Scaling data visualizations in strategic extended reality maps and optimizing cognitive jumps between visualizations for better situational awareness

Abstract. This thesis seeks to point out different graphical methods for creating an immersive extended reality map with minimal loss in situational awareness during scene transitions. Virtual maps are often required to work swiftly and accurately but also to depict the actual environment as detailed as possible. These requirements may result in a cluttered three dimensional (3D) view where a person is able to see too many unwanted objects obstructing the view. In order for the person to solve this, they need to relocate in the scene. Relocating in the scene, through multiple objects on different levels of the map may result in the loss of situational awareness. To regain the situational awareness a person needs to take their time to observe and identify the environment. This may take a while depending on the complexity of the view, but nonetheless it will take time from the person, resulting in an unwanted user experience. To get an insight on how to solve the problem described above, multiple research papers were gathered. The gathered material covered graphical issues and human behavior within the virtual environment. While many of the papers focused heavily on the technical implementation of the related tests, it was possible to use Endsley’s theory on situational awareness as a reference to reflect on the possible solutions for reducing the loss of situational awareness during cognitive jumps. To form an estimation on if the graphical implementations mentioned in the gathered material would be beneficial for maintaining situational awareness during cognitive jumps, a hypothetical application was designed. The demonstration application was inspired by Google Maps and Street View and was using the vicinity of the Empire State building as demonstration location, as it is highly obstructed by massive infrastructure. While the logical usage of the graphical features was simple to determine in a way that the user would avoid any direct obstructions in the map view, it is hard to tell however, if the situational awareness can be maintained when using the application by moving around. In order to determine if the graphical features have positive effect on the situational awareness, a test application with multiple test distances for graphical effects and multiple test users would be required. However, the effectiveness of these features is based on the mapping study into literature and still need to be validated.Datan visualisoinnin skaalaus strategisissa jatketun todellisuuden kartoissa ja kognitiivisten hyppyjen optimointi paremman tilanne tietoisuuden saavuttamiseksi. Tiivistelmä. Tämä opinnäytetyö pyrkii kartoittamaan erilaisia graafisen toteutuksen metodeja, joilla voidaan toteuttaa immersiivinen laajennetun todellisuuden kartta, jossa käyttäjä ei menetä tilannetietoisuutta näkymän siirtymien aikana. Virtuaalikarttojen on usein toimittava nopeasti ja tarkasti mutta silti kuvattava vastaava ympäristö niin tarkasti kuin mahdollista. Nämä vaatimukset saattavat johtaa sekavaan kolmiulotteiseen (3D) näkymään, jossa henkilö näkee liian monta ei-haluttua objektia, jotka peittävät näkymää. Jotta henkilö pystyy välttämään tämän, hänen on siirryttävä näkymässä. Näkymässä siirtyminen useiden objektien ja kartan tasojen läpi voi johtaa tilannetietoisuuden menettämiseen. Jotta tilannetietoisuus voidaan jälleen saavuttaa, henkilön täytyy havainnoida ja tunnistaa ympäristö. Tämä saattaa viedä hetken riippuen näkymän kompleksisuudesta, mutta joka tapauksessa vieden aikaa henkilöltä johtaen ei-haluttuun käyttäjäkokemukseen. Jotta voitiin saada käsitys, miten yllä mainittu ongelma voidaan ratkaista, koottiin useita tutkimuspapereita. Kerätty materiaali käsitteli graafisia ongelmia ja ihmisen käyttäytymistä virtuaaliympäristössä. Vaikka monet paperit keskittyivät voimakkaasti niihin liittyvien testien tekniseen toteutukseen, oli mahdollista käyttää Endsleyn teoriaa tilannetietoisuudesta referenssinä pohdittaessa mahdollisia ratkaisuja vähentämään tilannetietoisuuden menettämistä kognitiivisten hyppyjen aikana. Jotta voitiin luoda arvio, ovatko kerätyssä materiaalissa mainitut graafiset toteutukset hyödyksi tilannetietoisuuden ylläpitämisessä kognitiivisten hyppyjen aikana, suunniteltiin hypoteettinen prototyyppisovellus. Prototyyppisovellus sai vaikutteita Google Maps- ja Street view -sovelluksista ja käytti Empire State Buildingin lähiympäristöä demonstraatiosijaintina. Sillä sijainto on erittäin katettu massiivisella infrastruktuurilla. Vaikka looginen graafisten ominaisuuksien käyttötapa oli yksinkertainen määrittää siten että käyttäjä välttäisi suorat esteet karttanäkymässä, on kuitenkin vaikea määrittää voiko tilannetietoisuuden ylläpitää, kun applikaatiota käytetään liikkumalla. Jotta voitaisiin määrittää, onko graafisilla ominaisuuksilla positiivinen vaikutus tilannetietoisuuteen, tarvittaisiin testisovellus useilla testietäisyyksillä graafisille efekteille, ja useita testikäyttäjiä. Nyt kuitenkin näiden ominaisuuksien tehokkuus nojaa kirjallisuuskatsaukseen ja ne vaativat edelleen testausta

