertomat kokemukset palvelujärjestelmän käytännöistä, jotka on kerätty Ajankohtaisen kakkosen A2 –kehitysvammaisilta –keskusteluohjelmasta. Sekundaariaineistona on hyödynnetty myös Sosiaali- ja Terveysministeriön teettämän selvitysraportin aineistoksi purettuja ryhmähaastatteluja kehitysvammaisten asumisohjelman (Kehas) etenemistä vuosina 2010-2015. Kehitysvammaisuutta (ja laajemmin vammaisuutta) on lähestytty tutkimuksen teoreettisessa pohdinnassa dualistisen kansalaisuuden käsitteen rakentumisella modernissa yhteiskunnassa. Tutkimuksen metodologisena työkaluna on käytetty Michel Foucault’n yhteiskuntateoriaa, genealogiaa ja tiedon arkeologiaa, ja eritoten hänen kehittämäänsä biovallan käsitettä. Tutkimuksen analyysi osoittaa, että nykyisen palvelujärjestelmän käytännöt ja toimintaperiaatteet eivät takaa kaikille kehitysvammaisille henkilöille osallisuuden ja oikeuksien toteutumista itseään koskevassa päätöksenteossa. Palvelujärjestelmän syrjivä luonne ilmenee kehitysvammaiselle henkilöille tämän tutkimuksen analyysissä ulkopuolisuuden, osattomuuden ja itsemääräämisen menettämisen kokemuksina yhteiskunnan palvelukäytänteissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat viitteitä siitä, että vaikka ihmisoikeudellinen näkökulma on esitetty uusissa kansainvälisissä kuin kansallisessakin vammaispolitiikassa lähtökohdaksi palveluiden järjestämiselle ja niiden toiminnassa, on ihmisoikeudellisten periaatteiden toteutuminen todellisesti ongelmallista

Omatoiminen melontatuote matkailijan oppaana : Tainionvirran melontareitin kehittäminen

Tämä toiminnallinen opinnäytetyö käsittelee melontatuotteen kehittämistä omatoimimatkailijan tarpeiden näkökulmasta. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Outdoors Finland Etelä -hanke sekä Hartolan ja Sysmän kunnat. Teoriaosuudessa tarkastellaan melontaa aktiviteettimatkailuna, omatoimimatkailuna ja miten toimintaympäristö eri keinoin vaikuttaa matkailijan päätöksiin. Työn tavoitteena oli tehdä Tainionvirran nykytilan inventaatio, jonka avulla voidaan osoittaa tarve Tainionvirran hankesuunnitelmalle. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi yksityiskohtainen nykytilan inventaatio Tainionvirran melontareitistä, GPS-jälki ja osoitus Tainionvirran hankesuunnitelman tarpeesta. Lisäksi jokaiselle melontaetapille on tehty kehittämisehdotukset. Inventaatio osoitti Tainionvirran melontareitti -profiilin sopivan vähän kokemusta omaaville melojille, mutta reitin palvelutaso ja viitoitusjärjestelmä ei vastaa samaa tasoa. Kehittämällä ennakkomateriaalia, rakentamalla reitille viitoitusjärjestelmä sekä kunnostamalla taukopaikkoja luotaisiin Tainionvirrasta kunnat yhdistävä ja edullinen virkistyspalvelukohde.This functional thesis deals with developing a canoing product to cover the needs of an independent traveler. This thesis was authored by the request of Outdoors Finland South -project, and municipalities of Hartola and Sysmä. The Theory section covers canoing as a part of activity-based tourism, independent traveling and how the physical aspects of the route can affect a traveler`s a behaviour. The goal for the thesis was to make an inventory of the present state of the Tainionvirta canoe trail, which will show a need for a developing plan -project. As a result of the thesis a detailed inventory of the present state was made, GPS-trace of the trail was created and evidence collected that indicates the need for the development project of the Tainionvirta canoe trail. The Inventory showed that the profile of Tainionvirta canoe trail is suitable for soft-adventure seekers, but the service quantity doesn’t reach the level that is needed for the segmented group. By building signs and improving the landfall sites, it would create economical recreation services for the regions of two municipalities

