Lisäpellon tuotto- ja kauppa-arvon määrittämisen perusteet ja soveltuvuus pellon arvon osoittamiseen Etelä-Suomessa vuosina 1972—1986

Rapid technological change in agriculture has permitted the management of larger farms with an existing labour input. Following this the demand for supplementary arable land has grown considerbly, while the supply has remained low. This imbalance between demand and supply has been reflected in rising land prices. For that reason, the main aim of this study was to determine the capitalized and market value of supplementary arable land and the correlations between them. The determination of the capitalized value of supplementary arable land is based on the use of production function analysis. The marginal value product was estimated from a Cobb-Douglas function, using as independent variables, the production inputs, and a dummy variable for the quality of land. The present value of arable land was calculated by capitalizing the net marginal operating margin at interest rates of 3 %, 5 Vo, and 7 % for durations of return of 5, 10, and 15 years. The benefit obtained from supplementary arable land proved highest on cattle farms with a small arable area, while on grain farms the marginal value product and the differential return still remained high as the size of the farm increased. The real price of arable land in the annual purchases of land by the National Board of Agriculture rose very slightly, on an average of 1.7 % per year, during the period 1972—1986. The capitalized value on the cattle farms reached the prices paid for arable land by the National Board of Agriculture, when a duration of return of 15 years and a capitalization rate of 3 % was used. In contrast, the capitalized value of the grain farms did not reach, at any time during the study period, the price level of the National Board of Agriculture. Also, the market prices of arable land, according to the data collected by the National Board of Land Surveying, clearly exceeded the capitalized value of both cattle and grain farms, during the period 1982—1986.Tutkimuksen tavoitteena oli lisäpellon tuotto- ja kauppa- arvon määrittäminen Etelä-Suomen kirjanpitoalueella vuosina 1972—1986. Tämä edellytti tarkoitukseen soveltuvien laskentamenetelmien valintaan ja käyttöön liittyvien kysymysten tarkastelua. Tällöin pellon arvon ajateltiin määräytyvän pelkästään sen käytöstä viljelytarkoituksiin saatavasta hyödystä. Samoin pellosta maksetut hinnat kuvaisivat pelkästään viljelytarkoitukseen hankitun pellon arvoa ilman ns. odotusarvotekijöitä. Aluksi tarkasteltiin keskeisiä maatalousmaan arvioinneissa käytettyjä arvo- ja hintakäsitteitä sekä niiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Suomen kiinteistöarviointiyhdistyksen hyväksymän terminologian mukaan tuottoarvolla ymmärretään ’’nykykäytön tai käyttömahdollisuuksien perusteella arvioidun tuoton pääoma-arvona määritettyä käypää arvoa”. Vastaavasti kauppa-arvolla tarkoitetaan kauppahintojen perusteella määritettyä käypää arvoa eli käypää hintaa. Lisäpellolla tarkoitetaan puolestaan tilan muiden peltojen yhteydessä viljeltävää jo hankittua tai hankittavaksi aiottua peltoaluetta, jota aiotaan käyttää maataloustuotantoon. Näitä määritelmiä sovellettiin myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen toisessa luvussa tarkasteltiin lisäpellon