Spacer length, label moiety interchange and probe pair orientation in a homogeneous solid-phase hybridization assay utilizing lanthanide chelate complementation

We have studied parameters affecting DNA hybridization and lanthanide chelate complementation based signal formation in a separation-free solid-phase assay. This binary probe assay system consists of two probes labeled either with a europium carrier chelate or a light harvesting antenna ligand. One probe was immobilized on the microtiter well bottom in spot format while the other probe was free in solution. The probe concentration used in spotting, spacer length, and the choice and orientation of the either 3&acute; or 5&acute;-end immobilized probe had significant impact on signal-to-background (S/B) ratios. The highest ratio was achieved by saturating the spot with the 5&acute;-end immobilized antenna ligand probe separated from the solid support with a 25 nucleotide poly dT spacer. The obtained detection limit of 18 pM for synthetic Pseudomonas aeruginosa heat shock protein groES gene sequence was close to a 20-fold improvement compared to the previous assay. The dynamic range of the assay was three orders of magnitude.</p

Environmental Radiation Monitoring in Finland : Annual report 2020

This report is a national summary of the results of environmental radiation monitoring in Finland in 2020. In addition to the Radiation and Nuclear Safety Authority, results to the report has been provided by the Finnish Meteorological Institute regarding the total beta emission activity of outdoor air. The environmental radiological monitoring programme includes the continuous and automatic monitoring of the external dose rate, monitoring of radioactive substances and total beta activity in outdoor air as well as the regular radioactivity analysis of radioactive fallout, surface and domestic water, waste, milk and foodstuffs. The programme also includes the monitoring of radioactive substances within the human body and monitoring of the radon in indoor air. This report also includes summaries of the results of the Baltic Sea radioactivity monitoring and topical investigations of the sub-programmes part of environmental radiation monitoring. The 2020 results demonstrate that the artificial radioactive substances in the environment mostly originate from the Chernobyl disaster in 1986 and nuclear tests conducted in the atmosphere in the 1950s and 1960s, and the amount of these substances is decreasing in the living environment. During 2020, artificial radioactive substances were detected in outdoor air, especially in samples collected in Kotka. However, detections were also made at all other collection stations. In early March, several fission and activation products were detected in samples collected in Kotka and Imatra. At the end of April, the iodine isotope 131I was detected in a sample collected in Kotka. In mid-June, several activation and fission products were again detected in samples collected in Kotka and Helsinki. In July, the cobalt isotope 60Co was detected in a sample collected in Kotka. In early August, an isomer of the silver isotope 110mAg was detected, and in late August the caesium isotope 134Cs, both from samples collected in Kotka. 60Co and 131I were again detected in a sample collected in Kotka between September and October. In early December, 131I was widely detected, and was found in all samples except Helsinki. The origin of the August silver discovery was determined to be the Loviisa nuclear power plant. The origins of the other observations could not be established with certainty. The amounts of all the artificial radioactive substances observed during the year in outdoor air were extremely small and they do not have any impact on human health. The external radiation monitoring network worked well. Of the measuring station results, the external radiation monitoring data management system USVA collected more than 97% of the measurements produced at all measuring stations. Missing data was caused by equipment malfunctions or telecommunication problems. In 2020, the GM sensors of the monitoring network issued nine alarms. Three of the alarms were caused by radiographic testing. Three alarms occurred on the same day caused by exceptionally heavy rainfall in September in Western Finland. Two alarms were caused by measurement activity training with radiation sources, and the cause of the other one was unknown. No alarms came through the spectrometer network. The tritium contents in fallout and household water samples were small, in total 1 – 2 Bq/l. No 137Cs activity concentrations exceeding 600 Bq/kg were found in food samples. This concentration should not be exceeded when putting wild game, berries, mushroom and lake fish on the market. 137Cs from the Chernobyl disaster, natural radioactive substances and radioactive substances used at hospitals were observed in waste. Secretions from patients in the cancer clinics and isotope wards of hospitals using radionuclides migrate to wastewater treatment plants and are thus evident in waste. The radiation exposure caused by artificial radioactive substances in the environment in 2020 was under 0,02 mSv, which is low compared to Finns’ overall average dose of 5,9 mSv. The 2020 results demonstrate that there were no releases of radioactive substances into the environment during the year that would have any detrimental impact on human health or the environment in Finland. The primary source of radon (222Rn) in indoor air is the rock material containing uranium in the soil. High radon concentrations occur in buildings whose foundations are not sufficiently well sealed to prevent the entry of radon-carrying soil air. Radon is most effectively prevented by measures taken at the construction stage, i.e. by building the base floor structures to be leak-tight and installing radon piping under the floor slab. According to STUK’s measurements, radon concentrations in the indoor air of dwellings are lower than before. In 2020, the median for radon concentration in residential measurements was 95 Bq/m3 (2019 109 Bq/m3) and the average 188 Bq/m3 (2019 222 Bq/m3), and 17% (2019 21%) of measurements were greater than the reference value of 300 Bq/m3. The concentration values from the national radon database, which stores STUK’s radon measurement results from dwellings, overestimate the radon concentration values, because more measurements are carried out in the known areas of high radon concentration than in areas of low radon concentrationThe radon dose assessment method in indoor air changed in late 2018. Applying the new assessment method, the radon dose value in homes is 4 mSv per year while the previous method estimated the dose at 1,6 mSv annually. The determination of the average annual radiation dose to Finns is discussed in STUK publication STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018 (The average effective dose received by Finns 2018)

