Facilitating pura medicina: Finnish mystical tourism and religious appropriation

In this article, based on my doctoral research, I discuss the appropriation of religious elements from South America by Finnish ‘mystical tourists’. The plant medicine ceremonies are approached as spiritual commodities. Imagining local beliefs and practices as ancient cultural heritage, essentially and authentically spiritual, Finnish mystical tourists adapt these practices for their own therapeutic uses. They are accompanied by singing prayers to various plant spirits. Among the appropriated elements are the ceremonial ingestion of imported organic cacao, sacred tobacco and ayahuasca, as well as praying by singing to plant spirits understood in terms of animism. My findings indicate how the appropriated cultural elements are given therapeutic functions in collectively created musical and ritual spaces for individual well-being. I analyse appropriation in categories introduced by Richard A. Rogers (2006) and understand the ceremonies to provide ‘mystical tourists’ with a role as a racially privileged group over the subaltern indigenous peoples through processes of commercialization, where reimagined cultural elements become spiritual commodities to be bought and sold in commercial networks on the basis of access. I argue that the associated forms of cultural appropriation align with the individualistic spiritual well-being needs of the Finnish participants and are related to the theme of ‘sacralization of the self’

Aineettomien resurssien vaikutuksista talouskasvuun

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämän pro gradu -työn tutkimusongelmana on, miten aineettomat resurssit vaikuttavat talouskasvuun. Ongelmaa on lähestytty aluksi aineettomien resurssien sisällön pohdinnalla. Useita kirjallisuudessa esiintyviä määritelmiä hyväksi käyttäen on rajattu aineettomien resurssien sisältö seuraaviin neljään osa-alueeseen: informaatio- ja viestintätekniikka (ICT), tutkimus ja kehitys (T&K), inhimillinen pääoma ja organisointi. Näiden osa-alueiden sisältöä ja keskinäisiä rajoja on eritelty. Jokainen osa-alue vaikuttaa talouskasvuun huomattavasti, kun sitä tarkastellaan muista erillään. Tämä on tässä pro gradu -tutkielmassa havaittu inhimillisellä pääomalla ja T&K:lla laajennetulla Solowin mallilla sekä kasvutilinpitoon nojautuvilla tarkasteluilla. Virallista tilastointia täydentävä T&K-satelliittitilinpito kertoo T&K:n positiivisesta kasvuvaikutuksesta. Työkäytäntöihin, työn organisointitapoihin ja organisaatiorakenneteisiin paneutumalla on puolestaan havaittu organisoinnin merkitys. Esimerkkinä ICT:n vahvasta kasvuvaikutuksesta on referoitu EUKLEMS-laskelmia. Näiden tarkasteluiden lisäksi on suoritettu oma kasvulaskenta koulutuksen kasvukontribuutiosta Suomessa vuosina 1990–2004 ja eritelty sen suhdetta inhimilliseen pääomaan, osaamiseen ja työpanoksen laatuun. Yksittäisten osa-alueiden kasvuvaikutusten tarkastelun lisäksi on myös tuotu esille aineettomien resurssien neljän osa-alueen välinen keskinäinen komplementaarisuus, ts. se, että ne tukevat toisiaan. Siitä seuraa se, että vain yksittäisen osa-alueen huomioivien tarkastelujen tuloksia tulee tulkita varovasti. Esimerkiksi pelkän informaatiotekniikan kasvuvaikutusten katsominen ei ota huomioon sen vaatimaa työntekijöiden osaamisen tason nostoa ja organisaatiomuutoksia. Lisäksi on analysoitu aineettomien resurssien tulkitsemista aineettomaksi pääomaksi. Tällaisen spesifikaation on todettu olevan kestämättömällä pohjalla. Pääomat ovat jonkin tahon tiukassa omistuksessa, niillä on tietty kirjanpidollinen arvo myös konkurssin sattuessa ja niille on markkinat eli niitä voi ostaa tai myydä. Nämä ehdot eivät useinkaan täyty aineettomien resurssien kohdalla. Siksi panostuksia niihin käsitellään kirjanpidossa kuluina eikä investointeina. Silti tässä pro gradussa ei väitetä, että aineettomilla resursseilla ei olisi merkittävää roolia talouskasvussa, päinvastoin. Tärkeimmät lähteet: Andriessen (2004), Black ja Lynch (2004), Breshanan et al. (2002), Brynjolfsson et al. (2002), Corrado et al. (2005), Jorgenson ja Griliches (1967), Jorgenson ja Stiroh (2000), Keller ja Pouvaara (2005), Mankiw et al. (1992), Nonneman ja Vanhoudt (1996), van Ark et al. (toim.) (2007) ja Young (1999)