arvoon ja hintaan vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Ensiksi tutkittiin pellon laadun sekä kysynnän ja tarjonnan vaikutusta. Tällöin todettiin viljelyteknillisten ja taloudellisten toimenpiteiden vaikutuksen korostuneen maatalouden taloudelliseen tulokseen ja siten myös maan arvoon vaikuttavina tekijöinä, kun taas maan laadun merkitys oli alentunut. Lisäpellon voimakas kysyntä sen vähäiseen tarjontaan nähden osoittautui pellon hintasoa kohottavaksi tekijäksi, varsinkin kun teknologinen kehitys ja erityisesti koneiden lisääntynyt käyttö olivat tehneet mahdolliseksi hoitaa aikaisempaa suurempaa viljelmää. Kuilu vallitsevan ja nykyteknologian avulla hoidettavan viljelmäkoon välillä osoittautui suureksi. Aikaisempien tutkimusten mukaan maataloustuotantoon ja sen kannattavuuteen vaikuttavat tekijät heijastuvat myös maan arvoon. Siten yksittäisten tekijöiden osuuden erottaminen lisäpellon hintaan vaikuttavista kaikista tekijöistä osoittautui ongelmalliseksi, vaikka ne kyettäisiinkin ryhmittelemään yleisiin, laadullisiin ja yksilöllisiin tekijöihin. Luvussa kolme käytiin lävitse aikaisempia tuotto- ja kauppa-arvoperusteisia tutkimuksia sekä niissä sovellettuja menettelytapoja. Aluksi tarkasteltiin tuottoarvon laskennan perusteita ja sen riippuvuutta eri tekijöistä. Sen jälkeen esitettiin kansantaloustieteessä käytetty, maankorkoon pohjautuva lähestymistapa, jota myös on käytetty maatalousekonomisissa tutkimuksissa. Eniten käytetty lisäpellon arvon määrittämismenetelmä maataloudessa on kuitenkin ollut lisäpellon tuoton määrittäminen jäännöksenä, kun muiden tuotantopanosten käytöstä aiheutuvat kustannukset vähennettiin kokonaistuotosta. Keskeiseksi ongelmaksi siinä nousi tuotantovälineiden ja panosten käytön erilaisuuden lisäksi niiden hinnoitteluun liittyvät vaikeudet. Tällä menetelmällä saatiin pinta-alaltaanpienehköillä viljelmillä alhainen tai jopa negatiivinen tuotto pellolle. Kolmantena lisäpellon tuoton laskentamenetelmänä tarkasteltiin rajatuottavuusteoriaan pohjautuvaa lähestymistapaa, jossa tuotantovälineet saavat niiden rajatuottoa vastaavan korvauksen tuotannon tuloksesta. Teorian soveltaminen edellytti tuotantofunktioiden estimointia. Kolmannen luvun jälkimmäisessä osassa (3.2.) esiteltiin kauppa-arvoperusteisia tutkimuksia sekä todettiin kauppahinta-aineiston saatavuuteen ja edustavuuteen liittyvät ongelmat. Lisäpellon hintatutkimuksia oli kyllä tehty maassamme useita, mutta pitkän aikavälin hintatilastoja oli saatavissa ainoastaan valtion maanhankintatilastosta ja kaupanvahvistajien hintatilastoista. Siksi Suomessa tehdyt aikaisemmat hintatutkimukset yleensä keskittyivät yhden suppean alueen tai paikkakunnankauppahintojen tarkasteluun muutaman vuoden osalta. Tämän tutkimuksen empiirisessä osassa tutkimusalueeksi valittiin Etelä-Suomi, jolla alueella maatalouden luontaiset edellytykset (maaperä ja ilmasto) ovat parhaat. Lisäpellon tuottoarvon määrittämistä varten tutkimusaineistoksi valittiin kirjanpitoviljelmät, jotka olivat yhtäjaksoisesti olleet mukana maatalouden kannattavuustutkimuksessa vuodesta 1968 lähtien. Lopulliseen tutkimusaineistoon kelpuutettiin kuitenkin vain nautakarja- ja viljatilat, joilla tuotannon katsottiin ensisijaisesti perustuvan viljelysmaan hyväksikäyttöön. Ennen tuotantofunktioiden estimointeja kirjanpitoviljelmien poistonalaisten omaisuusosien