Orchestrating Service Migration for Low Power MEC-Enabled IoT Devices

Multi-Access Edge Computing (MEC) is a key enabling technology for Fifth Generation (5G) mobile networks. MEC facilitates distributed cloud computing capabilities and information technology service environment for applications and services at the edges of mobile networks. This architectural modification serves to reduce congestion, latency, and improve the performance of such edge colocated applications and devices. In this paper, we demonstrate how reactive service migration can be orchestrated for low-power MEC-enabled Internet of Things (IoT) devices. Here, we use open-source Kubernetes as container orchestration system. Our demo is based on traditional client-server system from user equipment (UE) over Long Term Evolution (LTE) to the MEC server. As the use case scenario, we post-process live video received over web real-time communication (WebRTC). Next, we integrate orchestration by Kubernetes with S1 handovers, demonstrating MEC-based software defined network (SDN). Now, edge applications may reactively follow the UE within the radio access network (RAN), expediting low-latency. The collected data is used to analyze the benefits of the low-power MEC-enabled IoT device scheme, in which end-to-end (E2E) latency and power requirements of the UE are improved. We further discuss the challenges of implementing such schemes and future research directions therein

Inhimillisen toiminnan malliin perustuvia työkyvyn arviointimenetelmiä toimintaterapiassa : Kirjallisuuskatsaus

Työelämän muutokset tuovat uusia haasteita työterveyshuollolle, minkä vuoksi työterveyshuoltolakia on uudistettu vastaamaan nykyisiä haasteita. Työterveyshuoltolain tarkoituksena on työkyvyn ylläpitämisen tukeminen. Työkyvyn arviointi on työkykyä edistävien ja sitä uhkaavien seikkojen arvioimista. Toimintaterapian opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Inhimillisen toiminnan malliin perustuvat toimintaterapeuteille kehitetyt työkyvyn arviointimenetelmät ennustavat työhön paluuta ja erottelevat työkykyyn vaikuttavia asioita. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroitua kirjallisuuskatsausta, jonka aineistoksi valikoitui 19 tutkimusta. Aineiston analyysissä käytettiin sisällön analyysiä. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella työkyvyn arviointimenetelmillä Worker Role Interview (WRI), Work Environment Impact Scale (WEIS), Assessment of Work Performance (AWP) ja Dialogue about Working Ability (DOA) saadaan yksilöllistä tietoa henkilön työkyvystä ja työkykyyn vaikuttavista tekijöistä. Menetelmät soveltuvat erilaisille asiakasryhmille, arviointimenetelmillä voidaan luokitella asiakkaiden työkykyä eri tasoihin ja saada selville tekijöitä, jotka vaikuttavat asiakkaan työhön paluuseen ja kuntoutumiseen. Tuloksista löytyy vastaavuuksia työterveyshuollon tehtäviin ja työterveyshuoltolain vaatimuksiin. Tällä hetkellä Suomessa käytetään lähinnä WRI-menetelmää. Kehitysehdotuksena on WEIS-, AWP- ja DOA- menetelmien kääntäminen suomen kielelle, jotta niiden käyttö voisi yleistyä suomalaisessa työkyvyn arvioinnissa. Työterveyshuollon lisäksi arviointimenetelmistä saadaan hyödyllistä tietoa sekä ennaltaehkäisevään että ammatilliseen kuntoutukseen.The Occupational Health Care Act has been revised to meet the current working life challenges. The aim of Occupational Health Care Act is to support the maintenance of work ability. Assessment of work ability contains assessment of promoting and inhibiting factors. The purpose of this study was to find out how the work assessment tools based on the Model of the Human Occupation (MOHO) predict and discriminate details about the ability to work. Integrative literature review was used as a method of this study including a total of 19 published articles. The data was analyzed using a qualitative content analysis. According to the results of the literature review the following work ability assessment methods Worker Role Interview (WRI), Work Environment Impact Scale (WEIS) Assessment of Work Performance (AWP) and Dialogue about Working Ability (DOA) give unique data of the ability to work and details affecting it. These methods are suitable for different kind of customer groups and can be used to sort out people into different levels according to their work ability. Methods help to figure out details affecting return to work and concerning rehabilitation. The results are in line with the tasks and requirements of the occupational health services and Occupational Health Care Act. At the moment mainly used method in Finland is WRI. As a developmental proposal we suggest the translation of WEIS, AWP and DOA methods in Finnish language to promote the usability of these methods in Finland. In addition to occupational health care these methods provide useful information also for preventative occupational health services and vocational rehabilitation