Keinot vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden kulutusta

Muovien aiheuttamat ympäristövaikutukset ja etenkin meriin päätyvä muoviroska ovat globaali ongelma, jota pyritään ratkaisemaan useiden ohjauskeinojen avulla. EU:n kertakäyttömuovidirektiivi eli ns. SUP-direktiivi (2019/904/EU) pyrkii rajoittamaan eräiden kertakäyttömuovituotteiden markkinointia ja kulutusta. SUP-direktiivin 4 artikla edellyttää jäsenmaita ottamaan käyttöön toimia, joilla saadaan aikaan elintarvikkeiden pakkauksissa käytettyjen muovituotteiden kuten juomamukien (ml. korkit ja kannet) ja välittömästi syötäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausten ”kunnianhimoinen ja pysyvä kulutuksen väheneminen”. Jäsenmaat voivat itse määritellä tarvittavat toimet. Tässä raportissa esitetään tulokset hankkeesta, jossa tunnistettiin ja arvioitiin toimia, jotka voitaisiin toteuttaa Suomessa. Hanke toteutettiin kolmivaiheisena. Ensimmäisessä vaiheessa tiedusteltiin sähköpostitse eräiden EU-maiden toteuttamista ja suunnitelluista toimista 4 artiklan toimeenpanemiseksi. Tietoa mahdollisista kulutuksen vähentämistoimista etsittiin myös kirjallisuudesta. Vaiheessa 2 selvitettiin Webropol-kyselyllä kotimaisten sidosryhmien näkemyksiä tunnistetuista ohjauskeinoista ja kerättiin kirjallisuudesta ja internetistä tietoa vaihtoehtoisista materiaaleista ja tuotteista. Vaiheessa 3 tehtiin täydentäviä asiantuntijahaastatteluja. Näiden, Webropol-kyselyjen vastausten, tieteellisten artikkelien ja raporttien (etenkin elinkaariarviointien) sekä lainsäädännön vaikutusarviointia varten annettujen ohjeiden perusteella arvioitiin vähentämistoimien vaikuttavuutta SUP-direktiivin tavoitteiden ja mm. ruoan elinkaaren aikaisen hävikin minimoinnin kannalta sekä vaikutuksia (ympäristö, kustannukset, muut) ja toteuttamiskelpoisuutta. Työvaiheessa 3 tarkasteltiin myös mahdollisuutta asettaa kansallisesti määrällinen, Plastics Pact- sitoumuksen mukainen 20 prosentin kulutuksen vähenemistavoite. Arvioinnin perusteella kielto, myyjään kohdistuva ensisijaisuusvelvoite ja ecodesign osoittautuivat vaikuttavuudeltaan parhaimmiksi keinoiksi vähentää kertakäyttömuovituotteiden kulutusta. Vaikutusten kannalta parhaita vaihtoehtoja olisivat kaksi viime mainittua ja ympäristömerkintä, ja toteuttamiskelpoisimpia julkisten hankintojen kriteeristö, ympäristömerkintä ja ensisijaisuusvelvoite. Ensisijaisuusvelvoite nousi kaikki arviointikriteerit huomioiden parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tarkastellun 20 prosentin kulutuksen vähenemisen arvioitiin toteutuvan ainakin noutoruokaa myyvissä anniskelupaikoissa, kun rajoitettaisiin kertakäyttöpakkausten käyttö vain mukaan otettaviin aterioihin ja juomiin. Muovisten kertakäyttöpakkausten kulutusta voidaan käytännössä vähentää korvaamalla ne muista materiaaleista valmistetuilla kertakäyttötuotteilla tai kestotuotteilla. Raaka-aineiden ohella myös tuotteiden valmistusprosessit ovat erilaisia. Tiedossa ei ollut, minkälaisilla tuotteilla kertakäyttöiset muovituotteet käytännössä korvattaisiin. Lisäksi ympäristövaikutusten arvioinnissa aineistona käytettyjen elinkaariarviointien menetelmät, rajaukset ja lähtötiedot vaihtelivat, eivätkä tarkastellut tuotteetkaan olleet täysin samanlaisia. Elinkaariarviointien tulokset eivät siten ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Nämä seikat aiheuttivat epävarmuutta vähentämistoimien arvioinnin tuloksiin. Suurin epävarmuustekijä oli epäselvyys siitä, mitkä tuotteet ylipäätään katsotaan kuuluviksi SUP-direktiivin 4 artiklan piiriin. Suomessa ei ole tietoa muovia sisältävien kertakäyttötuotteiden tai niiden sisältämän muovin määristä. Nämä tiedot ovat avainasemassa vähentämistoimien vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Määrätietoja tarvitaan myös kulutuksen vähenemisen lähtötason määrittelyssä ja sen toteutumisen seurannassa, ja niitä voitaisiin kerätä jätejakeiden tutkimuksista, tukkuliikkeiltä, valmistajilta ja maahantuojilta, kuluttajakyselyillä tai tuottajavastuun mukaisen raportoinnin yhteydessä. Komissio tulee kuitenkin määrittelemään käytettävät seurantamenetelmät