Kohti dataohjautuvaa palveluliiketoimintaa mikro- ja pienyrityksissä

Tässä opinnäytetyössä kehitetään toimintamalli mikro- ja pienyrityksille, jonka avulla organisaatiot pystyvät ottamaan ensimmäisen askeleen kohti dataohjautuvaa liiketoimintaa. Dataohjautuvan liiketoiminnan avulla organisaatiot pystyvät valmistautumaan tekoälyn ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa, sekä tavoittelemaan kilpailuetua toimialallaan. Teoriaosuudessa dataohjautuvuutta lähestytään DELTA-muutosmallin pohjalta, joka käsittelee analyyttisten kyvykkyyksien kehittämistä. DELTA-malli muodostuu sanoista Data, Enterprise, Leadership, Target ja Analysts, joista jokaiseen perehdytään oman alaluvun kohdalla. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osio perustuu kolmivaiheiseen työpajaan. Työpajan ensimmäinen vaihe perustuu aiheen esittelyyn ja perehdyttämiseen. Toisessa vaiheessa korostetaan organisaation strategiaa ja ideoidaan käyttötapauksia. Kolmannessa vaiheessa valitaan ja tehdään tarkempia määritelmiä käyttötapauksille. Toimintamalli soveltuu organisaatioille, jotka ovat aloittamassa matkaansa kohti dataohjautuvaa liiketoimintaa. Teoriaosuus toimii kattavana tietopankkina eri näkökulmille dataohjautuvan toiminnan kehittämiseen, minkä lisäksi toimintamallin avulla organisaatiot pystyvät määrittelemään itselleen strategiaan sidoksissa olevia, konkreettisia, datan käyttötapauksia. Opinnäytetyön toimintamallia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti mikro- ja pienyrityksissä. Lisäksi toimintamalli edistää merkittävästi organisaation datastrategian luomista, selkeän, datan käyttötapaus -pohjan avulla. Opinnäytetyössä kehitetty toimintamalli tulee perustettavan yrityksen käyttöön. Toimintamallin toimivuutta on testattu yhdessä mikroyrityksessä

Yrittäjien suhde arvonlisäverotukseen : mielen tilinpidon strategiat kirjanpitäjien tunnistamina

Mielen tilinpidolla tarkoitetaan kokoelmaa kognitiivisia toimintoja, joiden perusteella yksilö suunnittelee, jäsentää ja hahmottaa taloudellista toimintaansa. Arvonlisäverotuksen kontekstissa yrittäjien mielen tilinpidon strategiat jakautuvat segregaatioon ja integraatioon perustuviksi, joiden välinen ero tulee näkyväksi yrittäjän asenteissa ja suhtautumistavoissa arvonlisäveroa kohtaan. Tässä tutkimusotteeltaan laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan kirjanpitäjien mahdollisuuksia havaita ja tunnistaa asiakasyrittäjiensä soveltama mielen tilinpidon strategia, kartoitetaan kirjanpitäjien käsityksiä strategioiden painottumisen taustalla vaikuttavista tekijöistä ja selvitetään kirjanpitäjien kokemuksia omista vaikutusmahdollisuuksistaan yrittäjän suhtautumiseen arvonlisäverotusta kohtaan. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kolmea kirjanpitäjää. Tutkimuksen tulosten perusteella kirjanpitäjillä on mahdollisuus havaita asiakasyrittäjiensä arvonlisäverotukseen liittyvät mielen tilinpidon strategiat ja tunnistaa eri strategioita soveltavat yrittäjät asiakaskunnastaan. Lisäksi tulokset antavat viitteitä vero- ja taloudellisen osaamisen tason liittyvän segregaatiota painottavaan mielen tilinpidon strategiaan. Tämän ohella tutkimuksen tulokset tarjoavat suuntaa-antavaa tietoa kirjanpitäjien kokemuksista vaikutusmahdollisuuksistaan asiakasyrittäjiensä arvonlisäverotukseen liittyvään ajatteluun. Saadut tulokset ovat pääosin yhteneviä aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joskin ilmiötä lähestytään ensimmäistä kertaa kirjanpitäjien näkökulmasta