verotuksenmukaiset arvot muutettiin elinkustannusindeksillä vastaamaan paremmin niiden markkina-arvoja. Muuttujien valinnassa käytettiin hyväksi korrelaatioanalyysejä ja kokeiluja. Aluksi testattiin eri funktiotyyppejä; lineaarista, Cobb- Douglas ja erästä transkendentaalifunktiota. Näistä valittiin Cobb-Douglas tuotantofunktio lisäpellon rajatuoton laskentaan. Laskelmat suoritettiin sekä poikkileikkaus- että aikasarjatarkastelua käyttäen vuosilta 1972— 86. Nautakarjatilojen rajatuotot määritettiin vuosilta 1972, 1976, 1980 ja 1982—86. Viljatilojen vuotuisen satovaihtelun vaikutuksen tasoittamiseksi laskelmat laadittiin kolmen perättäisen vuoden tietojen pohjalta vuosilta 1975—77, 1979—81 ja ajanjaksolta 1982—86 koko ajan samassa tuotantosuunnassapysyneiden viljelmien osalta. Luotettavimmin lisäpellon keskimääräinen rajatuotto pystyttiin määrittämään kummassakin tuotantosuuntaryhmässä viimeiseltä tutkimusperiodilta. Pellon hyvyyden mittareina regressiomalleissa käytettiin satotasodummeja (taulukko 16). Pellon rajatuotosta vähennettiin tämän jälkeen sellaiset muuttuvat kustannukset, jotka eivät sisältyneet nautakarja- tai viljatilojen tuotantofunktion selittäviin muuttujiin. Näin saatu rajakatetuotto osoitti sen markkamääräisen korvauksen hehtaaria kohden, mikä nautakarja- ja viljatiloilla oli käytettävissä pellon hankintaan ennen veroja. Verojen osuuden määrittämiseksi maatalouden tulonlisäyksen aiheuttamaksi marginaaliveroasteeksi valittiin nautakarjatiloilla 40 ja viljatiloilla 50 %. Kertomalla lisäpellon rajakatetuotto kertoimella (1-rajaveroaste) saatiin molempien tuotantosuuntaryhmienpellon nettorajakatetuotto hehtaaria kohden selville (taulukko 18). Lisäpellon tuottoarvoa laskettaessa käytettiin 3, 5 ja 7 %:n korkokantaa, kun tuoton kestoajaksi valittiin 5, 10 ja 15 vuotta. Näin määritetyt tuottoarvot nousivat tasaisesti nautakarjatiloilla ajan myötä. Viljatiloilla tuottoarvo jäi sitä vastoin hyvin alhaiseksi tutkimuskauden viimeistä periodia lukuunottamatta (taulukko 23). Tutkittaessa pellon rajatuoton ja viljelmäkoon välistä riippuvuutta tilat jaettiin kummassakin tuotantosuuntaryhmässä kahteen suuruusluokkaan. Tulokset osoittivat pellon rajatuoton alle 25 hehtaarin nautakarjatiloilla olleen keskimäärin noin kolminkertainen suuremman viljelmäkokoryhmän tuloksiin verrattuna. Sitävastoin viljatiloilla pellon rajatuotto kasvoi edelleen siirryttäessä alle 30 hain tilaryhmästä suurempaan. Myös keskimääräisen verotettavan puhtaan tuoton käyttöön perustuva erotustuottotarkastelu osoitti pellon rajatuoton tapaan peltoalan lisäämisestä saatavan hyödyn olevan suurin nautakarjatilojen pienimmissä tilasuuruusluokissa, kun taas viljatiloilla pellon rajatuotto ja erotustuotto pysyivät korkeina viljelmäkoon kasvaessa. Lisäpellosta maksetut kauppahinnat kerättiin maatilahallituksen maanhankintatilastosta vuosilta 1972—86 ja maanmittaushallituksen tilastoimasta kiinteistöjen kauppahintarekisteristä. Jälkimmäisen tilaston tiedot oli saatavissa vain vuosien 1982—86 osalta. Tuona viitenä vuotena kauppahintarekisterin mukaiset kaupat Etelä-Suomessa käsittivät keskimäärin 1233ha vuodessa, kun taas maatilahallituksen pellon ostoissa maata vaihdettiin vain 505 ha vuodessa. Vuotuiset pellon ostot olivat siten tutkimusalueen 1.1 milj. hain suuruisesta peltoalasta hieman yli promille. Lisäpellon pinta-alalla