Myxomycetes in the forests and woodlands of western Oregon

Peer reviewe

Intensification of precipitation extremes in the world's humid and water-limited regions

Changes in precipitation totals and extremes are among the most relevant consequences of climate change, but in particular regional changes remain uncertain. While aggregating over larger regions reduces the noise in time series and typically shows increases in the intensity of precipitation extremes, it has been argued that this may not be the case in water-limited regions. Here we investigate long-term changes in annual precipitation totals and extremes aggregated over the world's humid, transitional, and dry regions as defined by their climatological water availability. We use the globally most complete observational datasets suitable for the analysis of daily precipitation extremes, and data from global climate model simulations. We show that precipitation totals and extremes have increased in the humid regions since the mid-20th century. Conversely, despite showing tendencies to increase, no robust changes can be detected in the drier regions, in part due to the large variability of precipitation and sparse observational coverage particularly in the driest regions. Future climate simulations under increased radiative forcing indicate total precipitation increases in more humid regions but no clear changes in the more arid regions, while precipitation extremes are more likely to increase than to decrease on average over both the humid and arid regions of the world. These results highlight the increasing risk of heavy precipitation in most regions of the world, including water-limited regions, with implications for related impacts through flooding risk or soil erosion.This study was funded by the Australian Research Council (ARC) grant DE150100456. MGD acknowledges additional funding by the Spanish Ministry for the Economy, Industry and Competitiveness Ramón y Cajal 2017 grant reference RYC-2017-22964; AMU acknowledges funding from the ARC Centre of Excellence for Climate Extremes (CE170100023)

Materiaalilähtöinen pukusuunnittelu - ajattelua käsin tehden

Opinnäytetyössäni tarkastelen materiaalilähtöistä pukusuunnittelua. Lähestyn sitä omakohtaisesti käymällä läpi omaa suunnitteluprosessiani materiaalien kautta. Pohdin millaisiin tuotantoihin sekä tekemisen tapoihin materiaalilähtöisyys mielestäni sopii ja miten materiaalilähtöistä pukusuunnittelua voisi ottaa enemmän osaksi produktioiden tuotantoprosesseja. Käyn lyhyesti läpi mitä mahdollisuuksia materiaalilähtöinen pukusuunnittelu antaa elokuvalle ja esittävälle taiteelle. Olen rajannut puvun materiaalien tarkastelun fyysisiin, käsin kosketeltaviin materiaaleihin. Lisäksi määrittelen, mitä tarkoitan puvulla ja puvun materiaalisuudella tässä opinnäyteyössä. Pohdin, miksi itselleni suunnittelu materiaalien kautta tuntuu luontaiselta. Peilaan kiinnostustani puvun materiaaleihin ja puvun materiaalisuuteen suhteessa omaan taustaani tekijänä vaatetusalan artesaanina ja kaavoittajakisällinä - millä tavalla tekijätaustaisuus näyttäytyy omassa suunnitteluprosessissani. Käyn läpi kolme käsityön määrettä, käsityö, käsityö-muotoilu ja taidekäsityö suhteessa pukusuunnitteluun. Pohdin, millä tavalla ajattelen pukusuunnittelun olevan käsityötä ja miten käsityö on sidoksissa omassa materiaalilähtöisessä suunnittelussani. Haen vastausta mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen, olenko pukusuunnittelijana vielä käsityöläinen? Esimerkkejä omasta materiaalilähtöisestä pukusuunnittelustani annan kahden teoksen, lyhytelokuvan Frame of Mind (2019) ja nykyoopperan Flash Flash – The Two Deaths of Andy Warhol (2019) kautta. Olen rajannut teoksista esimerkit hahmoihin, joiden pukuihin tuotin materiaaleja itse eri käsityömenetelmin ja joissa lopullisen puvun muotoutumiseen, ja materiaalivalintoihin on vaikuttanut vahvasti myös esiintyjän kehon liike