Environmental Radiation Monitoring in Finland : Annual Report 2022

YHTEENVETO Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2022. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen valvonnan, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden valvonnan sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä. Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrä ympäristössä vähenee. Vuoden 2022 aikana neljässä ulkoilmasta kerätyssä näytteessä havaittiin vähäisiä määriä muualta kuin Tšernobylin ydinlaitosonnettomuudesta peräisin olevia keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Havaittujen radioaktiivisten aineiden alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen. Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mit-tauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista. Vuoden 2022 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät kerran syyn ollessa tekninen vika. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä. Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat välillä 1 – 3 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei suositella ylitettäväksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Itämerestä kerätyissä näytteissä näkyy edelleen Tšernobylin onnettomuudesta peräisin oleva 137Cs. Kuten muissakin ympäristönäytteissä, Itämerestä kerättyjen näytteidenradioaktiivisuuspitoisuudet ovat laskussa. Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2022 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa. Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. STUKin mittauksissa vuonna 2022 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 109 Bq/m3 ja 15 % radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3. Radonrekisteristä, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuuksien tunnusluvut yliarvioivat kaikkien Suomen asuntojen radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella. Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018.SAMMANDRAG Denna rapport är ett sammandrag av övervakningen av strålning i miljön i Finland 2022. Resultaten i rapporten kommer förutom från Strålsäkerhetscentralen även från Meteorologiska Institutet som har övervakat den totala betaaktiviteten i utomhusluften. Programmet för övervakning av strålning i miljön omfattar fortlöpande automatisk övervakning av den externa dosraten, övervakning av radioaktiva ämnen och den totala betaaktiviteten i utomhusluften samt regelbunden analys av radioaktivt nedfall och radioaktivitet i yt- och hushållsvatten, avloppsslam, mjölk och livsmedel. I programmet ingår dessutom uppföljning av radioaktiva ämnen i människokroppen och radon i inomhusluften i bostäder. Denna rapport innehåller också sammandrag av övervakningen av radioaktiviteten i Östersjön och särskilda utredningar från program gällande övervakningen av strålning i miljön. Resultaten för 2022 visar att de artificiella radioaktiva ämnena i miljön härrör främst från olyckan i Tjernobyl 1986 och från kärnvapenprov i atmosfären på 1950- och 1960-talet. Mängden artificiella radioaktiva ämnen i miljön minskar. Under 2022 kunde man i fyra prov observera små mängder artificiella radioaktiva ämnen i utomhusluften som inte härstammade från kärnkraftsolyckan i Tjernobyl. De observerade radioaktiva ämnenas ursprung kunde inte utredas med säkerhet. Mängderna artificiella radioaktiva ämnen i uteluften som mättes under året var extremt små och de har ingen som helst påverkan på människornas hälsa. Övervakningsnätverket för extern strålning fungerade bra. Av resultaten från mätstationerna samlades över 97 procent av de mätningar som alla mätstationer producerade i övervakningssystemet för extern strålning, USVA. Orsaken till att data saknades var störningar i utrustningen eller datakommunikationsproblem. Under 2022 larmade övervakningsnätets GM-detektorer en gång på grund av ett tekniskt fel. Spektrometernätverket gav inga larm. Tritiumhalterna i nedfalls- och hushållsvattenproven var 1 – 3 Bq/l. I livsmedel observerades inga aktivitetskoncentrationer av 137Cs som överskred 600 Bq/kg. Det rekommenderas att inte överskrida denna halt när vilt, skogsbär och skogssvamp samt insjöfisk släpps ut på marknaden. I proverna som samlats in från Östersjön syns fortfarande 137Cs som härstammar från olyckan i Tjernobyl. Liksom i andra miljöprover håller radioaktivitetshalterna i prov som samlats in från Östersjön på att sjunka. I avloppsslam upptäcktes 137Cs som härstammar från Tjernobyl, naturligt radioaktiva ämnen och radioaktiva ämnen som använts på sjukhus. Avföring och urin från patienter på cancerkliniker och isotopavdelningar på sjukhus som använder radionuklider hamnar på avloppsreningsverket och syns därför i avloppsslammet. Strålningsexponeringen från artificiella radioaktiva ämnen i miljön var 2022 under 0,02 mSv, vilket är lågt jämfört med den genomsnittliga stråldosen som finländarna får under ett år, 5,9 mSv. Resultaten för 2022 visar att det under året inte inträffade några sådana utsläpp av radioaktiva ämnen i miljön som skulle ha haft några skadeverkningar på människors hälsa eller på miljön i Finland. Radon (222Rn) i inomhusluften härstammar oftast från uranhaltigt stenmaterial i marken. Höga radonhalter förekommer i byggnader vars grundkonstruktion inte är tillräckligt tät för att förebygga att radonhaltig luft tränger in i huset. Det effektivaste sättet att bekämpa radon är genom att vidta åtgärder i byggnadsskedet och