painotettukeskihinta maanmittaushallituksen kaupoissa nousi voimakkaasti vuoteen 1985 saakka, mutta aleni viimeisenä tutkimusvuonna kuten seuraavasta elinkustannusindeksillä vuoden 1986 hintatasoon deflatoidusta aikasarjasta havaitaan: vuosi mk/ha 1982 25 240 1983 27 692 1984 31 641 1985 33 004 1986 31 920. Keskimääräinen lisäpellon hehtaarihinta tutkimusalueella tarkasteltuina vuosina oli 29 899 mk. Vuonna 1986 pellosta maksettiin korkeimmat hinnat Satakunnan ja Varsinais-Suomen maatalouskeskusten alueilla, joilla pellon hinta ylitti 43 000 mk hehtaarilta. Myös muina vuosina pellon hinta näillä alueilla oli selvästi korkein. Seuraavaksi kalleinta pelto oli vuosina 1982—86 Hämeen läänin maatalouskeskuksen alueella vaihtelurajojen ollessa 23 000—35 300 mk/ha. Halvinta pelto oli sitävastoin Etelä-Karjalan, Pirkanmaan, Itä-Hämeen ja Kymenlaakson maatalouskeskusten alueilla. Näillä alueilla pellon reaalihinta kyseisinä vuosina vaihteli 15 700—28 300 mk/ha. Maatilahallituksen pellon ostoissa reaalihinnan nousu vuosina 1972—86 oli hyvin maltillinen. Trendin vuosimuutosten keskiarvo oli 1.7 %. Salaojitetun ja avo-ojitetun pellon määrällä oli merkittävä vaikutus maatilahallituksen ostaman pellon hintaan. Vuosina 1978—86 salaojitetusta pellosta maksettiin 37—60 % avo-ojitettua peltoa enemmän. Maatilahallituksen pellon ostoissa hintataso jäi selvästi maanmittaushallituksen hintoja alhaisemmaksi, sillä se oli keskimäärin vain noin 60 % kauppahintarekisterin hinnoista. Koska kirjanpitoviljelmien tulokset ovat noin viidenneksen alueen muita tiloja korkeammat, lisäpellon tuottoarvoihin tehtiin samansuuruinen tasoalennus. Tasoalennus huomioonottaen vertailu tuottoarvon ja kauppahintojen välillä osoitti lisäpellon tuottoarvon nautakarjatiloilla yltäneen maatilahallituksen maksamiin pellon hintoihin kaikkina tarkasteltuina vuosina, kun tuotonkestoaikana käytettiin 15 vuotta ja laskentakorkokantana 3 %:a (vrt. kuva 15). Kymmenen vuoden kestoajalla laskettu tuottoarvo ei enää yltänyt maatilahallituksen hintatasoon kaikkina tarkasteltuina ajankohtina. Myös maanmittaushallituksen kauppahintojen taso ylitti vuosina 1982—86 noin 10 000 mk:lla nautakarjatilojenkorkeimman tuottoarvon. Viljatilojen lisäpellon tuottoarvo jäi maatilahallituksen kauppahintojen alapuolelle kaikkina tarkasteltuina ajankohtina (vrt. kuva 16). Viljatilojen tuottoarvo oli selvästi korkein vuosina 1982—86, jolloin se ylsi tasoalennus huomioonottaen lähes maatilahallituksen kauppahintojen tasoon 15vuoden kestoaikaa ja 3 %:n laskentakorkokantaa käyttäen. Kun viljatilojen korkein tuottoarvo tuolloin oli noin 16 000mk/ha, ja maanmittaushallituksen kauppahinnat lähes 30 000 mk, kauppahinnat olivat siten lähes kaksi kertaa korkeammat. Viljatilojen lisäpellon tuottoarvo osoittautui myös selvästi nautakarjatiloja herkemmäksi satotason vaihtelulle. Tuloksia arvioitaessa on syytä muistaa kirjanpitotilojen edustavan keskimääräistä suurempia viljelmiä, minkä lisäksi ne ovat rationaalisesti ja voimaperäisesti viljeltyjä tiloja. Tästä syystä tulosten yleistämisessä on oltava varovainen. Samoin on asianlaita myös kauppahintojen suhteen. Siksi edellä esitetyt tutkimustulokset osoittavat lisäpellon keskimääräisen tuottoarvon ja kauppahintojen tason ja kehityksen Etelä-Suomessa vain suuntaa-antavasti. Poikkeamat yksittäisillä viljelmillä voivat olla suuriakin