Työttömien toimijuus ja taktiikat : työttömien näkökulmia aktivointipolitiikkaan

Maisterintutkielmassa analysoidaan työttömien aktivoinnin ja työttömien toimijuuden suhdetta. Tavoitteena on tuottaa tietoa aktivointipolitiikan käytännöistä työttömien näkökulmasta. Tutkielmassa kysytään, minkälaisia ovat työttömien toiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset aktivoivissa palveluissa, miten työttömät käyttävät mahdollisuuksiaan ja toimivat rajoitteiden puitteissa sekä miten työttömät määrittävät omaa aktiivisuuttaan. Aktivointipolitiikka on ratkaisuyritys työttömyyteen. Siinä pyritään työllistämään työttömiä työkykyisiä kansalaisia niin, että he palaisivat työmarkkinoille, eikä heidän pääasiallinen toimeentulonsa koostuisi pitkiä aikoja sosiaalietuuksista. Aktivoivat keinot perustuvat oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Parin viime vuosikymmenen aikana työttömien aktivoinnin kansainvälinen suunta on ollut korostaa velvollisuuksia, mikä on tarkoittanut sosiaaliturvan saantiehtojen sekä sanktioinnin kiristämistä. Toimijuuskäsityksen kautta tarkastellaan työttömän toimijuuden suhdetta aktivointipolitiikan konkreettisiin toimiin. Toimijuus hahmotetaan Mustafa Emirbayerin ja Ann Mischen tapaan: yksilön toimijuus tapahtuu rakenteiden ja suhteiden ehdollistamassa tilanteessa, mutta yksilö on tilanteen puitteissa kykenevä valitsemaan toiminnan suunnan, jota ohjaa yksilön suhde omaan menneisyyteensä, nykyisyyteensä ja kuviteltuun tulevaisuuteensa. Näkökulmaa toimijuuteen täydennetään Michel de Certeaun teorialla tuottajista ja kuluttajista, joka tuo olennaisesti vallan (strategian) ja vastarinnan (taktiikat) elementin tilanteelliseen toimintaan. Tutkimusaineistona käytetään vuonna 2018 kerättyä työttömän tarina -kirjoituskilpailuaineistoa. Aineistosta on rajattu 44 vastausta, ja analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Alaluokat on muodostettu aineistolähtöisesti, mutta yläluokkien laatimisessa on hyödynnetty aiempaa tutkimuskeskustelua ja teoriaa. Pääluokat on jaettu Michel de Certeaun teorian mukaan, joka myös palvelee tutkielman analyysilukujen rakennetta. Tutkielmassa havaitaan, että aktivointi ohjaa työttömien toimijuutta suuntautumaan tulevaisuuden tavoitteiden sijaan enimmäkseen nykyhetken toimintaan. Työttömien toimijuus kietoutuu olennaisesti aktivoinnin vaatimuksiin, mutta se ei pelkisty aktivoinnin kontrolloiman tekemisen tasolle. Työttömien tavat käyttää palveluita ja osoittaa aktiivisuutta palvelevat heidän omaa tavoitteellisuuttaan. Tavoitteellinen toiminta ei kuitenkaan ole täysin vapaata, sillä aktiivisuuden osoittaminen vaatii työttömiltä ajoittain toimia, jotka ovat ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Tuloksissa korostuu työttömien vastarinta, jossa oman toiminnan kontrollia tai aktiivisuuden määrityksiä ei suostuta luovuttamaan muiden käsiin. Vaikka työttömillä ei ole aina valinnanvaraa aktiivisuuden osoittamisen suhteen, he toteuttavat omaa aktiivista toimintaansa tavalla, joka tekee eroa viralliseen aktiivisuuden määritykseen. Omien tavoitteiden ylläpitäminen luovalla toiminnalla ja aktiivisuuden määrityksien kyseenalaistaminen ovat de Certeaun termein sitkeyden etiikkaa, jossa omaa kohtaloa ei luovuteta ulkopuolisen entiteetin valtaan. Aktivoivat palvelut pääosin keskittyvät aktiivisuuden osoittamiseen nykyhetkessä. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, kuinka aktivoivissa palveluissa keskitytään myös työnhakijan menneeseen työuraan tai ohjataan tulevaisuuden tavoitteita realistisempaan suuntaan. Täten on perusteltua ehdottaa jatkotutkimusta hyödyntämään Emirbayerin ja Mischen teoriaa toimijuuden ajallisesta suuntautumisesta ja tutkia, miten aktivoivissa palveluissa pyritään muokkaamaan työnhakijan suhdetta omaan menneeseen tai tulevaisuuteen

Tarvitaanko teknisesti koulutettuja yleisesikuntaupseereita?