bygga ett tätt bottenbjälklag och montera ett radonrörverk under golvplattan. Vid STUKs mätningar 2022 var medianvärdet för radonhalten i bostäder 109 Bq/m3 och 15 procent av årsmedeltalen för radonhalten var över referensvärdet 300 Bq/m3. Nyckeltalen för halterna som fåtts från radonregistret dit STUKs radonmätningsresultat för bostäder sparas överskattar radonhalterna för alla bostäder i Finland, eftersom det görs fler mätningar i bostäder i sådana områden där man vet att radonhalten är hög än i områden med låga radonhalter. Fastställandet av finländarnas genomsnittliga årliga stråldos behandlas i STUK-publikationen STUK-A264 Den genomsnittliga effektiva dosen hos finländarna 2018SUMMARY This report is a summary of the results of environmental radiation monitoring in Finland in 2022. In addition to the Radiation and Nuclear Safety Authority, results to the report have been provided by the Finnish Meteorological Institute regarding the total beta emission activity of outdoor air. The environmental radiological monitoring programme includes the continuous and automatic monitoring of the external dose rate, monitoring of radioactive substances and total beta activity in outdoor air as well as the regular radioactivity analysis of radioactive fallout, surface and domestic water, sewage sludge, milk and food. The programme also includes the monitoring of radioactive substances found in the human body and monitoring of the radon in the indoor air of dwellings. This report also includes summaries of the results of the Baltic Sea radioactivity monitoring and topical investigations of the sub-programmes that are a part of environmental radiation monitoring. The 2022 results indicate that the artificial radioactive substances found in the environment are mostly from the Chernobyl disaster in 1986, and those in the atmosphere are from nuclear tests conducted in the 1950s and 1960s. The amount of artificial radioactive substances in the environment is decreasing. During 2022, four outdoor air samples detected minuscule amounts of artificial radioactive substances that originate from sources other than the Chernobyl nuclear facility disaster. The source of the radioactive substances detected could not be established with certainty. The amounts of the artificial radioactive substances detected in outdoor air during the year were extremely small, and they do not have any impact on human health. The external radiation monitoring network worked well. Of the measuring station results, more than 97% of the measurements produced at all measuring stations were collected in the external radiation monitoring data management system USVA. Any missing data was caused by equipment malfunctions or telecommunication problems. In 2022, the GM sensors in the monitoring network triggered an alarm, which was caused by a technical malfunction. No alarms came through the spectrometer network. The tritium concentrations in fallout and domestic water samples were in the 1 – 3 Bq/l range. In samples taken from foodstuffs, the 137Cs activity concentrations were found not to exceed 600 Bq/kg. It is a recommendation not to exceed this concentration when putting wild game, berries, mushroom and lake fish on the market. 137Cs originating from the Chernobyl disaster was observed in samples collected from the Baltic Sea. As in other samples collected from the environment, the radioactivity concentrations in samples collected from the Baltic Sea are decreasing. Sewage sludge was found to contain 137Cs originating from the Chernobyl disaster, natural radioactive substances and radioactive substances used at hospitals. Secretions from patients in the cancer clinics and isotope wards of hospitals using radionuclides migrate to wastewater treatment plants and are thus evident in sewage sludge. The radiation exposure caused by artificial radioactive substances in the environment was less than 0.02 in 2022, which is low compared to the average annual dose of 5.9 mSv in Finland. The 2022 results demonstrate that there were no releases of radioactive substances into the environment during the year that would have any detrimental impacts on human health or the environment in Finland. The primary source of radon (222Rn) in indoor air is the rock material containing uranium in the soil. High radon concentrations occur in buildings whose foundations are not sufficiently well-sealed to prevent the entry of radon-carrying soil air into the indoor spaces. Radon is most effectively prevented by measures taken at the construction stage, i.e. by building the base floor structures to be leak-tight and installing radon piping under the floor slab. In the measurements carried out by STUK in 2022, the median for radon concentration in residential measurements was 109 Bq/m3 and 15% of the annual averages for radon concentration were greater than the reference value of 300 Bq/m3. The concentration key figures available from the radon database, which stores the results of the radon measurement that STUK conducts on dwellings, overestimate the radon concentrations of all dwellings in Finland, because more measurements are carried out in areas of known high radon concentration than in areas of low radon concentration. The determination of the average annual radiation dose to Finns is discussed in STUK publication STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018 (Average effective dose of Finns in 2018)

Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa : Vuosiraportti 2020

Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2020. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen monitoroinnin, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden monitoroinnin sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä. Vuoden 2020 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista ja aineiden määrä vähenee elinympäristössä. Vuoden 2020 aikana ulkoilmassa havaittiin keinotekoisia radioaktiivisia aineita erityisesti Kotkassa kerätyistä näytteistä. Havaintoja tehtiin kuitenkin myös kaikilla muilla keräysasemilta Maaliskuun alussa havaittiin useita fissio- ja aktivaatiotuotteita Kotkassa ja Imatralla kerätyistä näytteistä. Huhtikuun lopulla Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin jodin isotooppia 131I. Kesäkuun puolessa välissä havaittiin jälleen useita aktivaatio- ja fissiotuotteita Kotkassa ja Helsingissä kerätyistä näytteistä. Heinäkuussa Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin koboltin isotooppi 60Co. Elokuun alussa havaittiin hopean isotoopin isomeeri 110mAg ja elokuun lopulla cesiumin isotooppi 134Cs, kumpikin Kotkassa kerätyistä näytteistä. Syyskuun ja lokakuun vaihteessa Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin jälleen 60Co ja 131I. Joulukuun alussa havaittiin laajalti 131I, joka havaittiin kaikista muista paitsi Helsingissä kerätyistä näytteistä. Elokuun hopeahavainnon alkuperäksi määritettiin Loviisan voimalaitos. Muiden havaintojen alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Kaikkien vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen. Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mittauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista. Vuoden 2020 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät yhdeksän kertaa. Kolme hälytyksistä aiheutui radiografisista kuvauksista. Kolme hälytystä tuli saman päivän aikana poikkeuksellisen rankoista sateista syyskuussa Länsi-Suomessa. Kaksi hälytystä aiheutui mittaustoiminnan harjoittelusta säteilylähteillä ja yhden syy jäi tuntemattomaksi. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä. Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat pieniä, yleensä 1 – 2 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei tulisi ylittää, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2020 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2020 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. Asuntojen sisäilman radonpitoisuudet ovat STUKin mittauksissa aikaisempaa pienempiä. Vuonna 2020 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 95 Bq/m3 (v. 2019 109 Bq/m3) ja keskiarvo 188 Bq/m3 (v. 2019 222 Bq/m3 ) ja 17% (v. 2019 21%) mittauksista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3. Kansallisesta radontietokannasta, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuudet yliarvioivat radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella. Sisäilman radonista aiheutuvan annoksen arviointitapa muuttui vuoden 2018 lopussa. Uudella arviointitavalla saadaan radonin kodeissa aiheuttaman annoksen arvioksi 4 mSv vuodessa, kun aiemmin käytössä olleella tavalla annokseksi arvioitiin 1,6 mSv vuodessa. Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018