Empathy and EDA Synchrony in Virtual Reality Collaboration

Objective. Empathy is essential for successful collaboration. Empathic mechanisms partly rely on receiving sensory socioemotional information during social interactions, such as facial expressions. Today, computer-mediated communication (CMC) covers a large part of daily social environments. However, socioemotional information during CMC is restricted, which directly impacts social processes and therefore, different empathic skills may become beneficial in CMC environments compared to face-to-face interactions. The impacts of CMC on social processes are insufficiently understood and studies provide mixed results. Physiological synchrony is a useful tool to study underlying aspects of social interactions. In psychophysiology, physiological states can be evaluated according to physiological responses, such as changes in electrodermal activity (EDA), which is a measure of sympathic nervous system activity. EDA synchrony is connected to empathy and collaboration in several studies. The purpose of this study is to reveal connections between empathic skills, collaborative task performance and EDA synchrony in CMC environment. Methods. EDA signals of twenty-nine pairs were recorded during collaborative task performance in VR environment. Participants were unfamiliar with each other and could not see each other during performance. Before the experiment, they conducted two empathy tests: Interpersonal Reactivity Index (IRI) and Reading the Mind in the Eyes (RME). The performance was measured and connected with empathic abilities using statistical methods. EDA synchrony indices were calculated for each pair, and were statistically connected with empathy and task performance. Results and Conclusions. The results surprisingly showed that IRI subscale ’personal distress’ predicts collaborative task performance in VR environment. Personal distress reflects emotional sensitivity and is conneceted to social avoidance and maladaptive emotion regulation strategies. This result indicates that different social skills become beneficial in CMC environment, where participants cannot see each other, as in face- to-face collaboration. In addition, RME, which reflect skills in complex emotion recognition, was connected to performance on a trend level, which is supported by previous findings. EDA synchrony occured, but was not connected with either empathic skills or collaboration

1-dimensional modelling and simulation of the calcium looping process

Calcium looping is an emerging technology for post-combustion carbon dioxide capture and storage in development. In this study, a 1-dimensional dynamical model for the calcium looping process was developed. The model was tested against a laboratory scale 30 kW test rig at INCAR-CSIC, Spain. The study concentrated on steady-state simulations of the carbonator reactor. Capture efficiency and reactor temperature profile were compared against experimental data. First results showed good agreement between the experimental observations and simulations

Modeling of the oxy-combustion calciner in the post-combustion calcium looping process

