Canopy uptake dominates nighttime carbonyl sulfide fluxes in a boreal forest

Nighttime vegetative uptake of carbonyl sulfide (COS) can exist due to the incomplete closure of stomata and the light independence of the enzyme carbonic anhydrase, which complicates the use of COS as a tracer for gross primary productivity (GPP). In this study we derived nighttime COS fluxes in a boreal forest (the SMEAR II station in Hyytiälä, Finland; 61°51′ N, 24°17′ E; 181 m a.s.l.) from June to November 2015 using two different methods: eddy-covariance (EC) measurements (FCOS-EC) and the radon-tracer method (FCOS-Rn). The total nighttime COS fluxes averaged over the whole measurement period were −6.8 ± 2.2 and −7.9 ± 3.8 pmol m−2 s−1 for FCOS-Rn and FCOS-EC, respectively, which is 33–38 % of the average daytime fluxes and 21 % of the total daily COS uptake. The correlation of 222Rn (of which the source is the soil) with COS (average R2  =  0.58) was lower than with CO2 (0.70), suggesting that the main sink of COS is not located at the ground. These observations are supported by soil chamber measurements that show that soil contributes to only 34–40 % of the total nighttime COS uptake. We found a decrease in COS uptake with decreasing nighttime stomatal conductance and increasing vapor-pressure deficit and air temperature, driven by stomatal closure in response to a warm and dry period in August. We also discuss the effect that canopy layer mixing can have on the radon-tracer method and the sensitivity of (FCOS-EC) to atmospheric turbulence. Our results suggest that the nighttime uptake of COS is mainly driven by the tree foliage and is significant in a boreal forest, such that it needs to be taken into account when using COS as a tracer for GPP

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

67 s.Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät : Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Hydrocarbon fluxes above a Scots pine forest canopy: Measurements and modeling

International audienceWe measured the fluxes of several hydrocarbon species above a Scots pine (Pinus sylvestris) stand using disjunct eddy covariance technique with proton transfer reaction ? mass spectrometry. The measurements were conducted during four days in July at SMEAR II research station in Hyytiälä, Finland. Compounds which showed significant emission fluxes were methanol, acetaldehyde, acetone, and monoterpenes. A stochastic Lagrangian transport model with simple chemical degradation was applied to assess the sensitivity of the above canopy fluxes to chemistry. According to the model, the chemical degradation had a minor effect on the fluxes measured in this study but has a major effect on the vertical flux profiles of more reactive compounds, such as sesquiterpenes. The monoterpene fluxes followed the traditional exponential temperature dependent emission algorithm but were considerably higher than the fluxes measured before at the same site. The normalized emission potential (30°C) was 2.5 ?g gdw?1 h?1 obtained using the temperature dependence coefficient of 0.09°C?1

Corrigendum to "Four-year (2006–2009) eddy covariance measurements of CO₂ flux over an urban area in Beijing" published in Atmos. Chem. Phys., 12, 7881–7892, 2012

No abstract available

Medicine use in people with intellectual disabilities: a Finnish nationwide register study

Background People with intellectual disability (ID) are a vulnerable group in our society; many of them depend on other people for assistance in their everyday lives. Compared with the general population, people with ID have poorer general health and, therefore, need more healthcare services and use more medicines. The aim of this study is to define the population of all Finnish people with ID using administrative data and to compare their medicine use and expenditure on medicines to those of the age-matched and sex-matched controls. Methods People with ID and their age-matched and sex-matched controls (1:1) were extracted from nationwide healthcare and social allowance registers. Administrative register data on all prescription medicine purchases in 2019 were used to determine the prevalence of medicine use in both groups on a general level and by medicine categories. The differences in the prevalence of medicine use between the two groups were analysed using the logistic regression model. In addition, we studied the total expenditure on reimbursable medicine purchases covered by the National Health Insurance between people with ID and control group. Results The subpopulation of people with ID consisted 37 196 individuals, of whom 82.7% purchased prescription medicines in 2019. The corresponding share of individuals purchasing prescription medicines in the control group was 70.3%. The differences in the prevalence of medicine use between the two populations were highest in the younger age groups (0-6, 7-12 and 13-17). In the study population, 28.1% (OR = 12.28; 95% CI: 11.54-13.07) of the people used antipsychotics, making it the most used medicine category in people with ID. In the control group, 3.3% of people used antipsychotics. Compared with the control group, the use of antiepileptics, drugs for constipation, mineral supplements and anxiolytics was four to seven times higher among people with ID. Furthermore, the median expenditure on medicine use among people with ID was four times higher than in the control group. Conclusions Compared with the control group, people with ID used more medicines, especially psychotropics, and their expenditure on medicine use was higher.</p

How consistent are the transcriptome changes associated with cold acclimation in two species of the Drosophila virilis group?

This work was financially support by a Marie Curie Initial Training Network grant, “Understanding the evolutionary origin of biological diversity” (ITN-2008–213780 SPECIATION), grants from the Academy of Finland to A.H. (project 132619) and M.K. (projects 268214 and 272927), a grant from NERC, UK to M.G.R. (grant NE/J020818/1), and NERC, UK PhD studentship to D.J.P. (NE/I528634/1).For many organisms the ability to cold acclimate with the onset of seasonal cold has major implications for their fitness. In insects, where this ability is widespread, the physiological changes associated with increased cold tolerance have been well studied. Despite this, little work has been done to trace changes in gene expression during cold acclimation that lead to an increase in cold tolerance. We used an RNA-Seq approach to investigate this in two species of the Drosophila virilis group. We found that the majority of genes that are differentially expressed during cold acclimation differ between the two species. Despite this, the biological processes associated with the differentially expressed genes were broadly similar in the two species. These included: metabolism, cell membrane composition, and circadian rhythms, which are largely consistent with previous work on cold acclimation/cold tolerance. In addition, we also found evidence of the involvement of the rhodopsin pathway in cold acclimation, a pathway that has been recently linked to thermotaxis. Interestingly, we found no evidence of differential expression of stress genes implying that long-term cold acclimation and short-term stress response may have a different physiological basis.PostprintPeer reviewe

Snowpack concentrations and estimated fluxes of volatile organic compounds in a boreal forest

Peer reviewe

Performing Place: A Rhythmanalysis of the City of London

Through its focus on the City of London as a particular work sector and setting, this paper emphasizes the symbolic and material significance of place to understanding the lived experiences of power relations within organizational life. The socio-cultural and material aspects of the City are explored through an analysis of the rhythms of place, as well through interview data. Using a methodological approach based on Lefebvre’s Rhythmanalysis in order to develop an embodied, immersive sense of how the City is experienced as a workplace, the paper makes a methodological, empirical and theoretical contribution to an understanding of the way in which rhythms shape how place is performed. Using rhythmanalysis as a method, the paper shows the relationship between rhythms and the performances of place, foregrounding a subjective, embodied and experiential way of researching the places and spaces of organizing