Strålningsövervakning av miljön i Finland : Årsrapport 2020

Denna rapport är ett nationellt sammandrag av övervakningen av strålning i miljön i Finland 2020. Resultaten som redovisas i rapporten kommer förutom från Strålsäkerhetscentralen, även från Meteorologiska Institutet som har övervakat den totala betaaktiviteten i utomhusluften. Programmet för övervakning av strålning i miljön omfattar fortlöpande automatisk övervakning av den externa dosraten, övervakning av radioaktiva ämnen och den totala betaaktiviteten i utomhusluften samt regelbunden analys av radioaktivt nedfall och radioaktivitet i yt- och hushållsvatten, avloppsslam, mjölk och livsmedel. I programmet ingår dessutom uppföljning av radioaktiva ämnen i människokroppen och radon i inomhusluften i bostäder. Denna rapport innehåller också sammandrag av övervakningen av radioaktiviteten i Östersjön och särskilda utredningar från program gällande övervakningen av strålning i miljön. Resultaten för 2020 visar att de artificiella radioaktiva ämnena i miljön härrör främst från olyckan i Tjernobyl 1986 och från kärnvapenprov i atmosfären på 1950- och 1960-talet och att mängden ämnen minskar i livsmiljön. Under 2020 observerades artificiella radioaktiva ämnen i uteluften särskilt i prov som samlats in i Kotka. Observationer gjordes dock även i alla andra mätstationer. I början av mars observerades flera fissions- och aktiveringsprodukter i prov som samlats in i Kotka och Imatra. I slutet av april observerades jodisotopen 131I i ett prov som samlats in i Kotka. I mitten av juni observerades åter flera aktiverings- och fissionsprodukter i prov som samlats in i Kotka och Helsingfors. I ett prov som samlades in i Kotka i juni observerades koboltisotopen 60Co. I början av augusti observerades isomeren av silverisotopen 110mAg och i slutet av augusti cesiumisotopen 134Cs, båda i prov som samlats in i Kotka. I ett prov som samlats in i Kotka i månadsskiftet september–oktober observerades åter 60Co och 131I. I början av december observerades 131I i stor utsträckning, i alla prov förutom de som samlats in i Helsingfors. Ursprunget för silverobservationen i augusti lokaliserades till Lovisa kraftverk. Ursprunget för de andra observationerna har inte kunnat utredas med full säkerhet. De totala mängderna av artificiella radioaktiva ämnen i uteluften som mättes under året var extremt små och de har ingen som helst påverkan på människornas hälsa. Övervakningsnätverket för extern strålning fungerade bra. Av mätstationernas resultat samlades till övervakningssystemet för extern strålning, USVA, över 97 procent av alla mätstationernas mätdata. Orsaken till att data saknades var antingen apparatfel eller störningar i datatrafiken. Under 2020 larmade övervakningsnätets GM-detektorer nio gånger. Tre av larmen orsakades av