Kirjoittaja toteaa taustoja käsitellessään, että "Tarkoitukseni ei ole pyrkiä jatkossakaan analysoimaan otsakkeen kysymystä tieteellisesti. Minulta on pyydetty omaa mielipidettäni. Sen pyrin kertomaan. Tieteellisesti täysipainoinen analyysi olisi tuskin mahdollinenkaan, koska todella syvällisiä taustaselvityksiä en ole asiasta nähnyt.() Omat näkemykseni pyrin myös perustelemaan. () Vastaukseni perustuu työskentelyyni upseerien nyt jo muutetun koulutusjärjestelmän eritasoisten lopputuotteiden kanssa. Eniten kokemusta minulle on kertynyt materiaalihankkeista ja teknisten järjestelmien ylläpidosta. Muiden puolustusvoimien toiminnan alueiden osalta katson kuitenkin olevani asioita pitkään ja läheltä seurannut diletantti." Artikkelissa esitellään ensi perinteinen upseerien koulutusjärjestelmä ja sen jälkeen Maanpuolustuskorkeakoulun uusi koulutusjärjestelmä. Tämän jälkeen käsitellään teemaa "Sotatekniikan koulutuksen alamäki", jossa kirjoittaja perustelee otsikon näkemystään. Seuraavassa luvussa tuodaan perustellusti esille, että tekniikan ymmärrys on myös osa ydinosaamisen eli operaatiotaidon perustaa. Viimeisissä luvuissa tarkastellaan teknisesti koulutettujen yleisesikuntaupseereiden korvaamista diplomi-insinööreillä sekä syitä siihen, että upseerit eivät koe tekniikan opetuksen lisänneen heidän valmiuksiaan. Lopuksi kirjoittaja tuo esille oman visionsa koulutusjärjestelmän kehittämisestä

Differentiaaliyhtälöryhmien ratkaiseminen

Kirjoitelmassa keskitytään kolmeen eri differentiaaliyhtälöryhmien ratkaisumenetelmään, joita ovat eliminointimenetelmä, Cramerin sääntö ja ominaisarvomenetelmä. Eliminointimenetelmä on yhtälöpareista tuttu menetelmä, jota sovelletaan tässä työssä differentiaaliyhtälöpareihin. Eliminointimenetelmää varten käsitellään esitiedoissa operaattorit ja niiden vaihdannaisuus. Operaattorit ovat kirjoitelmassa keskeisessä asemassa ja niitä hyödynnetään jatkuvasti. Cramerin säännön avulla voidaan ratkaista matriisimuodossa olevia differentiaaliyhtälöpareja determinantin avulla. Determinanttien laskemisen takia menetelmä ei ole tehokas differentiaaliyhtälöryhmien ratkaisemiseen, mutta soveltuu differentiaaliyhtälöpareille. Cramerin sääntöä käyttäen saadaan johdettua differentiaaliyhtälöparille eliminaatiomenetelmästä saatua tulosta vastaava tulos. Kirjoitelma käsittelee ominaisarvo-ongelmaa esimerkin kautta ja hyödyntää ominaisarvomenetelmää myöhemmin oskillaattorin vapaan värähtelyn tutkimiseen. Ominaisarvo-ongelmassa matriisimuotoisia differentiaaliyhtälöryhmiä ratkaistaan hyödyntäen ominaisarvoja ja ominaisvektoreita. Kaksimassainen oskillaattori on systeemi, jossa on kaksi kappaletta, jotka ovat kiinni toisissaan jousilla. Kappaleet ovat tämän lisäksi kiinnitetty systeemin laitoihin jousilla. Newtonin toista lakia sekä Hooken lakia hyödyntäen saadaan oskillaattorille johdettua värähtelyyn liittyvät differentiaaliyhtälöt. Pakotetun värähtelyn, eli värähtelyn, jossa kappaleeseen vaikuttaa koko ajan vakiovoima, ratkaisu saadaan Cramerin sääntöä hyödyntäen. Epähomogeenisten differentiaaliyhtälöryhmien ratkaisut haetaan määräämättömien kertoimien menetelmällä. Vapaan värähtelyn, eli värähtelyn, jossa kappaleeseen ei vaikuta voimia, ratkaisu saadaan ominaisarvomenetelmää hyödyntäen. Vapaan värähtelyn differentiaaliyhtälöpari on pakotettua värähtelyä vastaava, mutta homogeeninen differentiaaliyhtälöpari

Ghrelin in Diabetes and Metabolic Syndrome

Metabolic syndrome is a cluster of related risk factors for cardiovascular disease, type 2 diabetes and liver disease. Obesity, which has become a global public health problem, is one of the major risk factors for development of metabolic syndrome and type 2 diabetes. Obesity is a complex disease, caused by the interplay between environmental and genetic factors. Ghrelin is one of the circulating peptides, which stimulates appetite and regulates energy balance, and thus is one of the candidate genes for obesity and T2DM. During the last years both basic research and genetic association studies have revealed association between the ghrelin gene and obesity, metabolic syndrome or type 2 diabete