Todellisuus on todellisuuden kuva : Leena Krohnin Valeikkunan surrealistinen poetiikka

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Leena Krohnin Valeikkunan (2009) poetiikkaa ja sen suhdetta surrealismiin. Poetiikalla tarkoitetaan niiden säännönmukaisten ja lajityypillisten keinojen tutkimista, joista teoksen ominaislaatu rakentuu. Tutkielmassa huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten ja millä keinoilla Valeikkunan poetiikassa luodaan surrealismin tuntua. Tutkielma kysyykin, miten figuratiivinen surrealismi näkyy Valeikkuna-romaanin kirjallisissa keinoissa. Figuratiivinen surrealismi luo realistista representaatiota hyödyntäviä kuvia, joissa yhdistetään tuttua ja outoa tavalla, joka herättää arvoituksellisuutta, ihmeen tuntua ja hämmennystä. Valeikkunaa ja kirjallista surrealismia yhdistää realismin kritiikki. Molemmat pyrkivät osoittamaan todellisuuden objektiivisen esittämisen mahdottomuuden, sekä tuovat samalla esiin uusia tapoja nähdä tuttu todellisuus. Valeikkunassa unen ja valveen välistä rajaa hämärretään, toden ja valheen suhde problematisoidaan ja todellisuuden olemusta kyseenalaistetaan. Teoksessa painottuvat juonen sijaan dialogi, kuvat ja asetelmalliset kohtaukset. Ne esittelevät yhä uusia filosofisia kysymyksenasetteluja, jotka jäävät kuitenkin vaille vastauksia. Valeikkunan surrealistinen poetiikka hahmottuu analyysissa vastakohtien ja muodonmuutosten leikiksi, joka saa aikaan surrealismin ihanteiden mukaisen todellisuuden liikkeelle saattamisen. Teoksen maailmassa se näkyy jatkuvana todellisuuden olemuksen problematisointina. Todellisuutta esitetään variaatioin ja kysymyksin. Sisäisten näkyjen ja objektiivisen todellisuuden rinnakkain ja samanarvoisena esittäminen korostaa todellisuuden ongelmaa läpi teoksen. Teoksen tapa hyödyntää figuratiivista surrealismia on tietoista ja luo poetiikkaan surrealistista ironiaa. Surrealistisiin todellisuuden ylityksiin suhtaudutaan sekä vakavasti että nauraen. Teoksen melankolinen sävy korostaa arkisen todellisuuden taakse kätkeytyvää mysteeriä, jonka äärelle päädytään usein subliimin kokemusten kautta. Kahtalainen asenne surrealismiin muodostaa opposition, jonka välille teoksen vakavanaurullinen surrealistinen poetiikka jännittyy. Valeikkunan episodimainen juoni hahmottuu sarjana figuratiivisen surrealistisia kuvia. Tutkielma osoittaa, että Valeikkunan kerronta on tietoista surrealismin keinoista ja historiasta. Se muuntelee niitä ja luo omanlaistaan surrealistista ironiaa, mutta toisaalta jakaa surrealismille tyypillisen ihmetyksentäyteisen todellisuuskäsityksen

”Mutta kyllähän se hevonen on se juttu”:monilajinen etnografinen tutkimus ratsastusterapian vuorovaikutuksesta

Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata monilajista vuorovaikutusta ratsastusterapiassa. Tavoitteena on tarkastella ratsastusterapian jokaisen osapuolen — hevosen, ratsastusterapeutin ja asiakkaan — vuorovaikutuksen tyylejä ja osapuolten välistä vuorovaikutusta. Tutkielma on toteutettu kevään 2020 aikana monilajisena etnografisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelminä ovat ratsastusterapian osallistuva havainnointi sekä ratsastusterapeuttien etnografiset haastattelut. Ratsastusterapia on koulutetun ammattilaisen ja hevosen yhdessä toteuttamaa toiminnallista terapiaa. Ratsastusterapia on tavoitteellista, yksilöllistä ja suunniteltua toimintaa, jonka tavoitteina voivat olla fyysiset, psyykkiset tai kasvatukselliset päämäärät. Ratsastusterapia perustuu asiakkaan, ratsastusterapeutin ja hevosen väliseen kolminaiseen vuorovaikutussuhteeseen. Monilajisen vuorovaikutuksen vuoksi ratsastusterapia tarjoaa sopivan tutkimuskohteen eläinihmissuhteen tutkimukselle. Ratsastusterapian jokaisella osapuolella on omat vuorovaikutuksen tehtävänsä. Hevosen ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa hevonen peilaa asiakkaan psyykkistä ja fyysistä olotilaa. Ratsastusterapeutti tulkitsee hevosen elekieltä ja käytöstä, jonka perusteella hän saa arvokasta ja monipuolista tietoa asiakkaasta. Tulkinnan onnistumiseksi ratsastusterapeutin on tunnettava oma työkumppaninsa, jotta hän kykenee tulkitsemaan hevosen eleitä ja reaktioita. Kun ratsastusterapeutti ohjaa asiakasta sanallistamalla tulkitsemaan hevosen eleitä ja reagointia, asiakas kehittää vuorovaikutustaitojaan, oppii tulkitsemaan omaa kehollisuuttaan ja emootioita huomaamalla konkreettisen vaikutuksen hevosen elekielessä omaa toimintaansa muuttamalla. Hevosen ja ratsastusterapeutin luottamuksellinen vuorovaikutussuhde taas tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden siirtovaikutuksen avulla oppia luottamaan myös muihin aikuisiin. Asiakkaalle hevonen tarjoaa kiintymyksen kohteen ja hoivan antamisen mahdollisuuden, hyväksyen asiakkaan omana itsenään

In vivo UVA irradiation of mouse is more efficient in promoting pulmonary melanoma metastasis than in vitro

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>We have previously shown <it>in vitro </it>that UVA increases the adhesiveness of mouse B16-F1 melanoma cells to endothelium.</p> <p>We have also shown <it>in vivo </it>that UVA exposure of C57BL/6 mice, <it>i.v</it>. injected with B16-F1 cells, increases formation of pulmonary colonies of melanoma. The aim of the present animal study was to confirm the previously observed <it>in vivo </it>UVA effect and to determine whether <it>in vitro </it>UVA-exposure of melanoma cells, prior the <it>i.v</it>. injection, will have an enhancing effect on the pulmonary colonization capacity of melanoma cells. As a second aim, UVA-derived immunosuppression was determined.</p> <p>Methods</p> <p>Mice were <it>i.v</it>. injected with B16-F1 cells into the tail vein and then immediately exposed to UVA. Alternatively, to study the effect of UVA-induced adhesiveness on the colonization capacity of B16-F1 melanoma, cells were <it>in vitro </it>exposed prior to <it>i.v</it>. injection. Fourteen days after injection, lungs were collected and the number of pulmonary nodules was determined under dissecting microscope. The UVA-derived immunosuppression was measured by standard contact hypersensitivity assay.</p> <p>Results and Discussion</p> <p>Obtained results have confirmed that mice, <it>i.v</it>. injected with B16-F1 cells and thereafter exposed to UVA, developed 4-times more of melanoma colonies in lungs as compared with the UVA non-exposed group (p < 0.01). The <it>in vitro </it>exposure of melanoma cells prior to their injection into mice, led only to induction of 1.5-times more of pulmonary tumor nodules, being however a statistically non-significant change. The obtained results postulate that the UVA-induced changes in the adhesive properties of melanoma cells do not alone account for the 4-fold increase in the pulmonary tumor formation. Instead, it suggests that some systemic effect in a mouse might be responsible for the increased metastasis formation. Indeed, UVA was found to induce moderate systemic immunosuppression, which effect might contribute to the UVA-induced melanoma metastasis in mice lungs.</p

Osallisuus kokemuksina : Haastattelututkimus huumeidenkäyttäjien osallisuuden muodoista, mahdollisuuksista ja rajoitteista