Ympäristöväittämät Suomen markkinoilla

Todentamattomien ja ilmeisen epäasiallisten ympäristöväitteiden määrä on monessa selvityksessä todettu hälyttävän suureksi. Tässä hankkeessa käytiin syksyllä 2021 läpi tuhansia suomalaisia mainoksia verkossa, ja otos (n=262) analysoitiin sisältöanalyysilla. Mainoksista pääosa kohdistui kuluttajille, mutta etenkin verkkolehdissä myös yrityksille. Puolet (49 %) mainoksista vain yleisti ympäristövaikutuksia, vaikka yleistykset tulisi aina täsmentää. Laskentatuloksia tai eriteltyä tietoa tarjosi vain 8 % mainoksista. Ympäristöväitteistä arvioitiin epäasiallisiksi yli puolet (56 %). Osuus on suurempi kuin aiemmissa samankaltaisia arviointikehikkoja käyttäneissä tutkimuksissa. Kansalaistiedekampanja vastaanotti ilmoituksia arveluttavista ympäristöväitteistä moninkertaisesti (78 kpl) verrattuna väitteitä valvovan viranomaisen vastaanottamiin ilmoituksiin. Kansalaiset valittivat useimmin hiilineutraalius- tai kompensointiväitteistä. Sekä kansalaisten ilmoittamissa että otoksen mainoksissa toistuivat usein termit ekologinen ja vastuullinen. Elinkeinoelämälle järjestetyissä työpajoissa yritysten tietotaidon parantaminen nousi voimakkaasti esille: millainen olisi todennettu ja hyvä väite? Monet maat ja EU:n komissio ovat antaneet yksityiskohtaisia lain tulkintaohjeita. Tutkimusraportin lopussa esitetään johtopäätöksiä ja suosituksia.Sivua 51 on päivitetty 8.7.2022 ja aineisto korvaa aikaisemmin, 28.6.2022 julkaistun version

Miten voitaisiin vähentää muovisten, kertakäyttöisten take away -elintarvikepakkausten kulutusta

Muovien aiheuttamat ympäristövaikutukset ja etenkin meriin päätyvä muoviroska ovat globaali ongelma, joka on ollut näkyvästi esillä julkisuudessa. EU:n kertakäyttömuovidirektiivi (SUPD) pyrkii osaltaan ratkaisemaan tätä ongelmaa kieltämällä tietyt kertakäyttömuovituotteet (esim. ruokailuvälineet) ja rajoittamalla joidenkin tuotteiden käyttöä. SUPD edellyttää, että kukin jäsenmaa ottaa käyttöön toimia, joilla vähennetään juomamukien ja ns. take away -ateriapakkausten ja eräiden elintarvikkeiden yksittäispakkausten kulutusta. Toimet ovat jäsenmaiden vapaasti määriteltävissä. Tässä artikkelissa kerrotaan hankkeesta, jossa tunnistettiin ja arvioitiin vaihtoehtoisia kansallisia toimia. Toimien vaikuttavuuden arviointia vaikeuttivat huomattavasti direktiivin määritelmien tulkinnanvaraisuus ja eräät tiedonpuutteet