radiografiska provningar. Under en och samma dag i september kom tre larm på grund av ovanligt kraftiga regn i Västra Finland. Två larm orsakades av mätningsövningar vid strålkällor och orsaken till ett larm förblev okänd. Spektrometernätverket gav inga larm. Tritiumhalterna i nedfalls- och hushållsvattenproven var låga, vanligtvis 1 – 2 Bq/l. I livsmedel observerades inga överskridanden av 600 Bq/kg av 137Cs. Detta är den rekommenderade gränsen för utförande av kött från i naturtillstånd levande vilt, skogsbär och -svampar och för insjöfiskar på marknaden. I avloppsslam upptäcktes 137Cs som härstammar från Tjernobylolyckan, radioaktiva ämnen från naturen och radioaktiva ämnen använda i sjukhus. Avföring och urin från patienter vid cancerkliniker och på isotopavdelningar vid sjukhus som använder radionuklider hamnar på avloppsreningsverket och syns därigenom i avloppsslammet. Stråldosen från artificiella radioaktiva ämnen i miljön var 2020 under 0,02 mSv, vilket är lågt jämfört med den genomsnittliga stråldosen som finländarna får under ett år, 5,9 mSv. Resultaten för 2020 visar också att det under året inte inträffade några sådana utsläpp av radioaktiva ämnen till miljön som skulle ha haft någon skadeverkan på människors hälsa eller på miljön i Finland. Radon (222Rn) i inomhusluften härstammar oftast från uranhaltigt stenmaterial i marken. Höga radonhalter förekommer i byggnader vars grundkonstruktion inte är tillräckligt tät för att förebygga att radonhaltig jordluft tränger in i huset. Det effektivaste sättet att bekämpa radon är genom åtgärder under byggtiden; genom att bygga en tät konstruktion i det nedre bjälklaget och montera ett radonrörverk under golvplattan. Radonhalterna i inomhusluften i bostäder är lägre än tidigare vid STUK-mätningar. 2020 var medianvärdet för radonhalten i bostäder 95 Bq/m3 (109 Bq/m3 år 2019) och medelvärdet 188 Bq/m3 (222 Bq/m3 år 2019) och 17 procent (21 procent år 2019) av mätningarna var över referensvärdet 300 Bq/m3. Halterna som fåtts från den nationella radondatabasen dit STUKs radonmätningsresultat för bostäder sparas överskattar radonhalterna, eftersom det görs fler mätningar i bostäder i sådana områden där man vet att radonhalten är hög än i områden med låga radonhalter. Bedömningsmetoden för dosen från radon i inomhusluften ändrades i slutet av 2018. Med den nya bedömningsmetoden blir uppskattningen av dosen från radon i inomhusluften i hemmen 4 mSv per år, då den uppskattade dosen enligt den tidigare bedömningsmetoden var 1,6 mSv per år. Fastställandet av finländarnas genomsnittliga årsdos behandlas i STUK-publikationen STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018

Arthroscopic partial meniscectomy versus placebo surgery for a degenerative meniscus tear : a 2-year follow-up of the randomised controlled trial