The calcium looping process is a fast-developing post-combustion CO2 capture technology in which combustion flue gases are treated in two interconnected fluidized beds. CO2 is absorbed from the flue gases with calcium oxide in the carbonator operating at 650 ºC. The resulting CaCO3 product is regenerated into CaO and CO2 in the calciner producing a pure stream of CO2. In order to produce a suitable gas stream for CO2 compression, oxy-combustion of a fuel, such as coal, is required to keep the temperature of the calciner within the optimal operation range of 880-920°C. Studies have shown that the calcium looping process CO2 capture efficiencies are between 70 % and 97 %. The calciner reactor is a critical component in the calcium looping process. The operation of the calciner determines the purity of gases entering the CO2 compression. The optimal design of the calciner will lower the expenses of the calcium looping process significantly. Achieving full calcination at the lowest possible temperature reduces the cost of oxygen and fuel consumption. In this work, a 1.7 MW pilot plant calciner was studied with two modeling approaches: 3-D calciner model and 1-D process model. The 3-D model solves fundamental balance equations for a fluidized bed reactor operating under steady-state condition by applying the control volume method. In addition to the balance equations, semiempirical models are used to describe chemical reactions, solid entrainment and heat transfer to reduce computation effort. The input values of the 3-D-model were adjusted based on the 1-D-model results, in order to model the behavior of the carbonator reactor realistically. Both models indicated that the calcination is very fast in oxy-fuel conditions when the appropriate temperature conditions are met. The 3-D model was used to study the sulfur capture mechanisms in the oxy-fired calciner. As expected, very high sulfur capture efficiency was achieved. After confirming that the 1-D model with simplified descriptions for the sorbent reactions produces similar results to the more detailed 3-D model, the 1-D model was used to simulate calcium looping process with different recirculation ratios to find an optimal area where the fuel consumption is low and the capture efficiency is sufficiently high. It was confirmed that a large fraction of the solids can be recirculated to both reactors to achieve savings in fuel and oxygen consumption before the capture efficiency is affected in the pilot unit. With low recirculation ratios the temperature difference between the reactors becomes too low for the cyclic carbonation and calcination. As a general observation, the small particle size creates high solid fluxes in the calcium looping process that should be taken into account in the design of the system

Defining foresight activities and future strategies in farm management: empirical results from Finnish FADN farms

201

Vanhempien kokemuksia voimaantumisestaan MES®-ohjelman aikana

Tutkielmani aiheena on lastensuojelun avohuollon palveluita tarjoavan yrityksen MES®-ohjelman läpikäyneiden vanhempien kokemukset voimaantumisestaan ja vanhemmuudessa tapahtuneista muutoksista, sekä vertaisryhmän merkityksestä voimaantumisprosessissa. Tavoitteenani on selvittää, millaisia voimaantumisen kokemuksia vanhemmille on syntynyt ohjelman aikana ja mitkä asiat edesauttoivat vanhempia muutoksessa vanhempana toimimisessa ja heissä itsessään MES®-ohjelman aikana. Tutkielmani asettuu osaksi lastensuojelun tutkimusta, sillä MES®-ohjelma on tarkoitettu lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on voimaantuminen erityisesti sosiaalityössä, sekä vanhemmuus ja vertaisryhmästä saatava tuki. Voimaantuminen kietoutuu sekä vanhemmuudessa vahvistumiseen että vertaisryhmässä tapahtuvaan voimaantumisen prosessiin. Lastensuojelun tärkeä tehtävä on tukea vanhempien omaa vanhemmuutta, jotta vanhemmat pystyvät parhaalla mahdollisella tavalla vastaamaan lapsensa tarpeisiin ja turvaamaan lapsen hyvinvoinnin. Tukemisessa voidaan hyödyntää vertaisryhmätoimintaa, jossa vanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan muiden samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kanssa. Tutkielmani lähtökohtana on ihmisten omat voimaantumisen kokemukset, joita lähestyn fenomenologisesta näkökulmasta. Tutkimusaineistonani on kymmenen MES®-ohjelmaan lastensuojelun avohuollon tukitoimena osallistuneen vanhemman teemahaastattelut. Aineistoni olen analysoinut sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimus osoittaa, että voimaantumista tapahtui ennen kaikkea ihmisenä. Voimaantumista tapahtui monella eri elämän osa-alueella. Suurimmat muutokset tapahtuivat vanhempien oman itsetunnon ja -luottamuksen kohentumisena, omien tarpeiden näkemisenä, sekä omien rajojen löytämisenä. Toiseksi voimaantumisen kokemus liittyi vanhemmuuteen. Vanhemmat tulivat tietoiseksi omasta vanhemmuudestaan, sekä omien lapsuuden kokemusten vaikutuksesta omaan vanhemmuuteensa. Kolmanneksi vanhempien sosiaalisissa suhteissa tapahtui muutoksia ja uskallus lähteä toteuttamaan itseään myös kodin ulkopuolelle kasvoi. Voimaantumista edesauttoivat MES®-ohjelma ja sen sisältö, toisten vertaisten kanssa jaetut kokemukset ja vertaisryhmässä koettu luottamus. Tutkielman johtopäätöksenä voi todeta, että ohjelmalla ja vertaistuella on erittäin suuri merkitys vanhempien kokemukseen itsestään ihmisenä ja vanhempana. Jatkotutkimuksellisesti olisi edelleen tärkeä selvittää vertaisryhmien vaikuttavuutta pidemmällä aikavälillä ja millaisista vertaisryhmistä lastensuojelutyössä perheet voisivat hyötyä