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden kokemuksia huumeidenkäyttäjien näkökulmasta. Osallisuus nousi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja sosiaalipoliittiseksi tavoitteeksi 2000-luvun vaihteessa ja on ajankohtainen teema etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Osallisuus nähdään keinona vähentää yhteiskunnallista syrjäytymistä lisäämällä kansalaisten hyvinvointia ja aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisena osallisuus näyttäytyy huumeidenkäyttäjien kokemana ja millaisia osallisuuden muotoja, mahdollisuuksia ja rajoitteita huumeidenkäyttäjille suunnattujen vapaaehtois- ja vertaistoiminnan muotoihin liittyy. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota osallisuuden taustalla vaikuttaviin vallan ja vastuun kysymyksiin, ja pyritään selvittämään millaiselta osallisuudesta rakentuva kuva näyttää yhteiskunnallisen hallinnan näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 11 teemahaastattelua, jotka on kerätty etnografista tutkimusotetta hyödyntäen. Haastateltavat ovat entisiä ja nykyisiä huumeiden ongelmakäyttäjiä sekä heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia, jotka ovat mukana jonkin kansalaisyhteiskuntaan paikantuvan yhteisön toiminnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Michel Foucaultn ja hänen seuraajiensa yhteiskunnallista hallintaa ja sen uusia muotoja käsittelevästä tutkimuskeskustelusta. Hallinnan kysymysten kautta tutkimuksessa tarkastellaan osallisuuden ilmentymiä yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta ja kysytään kenelle vastuu kansalaisten hyvinvoinnista 2010-luvulla osoitetaan. Tutkimuksen perusteella osallisuuden kokemuksista hahmottuu kolme osallisuuden rakentumisen tasoa. Ensimmäinen taso perustuu yksilön identiteetin uudelleenmuotoilun mahdollisuuksiin osallisuuden kokemusten kautta; toinen taso yhteisöllisen toiminnan ja sosiaalisten suhteiden kautta mahdollistuvaan osallisuuden kokemukseen yhteisön jäsenyytenä; ja kolmas yhteiskunnalliseen osallisuuden kokemukseen, jonka kautta huumeidenkäyttäjille mahdollistuu kokemus yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tutkimuksen perusteella todetaan, että osallisuuden kokemukset erilaisten kolmannen sektorin vapaaehtois- ja vertaistoimintamuotojen kautta voivat avata huumeidenkäyttäjille kokemuksen pääsystä takaisin valtayhteiskuntaan. Osallisuuteen perustuvilla toimintatavoilla ei voida kuitenkaan ratkaista syrjäytymistä yhteiskunnallisena ongelmana, vaan osallisuus tarvitsee toteutuakseen tiettyjä hallinnollisia ja taloudellisia resursseja

UV albedo of arctic snow in spring

International audienceThe relevance of snow for climate studies is based on its physical properties, such as high surface reflectivity. Surface ultraviolet (UV) albedo is an essential parameter for various applications based on radiative transfer modeling. Here, new continuous measurements of the local UV albedo of natural Arctic snow were made at Sodankylä (67.37° N, 26.63° E, 179 m a.s.l.) during the spring of 2007. The data were logged at 1-min intervals. The accumulation of snow was up to 68 cm. The surface layer thickness varied from 0.5 to 35 cm with the snow grain size between 0.2 and 2.5 mm. The midday erythemally weighted UV albedo ranged from 0.6 to 0.8 in the accumulation period and 0.5?0.7 during melting. During the snow melt period, under cases of an almost clear sky and variable cloudiness, an unexpected diurnal decrease of 0.05 in albedo soon after midday, and recovery thereafter, was detected. This diurnal decrease in albedo was found to be asymmetric with respect to solar midday, thus indicating a change in the properties of the snow. Independent UV albedo results with two different types of instruments confirm these findings. The measured temperature of the snow surface was below 0°C on the following mornings. Hence, the reversible diurnal change, evident for ~1?2 h, could be explained by the daily metamorphosis of the surface of the snowpack, in which the temperature of the surface increases, melting some of the snow to liquid water, after which the surface freezes again