Objective To assess if arthroscopic partial meniscectomy (APM) is superior to placebo surgery in the treatment of patients with degenerative tear of the medial meniscus. Methods In this multicentre, randomised, participant-blinded and outcome assessor-blinded, placebo-surgery controlled trial, 146 adults, aged 35-65 years, with knee symptoms consistent with degenerative medial meniscus tear and no knee osteoarthritis were randomised to APM or placebo surgery. The primary outcome was the between-group difference in the change from baseline in the Western Ontario Meniscal Evaluation Tool (WOMET) and Lysholm knee scores and knee pain after exercise at 24 months after surgery. Secondary outcomes included the frequency of unblinding of the treatment-group allocation, participants' satisfaction, impression of change, return to normal activities, the incidence of serious adverse events and the presence of meniscal symptoms in clinical examination. Two subgroup analyses, assessing the outcome on those with mechanical symptoms and those with unstable meniscus tears, were also carried out. Results In the intention-to-treat analysis, there were no significant between-group differences in the mean changes from baseline to 24 months in WOMET score: 27.3 in the APM group as compared with 31.6 in the placebo-surgery group (between-group difference, -4.3; 95% CI, -11.3 to 2.6); Lysholm knee score: 23.1 and 26.3, respectively (-3.2; -8.9 to 2.4) or knee pain after exercise, 3.5 and 3.9, respectively (-0.4; -1.3 to 0.5). There were no statistically significant differences between the two groups in any of the secondary outcomes or within the analysed subgroups. Conclusions In this 2-year follow-up of patients without knee osteoarthritis but with symptoms of a degenerative medial meniscus tear, the outcomes after APM were no better than those after placebo surgery. No evidence could be found to support the prevailing ideas that patients with presence of mechanical symptoms or certain meniscus tear characteristics or those who have failed initial conservative treatment are more likely to benefit from APM.Peer reviewe

Recontacting biobank participants to collect lifestyle, behavioural and cognitive information via online questionnaires : lessons from a pilot study within FinnGen

OBJECTIVES: To recontact biobank participants and collect cognitive, behavioural and lifestyle information via a secure online platform. DESIGN: Biobank-based recontacting pilot study. SETTING: Three Finnish biobanks (Helsinki, Auria, Tampere) recruiting participants from February 2021 to July 2021. PARTICIPANTS: All eligible invitees were enrolled in FinnGen by their biobanks (Helsinki, Auria, Tampere), had available genetic data and were >18 years old. Individuals with severe neuropsychiatric disease or cognitive or physical disabilities were excluded. Lastly, 5995 participants were selected based on their polygenic score for cognitive abilities and invited to the study. Among invitees, 1115 had successfully participated and completed the study questionnaire(s). OUTCOME MEASURES: The primary outcome was the participation rate among study invitees. Secondary outcomes included questionnaire completion rate, quality of data collected and comparison of participation rate boosting strategies. RESULTS: The overall participation rate was 18.6% among all invitees and 23.1% among individuals aged 18-69. A second reminder letter yielded an additional 9.7% participation rate in those who did not respond to the first invitation. Recontacting participants via an online healthcare portal yielded lower participation than recontacting via physical letter. The completion rate of the questionnaire and cognitive tests was high (92% and 85%, respectively), and measurements were overall reliable among participants. For example, the correlation (r) between self-reported body mass index and that collected by the biobanks was 0.92. CONCLUSION: In summary, this pilot suggests that recontacting FinnGen participants with the goal to collect a wide range of cognitive, behavioural and lifestyle information without additional engagement results in a low participation rate, but with reliable data. We suggest that such information be collected at enrolment, if possible, rather than via post hoc recontacting.publishedVersionPeer reviewe

The effectiveness and applicability of different lifestyle interventions for enhancing wellbeing : the study design for a randomized controlled trial for persons with metabolic syndrome risk factors and psychological distress

Peer reviewe

Homogeneous Detection of Avidin Based on Switchable Lanthanide Luminescence

We have developed switchable lanthanide luminescence-based binary probe technology for homogeneous detection of avidin, which is a tetrameric protein. Two different nonluminescent label moietiesa light-absorbing antenna ligand and a lanthanide ion carrier chelatewere conjugated to separate biotins, which is known as avidin’s natural ligand. The assay was based on binding of the two differently labeled biotins on separate binding sites on the target protein and consequent self-assembly of a luminescent complex from the two label moieties. Specific luminescence signal was observed only at the presence of the target protein. The characteristics of the switchable lanthanide luminescence assay were compared to the reference assay, based on lanthanide resonance energy transfer. Both assays had a limit of detection in the low-picomolar concentration range; however, the lanthanide chelate complementation-based assay had wider dynamic range and its optimization was more straightforward. The switchable lanthanide luminescence technology could be further applied to generic protein detection, using reagents that are analogous to the proximity ligation assay principle