Tutkimuksia aerosolihiukkasten emissiosta, näytteenotosta ja autenttiuudesta

Emissions of coal combustion fly ash through real scale ElectroStatic Precipitators (ESP) were studied in different coal combustion and operation conditions. Sub-micron fly-ash aerosol emission from a power plant boiler and the ESP were determined and consequently the aerosol penetration, as based on electrical mobility measurements, thus giving thereby an indication for an estimate on the size and the maximum extent that the small particles can escape. The experimentals indicate a maximum penetration of 4% to 20 % of the small particles, as counted on number basis instead of the normally used mass basis, while simultaneously the ESP is operating at a nearly 100% collection efficiency on mass basis. Although the size range as such seems to appear independent of the coal, of the boiler or even of the device used for the emission control, the maximum penetration level on the number basis depends on the ESP operating parameters. The measured emissions were stable during stable boiler operation for a fired coal, and the emissions seemed each to be different indicating that the sub-micron size distribution of the fly-ash could be used as a specific characteristics for recognition, for instance for authenticity, provided with an indication of known stable operation. Consequently, the results on the emissions suggest an optimum particle size range for environmental monitoring in respect to the probability of finding traces from the samples. The current work embodies also an authentication system for aerosol samples for post-inspection from any macroscopic sample piece. The system can comprise newly introduced new devices, for mutually independent use, or, for use in a combination with each other, as arranged in order to promote the sampling operation length and/or the tag selection diversity. The tag for the samples can be based on naturally occurring measures and/or added measures of authenticity in a suitable combination. The method involves not only military related applications but those in civil industries as well. Alternatively to the samples, the system can be applied to ink for note printing or other monetary valued papers, but also in a filter manufacturing for marking fibrous filters.Työssä tutkittiin erilaisissa poltto- ja suodatusolosuhteissa aiheutuvia hiilenpolton lentotuhkapäästöjä teollisen mittakaavan sähkösuodattimen läpi. Voimalan kattilan ja sähkösuodattimen päästöjen perusteella määritettiin sähkösuodattimelle lentotuhka-aerosolin läpäisy hiukkaskoon funktiona alle mikrometrin kokoisille pienhiukkasille sähköisen liikkuvuuden perusteella. Tällöin saatiin arvio hiukkaskoista ja vastaavista läpäisyn maksimitasoista, jolla pienhiukkaset voivat päästä sähkösuodattimen läpi. Kokeelliset mittaukset osoittavat pienhiukkasten maksimiläpäisyn voivan olla kapealla kokoalueella jopa 4-20% hiukkasten lukumäärän perusteella määritettynä, vaikka samalla tavanomaisesti määrityksissä käytetyn kokonaismassapitoisuuden perusteella sama sähkösuodatin voikin kerätä liki 100 %:n tehokkuudella hiukkaset lentotuhkan massasta. Vaikka läpäisevien hiukkasten kokoalue sinänsä näyttää olevan riippumaton hiilestä, kattilasta, ja jopa päästöjen rajoittamiseksi käytetystä laitteesta, riippuu pienhiukkasten läpäisytaso, lukumääräpitoisuuden mukaan määritettynä, sähkösuodattimen käyttöparametreistä. Stabiilin hiilenpolton aikana kattilasta aiheutuvat mitatut päästöt olivat stabiileja. Kunkin voimalaitoksen pienhiukkaspäästöt vaikuttivat olevan erilaisia voimalaitoskohtaisesti ja siten osoittaen mahdollisuutta käyttää alle mikrometrin kokoisten lentotuhkahiukkasten kokojakaumaa eräänä tunnistuksen erityispiirteenä aerosoliin perustuvassa autentikoinnissa, edellyttäen stabiilia toimintaa polttolaitteistoilta. Päästöjen mittaustulosten perusteella voidaan todeta tietyn hiukkaskokoalueen olemassaolo, jota aluetta voidaan soveltaa ympäristönäytteiden avulla suoritettavassa tarkkailussa todennäköisyyden löytää tiettyjä jälkiä näytteissä optimoimiseksi. Tässä työssä esitetään myös aerosolinäytteiden autentikointisysteemi jälkitarkastusta varten suoritettavaksi mistä tahansa makroskooppisesta näytepalasta. Systeemi voi tällöin käsittää työssä esitettyjä uusia laitteita, toisistaan riippumattomasti tai myös yhdistelmänä käytettäväksi järjestettynä näytteenottopituuden pitkittämiseksi ja/tai autentikoinnissa käytettävän merkin, tagin, valintamahdollisuuksien kasvattamiseksi. Näytteen tagi voi perustua sopivassa suhteessa näytteessä luonnollisesti esiintyviin näyteominaisuuksiin ja/tai lisättyihin näyteominaisuuksiin. Systeemiä voidaan soveltaa käytettäväksi niin siviili- kuin sotilastekniikassa. Ympäristönäytteiden autentikoinnin lisäksi systeemiä voidaan käyttää esimerkiksi setelien tai arvopapereiden painatuksessa käytettävissä musteissa, mutta myös kuitusuodattimien valmistuksessa