BLD-mappings in W2,2W^{2,2} are locally invertible

We prove that mappings of bounded length distortion are local homeomorphisms if they have -integrable weak second derivatives.Peer Reviewedhttp://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/41936/1/208-318-2-391_03180391.pd

Does expanding wood use in construction and textile markets contribute to climate change mitigation?

Wood use is expanding to new markets, driven by the need to substitute fossil-intensive products and energy. Wood products can contribute to climate change mitigation, if they have a lower fossil footprint than alternative products serving the same function. However, the climate change mitigation potential is contingent on the net fossil and biogenic emissions over time, as well as the realism of the counterfactual scenario and market assumptions. This study aims to improve the consistency of assessing the avoided fossil emissions attributed to changes in wood use, and to estimate the additional mitigation potential of increased wood use in construction and textile markets based on wood harvested in Finland. The results show that, compared to baseline, an increase in the market share of wood leads to an increase in atmospheric CO2 concentration by 2050. Thus, the substitution impacts of wood use are not large enough to compensate for the reduction in forest carbon sinks in the short and medium term. This outcome is further aggravated, considering the decarbonization of the energy sector driven by the Paris Agreement, which lowers the fossil emissions of competing sectors more than those of the forest sector. The expected decarbonization is a highly desirable trend, but it will further lengthen the carbon parity period associated with an increase in wood harvest. This creates a strong motive to pursue shifts in wood uses instead of merely expanding all wood uses.Peer reviewe

Ympäristönsuojelulain täytäntöönpanosäännösten merkitys ja toimivuus ympäristövaikutusten kannalta

Selvitys pohjautuu ympäristönsuojelulain uudistamiseen ja sen tarkoituksena on ollut arvioida ympäristönsuojelulain täytäntöönpanosäännöksiin liittyvän aloituslupajärjestelmän toimivuutta ja asiaa koskevien säännösten kehittämismahdollisuuksia. Selvityksessä tarkastellaan ensin voimassaolevaa oikeustilaa. Keskeinen anti selvityksessä on korkeimman hallinto-oikeuden soveltamiskäytännön kuvaus ja täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvien edellytysten oikeudellinen analysointi oikeuskäytännön valossa. Tutkittavana ollut päätösaineisto kattaa vuodet 2012–2016 ja ne päätökset, joissa on mainittu ympäristönsuojelulain voimassa oleva 199 § toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta tai sitä edeltänyt aiemman lain 101 §. Selvityksessä on lisäksi tarkasteltu voisiko täytäntöönpanosäännöksiä muuttaa siten, että toiminnan voisi aloittaa ilman hakijalle myönteisen ympäristölupapäätöksen lainvoimaa, jos hakija on ainut muutosta hakenut, eikä muutoksenhakutuomioistuin päättäisi toisin. Toinen kuvitteellinen tarkastelutilanne koski toiminnan aloittamista valvovan viranomaisen luvalla osittain, jos hakija on ainoa valittaja, eikä valitus koskisi mitenkään osittain aloitettavan toiminnan osaa. Analysoidun oikeuskäytännön perusteella aloituslupaa ja ympäristöluvan täytäntöönpanoa koskevan sääntelyn todetaan olevan tällä hetkellä oikeudellisesti toimivia. Sääntelyssä ei näyttäisi esiintyvän sellaisia oikeudellisia ongelmia tai puutteita, jotka olisivat esteenä tehokkaalle soveltamiselle. Selvityksessä ei siten esitetä muutoksia aloituslupaa koskevaan sääntelyy

Climate-smart forestry case study: Finland

Non peer reviewe