Metsä maatilataloudessa – yhteissuunnittelun ongelmia ja haasteita

Tieteen tor

Alppiruusun pistokkaiden juurtumiseen vaikuttavia tekijöitä

Selvitettiin pistämisajankohdan ja juurtumista edistävien käsittelyjen vaikutus kolmen Suomessa kestävimmäksi todetun alppiruusulajin (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedti, Rh. ’Cunningham’s White’ ja Rh. smirnowii) pistokkaiden juurtuvuuteen. Pistokkaat juurrutettiin 40 cm paksulla turvealustalla muoviteltassa, joka aukaistiin kastelua varten kahden kuukauden välein. Parhaimmaksi pistämisajankohdaksi osoittautui tammikuu. Tällöin silmujen hidas puhkeaminen mahdollisti samanaikaisen juurtumisen. Tammikuussa Rh. brachycarpum ssp. tigerstedti -laji juurtui 100%:sti, kun pistokkaat käsiteltiin 0.6 % IBA:lla (käsittelemätön 79 %). Elokuun pistämiserissä IBA ei edistänyt juurtuvuutta. Pistokkaiden tyvien benomyylikäsittely ehkäisi tyven mätänemistä ja paransi juurtuvuutta erityisesti yhdessä IBA:n kanssa käytettynä. Pistokkaan tyven kaavoitus lisäsi myös juurtuneiden määrää ja paransi juuriston laatua. Kokeessa olleista lajeista vaikeimmin juurrutettavaksi osoittautui Rh. smirnowii